Kun Justin Williams oli naulannut lopullisen niitin Edmontonin arkkuun ja loppusummeri soi, muun joukkueen rynnistäessä suureen kasaan, Rod Brind´Amour lyyhistyi maahan. Vihdoin hän sai nimensä kannuun.
– Epätodellinen tilanne. Se oli ollut iso painolasti olkapäillä tietysti koko joukkueelle. Monet pelaajat ovat tehneet tämän eteen vuosikausia töitä. Ajatelkaa vaikka ”Wesiä” (Glen Wesley). Olen nähnyt hänen läpikäyvän loukkaantumisia ja olen istunut hänen vieressään lentokoneessa, muttemme ole koskaan puhuneet siitä. Edellisen ottelun jälkeen pystyin kuitenkin ajattelemaan, että olemme nyt niin lähellä, että meidän on pakko voittaa, Brind´Amour totesi.
Lähes kaiken nähnyt veteraani jakoi tunnustusta myös nuorelle kaartille, joista monet pelasivat vasta ensimmäistä NHL-kauttaan.
– Nuoret tulivat ja potkivat myös vanhempia pelaajia parempiin suorituksiin. He pelasivat kuin veteraanit ja antoivat meille paljon lisäengergiaa.
– Cam Wardia ei voi liikaa kehua. Jokainen tietää, että maalivahti on puolet joukkueesta, hän voitti meille mestaruuden. Poika piti hermonsa tiukassakin paikassa. Ei ole epäilystäkään, että sain nostaa kannun ilmaan hänen ansiostaan, hehkutti kapteeni Brind´Amour.
Glen Wesley aloitti uransa Boston Bruinsissa, mutta on jo yli vuosikymmenen ajan pientä Toronton-ajanjaksoa lukuun ottamatta pelannut Hartfordin ja sittemmin Carolinan riveissä. Kahden epäonnistuneen finaalin ja 18 NHL-kauden jälkeen Wesley pääsi vihdoin nostamaan Stanley Cupin käsivarsilleen.
– Rod kertoi antavansa pokaalin seuraavaksi minulle, mutta se tunne, kun sain sen, oli uskomaton. Kaikkien näiden vuosien jälkeen sain sen vihdoin. Mutta tämä ei ollut ainoastaan minun voittoni, koko joukkue ansaitsi sen, Wesley muistutti.
– Tämä oli Rodin johtajuuden ansiota. Bret Hedican ja Doug Weight ovat molemmat pelanneet yli 100 ottelua pudotuspeleissä eivätkä olleet kertaakaan voittaneet Stanley Cupia. Tämä on edelleen kuin unta. En pystynyt edes nukkumaan päiväunia tänään, kun mietin vain koko ajan tulevaa ottelua. Vaimoni teki tärkeän tempun, kun vei lapset elokuviin, ja sain olla ihan rauhassa, kiitteli Wesley taustajoukkojaan.
Wesleylle voitto tuntui makealta senkin vuoksi, että hän on ollut organisaatiossa jo silloin, kun se tunnettiin nimellä Hartford Whalers. Hän oli mukana, kun Carolina kaikkien yllätykseksi pääsi finaaleihin 2002 ja myös silloin, kun joukkue vajosi liigan häntäpäähän.
– Matka Greensborosta on ollut pitkä. Tuolloin meillä oli huonoimmillaan ehkä 6000-7000 katsojaa. Mutta fanit ovat uskollisia, he ajoivat silloin jo Raleighista katsomaan pelejämme ja ovat olleet mukana kaikki nämä vuodet.
– Rod sanoi meille kuudennen pelin jälkeen pukukopissa, että olemme kuin liima ja liima ei irtoa. Jokainen pelaaja tiesi, että seitsemäs peli on kotihallissa ja emme yksinkertaisesti voineet hävitä sitä.
Cam Wardille tänä kesänä tuplajuhlat
Carolina Hurricanesin tulokasmaalivahdista Cam Wardista tuli NHL-historian toiseksi nuorin pudotuspelien MVP. Kun pudotuspelit alkoivat, kukaan ei uskonut, että Cam Ward olisi se maalivahti joka ratkaisisi mestaruuden Carolinalle. Kuten ottelun jälkeen toimittajat vitsailivat, pudotuspelien alussa Wardin tärkein tehtävä oli miettiä millaisen lippiksen pistäisi päähänsä vaihtopenkille.
– On hieno kuulua MVP-voittajien joukkoon. Väitän olevani tällä hetkellä parempi maalivahti kuin mitä olin syyskuussa, nuorukainen itse toteaa.
Wardille tilanne oli erikoinen. Mies on syntynyt Edmontonin lähellä, ja koko suku ja kaikki ystävät kannustavat Oilersia.
– Heille oli tietysti vaikeaa, koska ovat todella kovia Oilersin kannattajia. Mutta he olivat hienosti tukenani. Kotikaupungin joukkueen voittaminen ei tunnu lainkaan pahalta, Ward virnuili.
Stanley Cup -voittajat ovat perinteisesti saaneet itselleen sormukset muistuttamaan voitosta. Wardille se ei ole vuoden ainoa sormus, sillä mies on menossa naimisiin heinäkuun 22. päivä.
– Olisi hienoa saada pokaali itselle juuri sinä päivänä, mutta en ole vielä ajatellut sitä, toteaa Ward.
NHL:ssä on tapana, että Stanley Cup -voittajat saavat pokaalin itselleen yhden vuorokauden ajaksi.
”Ei ollut paras pelimme”
Voitosta huolimatta Carolinan päävalmentaja Peter Laviolette ei hyppinyt kuuhun.
– Hävisimme viidennen pelin jatkoajalla ja saimme pahasti selkäämme kuudennessa pelissä, joten kaikki varmasti olettivat, että olemme historiaa. Mutta tämä joukkue on taistellut aiemminkin ja se taisteli tänäänkin. Itse peli ei ollut meiltä mitenkään erityisen hyvää, muttei huonoakaan.
Carolinan kaksi avausmaalia olivat puolustajien käsialaa.
– Pidimme erikseen palaverin puolustajien kanssa ennen ottelua. Peruuttelimme aiemmissa peleissä liikaa, puolustajat piti saada mukaan hyökkäykseen. Nyt he olivat paremmin mukana ja pelasivat erinomaisesti.
– Voittohetki oli varmasti urani onnellisin tilanne. Sain pitää Stanley Cupia käsissäni ja tieto siitä, että saan sen hetkeksi itselleni, tuntuu uskomattomalta. Voin silloin muistella mistä tämä joukkue lähti liikkeelle ja mihin se päätyi.
Edmonton Oilers pääsi viimeisten seurojen joukossa pudotuspeleihin. Se raivasi tiensä kuitenkin finaaleihin ja pisti tulevat mestarit tiukoille.
– Pääsemme yli pettymyksestä, vaikka se tuntuukin tällä hetkellä vaikealta. Haluaisin pelaajien pääsevän tästä yli mahdollisimman nopeasti ja tajuavan, että tämä oli sittenkin aika hyvä esitys meiltä, kommentoi Oilersin päävalmentaja Craig MacTavish.
MacTavishiä ei yllättänyt se, että Carolina tuli otteluun vauhdilla.
– Olen ollut näissä piireissä tarpeeksi kauan tietääkseni, että yksikään joukkue ei tule seitsemänteen Stanley Cup -finaaliin seinäruusuiksi. Ehkä tämä tulos on lopputuote siitä, että me pieksimme heidät edellisessä ottelussa.
Oilersin kevään hahmo oli Fernando Pisani. Puskista noussut hyökkääjä viimeisteli Oilersin ainokaisen osuman seitsemännessä finaalissa ja oli muutoinkin yksi joukkueen parhaimpia.
– Hän on oikealla raiteella. Hänellä oli muutamia erinomaisia paikkoja ja hän oli jälleen uhka vastustajalle koko ottelun ajan, ”MacT” kiitteli.
Tänä keväänä kaikki puhuvat vain Cam Wardista, mutta silti pudotuspelien maalivahtisensaatio oli Jussi Markkanen, joka tuli kylmiltään maaliin toiseen finaaliin, hilasi joukkueen kolmeen voittoon ja pelasi siinä sivussa lisäksi yhden nollapelin.
– Sanoin Jussille pelin jälkeen, etten ole koskaan nähnyt pelaajan tulevan tuollaiseen tilanteeseen, pelaavan noin hyvin ja käsittelevän paineita noin hyvin. Pelaaja, joka ei ole pelannut pitkään aikaan tulee ja pelaa noin, se toi luonnollisesti lisävirtaa koko joukkueelle. Myös minulle. Uskon siihen, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita, ja tämä oli tappiosta huolimatta Jussille hyvä asia. En voisi olla tyytyväisempi hänen suorituksestaan, äityi MacTavish hehkuttamaan.
