Kesä ja syksy 2001
Kun Vasili Tihonov valmensi Lukkoa hieman yli kaksi kautta, hän lupasi tuoda Raumalle mitalin keväällä 2001. Kun tuo "Kadonneen mitalin metsästys" -projekti karahti kiville, Lukko teki radikaalin ratkaisun ja lähti tavoittelemaan menestystä pitkällä tähtäimellä ja nuoriin pelaajiin panostaen.
Projektin nimeksi otettiin "Omat pojat pelaavat", sen kestoksi määriteltiin kolme vuotta ja valmentajaksi hankittiin ennenkin nuorten pelaajien kasvattajana kunnostautunut Ismo Lehkonen. Joukkueeseen hankittiin omia kasvatteja A-nuorista sekä seulottiin Mestiksestä sellaiset pelaajat, jotka lahjakkuudestaan huolimatta eivät kotikaupunkinsa liigajoukkueisiin mahtuneet. Näitä olivat mm. Mika Viinanen, Hermanni Vidman sekä Teemu Normio. Lukko osti heidän pelaajaoikeutensa itselleen, ja ennakkoluulottomasti takasi pelipaikan liigasta.
Harjoituspelit ja syksyn ensimmäiset liigapelit sujuivatkin yllättävän hyvin. Lukko esitti varsinkin vieraskaukalossa kurinalaista ja kontrolloitua peliä, eikä odotettuja murskatappioita tullut, paria poikkeusta lukuunottamatta. Pikku hiljaa arki tuli eteen, ja loppusyksyn synkkinä iltoina nuori Lukko joutui poistumaan kaukalosta peräti 12 kertaa ilman voittoa. Vapauttavan voiton viimein tultua tv-pelissä HIFK:sta, Lukko äityi peräti kuuden pelin mittaiseen voittoputkeen, jollaiseen Lukko ei ollut pystynyt sitten kauden 1994-95.
Kolumni Palaset loksahtamassa kohdalleen? käsittelee tarkemmin Lukon esityksiä ennen vuodenvaihdetta.
Varastiko Joulupukki Lukon lahjat?
Lukon kukistettua Ässät Porissa heti joulun jälkeen se sai vastaansa Helsingin Jokerit kotiluolaansa. Kauden ennätysyleisö vaelsi halliin voittoputken jatkuminen luonnollisesti mielessään. Rauman oloissa iso katsojamäärä, yli 4000 silmäparia, saikin mannaa mahan täydeltä, kun kapteeni Saarela vei Lukon nopeasti johtoon. Jokerit kuitenkin tasoitti pelin ja meni johtoonkin lähinnä Lukon alokasmaisten puolustuspään virheiden seurauksena, eikä Lukon ruuti enää riittänyt tasoitukseen lopussa, vaikka Saarela kilauttikin muutama sekunti ennen loppua kiekon vierasmaalin yläputkeen.
Tappiosta ja voittoputken katkeamisesta huolimatta ilmapiiri oli hyvä, sillä Lukko oli edelleen vahvasti mukana play off-taistossa. Tämä taisi lopulta olla se seikka, joka kipsasi nuoren joukkueen, kun menestystä alkoikin yllättäen tulla. Kokeneille pelaajille näin ei yleensä käy, mutta tilanne on toinen kun kyseessä on joukkue jokä on lähes kokonaan koottu ensimmäistä tai toista kauttaan liigassa pelaavista nuorukaisista.
Joka tapauksessa tästä Jokerit-tappiosta alkoi aivan toisenlainen putki, kuin mihin ennen joulutaukoa jo ehdittiin tottua. Kuten syksylläkin, Lukko pelasi taas peräti 12 peliä peräkkäin ilman voittoa. Näistä peleistä Lukko saalisti neljä pistettä kahden tasapelin ja kahden jatkaikatappion tuomana. Saman tien valuivat jo heränneet haaveet play off-paikasta viemäriin. Putki katkesi vasta helmikuun 2. päivänä, kun Aki Uusikartano laukoi voittomaalin JYPin verkkoon vain seitsemän sekuntia ennen loppua.
Kohta tämän jälkeen alkoi liigassa olympiatauko, jonka aikana Lukko kävi pelaamassa Ruotsissa kolme harjoituspeliä Elitserienin häntäpään joukkueita vastaan. Lukko voitti nuo kaikki pelit, ja valmentajat Lehkonen ja Rauli Urama pitivät reissua kaikin puolin onnistuneina. Olympiatauon jälkeen Lukon ohjelmassa oli vielä kahdeksan liigapeliä, joista ensimmäinen kotona Ässiä vastaan. Tuon, luvalla sanoen surkean, pelin Lukko vielä onnistui voittamaan 3-2, mutta se jäi kauden viimeiseksi voitoksi, kun loput seitsemän peliä Lukko hävisi, ja näissä viimeisissä peleissä oli jo selvästi havaittavissa, että Lukko lähti varsinkin vieraskaukaloon jo valmiiksi hävinneenä.
Vielä runkosarjan päättymisen jälkeen Lukko pelasi kaksi leikkimielistä harjoitusottelua ruotsalaista Leksandia vastaan, joka valmistautui omiin Elitserien-karsintoihinsa. Pelit eivät palvelleet ketään, eivät Leksandia, eivät yleisöä eivätkä ainakaan Lukkoa, jonka raskas kausi oli jo muutenkin turruttanut pelaajat, ja meno kaukalossa olikin sen mukaista näissä kahdessa pelissä, joita ei jääkiekoksi voi kutsua edes hyvällä tahdolla.
Toteutuivatko tavoitteet?
Ennen kauden alkua yksi Lukon tavoitteista oli selvitä kahdeksan parhaan play off-porukan joukkoon. Pelaajat sitoutuivat sataprosenttisesti tähän tavoitteeseen ja voittoputken aikana haave elikin vahvana, mutta kuinka moni lopulta todellakin uskoi tähän lähinnä utopistiselta vaikuttavaan tavoitteeseen? Veikkaan, ettei monikaan raumalaisista jääkiekkokatsojista.
Play off-paikan tavoittelu ei lopulta ollut lähelläkään onnistumista. Yksi tavoitteista oli esittää kuitenkin uskottavaa peliä, ja siinä Lukko onnistui hyvin kauden viimeisiä vieraspelejä lukuunottamatta. Lukko pystyi haastamaan sarjan kaikki joukkueet tasaiseen kamppailuun, ja haki kauden aikana vierasvoitot mm. Helsingin Jokereista ja Turun Palloseurasta. Muutenkin perinteisesti paha paikka, Helsinki, oli Lukolle tuottoisa kaupunki, voittihan Lukko HIFK:nkin kahdesti vieraissa.
Kolmas tavoite kauden alussa oli kehittää nuorista liigapelaajia. Tässäkin Lukko onnistui erinomaisesti. Petri Vehanen nousi SM-liigan maalivahtieliittiin, tästä osoituksena valinta SM-liigan joulukuun pelaajaksi sekä kaksi kertaa peräkkäin osunut valinta Jatkoajan viikon pelaajaksi. Pääsihän Vehanen runkosarjan loputtua pelaamaan myös uransa ensimmäisen A-maaottelunkin, ja runkosarjan kevätpuolella otteiden hienoisen herpaantumisen voi laittaa valmentajien järjettömän rankan peluuttamisen syyksi. Puolustajat Janne Niskala ja Jaakko Harikkala löivät myös itsenä läpi, Niskala kuului maajoukkueeseen jo joulutauon Baltika-turnauksessa sekä myös runkosarjan loputtua, ja Harikkala onnistui lopultakin tekemään liigamaalin. Lisäksi Harikkalan esitys koko kauden ajan oli Lukon puolustajista varminta. Hyökkääjistä läpi löivät itsensä niinikään maajoukkueesen noussut Mika Viinanen ja Teemu Normio. Kaksikko pelasi lähes koko kauden ajan samassa ketjussa Hermanni Vidmanin kanssa, ja kolmikko muodotikin Lukon parhaan hyökkäyskolmikon kauden aikana.
Lukon tavoitteista neljäs oli parin pelaajan maajoukkuetasolle kehittäminen, joka onnistui erinomaisesti sillä Vehasen, Niskalan ja Viinasen lisäksi maajoukkuepaitaan pukeutui runkosarjan päätyttyä Toni Koivisto.
Myöskään yleisö ei hylännyt nuoria poikia, vaikka ennen kauden alkua sitä hieman pelättiinkin. Raumalla ei juuri menestyksellä ole juhlittu viime vuosina ja yleisömäärät ovat olleet vuosittain liigan pienimpiä. Näin rajun nuorennusleikkauksen pelättiin karkottavan loputkin katsojat. Yleisötavoitteeksi asetettiin 3050 katsojaa peliä kohti. Tästä jäätiin jonkin verran, mikä on ymmärrettävää kun joukkue pelasi kevätpuolella niin pitkään ilman mahdollisuuksia paremmasta, mutta yllättävää oli että kauden alkupuolella yleisömäärät olivat lähes samansuuruisia kuin kauden viimeisissä kotipeleissä. Edes kauden ensimmäinen kotipeli Tapparaa vastaan lauantaina 15.9. houkutteli vain 3000 katsojaa, ja 16.10. pelattu Lukko-Ässät vain 3700 katsojaa. Näin ollen ei voi sanoa, että yleisö olisi Lukkoa kauden aikana hylännyt, vaikka voittoja ei montaa tullutkaan. Uutuutena kauden aikana tulleet perjantaipelit otettiin Raumalla hyvin vastaan. Kolme peliä pelattiin perjantaina Raumalla, ja niin Blues, Ilves kuin SaiPakin houkuttelivat kaikki yli 3000 katsojaa halliin, joten jos perjantaipelejä tulevallakin kaudella jatketaan, niin Raumalta ei ainakaan yhtään soraääntä tämän asian suhteen kuulu.
"Omat pojat pelaavat" -projektin muut tavoitteet ovatkin sitten vasta tulevissa kausissa.
Ei pelkkää auvoa
Jotta kaudesta ei liian ruusuista kuvaa saisi, niin muutamaan epäonnistumiseenkin on kiinnitettävä huomiota. Yksi niistä oli hieman päinvastainen pelaajapolitiikka kuin kesällä annettiin ymmärtää.
Kesällä, kun harjoituspelejä vielä pelattiin, hankki Lukko yllättäen maalivahti Jan Lundellin riveihinsä. Kun ennen kauden alkua Lukko oli valmentajansa suulla julistanut, että Vehanen on ykkösvahti ja Antti Jokela kakkonen, niin Lundellin hankintaa ei voi ymmärtää muuten kuin niin, että Vehasen taitoihin ei sittenkään aivan sataprosenttisesti luotettu, vaikka muuta väitettiin. Lundellin tulon myötä Jokela putosi kolmosvahdiksi, sitten lopulta nuoren Mikael Vuorion taakse jopa nelosvahdiksi ja löysi kohta itsensä Mestiksestä UJK:n maalia vartioimasta.
Lundell puolestaan epäonnistui toisessa pelaamassaan harjoituspelissä, kun HPK latoi 12 kiekkoa hänen selkänsä taakse. Lehkonen ei päästänyt miestä vaihtoon vaikka tämä itse halusi, vaan nöyryytti häntä entisessä kotihallissaan koko pelin ajan. Sen jälkeen Lundellille ei enää luottoa herunut kuin kahden erän ajan liigaottelussa Tapparaa vastaan, ottelussa joka ratkesi jo ensimmäisen 20-minuuttisen aikana Vehasen ollessa tulituksessa. Lundell ei lopulta enää kelvannut edes vaihtopenkin oven avaajaksi, mutta lopulta hän löysi itselleen pelipaikan Tanskan liigasta.
Toinen ennen kauden alkua puhuttanut hankinta oli Joel Salonen, joka hyppäsi suoraan tuohon surulliseen harjoituspeliin HPK:a vastaan. Sen jälkeen mies oli pitkään loukkaantuneena, kunnes palasi kaukaloon puolikuntoisena. Miehen esityksissä mikään ei puoltanut sitä seikkaa, miksi Lukko hänet hankki. Toisin kuin Salonen itse sanoi, hän sai pelata ajoittain paljonkin aina ykkösketjua myöten, mutta taidot eivät enää liigaan riitä. Salosen kausi päättyi Mestiksessä, Turun Tovereissa.
Kolmas epäonnistunut pelaajahankinta oli slovakki Michal Hreus, joka taas kerran hankittiin edes näkemättä miestä tositoimissa.
Jari Laiho oli tämän hankinnan takana, ja Lapan kykyjä ehdittiin jo ihailla, kun slovakki kaatoi lähes yksin Tapparan Äijänsuolla. Mutta sen jälkeen hän katosi sitten nopeasti kuvasta. Myös Hreus oli keskenkuntoinen valmentaja Lehkosen mukaan, ja keskenkuntoiseksi hän myös jäi, sillä slovakkikin poistui Lukon joukkueesta ennen kauden loppua.
Ennen kauden alkua Lukon johto ilmoitti, että joukkuetta vahvistetaan tarvittaessa kauden aikana. Nämä kolme pelaajaa eivät kyllä vahvistuksia olleet, eikä sellainen ollut myöskään Janne Jokila. Ainoastaan kanadalainen puolustaja Dan Smith oli selkeä vahvistus. Jostain syystä näitä miehiä kuitenkin hankittiin, osansa siihen saattaa tietysti olla Lukkoa koko kauden riivanneella loukkaantumissumalla.
Kolumni Vaivaako epäonni Lukkoa? käsittelee tarkemmin tätä jo loppukesällä alkanutta kierrettä.
Valmentaja Ismo Lehkosen toiminta kauden aikana herätti myös suuria tunteita. Ikan meriitit nuorten pelaajien kehittäjänä ovat varmasti tiedossa, ja niissä ei moittimista olekaan. Pelinjohtamiskyky on kuitenkin sellainen asia, johon Lehkosen kannattaisi kiinnittää huomiota tulevina kausina entistä enemmän. Siinä on suuria puutteita, samoin kuin kokeneiden pelaajien kanssa toimimisessa.
Tulevaisuus
Lukko sai päättyneellä kaudella paljon (mm. maalipaikkojen jatkuvan tuhlailun, pelin menettämisen käsistä johtoasemassa, henkilökohtaiset virheet) anteeksi juuri nuoruuden ja kokemattomuuden takia. Ensi kaudella tätä ei enää tapahdu, sillä jo ensi kaudella joukkue on vuoden verran kokeneempi ja vanhempi. Lukon kolmivuotisessa projektissa noviisikausi meni juuri niin kuin odotettiinkin, ensi kaudella ainoa realistinen tavoite on pääsy play offiin.
Ensi kaudella valtaosalla pelaajista pelaa toisen liigakautensa, ja juuri toinen kausi on jostain syystä vaikea. Tätä silmällä pitäen Lukkoon onkin jo hankittu kokeneita pelaajia. Erik Hämäläinen ja Toni Porkka palaavat kasvattajaseuraansa, ja vahvistusten haku on edelleen päällä. Kokeneita pelaajia hankitaan ainakin hyökkäykseen ja mahdollisesti vielä puolustukseenkin, jotta kuluneella kaudella vastuuta ottaneiden nuorten ei ensi kaudella tarvitse enää kantaa yksin isoa kuormaa. Uudet vahvistukset tulevat ulkomailta, valmentajan mukaan kansallisuudella ei ole väliä kunhan pelaaja vain on pelannut Pohjois-Amerikan sarjoissa. Ainakin yksi tällainen pelaaja on jo varmistanut tulonsa, kun oma kasvatti, 19-vuotias Juha-Pekka Ketola, joka kuluneen kauden pelasi QMJHL:ssa, tulee taistelemaan pelipaikasta liigajoukkueessa. Huhuissa on niinikään mainittu ainakin Shayne Toporowskin nimi, mutta vahvistusta asialle ei ole vielä saatu.
Lähtijöitäkin on, sillä Mika Laaksonen lopettaa pitkän ja hienon uransa. Lakun lisäksi Tuomas Grönman, Janne Jokila ja Dan Smith eivät ensi kauden joukkueeseen kuulu.
Kaiken kaikkiaan Lukossa on tällä hetkellä hyvin positiivinen ilmapiiri, usko omaan osaamiseen ja sitoutuminen projektiin on pelaajien ja valmentajien keskuudessa vahvaa, ja ensi kautta odotellaan kannattajienkin keskuudessa jo malttamattomina. Tällä hetkellä joukkue viettää ansaittua kesälomaa, ja pelaajat harjoittelevat omatoimisesti. Yhteen joukkue kokoontuu heinäkuun alussa, jolloin uudet ulkomaalaisetkin olisi tarkoitus saada jo mukaan harjoituksiin.
Jatkoajan Lukko-toimitus kiittää kuluneesta kaudesta niin Lukkoa kuin muitakin liigajoukkueita sekä innokkaita faneja, tuomareita sekä kaikkia jääkiekon kanssa tekemisissä olevia tahoja. Jatketaan ensi kaudella uusin kujein.
