Puhtaasta voittosaldosta ja hyvistä tuloksista huolimatta Mikko Koskista epäiltiin ennen Kanada-ottelua. Koskinen on epävarma. Koskinen pomputtelee kiekkoa. Koskiseen ei voi luottaa. Samaan aikaan Juuse Saros jatkoi ilmiömäistä MM-kisojen nollasaldoaan.

Kanadan nollauksen jälkeen kaikki epäilykset Koskisen kyvyistä ja hänen ykkösvahdin statuksestaan voidaan haudata. Ja haudata yhtä syvälle kuin leijonavahti hautasi Kanadan NHL-tähtien maalintekohaaveet.

Koskisen ja Saroksen pelityylit ovat hyvin erilaiset. Ei ole suinkaan sattumaa, että SKA Pietarin maalivahdin lempinimi on jo hänen huipulle murtautumisestaan asti ollut "Kolmen metrin Koskinen". Koskinen peittää koollaan vastustajien laukaukset. Se ei aina välttämättä näytä varmalta tai kauniilta, mutta on takuulla tehokasta oman maalin varjelua.

Kanada sai varsinkin ensimmäisessä erässä maalintekopaikkoja kuin liukuhihnalta. Koskinen oli kerta toisensa jälkeen kiekon edessä − kuin itse varmuus. Jokainen kiekko ei tarttunut suoraan kiinni, mutta niin vain kaksimetrinen maalivahti peittää helpommin kaikki jatkolaukauksetkin.

Lopulta turhautuneet kanadalaishyökkääjät eivät voineet kuin yrittää sörkkiä kiekkoa jopa Koskisen räpylästä. Maalivahti piti joukkuettaan pystyssä niillä hetkillä, kun Leijonat sitä kipeimmin tarvitsi. Ottelun avauserä oli suvereenia Kanadan hallintaa, mutta Koskisen torjunnat pitivät Suomen pelissä mukana.

Kanada-ottelun jälkeen moni voi sanoa, että Leijonat on löytänyt ykkösvahtinsa pudotuspeleihin. Ei Kari Jalosella ollut epäselvyyttä tästä aiemminkaan. Tietysti Koskinen olisi voinut pelata itsensä ulos ja raottaa Sarokselle ovea haparoimalla alkusarjassa.

Sitä Koskinen ei tehnyt, vaan osoitti kylmän rauhallisesti olevansa luottamuksen arvoinen. Koskiseen Leijonat ei näissä MM-kisoissa kaadu.