Jokerit on yksinkertaisesti päättänyt, että Kärppien kukkoilulle pannaan piste ja paikka tulevaisuuden rahapeleihin Euroopassa lunastetaan vaikka aivan väkisin. Maksoi nyt sitten mitä maksoi. Ja kyllähän se maksaakin.
Tuon yksinkertaisen ja päättäväisen tahdon ilmentymänä Jokerit on kasannut sellaisen pelaajanipun, että ainakaan joukkueen omassa lähihistoriassa vastaavaan varusteluun ei olla totuttu. Se on todella paljon sanottu, kun puhutaan joukkueesta, jota on pitkälle yli toistakymmentä vuotta totuttu pitämään SM-liigan rahaseurana, ostojoukkueena ja organisaationa, joka pyrkii rahalla ratkaisemaan kaikki ongelmansa ja paikkaamaan ajoittaisen osaamattomuutensa.
Niin se vain silti on, että Jokereilla on käsissään, jos ei sentään kaikkien aikojen, niin ainakin tämän vuosituhannen kovin pelaajamateriaalinsa.
Rölli ja kahdeksan muuta
Mennäänpä sitten siihen Mika Strömbergiin. Legendaarinen Strömberg on lähes jokaisen jokerisydämisen ihmisen mielestä aina tervetullut Jokereihin - kantoihan "Rölli" narripaitaa jo ykkösdivisioonassa vuonna 1987. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin maailmanmestarin pelillinen ilme on edelleen osittain sama, mutta myös osittain eri. Vahvuudet tällä legendaarisella jokeripakilla ovat 37 vuoden iästä huolimatta silti niin vahvoja, että hän mahtuu mestaruudesta kamppailevan liigajoukkueen pakistoon. Siksi Jokerit saattoi huoleti värvätä ikoninsa takaisin sinne, minne hän luultavasti kuuluukin.
Asiassa on vain yksi oireellinen puoli. Jokerit kärsii kohtuullisen suurista loukkaantumishuolista, mutta mikäli kaikki menee hyvin, ne huolet helpottuvat merkittävästi jo joulun jälkeen ja viimeistään helmikuussa. Tuolloin Jokerit pystyy kasaamaan viisi pakkiparillista liigatasoisia puolustajia. Tilanne on varsin eriskummallinen, jos esimerkiksi Mikko Kalteva, Robert Kantor ja Sami Helenius taistelevat seitsemännen pakin jämäminuuteista, mutta niitä on tarjolla vain yhdelle heistä.
Vai kenet kuusikosta Strömberg, Mikko Kuparinen, Marko Tuulola, Mikko Jokela, Marko Kauppinen, Cole Jarret voi heivata mukaan tuohon taisteluun peliajan jäännösminuuteista? Niin, ei ketään. Varsinkin kun Cole Jarret on jo hyvin lyhyessä ajassa näyttänyt olevansa Jokereissa eturivin pakki.
Vielä lisää hyökkääjiä
Jokerien armottoman kovasta materiaalista oli paljon puhetta jo syksyllä. Silloin ylistettiin kilvan vain joukkueen hyökkääjiä, kun maajoukkuetasoisia keskushyökkääjiä oli tarjolla peräti neljään ketjuun. Nyt kun puolustuskin pullistelee laatupelaajia, luulisi joukkueen olevan valmis. Sitä luulisi, että toimitusjohtaja Matti Virmanen toistelisi legendaarista "näillä mennään" -lausahdustaan.
Mutta ei toistele. Kun puolustuspää on saatu kuntoon, Jokerit on kääntänyt katseensa hyökkäyksen vahvistamiseen. Avainhyökkääjät Jani Rita ja Petri Varis ovat loukkaantuneina helmikuulle saakka, ja se avaa jälleen tilaisuuden vahvistaa joukkuetta. Tarvitaan paikkaajia. Ja jos sellainen mahdollisuus on olemassa, että Jokerit voi vahvistaa joukkuettaan, se harvoin jää käyttämättä. Tuskin jää tälläkään kertaa. Näin on pakko päätellä Virmasen todettua maanantaina Jatkoajan uutisessa, että sopivan hyökkääjän löytyessä sellainen otetaan.
Virmasen kielenkäyttöä jonkin verran seuranneet voivat oikeastaan päätellä, että sopiva mies on jo löytynytkin. Kyse lienee enää siitä, millä ehdoilla se nimi sinne paperiin pannaan.
Tässä ihmettelyn lomassa pitää nostaa hattua. Jokerit on aivan aidosti tuonut Suomen liigajäille täksi kaudeksi useita huippupelaajia, todellisia tähtiä ja siinä ohessa saanut pidettyä vielä enemmän tähtitason pelaajia kotimaan kaukalossa. Aika paljon olisi liigasta poissa ilman Kim Hirschovitsia, Tim Stapletonia, Ville Leinoa, Jussi Markkasta, Tommi Santalaa tai Jani Ritaa. Kaikkien noiden pelaajien pelaamista kotimaan kaukaloissa voi pitää melkein pienenä ihmeenä. Vastaavan tason sällit, ja paljon heikommatkin, ovat tavanneet viime vuosina valua Pohjanlahden toiselle puolelle. Kaikkein kirkkaimmat yksilöt ovat lähteneet valtameren ylitykseen.
Mikäli Jokerit todella tarvitsee menestyäkseen niin hirvittävän määrän niin kovia laatupelaajia kuin sillä nyt on riveissään, suotakoon se sille. On jokaisen kiekkofanin etu, että liigassa luistelee muitakin kuin junioreita ja b-luokan elähtäneitä veteraaneja.
Jokereiden etu on puolestaan se, jos joukkueen rakentajalla on ollut ammattitaitoa koota palapeliin toisiinsa sopivat palat - ja miettiä sitä, kuinka hyvin joukkueen valmentaja tällaista laatupelaajien armeijaa osaa käsitellä. Sekin ammattitaidon määrä saadaan kyllä vielä arvioitua.
