Mielipide

Näkemys: Lauri Marjamäki on epäonnistunut jälleen – Jokerien surkea alkukausi pakottaa sen etsimään vaihtoehtoja uudeksi päävalmentajaksi

KHL / Kolumni
Jokerien alkukausi on ollut apaattinen ja alle kaikkien odotusten. Lauri Marjamäen johtama valmennus tulisi vaihtaa niin pian kuin mahdollista.

On radikaalia mennä huutamaan seitsemän runkosarjaottelun jälkeen, että valmennusjohdon tulisi saada kenkään, mutta näin se tässä tapauksessa on.

Helsingin Jokereilla on koossa nimivahva puolustus, jonka taustalla on KHL-tasolle hyvä kakkosmaalivahti ja Stanley Cupin urallaan voittanut ykkösmaalivahti. Puolustuksessa pelaa Suomen maajoukkueen kärkipuolustajia ja myös laadukasta ulkomaalaista osaamista.

Hyökkäyksestä löytyy periaatteessa paljon laatua. Laatua etenkin joukkue- ja puolustuspelaamiseen.

Miksi sitten Jokerit on luokattoman huono puolustamaan?

Pelaajistosta tämä ei jää kiinni. Jokerit on saanut jalkeille vahvan joukkueen. Siksi katseet kääntyvät valmennukseen. Päävalmentajana työskentelee Lauri Marjamäki, puolustajien peluutuksesta ja alivoimapelaamisesta vastaa Mika Saarinen.

Saarinen tuli entisen päävalmentajan Jukka Jalosen aikakaudella Jokereihin ja etenkin Jalosen jälkimmäisellä kaudella Jokereiden puolustuspeli toimi pääosin äärimmäisen hyvin – joskin silloinkin se repsahti pahasti ratkaisevilla hetkillä keväällä.

Tällä kaudella Jokerien puolustuspelaaminen on ollut todella alkeellista. Niin on, vaikka kyse on jääkiekon yksinkertaisimmasta osa-alueesta ja pitkälti – ei pelkästään, mutta pitkälti – asennepelaamisesta.

Kun katsoo KHL:n kärkeä, johon Jokeritkin on aiemmin kuulunut, joukkueita yhdistää sama tekijä vuodesta toiseen: maalinedustalle ei pääse yksikään ylimääräinen pelaaja ilmaiseksi. TsSKA Moskova, Ak Bars Kazan ja Avangard Omsk ovat esimerkiksi kaikki joukkueita, joiden maalinedustalle ei kiekotellen mennä. Niitä vastaan maalit syntyvät toimitusten, maalinteon tukitoimien ja kamppailupelaamisen kautta.

Tuota ei Jokerien puolustaessa näe. Jokerien puolustajat odottavat hienossa sommitelmassa vastustajan ratkaisua. Eikä odottaminenkaan väärin olisi, jos tilanteessa tiedettäisiin, mitä seuraavaksi tehdään. Niin ei kuitenkaan näytä olevan. Pelaajat tekevät jatkuvasti häviäviä valintoja, unohtavat vastustajia selustaansa, jättävät mailat pelaamatta pois ja päästävät syöttöjä puolustusviisikon läpi.

Jopa Severstal Tsherepovetsin järkyttävän heikkotasoinen joukkue teki Jokereita vastaan hyökkäysalueella usein mitä tahtoi. Severstalin helsinkiläiset sentään onnistuivat päihittämään, mutta nyt KHL:n suomalaisedustaja on jälleen kolmen tappion putkessa. Kauden seitsemästä ottelusta viisi on päättynyt tappioon. Viimeisin niistä Dinamo Minskille, joka ei lähtökohtaisesti ole juurikaan Severstalia parempi pumppu.

Puolustuspelaaminen on KHL:ssä ja oikeastaan jokaisessa maailman jääkiekkoliigoista pelaamisen selkäranka. Sen varaan hyökkääminen rakennetaan. Enää ei voi rakentaa joukkueita, joiden ei tarvitsisi osata puolustaa.

Jokereiden hyökkäyspelaaminenkin kärsii puolustuspelaamisen hataruudesta. Kun puolustus ei tuota kiekonriistoja, hyökkääjät eivät saa kiekkoa, vaan heidänkin päätehtäväkseen muuttuu puolustaminen. Kun hyökkääjät eivät saa kiekkoa hyvän puolustuspelaamisen seurauksena, ei joukkue saa aikaan ajoituksiltaan ja rytmiltään laadukkaita hyökkäyksiä, jotka johtaisivat maalipaikkoihin. Tästä seuraa seisoskelua ja yksinäistä puskemista, mistä ei taas tule KHL:ssä yhtään mitään.

Severstal toimii tässäkin tapauksessa hyvänä esimerkkinä. Erityistaitoa siltä ei löydy yhtikäs mihinkään, mutta kyllä senkin kädettömät ja jalattomat peruspuolustajat pystyvät sen verran laadukkaasti puolustamaan, ettei yksin viittä venäläistä vastaan luisteleva jokerit maalipaikkaan kävele. Saati tee maalia.

Päävalmentaja Marjamäki puhuu jatkuvasti laadukkaasta koko kentän kiekollisesta pelaamisesta. Harvinaisia ovat kuitenkin maalit, jotka Jokerit on kyennyt tekemään tuolla Marjamäen mainostamalla tavalla. Siihen pitäisi olla pyrkimys, mutta kaukalossa ei näy merkkiäkään sellaisesta.

Jokerien joukkueesta huokuu, että se ei ole enää valmentajiensa näpeissä. Seitsemän ottelun jälkeen on edelleenkin radikaalia huudella, mutta taustalla on jo yksi kokonainen kausi Marjamäen johtamaa jokerilaivaa sekä sen pettymykseen päättyneet pudotuspelit. Kokemusta on yllinkyllin jo KHL:n vaatimuksista. Muutosprosessista ei näy merkkiäkään.

Kannattaisikon Jari Kurrin hankkia nyt valmennuksellista apua ison meren takaa? Tai miten olisi mies TPS:n hallituksesta hätiin eli Erkka Westerlund.

Marjamäen johdolla Jokerit ei koskaan menesty.

» Lähetä palautetta toimitukselle