Kymmenen kautta ulkomailla yhtä monessa eri maassa, mutta nyt Janne Laakkonen pelaa kotimaan sarjassa ensimmäistä kertaa sitten tammikuun 2013. 41-vuotias hyökkääjä on ehtinyt pelata FPS:n paidassa Mestistä neljä ottelua, joissa Laakkoselle on kertynyt yhtä monta syöttöpistettä.
– Kiva oli päästä joukkueen mukaan viime viikolla. Pelit alkoivat heti, niin montaa harjoitusta en ole joukkueen kanssa ehtinyt tekemään. Oman pelin kanssa vielä hommaa riittää, mutta kiva on ollut pelata.
Haastatteluhetkellä FPS:llä ja Laakkosella oli alla 0–2-vierastappio Kiekko-Espoolle.
– Pari voittoakin saatiin ja hyvä, että itse pystyin jeesaamaan maalinteon kanssa, missä on ollut vähän haasteita. Kiekko-Espoota vastaankin olisi ollut pisteitä mukaan tuotavissa, jos olisimme maalipaikoista saaneet kiekkoa sisään.
Kaudella 2001–02 ammattilaisuransa aloittanut Laakkonen on ennen tätä kautta pelannut Mestistä vain 12 ottelua – viimeksi 11 vuotta sitten LeKissä, jolloin samaan aikaan kokoonpanossa olivat esimerkiksi konkarit maalivahti Pekka Tuokkola ja hyökkääjä Miikka Männikkö.
Tämän kauden FPS:n lähes koko kokoonpano muodostuu 2000-luvulla syntyneistä pelaajista. Ville Viskari, Samuli Virtanen, Mika Huhtasalo ja Miro Lehtimäki ovat syntyneet 90-luvulla – ja Laakkonen vuonna 1982.
Nuorin FPS-pelaaja Konsta Nurmi on syntynyt vuonna 2004, jolloin Laakkonen oli jo pelannut tehokkaimman liigakautensa − 19+20 kaudella 2002−03 − ja voittanut kaksi pronssia. Ottelumäärään suhteutettuna Laakkonen oli koko Liigan toiseksi tehokkain pelaaja kaudella 2005−06 ja myös kaudella 2008−09 kymmenen tehokkaimman joukossa.
– Mestis on kovavauhtinen sarja ja tiukasti väännetään. Nuoret pelaajat haluavat urallaan eteenpäin. Ihan hyvin on pukukopissa otettu vastaan. Musiikkipuolta ei multa ole kysytty, että mitä siellä 90-luvulla kuunneltiin. Nuoret päättävät, mitä kuunnellaan. Ihan normisti läppä lentää, hyvä on meininki.
Koronakausi kolmessa eri sarjassa ja valkovenäläiset mestaruusjuhlat
Laakkonen lähti pitkälle Euroopan-kierrokselleen tammikuussa 2013. Ensimmäinen osoite oli Sundsvall Ruotsin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Seuralla oli tavoite nousta seuraavalle sarjatasolle HockeyAllsvenskaniin.
– Menin sillä ajatuksella, että jos nousu onnistuu, niin voisin jatkaa Allsvenskanissa. Molemmilla kausilla hävisimme viimeisessä vaiheessa ennen karsintasarjaa. Olimme suosikkeja, mutta ei vaan jotenkin kasetti kestänyt. Emme päässeet edes kokeilemaan sitä noususarjaa.
Uskaltaisin väittää, että jollain tavalla jääkiekon parissa jatkan.
Ruotsista Laakkosen matka jatkui Kazakstaniin, Venäjälle, uudelleen Kazakstaniin, Valko-Venäjälle, Ranskaan, Puolaan, Englantiin, Itävaltaan, Norjaan, uudelleen Englantiin ja Skotlantiin. Tuoreimmat muistot Brittein saarilta nousevat päällimmäisinä esiin, kun kysyn Laakkoselta kokemuksista kymmenen vuoden kiertolaisuudesta.
– Viimeisimmät kaudet Englannissa ja Skotlannissa olivat hienoja. Tykkäsin siellä pelata ja muutenkin olla. Brittiläinen kiekkokulttuuri ei ihan vedä vertoja futiskulttuurille, mutta kyllä siellä myös lätkäpelissä kannattajat ovat fanaattisia. Monessa paikassa on hyvä ja iso halli. Ja peleissä on hyvät tunnelmat.
Sarjan suurseura Sheffield Steelersin kotihallissa on 9 000 hengen yleisökapasiteetti ja viime kauden yleisökeskiarvo oli 6 657.
Laakkosen ensimmäinen kausi EIHL:ssä päättyi keväällä 2020, kun Eurooppaa runteli koronapandemia. Kaudella 2020–21 suomalaishyökkääjä päätyi pelaamaan kolmessa eri maassa.
– Minulla oli Coventry Blazen kanssa jatkosopimus tehty, mutta Ison-Britannian sarjaa ei pystytty koronarajoitusten takia pelaamaan. Sitten tuli kauhea kiire etsiä pelipaikkaa ja pääsin Itävaltaan tuuraamaan puoleksitoista kuukaudeksi.
Laakkonen pelasi AlpsHL:ää EHC Lustenaussa kahdeksan ottelua tehoin 2+7, mutta korona teki kiekkoarjesta poikkeuksellista.
– Siellä oli ulkonaliikkumiskielto iltakahdeksalta alkaen ja meillä oli treenit vielä siihen aikaan. Jos poliisi olisi pysäyttänyt, niin meillä oli todistukset, että olemme töistä tulossa.
Itävallan jälkeen seuraava osoite oli Narvik Norjan pääsarjassa, mutta tässä siirrossa ei oikein mikään mennyt suunnitelman mukaan.
– Sitten olin menossa Norjaan loppukaudeksi, mutta ehdin pelata vain neljässä pelissä ennen kuin siellä lyötiin sarja säppiin. Norjaan pääsemisessäkin oli omat haasteensa, kun seura ei antanut ihan tarkkoja tietoja, mitä maahanpääsy edellyttää.
– Koronatodistukseni oli heidän standardeihinsa yhden päivän liian vanha, niin minut lennätettiin Suomeen. Kävin täällä uudestaan koronatestissä ja pääsin toisella yrittämällä Narvikiin. Kymmenen päivää istuin ensin hotellissa karanteenissa ja siitä suoraan Stavangeriin pelaamaan kaksi peliä. Muistaakseni tuli 0–7 ja 1–8 turpaan. Ei ollut oikein kroppa hereillä kymmenen päivän hotellikuoleman jälkeen.
Musiikkipuolta ei multa ole kysytty, että mitä siellä 90-luvulla kuunneltiin. Nuoret päättävät, mitä kuunnellaan.
Laakkonen ehti kahden murskatappion jälkeen pelata vielä kaksi ottelua lisää, kunnes Norjassa päätettiin keskeyttää sarja.
– Sitten kuitenkin Englannissa päätettiin pelata neljän joukkueen pienoissarja, mihin Coventry osallistui, niin pääsin Norjasta suoraan sinne pelaamaan. 14 ottelua tuli vielä siihen loppukauteen.
Liigassa pelatessaan Laakkonen voitti HPK:ssa kolme pronssia ja yhden hopean, mutta vuodet ulkomailla toivat palkintokaappiin myös jalointa metallia.
– Valko-Venäjältä on ainoa mestaruus voitettuna, niin se on kirsikka kakun päällä. Se oli hyvä vuosi, kun voitimme sekä sarjamestaruuden että cupin. Voittamisen takia tässä pelataan, ja kun siinä on vain kerran onnistunut, niin se on näistä ulkomaan vuosista ikimuistoisin.
Mestaruusjuhlat eivät olleet ihan sitä, mihin esimerkiksi Suomessa on totuttu.
– Shampanjan suihkuttelu alkoi heti pelin päätyttyä ja seuraavana päivänä oli puolet joukkueesta yhdessä syömässä. Aloin siinä ihmetellä, mihin toinen puoli joukkueesta oli kadonnut, niin joku vastasi, että he lähtivät käymään kotona, kun viikon päästä jatkuu treenit.
Laakkonen luuli joukkuekaverin kommenttia vitsiksi, mutta agentilta kysymällä selvisi paikallinen käytäntö.
– Voitimme mestaruuden huhtikuun alussa, sopimukset oli huhtikuun loppuun ja viikko saatiin taukoa ennen kuin palattiin treeneihin. Ei siinä veren maku suussa treenattu, mutta maanantaista perjantaihin piti olla paikalla ja osallistua, että saatiin palkat ja bonukset.
Mestaruusbonukset maksettiin sovitusti harjoitteluvelvoitteensa hoitaneille, mutta maasta poistuminen sopimuksen päättyessä oli vielä oma seikkailunsa.
– Viisumi oli 30.4. asti voimassa ja muistaakseni tuntia ennen vuorokauden vaihtumista kävelin rajan yli Liettuaan ja hotelliin nukkumaan. Aamulla sitten oli lento Suomeen.
Pelaaminen on mukavaa, ja jääkiekko kiinnostaa työnä muutenkin
Laakkonen on pelannut jääkiekkoa ammatikseen yli 20 vuotta, kiertänyt Euroopan sarjoja ja voittanut kertaalleen mestaruudenkin, mutta into pelaamiseen ei ole hiipunut.
– Pelaaminen itsessään tuntuu edelleen mukavalta eikä kesäharjoittelukaan ole maistunut puulta, kun tuossa porukalla ollaan treenailtu.
Laakkonen kertoi harjoitelleensa kesän Hämeenlinnassa yhdessä muutaman muun ulkomailla pelaavan kiekkoilijan kanssa.
– Tässä iässä täytyy kuitenkin hoitaa kaikki viimeisen päälle, että pysyy menossa mukana. Kiitos vaan treenikavereille Hämeenlinnassa. Siellä puolin ja toisin potkitaan persuksille, että tehdään hommat hyvin.
FPS tiedotti Laakkosen sopimuksen olevan voimassa toistaiseksi, mikä kiekkokontekstissa yleensä tarkoittaa muusta työelämästä poiketen pätkätyötä. Laakkonen kuitenkin täsmentää asettuvansa nyt kaikessa rauhassa kotimaahan.
– On mahdollista, että lähden muualle, jos tulee mielenkiintoinen haaste vastaan. Tarkoitus on kuitenkin FPS:ssä vähän pidempään pelata. Kiinnostaa ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen viettää joulu kotimaassa ja katsotaan sitten kevätpuolella, mitä tapahtuu.
41-vuotiaalle kiekkoilijalle peliuran päättyminen lähivuosina on kuitenkin todennäköistä, ja alustavia suunnitelmia Laakkonen on jo tehnyt.
– Opiskelen paraikaa liiketaloutta Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa. Ensi vuoden loppuun mennessä pitäisi sieltä saada paperit, niin katsotaan lätkän jälkeisiä kuvioita sitten.
Jääkiekon Laakkonen uskoo elämässään pysyvän myös pelaamisen loputtua.
– Uskaltaisin väittää, että jollain tavalla jääkiekon parissa kuitenkin jatkan. Sitä olen kuitenkin elänyt ja hengittänyt koko ikäni ja siitä on itsellä eniten tietotaitoa, niin haluaisin osaamiseni tuoda myös muiden käyttöön.