NYI - STL 2.00
NYR - CAR 2.00
CBJ - NJD 2.00
MTL - FLA 2.30
DET - ANA 2.30
NSH - WSH 3.00
MIN - LAK 3.00
WPG - VGK 3.00
DAL - TBL 3.30
SJS - PIT 5.00

TPS monien haasteiden edessä

LIIGA / Artikkeli
Uutta ryhtiä vanhoin lääkkein etsivä TPS on arvoituksellisen SM-liigan isoimpia kysymysmerkkejä ennen kauden alkua. Turkulaisten monet haasteet kulminoituvat yksinkertaiseen kysymykseen: ollako vai eikö olla? Huippujoukkue nimittäin.

Viime kauden vaisuissa merkeissä päättänyt Turun Palloseura on tulevan talven liigajäillä monenlaisten kovien haasteiden edessä. Tämä pätee niin joukkueen pelaajiin, valmennukseen kuin seuran muuhunkin organisaatioon.

TPS on edelleen 2000-luvun menestynein liigaseura yhdessä Kärppien kanssa. Joukkueella on vuodesta toiseen hienot puitteet, perusedellytykset menestyksekkäälle työnteolle ja lisäksi seuralla on talousalueellaan lähes vankkumaton asema ilman merkittäviä kilpailijoita. Näillä eväillä ei kuitenkaan saa ilmaiseksi ainuttakaan sarjapistettä saati muunlaista menestystä.

Hannujen haasteet

taustaa

TPS-ikonin kotiinpaluu
[lue lisää]



Keskinen palaa innokkaana TPS-leiriin
[lue lisää]



Andreas Jämtin - aika viiksien jälkeen
[lue lisää]



TPS-leirissä edetään aikataulussa
[lue lisää]



Olennaisia asioita?
[lue lisää]

Joukkueen koko valmennusjohto on kevään jälkeen pistetty uuteen uskoon. Uusi ilme tosin on vanhojen tuttavuuksien naamalla. Päävastuun valmennuksellisesta linjasta kantavat välillä pääkaupunkiseudun ilmapiiriä haistelleet kaksi Hannua, Jortikka ja Virta. Suurin ero herrojen edelliseen TPS-pestiin, ja samalla heidän suurin haasteensa, on se, että joukkueen pelaajamateriaali ei ole enää samanveroista kuin vuosituhannen vaihteessa.

Kummallakin valmentajalla lienee vielä omat henkilökohtaiset haasteensa, sillä sekä Jortikan urakka Jokereissa että Virran pesti Espoossa päättyivät ainakin tuloksellisesti pettymyksiin. Valmennustiimiä täydentävä Esa Keskinen pääsee sen sijaan aloittamaan puhtaalta pöydältä. Oman piristävän mausteensa soppaan on tuonut yleisurheiluvalmentajana tunnettu Mika Lehtimäki, jonka opein uudistettiin ilmeisen onnistuneesti TPS:n kunto- ja voimaharjoittelua.

TPS-valmennuksen pidemmän aikavälin teemana ja haasteena on joukkueen ytimen uudelleenrakentaminen. Liigaryhmän runko rakentuu vielä pitkälti konkarien varaan ja heidän kohdallaan biologinen kello tikittää kohti eläkeikää vääjäämättömästi. Nuoria on siis ajettava sisään, eikä kasvukivuilta voitane välttyä.

Minkään saneerausprojektin varjolla TPS ei silti pääse hissuttelemaan. Tosiasia on, että kun Hannu Jortikka valmentaa SM-liigajoukkuetta, odotukset ovat väistämättä kovia. Ei ole turha koittaa, sillä ”Jortsu” voi hyvinkin voittaa. Ennakkosuosikin viittaa tuskin postitetaan Hannujen valtakuntaan tämä talvena, mutta Palloseuraa ei toisaalta voi lukea mustien hevosten rotuunkaan kuuluvaksi.

Pelitavaltaan TPS tulee edustamaan tuttua jortikkamaista kiekkoa. Kauden aikana kiekkoväki todennäköisesti toistelee vanhoja fraaseja kontrolloidusta pelistä, tiiviistä viisikkopuolustamisesta ja laadukkaasta peruspelin tasosta. Mikäli maailmankirjan sivut eivät mene oudosti sekaisin, TPS vuosimallia 2005 on erittäin kurinalainen, turruttavan tasainen ja vähintään puolen Suomen mielestä todella ärsyttävä jääkiekkojoukkue.

Jos valmennusportaan visiot toteutuvat, TPS pyrkii suoritusvarmuuden, kovan liikkumisen ja aktiivisen kiekollisen pelin avulla viime vuosia iloisempaan pelitapaan, mitä Turkuhallin lehtereillä varmasti ilolla tervehdittäisiin.

Pelitavan ja sen toteuttamisen suhteen valmennuksen voimakolmikko tuskin kohtaa kovin suuria ongelmia. Iso osa joukkueesta on vanhoja tuttuja tai muutoin mustavalkoiseen muottiin sopivia pelaajia. Lisäksi Jortikan ollessa ruorissa uskaltaa ilman kristallipalloakin ennustaa yksittäisten pelaajien pääsääntöisesti nostavan pelitasoaan. Tai sitten yksittäiset pelaajat nostavat kytkintä ja vaihtavat maisemaa.

Valmennuksen näkökulmasta keskeiset riskitekijät liittyvät pelaajamateriaalin rajallisuuteen. TPS on liigan nykytasoon suhteutettuna liikkeellä periaatteessa laadukkaalla, mutta määrällisesti kapealla miehistöllä. Useimmille pelipaikoille on riittävän tasokkaita miehiä, mutta loukkaantumis- tai pelivaraa ei juurikaan ole.

Joukkueen venymiskyky koetukselle

Palloseuran viimevuotisesta miehistöstä on poistunut monta pelaajaa, mutta tilalle ei ole tullut kuin kolme miestä. Joukkueen perusrunko on säilynyt ennallaan, joten kokonaisuutena ryhmällä on ryhdin tarkistuksen aika vaisuhkon kauden jälkeen.

Keskeiset roolit on täytetty lukuisilla konkareilla, joilla on vielä kerran näytön paikka. Yhtä lailla monilla nuoremmilla pelaajilla alkaa olla läpimurron, tai edes kykyjen todistamisen paikka.

Maalivahtiosastolla TPS on mielenkiintoisessa tilanteessa. Uutta ykkösmaalivahtia ei ainakaan toistaiseksi ole Turussa näkynyt. Alkukaudesta päävastuun kantaa ensimmäistä kertaa urallaan toden teolla paineita harteilleen saava Tuomo Karjalainen. Karjalainen on aiemmin todistanut olevansa vähintään laadukas varamaalivahti, mutta luottomiehen tontilla hän katsomaton kortti. Kasvamalla uudelle tasolle mies voisi lunastaa itselleen ykkösvahdin paikan pidemmäksi aikaa. Toisaalta Karjalaisen, Juho Santasen ja Tino Välimäen muodostama maalivahtikolmikko on huippujoukkueen tarpeita ajatellen kenties liian kokematon.

Puolustuskalusto on avainpelaajien osalta laadukas. Nimet Kiprusoff, Hulkkonen, Seikola ja Lehtinen takaavat sen, että kiekollista osaamista riittää lähes yli oman tarpeen. Miehistö onkin varsin vahvasti valmentajiensa tyylinen - liikkuva, taitava ja valitettavan pienikokoinen. Vankan taitoelementin vastapainoksi puolustus kaipaa kipeästi yhtä - haussa olevaa - oman pään pelaamiseen erikoistunutta ja mieluusti normaalia TPS-standardia raamikkaampaa perusluutijaa.

Alkukaudesta jokaisella TPS-puolustajalla riittää kuitenkin urakoitavaa kaikissa rooleissa. Liigan alkaessa terveitä miehiä on rivissä juuri ja juuri kolmeen pariin. Kuormituksen kasaantuminen on jonkinasteinen riskitekijä, sillä ylirasittuneiden miesten väsähtäessä seuraukset näkyvät usein nopeasti joko tulostaululla tai sairastuvalla.

Hyökkäysarsenaali on SM-liigan tämän hetkisen tilanteen valossa vahva. Sekä sentteri- että laitahyökkääjäosastolla riittää laatua ja leveyttä, ainakin sillä kuuluisalla paperilla tarkasteltuna. Konkareilta löytyy kokemusta, pelaajatyypit ovat riittävän monipuolisia ja nuorissa on jo tällä kaudella ainesta kypsyä vastuunkantoon.

Pakiston tavoin mahdolliset pulmat piilevät materiaalin rajallisuudessa sekä ikävissä loukkaantumisissa. TPS joutuu jo alkukaudesta antamaan muille reilusti tasoitusta Antti Aallon (olkapää) ja Mika Alatalon (polvi) loukkaantumisten myötä. Juuri enempää poissaoloja miehitys ei kestä, mikäli joukkue aikoo pelata neljällä ketjulla. Turhan tuoreessa muistissa on myös viime kausi, jolloin liian raskaan taakan alla uurastanut kapea hyökkäyskalusto uupui talven tullen täysin hampaattomaksi.

Parhaimmillaan etenkin TPS:n hyökkäyspelin osalta lienee luvassa vauhtia ja värikkäitä yksilösuorituksia. Jortikan pelitapa ei kahlitse Kai Nurmisen, Daniel Widingin ja Andreas Jämtinin kaltaisten yksilöiden tai vaikkapa Vahalahti-Kauppila –tutkaparin suorituksia, mikäli koko ryhmä vain pystyy pelitavan onnistumisen edellyttämällä tasolla.

Kokonaisuutena TPS:n pelaajistossa on kasassa kelvolliset menestysreseptin ainekset, mutta myös jossittelun varaa jää. Miehistöltä vaaditaan venymiskykyä, sillä lähes kaikkien pelaajien on kyettävä nousemaan huipputasolleen samanaikaisesti, jotta Palloseura pystyy vastaamaan muiden huutoon. Kovimpien kilpakumppanien – olettaen, että Turussa halutaan taistella liigan kärkisijoista – materiaalit vaikuttavat ainakin vielä olevan ratkaisevilta osin askeleen TPS:ää edellä.

Mahdolliset lisävahvistukset ovatkin syksyn pimetessä avainasemassa TPS-laivan kurssia määritettäessä. Kun joukkue on koottu periaatteessa hyvin, mutta urakka vaikuttaa vasta viittä vaille valmiilta, ovat myöhemmät lisäykset eräänlaisia vaa’ankieliä. Selkeiksi vahvistuksiksi osoittautuvat hankinnat saattaisivat nostaa joukkueen lopulliseen nousukiitoon, kun taas alle odotusten esiintyvät keikkatyöläiset voivat tarpeettomasti natisuttaa ryhmän kollektiivista selkärankaa.

Seurajohdollakin riittää pureksittavaa

TPS:n muulla organisaatiolla on edessään aivan omanlaisensa haasteet, vaikka niitä ei voikaan liigaryhmän toiminnasta ja pelillisistä seikoista tyystin erottaa. Akuutein urakka on luonnollisesti joukkueen kokoamisen saattaminen kunnialliseen loppuun, missä seurajohdolla riittää purtavaa. Tosin haaste on samanmoinen lähes kaikilla muillakin seuroilla.

Muilla sektoreilla kuuluisat Ruissalon pukumiehet painiskelevat aivan toisenlaisten pulmien kimpussa. Yhteistä niille kaikille tosin on se, että niistä on yleensä selvitty hankkimalla kotihallin kaukaloa isännöimään toimiva, kiinnostava ja laadukas joukkue.

Taloudellisten resurssien niukkuus on yleisluontoinen maanvaiva tämän päivän SM-liigassa. TPS:n tapauksessa tauti on sikäli hieman akuutimmassa tilassa, että sen taustalta löytyy laajempia kysymyksiä tarjolla olevan tuotteen ilmeestä ja kiinnostavuudesta.

Seuran talouden elvyttäminen, kiekkoväen yleisen kiinnostuksen palauttaminen sekä pelitapahtuman ja yleisömäärien kohentaminen eivät ole kovin vähäpätöisiä haasteita. Niiden ratkomiseen eivät välttämättä riitä yksittäiset toimenpiteet, vaan tarvitaan laajamittaisempaa uudistushalukkuutta.

Liigajoukkueen ohella koko TPS-organisaatio lähestynee pistettä, jonka ohittamisen jälkeen uudet eväät ovat välttämättömiä. Nykyisen eväspaketin aukaisuun voidaan kuitenkin lähteä positiivisin mielin.

» Lähetä palautetta toimitukselle