Kuluvan kiekkokauden aikana Jatkoajan NHL-toimittajat ilmaisevat armoa antamattomat kommenttinsa joka kuukauden merkittävimpiin tapahtumiin, sekä pohtivat ketkä olivat kovimpia onnistujia ja missä suunnalla on vielä peiliin katsomisen paikka.
Mikä joukkue on yllättänyt eniten lokakuussa?
Tommi Kröger: New York Rangersin kauden avaus on ollut lupauksia herättävä ja joukkue onkin tällä hetkellä idän kärkijoukkue. Myös Buffalon kausi on käynnistynyt yllättävän vahvasti.
Kimmo Vainikainen: St. Louis Blues. Lännen peränpitäjäksi veikattu Blues on pelannut pirteästi, vaikka joukkueesta puuttuu Erik Johnson ja vaikka maalivahdit hajoavat palasiksi republikaanien katalien juonien edessä. Bluesin onneksi Paul Kariya, Andy McDonald, Brad Boyes ja Keith Tkachuk ampuvat vastustajat riekaleiksi.
Olli Pluuman: Buffalo on aloittanut erittäin vahvasti vastoin henkilökohtaisia odotuksiani. Itse laskin ennakkokaavailuissa Sabresin idän häntäpäähän, mutta joukkue on yllättänyt positiivisesti. Sabresin suurin vahvuus on tasaisen hyvä pelaajamateriaali, sekä selkeä ja hyvin joukkueen pelaajistolle soveltuva liikkuva pelitapa.
Thomas Vanek on ollut ilmiliekeissä ja hänen jälkeen tehot ovat jakautuneet tasaisesti kaikille. Buffalolla on vankka ja kokenut puolustus, sekä nuori ja nälkäinen hyökkäys. Yhdistelmä voi osoittautua varsin toimivaksi pitkällä tähtäimellä, mikäli Ryan Miller jatkaa yhtä hyviä otteita kuin lokakuussa nähtiin.
Mikko Hirvonen: Oli odotettavaa että Minnesota Wildilla on iskukykyinen joukkue, mutta silti joukkue on yllättänyt positiivisesti. Täytyy muistaa, että viime kauden neljästä parhaasta pistemiehestä Rolston ja Demitra ovat poistuneet ja Gaborik on ollut loukkaantuneena lähes koko alkukauden. Suomalaiskolmikko Koivu-Miettinen-Bäckström onkin ollut kultaakin kalliimpi Wildille.
Pahin pettymys joukkueista lokakuussa?
Kröger: Kovin odotuksin kauteen lähteneen Philadelphia Flyersin peli on toistaiseksi yskinyt vaikkakin valoa on selkeästi näkyvissä tunnelin päässä. Suomalaisittain pettymys on ollut Anaheim Ducksin rämpiminen.
Vainikainen: Philadelphia Flyers ja Ottawa Senators. Senatorsin piti olla edelliskausia kehnompi. Ei kuitenkaan Itäisen konferenssin pohjasakkaa. Maalivahtiongelma on ilmeinen ja hyökkäyskalusto kapea. Edes muutama maali Mike Fisheriltä auttaisi.
Flyersillä hyökkäys kulkee, mutta puolustus vuotaa. Kimmo Timonen on kultaa kalliimpi, Braydon Coburn hyvä ja Ossi Väänänen alkukauden ehdottomia suomalaisyllättäjiä. Muita ei kannata edes mainita. Vielä kun Martin Biron imitoi Roman Cechmanekia, ei muhkeaa pistepussia voi odottaa.
Pluuman: Ottawa Senators on ollut pettymys Alex Auldin sensaatiomaisista esityksistä huolimatta. Ottawa on liian paljon ykkösnyrkkinsä varassa hyökkäystehojen suhteen ja tuntuu että koko muu joukkue odottaa herrojen Heatley, Spezza, Alfredsson ratkaisevan kaikki ottelut. Puolustus on heikentynyt Wade Reddenin lähdön myötä ja vaikuttaakin siltä, että Senators on vieläkin koko viime kauden sitä vaivanneessa horroksessa ja sekasorron tilassa.
Hirvonen: Itse odotin Tampa Bay Lightningilta hyvää starttia kauteen, mutta joukkue on sukeltanut tähtipelaajia myöten. Puhtaat paperit saavat ainoastaan maalivahdit Smith ja Kölzig.
Lokakuun kuumin pelaaja?
Kröger: Wild-kapteeni Mikko Koivu on ollut tulikuuma kauden avauksesta lähtien ja on koko liigan pistepörssin kärkisijoilla.
Vainikainen: Keith Tkachuk. Tukku yllättäjiä, kuten Aleksandr Semin, Brandon Dubinsky, Mikko Koivu ja Thomas Vanek, ovat iskeneet heti alkuun kovia tehoja. Vanhaksi ja raihnaiseksi ikälopuksi tuomittu Tkachuk on kuitenkin ollut odotuksiin nähden kaikkein kuumin kaveri. Veteraani takoo tärkeitä maaleja, taklaa, johtaa ja pysyy nuorten mukana. Yksi selkeimmistä syistä Bluesin hyvälle alkukaudelle.
Pluuman: Brad Boyes takoo huikeaan tahtiin maaleja kaikkien parrasvalojen ulkopuolella St.Louisissa. Jo viime kaudella Boyes osoitti olevansa kylmähermoinen viimeistelijä, mutta kuluva kausi on lähtenyt liikkeelle murhaavan kovilla otteilla. Kariya syöttää ja Boyes maalaa. Siinä yksinkertaisuudessaan Bluesin alkukauden menestysresepti.
Vaikka Boyesin maalisaldo on hyvä, pitää häntä myös kritisoida, sillä +/- tilasto näyttää tällä hetkellä -4. Boyes on tehnyt suurimman osan maaleistaan nimenomaan ylivoimalla.
Hirvonen: New York Rangersin Aaron Voros on 13 pelatun ottelun jälkeen joukkueensa paras maalintekijä, joukkueen joka johtaa koko sarjaa. Miehen peliaika ei päätä huimaa ja nyt onkin menossa viiden ottelun kuiva kausi, mutta silti Voros antaa aina 120 prosenttia jäälle päästessään. Mielestäni romuluinen hyökkääjä ansaitsisi huomattavasti enemmän vastuuta.
Voroksen toisesta polvitaipeesta löydettin viisi vuotta sitten pingispallon kokoinen syöpäkasvain ja jalka uhattiin amputoida. Usean leikkauksen jäljiltä toinen jalka on useita senttejä lyhyempi kuin toinen, mutta silti Voros takoo maaleja ja vastustajia maailman kovimmassa liigassa. Ehdottomasti kuukauden kuumin pelaaja!
Pelaaja, jolta odotat huomattavasti nähtyä enemmän?
Kröger: Kovin puhein kuluneeseen kauteen lähtenyt viime kauden jumbojoukkue Tampa Bay ei ainakaan toistaiseksi ole osoittanut mitään viime kaudesta poikkeavaa, ja paineet kapteeni Vincent Lecavalierin harteilla kasvavat. Miehen on aika alkaa oikeasti hinata joukkuettaan ylöspäin.
Vainikainen: Marty Turco. Joey MacDonald on alkukauden tilastojen perusteella parempi maalivahti kuin Marty Turco. Ilmeisesti siis pudotuspelisarjan voitostakin voi kehkeytyä menestyskrapula.
Pluuman: Ilja Bryzgalovin esitykset kojoottien maalilla eivät ole lähimainkaan vakuuttaneet. Phoenix pelasi huomattavasti paremmin silloin, kun kakkosvahti Tellqvist oli maalin suulla kahden ottelun ajan. Bryzgaloville on pedattu ensimmäisen kerran urallaan selkeä ykköstorjujan paikka, mutta vielä hän ei ole osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen.
Hirvonen: Tampa Bayn Steven Stamkos on vasta 18 vuoden ikäinen ja häneen ei pidä kohdistaa mahdottomia odotuksia. Mutta jos nuorukaisesta puhutaan suurimpana lupauksena 2000-luvulla sitten Sidney Crosbyn, niin maalitilin aukeaminen vasta yhdeksännessä ottelussa on ainakin minulle selkeä pettymys.
Kuukauden kovin puheenaihe?
Kröger: NHL kävi avaamassa kautensa jälleen Euroopassa. Lisäksi puhetta ovat herättäneet muiden muassa Ryan Hollwegin ja Mike Pecan pelikiellot sekä Fabian Brunnströmin huikea NHL-uran avaus.
Vainikainen: Aleksei Tsherepanovin menehtyminen. Vasta 19-vuotiaan nuorukaisen kuolema koskettaa aina. Kiekkomaailman kannalta surullisinta on, että kyseessä oli yksi Venäjän lupaavimmista pelaajista. Ainoa positiivinen puoli tapahtumassa on, että turvallisuus- ja lääkintoimet parantuvat varmuudella.
Pluuman: Doug Weightin kova taklaus aiheutti jälleen suuren keskustelutulvan päähän kohdistuneiden taklausten tuomittavuudesta. Nimenomaisessa tilanteessa ei Weightille jäähyä tuomittu, vaikka hänen taklaus selkeästi osui Carolinan Brandon Sutteria päähän. Monet asiantuntijat ovat vaatineet NHL:ltä uutta rangaistuskäytäntöä, jossa pelaajan loukkaantuessa annettaisiin taklaajalle aina iso rangaistus.
Kovat niitit kuitenkin ovat aina kuuluneet NHL-peleihin ja tulevat kuulumaan vastaisuudessakin. Ottamalla samanlaisen käytännön mitä esimerkiksi SM-liigalla on, saattaisi NHL-peleistä vähentyä huomattavasti etenkin keskialueen kovat pommit, kun taklaaja joutuisi miettimään mahdollista pelikieltoa takaraivossaan. Enemminkin olisi syytä painottaa taklaajan vastuuta ja pelaajien harkittava paremmin itse tilanteissa, kuin ottaa sellaista ”holhous” rangaistuskäytäntöä, jossa aina pelaajan loukkaantuessa, vaikka taklaus olisi puhdas, joutuisi suihkuun.
Hirvonen: Venäläislupaus Aleksei Tsherepanovin menehtyminen. Tämän Rangersin varauksen äkillinen poismeno jätti paljon kysymyksiä ilmaan.
Anaheim Ducksin peli on yskinyt alkukaudesta ja Teemu Selänteellä löytyi yhdeksän ottelun jälkeen vasta kolme tehopistettä. Mikä on Selänteen todellinen arvo joukkueelle tällä kaudella? Missä syy heikkoon pistesaldoon?
Kröger: Selänne on joukkueen veteraaneja, ja näin ollen tärkeä heppa pukukopissa ja kaukalossakin. Etenkin nyt, kun Ducks-lauman peli ei ole kulkenut. Juuri veteraanien tulee nyt näyttää esimerkkiä ja omistautumista yhteisten tavoitteiden eteen. Myös Selänteen omat teholukemat korjaantuvat, jos joukkue saa oman pelinsä kulkemaan.
Vainikainen: Koko Ducks on ollut sekaisin. Ankat ovat räpiköineet päättömästi sinne tänne. Kurinalaisuus on puuttunut ja tähtipelaajat ovat olleet näkymättömiä. Kone kuitenkin käynnistyy. Jo lokakuun loppu osoitti piristymisen merkkejä.
Samalla starttaa Selänne. Ei Teemulta 40 maalia kannatta enää odottaa, etenkään kun vierellä ei ole sopivaa sentteriä. Mutta kelvollisiin pisteisiin mies yhä pystyy. Lisäksi konkarin kokemus ja positiivinen asenne auttavat joukkuetta, vaikkei täyttä tuhoa kaukalossa syntyisikään.
Pluuman: Ducksin aloitus oli erittäin kankea, mutta nyt näyttää vahvasti siltä että joukkue on heräämässä alkukauden koomastaan avainpelaajiensa johdolla. Selänne on Ducksin ykköstykki hyökkäyksessä ja Teemukin alkaa pikkuhiljaa päästä vauhtiin mistä osoituksena hattutemppu Detroitin verkkoon.
Hirvonen: Viime viikolla kyseenalaistin Calgaryn Miikka Kiprusoffin otteita kovalla kädellä ja niin vaan mies heräsi hurjaan lentoon. Nyt kun arvostelin Selännettä, tämä vastasi huutoon tekemällä kahteen otteluun neljä maalia. Kukahan muu suomalainen kaipasi herätystä?
Suomalaishyökkääjän panos on silti jäänyt melko vaisuksi tasakentällisin ja tämä johtuu osittain Selänteen arvoisen sentterin puutteesta. Brendan Morrison painii täysin eri sarjassa suomalaisen kanssa. Tästä osoituksena tehot 0+1 ensimmäisissä 11 ottelussa. Selänteen vanhat ketjutoverit Kariya ja McDonald tehoilevat yhdessä St.Louisin paidassa, mutta suomalaisveteraani on kuin yksinäinen joutsen ankkalammessa.
Heräsi myös epäilys siitä, vaikuttiko Selänteen empiminen Ducksin heikkoon alkukauteen. Oli tiedossa, että Teemun tieltä joudutaan myymään pelaajia pois ja näin ollen se varmasti heijastui epävarmuutena koko joukkueeseen.