Kuluvan kauden ajan Jatkoajan NHL-toimittajat ilmaisevat viikoittain ja kuukausittain mielipiteitään erinäisistä ajankohtaisista NHL-tapahtumista. Viikolla 51 ruoditaan tapaus Simonia, Phoenix Coyotesia, tappeluita NHL:ssä sekä Pittsburgh Penguinsin maalivahti-tilannetta .
New York Islandersin Chris Simon sai 30 ottelun pelikiellon yrittettyään polkaisemalla vahingoittaa Pittsburgh Penguinsin Jarkko Ruutua. Simonin teko oli erittäin törkeä ja mies on tuomittu NHL:ssä pelikieltoon seitsemän kertaa aiemminkin. Oliko 30 ottelua pelikieltoa sopiva määrä? Uskotko Simonin vielä palaavan NHL:ään?
Jussi Luokomaa: NHL:llä olisi pitänyt olla munaa antaa Simonille porttikielto koko liigaan. Tuo viimekautinen teurastusisku Hollwegiin oli jo sen luokan teko, että yhteenkään kilahdukseen ei olisi pitänyt olla enää varaa. Nyt NHL hieman läpsäisee Simonia käsille 30 ottelun pelikiellolla ja ensi kaudella miehellä on taas mahdollisuus lopettaa jonkun pelaajan ura. Tosin epäilen, että Simon on pelinsä NHL:ssä pelannut. En usko, että mikään joukkue kaipaisi Simonin palveluksia.
Mikko Hirvonen: Mielestäni teko oli todella törkeä ja en voi käsittää mitä Simonin päässä liikkui kyseisellä hetkellä. Ruutu olisi voinut loukkaantua tilanteessa erittäin vakavasti ja onkin onni, että nykyään suojat ja
luistimet suojaavat näin hyvin. Itse olisin laittanut Simonin runkosarjan loppuun saakka kestävään pelikieltoon, ilman että herralla edes olisi aiempia tuomioita. En usko, että tulemme enää näkemään tätä Peter Forsbergin entistä henkivartijaa NHL-kaukaloissa.
Phoenix Coyotes voitti kuudesta vieraskiertueen ottelustaan viisi. Joukkue on muutenkin osoittanut erittäin pirteitä otteita viime aikoina. Mitkä ovat päällimmäiset syyt Phoenixin viime aikaiseen menestykseen?
Luokomaa: Joukkueelle on joulukuussa tehty vähän maaleja ja sen avulla menestystä on tullut. Bryzgalov on ollut erinomainen, puolustus Derek Morrisin johdolla on toiminut, mutta myös maalinteko on natsannut. Fredrik Sjöström on ollut ilahduttava yllätys viime aikoina. Enpä kuitenkaan usko, että Phoenixin lento jatkuisi kauan.
Hirvonen: Suurin syy on ehdottomasti ollut maalivahti Ilya Bryzgalov. Anaheimista tulon jälkeen mies on ollut kuin itse varmuus ja on otteillaan kääntänyt monta ottelua joukkueelleen.
Ketju Vrbata-Hanzal-Sjöström oli etenkin vieraskiertueella aivan loistavassa vireessä. Eurooppalaisketju teki tärkeitä maaleja niin yli-, kuin alivoimalla, sekä tasakentällisin. Lisäksi Daniel Carcillo on tuonut otteillaan energisyyttä joukkueen peliin. Valitettavsti kuumaverinen laitahyökkääjä loukkantui ottelussa San Josea vastaan. Miehen polvi vääntyi painissa Sharksien veteraanihyökkääjä Jeremy Roenickia vastaan. Juttua kirjoittaessa Carcillon vamman vakavuudesta ei vielä ollut tarkempaa tietoa.
Katsoin neljä joukkueen kuudesta vieraspelistä ja mielästäni koko joukkue tiesi kokoajan mitä on tekemässä ja miksi.
Tällä kaudella on nähty huomattavasti enemmän tappeluita kuin kahdella ensimmäisellä kaudella työsulun jälkeen. Mistä tappeluiden määrän nousu johtuu?
Luokomaa: Anaheim rymisteli ja tappeli viime kaudella mestariksi. Useat joukkueet ovat lähteneet tähän kauteen samalla hyväksi todetulla linjalla, jossa tappelijoilla on suurempi rooli ottelussa.
Toinen asia on, että pelaajat alkavat tottumaan instigator-sääntöön eikä sitä pelätä enää kuin ruttoa. Mielestäni tuomaritkin ovat hieman tulleet vastaan tuossa eikä tappelun aloittajalle tuomita ylimääräistä jäähyä niin helposti, kuin ehkä joskus ennen.
Hirvonen: Anaheimin viime kautinen menestys on varmasti ollut suuri vaikuttaja asiaan. Joukkueella oli selvästi eniten tappeluita runkosarjassa ja pudotuspeleissäkään ei taka-askelia otettu.
Kova peli yhdistettynä taitoon oli voittamaton yhdistelmä. Taitopelaajat saivat pelata rauhassa ja keskittyä olennaiseen, eli maalien tekoon. Ja itse niin halutessaan esimerkiksi Corey Perry ja Ryan Getzlaf pystyivät puolustamaan itseään ja joukkuetovereitaan. Tätä myöten myös muut valmentajat ja toimitusjohtajat totesivat keinon toimivaksi.
Lisäksi tälle kaudelle on tullut paljon nuoria pelaajia etunenässä Columbuksen Jared Boll ja Bostonin Milan Lucic, jotka osaavat nyrkkien heiluttamisen lisäksi myös pelata. Puhtaasti tappelijan roolissa olevat pelaajat ovat edelleen vähentyneet ja yhä suurempi osa tappeluista onkin tullut selkeästi tunnepurkauksien johdosta. Ollaan palaamassa aikaan, jolloin pistenikkaritkin osasivat puolustaa itseään. Viimeisenä esimerkkinä asiasta tältä kaudelta on muuan
Sidney Crosby.
Pittsburgh Penguinsin maalivahti Marc-Andre Fleury on poissa joukkueensa vahvuudesta vähintään tammikuun lopun All-Stars-taukoon saakka. Fleuryn nilkkavamman aikana torjuntavastuu on siirtynyt kakkosmaalivahti Dany
Sabourinille. Kuudesta ensimmäisestä ottelusta, jotka Sabourin on Fleuryn vamman jälkeen aloittanut, Penguins on voittanut varsinaisella peliajalla vain yhden ottelun. Kerkeääkö Pittsburgh vajota tammikuun loppuun mennessä
liian kauas pudotuspeliviivasta vai pitääkö Sabourin joukkueensa pinnalla? Tarvitseeko Penguins vahvistusta maalivahtiosastolle?
Luokomaa: Penguinsin joukkue on nyt todellisessa testissä, kun maalilla on AHL-tason maalivahti. Pingviinien puolustuksen pitäisi nostaa tasoa, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä valmentaja Therrien tuntuu olevan hieman aseeton peräpään organisoimisessa. Mielestäni Pittsburgh kaipaisi nyt kokenutta maalivahtia tasapainottamaan ja rauhoittamaan tilannetta. Curtis Joseph voisi olla tällainen pelaaja.
Hirvonen: Luulen, että Pittsburgh ei tällä kaudella ole pudotuspelijoukkue. Syy siihen ei tule olemaan Sabourinin, vaan itäisestä konfrenssista yksinkertaisesti vain löytyy tällä hetkellä ainakin kahdeksan parempaa
joukkuetta. Jos joukkueeseen saataisiin voittava huippumaalivahti ja maaleja sylkevä laitahyökkääjä, niin asiat voisivat olla toisin. Kuten kaikki tietävät, kyseisiä pelureita vaan ei tahdo hirveästi vapaana liikkua.