NYI - STL 2.00
NYR - CAR 2.00
CBJ - NJD 2.00
MTL - FLA 2.30
DET - ANA 2.30
NSH - WSH 3.00
MIN - LAK 3.00
WPG - VGK 3.00
DAL - TBL 3.30
SJS - PIT 5.00

Luxemburgin maajoukkue on saamassa nuoren suomalaishyökkääjän – ”Odotan innolla kansallislaulun opettelua”

MAAJOUKKUE, Muut Sarjat / Artikkeli
17-vuotias Mikael Äijälä hyökkää Tornado Luxembourgin paidassa.
Kuva © Val Wagner
MM-kisojen alemmissa divisioonissa törmää toisinaan kaksoiskansalaisiin, joiden juuret ovat jossain muualla kuin edustamassaan maassa. Tällaisen tilanteen johdosta Luxemburg on nyt saamassa suomalaisväriä riveihinsä.

Luxemburg ei ole totutusti pitänyt maajoukkueessaan kovinkaan suurta määrää pelaajia, joilla on kaksoiskansalaisuus. Tällaisia pelaajia on kuitenkin vuosien mittaan nähty.

Viimeisten vuosien aikana näitä ovat olleet ruotsalaistaustainen Marcus Eriksson, englantilaistaustainen Colm Cannon, slovakialaistaustainen Robert Beran ja tšekkiläistaustainen Mirko Mosr. Näistä maajoukkuekasvoksi on muodostunut erityisesti miehekkääseen 48 vuoden ikään ehtinyt Beran, joka on hyökkäillyt 14 kertaa MM-kisoissa Luxemburgin paidassa.

Heitä kaikkia yhdistää yksi asia: he ovat pelanneet jo pidemmän aikaa Luxemburgin jääkiekon kärkiseurassa Tornado Luxembourgissa, joka pelaa ottelunsa Ranskan neljänneksi korkeimmalla sarjaportaalla. Aikansa maassa vietettyään he ovat saaneet maan kansalaisuuden.

Beran on vanhempana valtiomiehenä ehtinyt käydä myös toisessa Luxemburgin jääkiekkokehdossa IHC Beaufortissa, joka pelaa nykyään Belgian kakkossarjaa. Samassa joukkueessa pelasi myös hänen poikansa Thierry Beran, joka on niin ikään nähty Luxemburgin maajoukkueessa.

Joillekin Beaufort voi olla tuttu maalivahti Michel Welterin kautta, joka pelasi 2000-luvun alkupuolella Suomi-sarjaa Lauttakylän Lujassa ja VT-HT:ssa sekä II divisioonaa TuusKissa. Jatkoaika haastatteli Welteriä vuonna 2013. Hänen kaksiosaisen haastattelun voit lukea tästä.

Nyt tämä kaksoiskansalaisten kerho on saamassa seuraavan jäsenen. Kyseessä on 17-vuotias suomalainen häkkipää Mikael Äijälä, joka on syntynyt ja asunut Luxemburgissa koko ikänsä. Kansalaisuuden hän kuitenkin sai vasta vähän aikaa sitten. Leijona-sydän sykkii Äijälän rinnassa.

− Kun minulta kysytään, mistä maasta tulen, vastauksena on aina Suomi, Äijälä hymyilee.

"Pelaajia on kuin leijanlennättäjiä sateella"

Äijälä on aina seurannut jääkiekkoa eri tasoilla, ja päätason MM-kisojen katsominen kuluu keväisin ohjelmaan. Luxemburgissa on toisinaan pelattu alemman divisioonan MM-kisoja, ja juuri tällaisesta myös nuoren hyökkääjän kipinä maajoukkuepeleihin syttyi jo hyvin pienenä. Kun Äijälän isä ilmoitti, että Luxemburgin kansalaisuuden saaminen hänen kauttaan on mahdollista, syntyi ajatus maajoukkuepeleistä.

− Mielessäni on pyörinyt ajatus siitä, miten upeaa olisi edustaa ja pelata maan puolesta. Olisi hienoa pelata muiden maiden parhaimmistoa vastaan. Haave muuttui tavoitteeksi, kun isäni ilmoitti, että kansalaisuuden saaminen on mahdollista, nuorukainen taustoittaa.

Äijälän maajoukkuehaave sai tuulta alleen viime vuonna, mutta kansalaisuus oli hankittava syksyyn mennessä, jotta hän saisi nimensä potentiaalisten maajoukkue-edustajien listalle. Syksyllä hän saikin kansalaisuuden, mutta prosessi ei ollut aivan yksinkertainen. Se vaati uhrauksia myös perheeltä, mutta Äijälän isä oli valmis tekemään hitusen töitä poikansa maajoukkuepestin eteen.

− Isäni osasi niukasti Luxemburgin kieltä, ja muutaman viikon harjoittelun ja parin kielikokeen jälkeen hän pystyi hankkimaan Luxemburgin kansalaisuuden. Periaatteessa isänä ryhtyi Luxemburgin kansalaiseksi, jotta minulla olisi mahdollisuus pelata maajoukkueessa. Lain mukaan sain Luxemburgin kansalaisuuden isäni kautta, Äijälä kiittelee.

Äijälän maajoukkuepesti ei toki tässä vaiheessa ole niin sanotusti kirkossa kuulutettu, mutta hän on hyvin vahva ehdokas maajoukkuepaitaan. Viime vuonna Luxemburg onnistui nousemaan yli kymmenen vuoden tauon jälkeen MM-kisojen IIB-divisioonaan, joten hän pääsisi pelaamaan tietyllä tavalla historiallisissa kisoissa. IIB-divisioonan MM-kisat pelataan tänä vuonna Granadassa Espanjassa huhtikuun puolivälissä.

Jääkiekon nuorukainen osaa, mutta kansallislaulukin pitäisi ehtiä opettelemaan.

− Olisi suuri kunnia, jos pääsisin edustamaan maata, jossa olen kuitenkin viettänyt lapsuuteni. Mikään ei päättäisi nuoruuttani Luxemburgissa komeammin kuin maajoukkueturnaus. Odotan innolla Luxemburgin kansallislaulun opettelua, vaikka en puhu sanaakaan kieltä, Äijälä naurahtaa.

Äijälä ajamassa maalille itseään isompia vastaan.
Kuva © Val Wagner

Vaatimatonta kiekkokulttuuria kera harvalukuisen joukkueen

Ensimmäiset luistimenpiirrot Äijälä veti jäähän Luxemburgissa samaisessa hallissa, jossa hän nykyään pelaa joukkueensa Tornado Luxembourgin kanssa kotipelit. Suomalaisvanhemmat pitivät huolen, että luistimia aseteltiin jalkoihin jo hyvin nuorena.

− Vanhempani pitivät huolen siitä, että opin luistelemaan jo nuorena. 4-vuotiaana sovittelin ensimmäistä kertaa luistimia jalkoihin. Otin niillä ensimmäisen harppaukseni jäällä tietämättä, että jonain päivänä pelaisin samassa kaukalossa Tornado Luxembourgin peliasussa.

Äijälän on kuitenkin lokaatiostaan huolimatta ammentanut mukaansa myös suomalaista kiekko-oppia kesäisin. Perheen vieraillessa Suomessa, on Äijälä päässyt leireilemään ja kokeilemaan kantimia suomalaisjunioreiden kanssa. Viimeisimmässä leiriottelussaan Suomessa Äijälä viimeisteli kolme kaappia.

− Vierumäen jääkiekkoleiri oli lähes jokakesäinen perinne. Se oli loistava tapa valmistautua tulevaan kauteen ja hakea uusia kikkoja varastoon. Se oli myös kiinnostava katsaus suomalaiseen jääkiekkokulttuuriin. Kyllä sielläkin putki kulki, ja muistuu vieläkin mieleeni päätösottelussa tekemäni hattutemppu. Vielä viime kesänä käväisin EVU:n junioreiden treeneissä.

Pääosa Äijälän kiekko-opista on kuitenkin tullut luxemburgilaisten juniorijoukkueiden kanssa. Paikallisilla jääkiekkojoukkueilla on omat haasteensa pelata juniorisarjoissa, sillä osallistujia on vaikea haalia kasaan riittävää määrää.

− Suomalaisella on varmasti vaikea käsittää sitä, miten pieni laji jääkiekko on Luxemburgissa. Pelaajia on kuin leijanlennättäjiä sateella. Muistan juniorivuosistani sen, miten meillä oli vaikeuksia saada tarvittava määrä pelaajia kasaan. Pelaajia ei valittu, vaan kaikki saivat pelata, Äijälä aloittaa ja jatkaa:

− Tilanteeseen nähden joukkueemme pärjäsi yllättävän hyvin. Ne, jotka olivat päättäneet harrastaa tätä pientä lajia, pelasivat koko sydämellä.

"Olin ylivoimaisesti nuorin pelaaja"

Porukkaa oli vähän, eikä harjoituksiakaan liiemmälti järjestetty. Äijälä onkin tehnyt harjoitteita melko paljon myös omatoimisesti.

− Itse olen aina kokenut kunnianhimoa jääkiekkoa kohtaan. Harjoittelin paljon kotona ja pelasin usein ikäistäni vanhempien kanssa. Harjoituksia omalla joukkueellani oli vain neljä kertaa viikossa, joista osa oli vain tunnin mittaisia, eikä se riittänyt, Äijälä avaa.

Nyt 17-vuotias hyökkääjä on lunastanut paikkansa Tornadon edustusjoukkueessa. Hän kävi vierailemassa joukkueessa ajoittain jo pelatessaan 17- ja 18-vuotiaiden joukkueissa, mutta täksi kaudeksi nuorukaisen paikka edustuksessa vakinaistettiin.

Äijälä ei suinkaan ole ainoa suomalainen Tornadon joukkueessa. Tornado-paidassa puolustaa Vesa-Matti Hirvonen, hyökkäävät Äijälän lisäksi Luxemburgin maajoukkueen mediavastaava Teemu Hinkula sekä Ossi Uotila ja maalille suomalaisväriä tuo Jesper Miquel.

Hinkulan Äijälä tunsikin jo entuudestaan, sillä hän on luotsannut jääkiekon lisäksi nuorukaista myös matematiikan tolppa-trapien saloihin Eurooppa-koulussa, missä nuori hyökkääjä on suorittanut peruskoulunsa.

− Aluksi tunsin oloni joukkueessa hieman vieraaksi. Olin ylivoimaisesti nuorin pelaaja ja tuntui siltä, että nuorilla ja aikuisilla ei ollut jääkiekkoa lukuun ottamatta paljonkaan yhteistä. Vierauden tunnetta helpotti joukkueen pieni suomalaisyhteisö, ja etenkin entinen matematiikan opettajani Hinkula sekä suomalainen maalivahti, joka pelasi samassa juniorijoukkueessa kanssani.

− Kasvoni toki olivat suurimmalle osalle tutut joukkueesta jo ennestään, kun olin aiemmilla kausilla käynyt joukkueen harjoituksissa. Joukkueessa on mielestäni todella positiivinen ja rakentava tunnelma tällä hetkellä, Äijälä näkee.

Äijälälle kausi Tornadon edustusjoukkueessa on ensimmäinen.
Kuva © Val Wagner

TV-sarjoja kiireen keskellä

Eurooppa-koulussa on melko vaatimaton jääkiekkoyhteisö. Oppilas Äijälän ja opettaja Hinkulan lisäksi tässä kahdentuhannen oppilaan kompleksissa on kaksi jääkiekkoilijaa, ja kumpikin heistä on Äijälää nuorempia. Nuorukainen sanoo viihtyneensä koulussa siitäkin huolimatta, että hokijargonia ei pääse jauhamaan juuri kenenkään kanssa. Moni ei edes tiedä koko lajin olemassaoloa.

− Suomen osastolla jääkiekko nousee puheenaiheeksi aina MM-kisojen aikana. Muuten en usko, että kaikki edes tietävät lajia. Pidän kuitenkin huolen siitä, että kaverini ainakin tietävät, Äijälä hymyilee.

Eurooppa-koulu on kansainvälinen koulu, jossa oppilaita on ympäri maailmaa erilaisista kulttuureista ja kieliryhmistä. Englanti on kuitenkin yhteinen kieli, jolla koulussa muiden kanssa tyypillisesti kommunikoidaan.

− Oman kaveriporukkani kansalaisuuksia ei pystyisi laskemaan yhden käden sormilla. Koen tämän silti hyvin avartavana, ja pidän koulustani. Koulussa ja siihen liittyvissä yhteisöissä vallitsee kansainvälinen kulttuuri. Eroamme paljon paikallisista luxemburgilaisista nuorista. Toisaalta Suomeen tullessani huomaan puhetapojeni ja käytökseni eroavan myös suomalaisista.

Jääkiekkokeskustelu jääkin pienen kuppikunnan yhteiseksi puheenaiheeksi.

− Jääkiekkoa ei koulussa juuri mainita. Lähinnä juttelemme aiheesta joukkueen kesken tai vanhojen pelikavereitten kanssa. Joskus perheen kesken MM-kisojen tai Olympialaisten aikaan.

"Tavoitteeni on päästä pelaamaan EIHL:ssä"

Vaikka Tornado ei missään nimessä lukeudu Euroopan huippuseuroihin, on harjoituksia edustusjoukkueen kanssa silti riittämiin. Äijälän kellosta ei juuri ylimääräisiä tunteja löydy kuluttaa jonninjoutavuuksiin. Viimeinen lukukausi koulussa vie oman aikansa, jonka lisäksi on myös jääkiekkoharrastus.

− Se aika, mitä jääkiekosta jää, menee kouluhommiin. Niinä päivinä, jolloin treenejä ei ole, käyn salilla ja tulen kotiin vasta myöhään; aikaa jää silloin juuri ja juuri kotitehtäville. Silloin tällöin kerkeän livauttamaan muutaman TV-sarjan arjen kiireeseen. Ainakin viikonloppuisin koitan kuitenkin pitää huolen siitä, että kavereillekin jää aikaa.

Koska Eurooppa-koulu loppuu nyt keväällä, on Äijälän haettava uusia tuulia ensi syksystä lukien. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että myös jääkiekkoiluharrastus tulee jollain tasolla muuttumaan. Äijälän seuraava tavoite on yliopiston puolella.

− Seuraavan vuonna löydän itseni ylipistosta. Olen pohtinut paljon tulevaisuuttani tänä vuonna: yliopistojen hakemuksia olen täytellyt ja lähetellyt. Suurin osa niistä ovat menneet Iso-Britanniaan, hän kertoo.

Äijälä ei ole koskaan tavoitellut jääkiekosta ammattia, mutta nuorukainen halua haastaa oman osaamisensa myös perisuomalaisen kansallislajin tiimoilla. Näin ollen myös jääkiekko on ollut kriteerinä yliopistovalintoja tehdessä.

− Tähtäimessäni oli arvostettu yliopisto, jolla olisi joukkue yliopistoliigassa. Näen tulevaisuuteni Isossa-Britanniassa. Tavoitteeni on päästä pelaamaan EIHL-sarjaa (Elite Ice Hockey League), joka on Britannian ykkösliiga. Pyrin myös tulevaisuudessa pelaamaan Luxemburgin maajoukkueen riveissä, Äijälä päättää.

» Lähetä palautetta toimitukselle