Hurricanesin huikea alku oli yllätys lähes kaikille. Vielä isompi yllätys on se, että joukkue johtaa loistavasti sujuneen tammikuunsa jälkeen koko Itäistä konferenssia ja on kerännyt eniten pisteitä koko liigassa. Selvittyään keväällä 2002 Stanley Cup –finaaleihin asti hurrikaanit rämpivät seuraavat kaksi kautta sarjan pohjalla. Nyt kaikki on toisin.
Kari Lehtosen vuodenvaihteessa maalilleen saanut Atlanta Thrashers pelasi suorastaan hurmiossa kuukauden jakson joulukuun puolivälistä tammikuun puoleenväliin. Nyt se on kuitenkin viiden ottelun tappioputkessa, ja seuran historian ensimmäinen paikka pudotuspeleissä on taas työn ja tuskan takana.
Hallitseva Stanley Cup –voittaja Tampa Bay Lightning jatkoi pelejään pudotuspeliviivan paremmalla puolella. Tampassa ehkä peliesityksiäkin enemmän puhutti Dave Andreychukin tyly kohtelu. Seuran toiminnassa joukkueen pitkäaikaista kapteenia kohtaan olisi ollut parantamisen varaa.
Divisioonan toiseksi viimeisenä on edelleen Florida Panthers, joka voi elätellä vielä ohuita toiveita pelien jatkumisesta runkosarjan jälkeen. Joukkueen suomalaiskapteeni Olli Jokinen jatkoi hyviä otteitaan myös tammikuussa. Merkkejä muiden vastuunkantajien ilmaantumisesta oli myös ilmassa.
Washington Capitals jatkaa odotetusti divisioonan hännillä. ”Caps” pääsi tammikuussa tahmean alun jälkeen kuun keskivaiheilla jopa neljän ottelun voittoputkeen. Pääkaupunkilaisten ylpeyden aihe Aleksander Ovetshkin pelasi lähes kaksi pistettä/ottelu –tahtia ja on NHL:n pistepörssin kärkikymmenikössä. Hän on myös viisi pistettä edellä Sidney Crosbya taistelussa tehokkaimman tulokkaan tittelistä.
Atlanta Thrashersin lento hyytyi tammikuun lopulla
Joulukuussa takaisin pudotuspelitaistoon noussut Thrashers jatkoi hyviä otteitaan myös tammikuun alussa voittaen kuun kahdeksasta ensimmäisestä kamppailustaan peräti seitsemän. Joukkue nousi välillä jo konferenssin kuudenneksi, mutta viiden ottelun tappioputki palautti atlantalaiset takaisin maan pinnalle. Nyt kysymys kuuluu: Onko Thrashersistä enää nousemaan takaisin pudotuspeleihin?
Kari Lehtonen olisi tuskin voinut toivoa parempaa paluuta kaukaloihin. Joukkueen pelin kulkiessa ”Kärppä” pääsi hieman haparoivasta alustaan huolimatta kevyesti sisään pelaamiseen. Ensimmäisen nollapelinsä suomalaisvahti pelasi St.Louis Bluesia vastaan 12.tammikuuta, kun hän pysäytti kaikki vierailijoiden 37 laukausta. Nivuset vaativat silti vielä kuntoutusta ja varovaisuutta, sillä lievät kivut ovat alkaneet vaivata otteluiden kolmansissa erissä. Bob Hartley ei ollutkaan tyytyväinen kuultuaan suomalaisen valinnasta olympiajoukkueeseen. Ilmeisesti hän ja seurajohto saivat Lehtosen lopulta kieltäytymään maajoukkuekomennuksesta.
Peter Bondra palasi myös jäälle Boston Bruinsia vastaan 24. päivä. Slovakkilaituri oli ollut sivussa nivusvamman takia joulukuun alusta lähtien. Hän oli ensimmäisissä peleissään yhtä kohmeessa kuin koko joukkuekin: kovasta laukauksestaan tunnettu ”Bonzai” ei saanut aikaiseksi yhtään vetoa kohti vastustajan maalia. Kun toinen konkari tervehtyy, toinen loukkaantuu. Bobby Holik sai uudenvuodenpäivän ottelusta joukkuekaveri Kovaltshukin laukauksen jalkateräänsä, mikä aiheutti murtuman. Hän aloittanee jääharjoittelun tällä viikolla, mutta voi olla, että palaa tositoimiin vasta olympiatauon jälkeen. Holikin puuttuminen on näkynyt erityisesti aloituksissa, jotka ovat olleet murheenkryyni erityisesti viime peleissä kaikkien muiden ongelmien lisäksi.
Thrashersin tähtihyökkääjien tehot ovat olleet viime aikoina hukassa. Thrashers on tehnyt viimeisessä viidessä pelissään vain neljä maalia. Kovaltshuk, Marc Savard ja Marian Hossa olivat kaikki tammikuun alussa kovassa kunnossa; nyt erityisesti kaksi ensin mainittua on unten mailla, niin hyökkäys- kuin puolustuspäässä. Ja Thrashershän on joukkueena paljolti näiden herrojen onnistumisten varassa.
Atlantalaisten alivoimapeli on edelleen NHL:n kolmanneksi heikointa. Koko kauden ajan onkin hoettu, että Thrashersin ei kärsisi ottaa jäähyjä. Tampa Bay Lightning teki molemmat maalinsa ylivoimalla 2-0–päättyneessä ottelussa 21.päivä. Seuraavassa pelissä Thrashers otti viisi kaksiminuuttista kolmanteen erään ja tuhosi mahdollisuutensa taistella voitosta Boston Bruinsin 3-2–voittoon päättyneessä kamppailussa. Sama tahti jatkui neljännessä tappiopelissä peräkkäin, kun Carolina Hurricanes teki viidestä maalistaan kolme ylivoimalla.
Puolustus on ollut tietysti ehdoton murheenkryyni läpi kauden. Thrashersin puolustuskalustolla ei pitävää omanpään pakettia helposti rakenneta. Tilanne on kuitenkin parempi kuin alkukaudella, jolloin Thrashersin oli mahdoton voittaa ilman hyökkääjien onnistumista. Suurin kiitos siitä kuuluu kuitenkin vakiintuneelle maalivahtitilanteelle. Ykköspuolustaja Niclas Hävelid jaksaa uurastaa illasta toiseen. Siitä kertoo esimerkiksi se, että ruotsalainen on NHL:n viides tilastossa, jossa mitataan kiekon eteen heittäytymistä. Viime viikon lopussa Hävelidille oli kirjattu 111 blokattua laukausta.
Thrashers on pienoisessa kriisissä - taas kerran. Joulukuun alun tappioputkea seurasi kuukauden hyvä jakso, nyt vuoristorataa mennään alaspäin. Joukkue on pudonnut jo pudotuspeliviivan alapuolelle, kun se oli jo pitkän aikaa play-off –paikassa kiinni ennen romahdusta. Pelaajisto ja valmennus ovat välttäneet puhumasta suuresta kriisistä. Pukukopissa on kuulemma hyvä tunnelma ja eteenpäin pitää mennä peli kerrallaan. Uskoa on siis vielä, mutta rämpimistä ei kyllä totuuden nimissä saisi jatkua enää kovin kauaa. Jos mitään ei oltu ratkaistu vielä joulukuun jälkeen, ei ole juuri vieläkään. Kliseisen fraasin toistaminen seuraavien pelien ja viikkojen tärkeydestä lienee paikallaan.
1. Ilja Kovaltshuk 48 35+33=68
2. Marc Savard 52 22+43=65
3. Marian Hossa 52 26+36=62
4. Vjatsheslav ”Slava” Kozlov 52 17+31=48
5. Peter Bondra 30 13+15=28
Carolina Hurricanes - Paras Joukkue
Carolina Hurricanesin uskomaton tahti vain kiihtyi tammikuussa. Koko kauden NHL:n kärkisijoilla keikkunut joukkue päästikin hurrikaanin täysin valloilleen kuun aikana: saldona uskomattomat 12 voittoa ja vain yksi tappio, organisaation historian paras kahdeksan kotiottelun voittoputki sekä sijoitus koko NHL:n ykkösenä. Samalla Hurricanesista tuli NHL:n historiassa vasta viiden joukkue, joka saavutti saman kauden aikana vähintään kaksi yhdeksän ottelun voittoputkea.
Tammikuussa Hurricanes osoitti myös, että se on NHL:n paras joukkue. Ja nimenomaan juuri joukkue, koska se pystyi loukkaantumissumassakin hyökkäämään monen ketjun voimin ja pitämään takaiskumaalit vähäisinä viidelläkin puolustajalla. Kuun alussa polvivamman vuoksi kymmeneksi
otteluksi sivuun joutunut Glen Wesley, tyräleikkauksen takia 3-6 viikoksi sairastuvalle passitettu Aaron Ward ja muut pikkuvammat kun pakottivat esimerkiksi keskushyökkääjä Matt Cullenin puolustajaksi.
Vielä tammikuun alku ei suurempia muutoksia Hurricanes-pakkaan tuonut. Kuun 21. päivä puolustaja Danny Richmond ja vuoden 2006 neljännen kierroksen varausvuoro lähetettiin Chicago Blackhawksiin, josta vaihdossa tulivat puolustaja Anton Babtshuk sekä vuoden 2007 neljännen kierroksen varausvuoro. Sen sijaan kuun 30. päivä pakka räjäytettiin täysin: St. Louis Bluesista saapuivat tähtihyökkääjä Doug Weight sekä Erkki Rajamäki. Vastaavasti Bluesiin lähetettiin vuoden 2006 ykköskierroksen ja neljännen kierroksen varaukset, vuoden 2007 neljännen kierroksen varaus, Jesse Boulerice, Mike Zigomanis sekä Magnus Kahnbergin pelaajaoikeudet.
Yhtä mullistavia muutoksia ei nähty Hurricanes-maalilla, sillä koko kauden varsin vakuuttavasti torjunut Martin Gerber jatkoi mallikkaita esityksiään. Sveitsiläisen tuuraajana toimiva Cam Ward paransi otteitaan etenkin loppukuusta ja oli paikoitellen jopa parempi kuin virkaveljensä. Vasta 21-vuotias Ward osoitti kuitenkin yhä nuoruuden kokemattomuutensa muutamilla hieman helpoilla päästetyillä maaleilla. Kokemuksensa vuoksi varmempi Gerber säilytti näin ollen yhä ykkösvahdin roolin.
Babtshukin hankkiminen toi joukkueen takalinjoille luonnollisesti uutta verta ja kaivattuja raameja. Nuori venäläinen pystyi heti ensimmäisissä otteluissaan mallikkaisiin suorituksiin tehden viimein viidennessä
ottelussa Hurricanes-uransa avausmaalin. Venäläiskollega Oleg Tverdovski esitti tammikuun aikana niin ikään mainioita otteita. Puolustuksen painiessa loukkaantumissuman kurimuksessa Tverdovski vastasi kutsuun ja pelasi kelvollisesti aikaisempaa suuremman vastuun alla.
Wesleyn ja Wardin pitkät loukkaantumiset vaikuttivat puolustukseen luonnollisesti näkyvimmin. Vähälle peliajalle jäänyt Andrew Hutchinson saikin tammikuussa aikaisempaa enemmän vastuuta, mutta pelituntumaa hakenut jenkki oli silti yhä epävarma puolustuspäässä. Olkapäävamman
vuoksi toipilaana pelannut Bret Hedican ja kipeän jalan kanssa tahkonnut Mike Commodore olisivat terveinä varmasti pystyneet auttamaan 156 päästetyllä maalilla liigan keskivaiheille sijoittuvaa puolustusta.
Jos joukkueen puolustus kärsi loukkaantumisista ja joutui luottamaan uusiin vastuunkantajiin, hyökkäyksessä häärivät tammikuussakin tutut nimet. Ykköspyssy Eric Staalin puhdas hattutemppu kuun 15. päivä ja tätä seurannut valinta viikon parhaaksi hyökkääväksi pelaajaksi olivat hyökkäyspään iloisimpia uutisia. Polvivamman vuoksi 18 ottelua
huilanneen Andrew Laddin paluu jäille teki NHL:ssä toiseksi eniten maaleja takoneesta hyökkäyksestä entistä laajemman ja vaarallisemman.
Joukkueen iskemät 193 osumaa kertovat vakuuttavaa kieltä hyökkäyspään tehoista. Vielä vakuuttavammaksi hyökkäyksen vaarallisuuden tekee sen uskomaton laajuus. Eric Staalin 31 maalin lisäksi peräti kolmella muulla hyökkääjällä, Rod Brind'Amourilla, Erik Colella ja Cullenilla, on jo nyt
vähintään 20 maalia. Tammikuussa yhä parempia otteita esittänyt 18 maalin Justin Williams pääsee samaan kerhoon piakkoin. Yhdeksän maalin Ray Whitney ja Kevyn Adams rikkonevat sen sijaan kymmenen osuman rajan.
Hyökkäyksen suurin takaisku tuli vasta kuun lopulla. Hyvässä vireessä ollut Matt Cullen mursi leukansa kuun 27. päivä ja mies joutui sairastuvalle 2-4 viikoksi. Cullen liittyi näin ollen kuun 19. päivä loukkaantuneen ja toipilaana olevan Cory Stillmanin seuraksi joukueen
sairastuvalle. Kyseisenkaltaiset menetykset olisivat mille tahansa joukkueelle kovia, mutta Hurricanesin tapauksessa mikään ei näytä pysäyttävän hurrikaanin pyörintää. Yllätyksiä pursuavasta ja loistavaa yhteishenkeä hehkuvasta joukkueesta kun on koko kauden ajan noussut yhä uusia ratkaisijoita ja vastuunkantajia.
Energiseen ja aggressiiviseen liikkeeseen sekä aktiiviseen karvaukseen luottavan Hurricanesin kelpaa pyörittää hurrikaaniaan. Joukkueen kotisaldo, 23 voittoa, neljä tappiota ja yksi jatkoaikahäviö, on NHL:n paras ja se lupaa hyvää pudotuspelejä ajatellen. Kokeneen Doug
Weightin hankkiminen tuskin myöskään heikentää jo valmiiksi vahvaa joukkuetta kevään tosipeleissä. Näin ollen saattaakin olla, ettei hurrikaanille ja NHL:n parhaalle sekä yhtenäisimmälle joukkueelle ole pysäyttäjää.
1. Eric Staal 51 31+35=66
2. Justin Williams 51 18+32=50
3. Cory Stillman 44 14+34=48
4. Rod Brind’Amour 47 23+24=47
5. Erik Cole 51 20+26=46
Floridassa elätellään vielä toiveita pudotuspeleistä
Florida jatkoi taisteluaan pudotuspelipaikasta koko tammikuun. Joukkue otti muutaman komean voiton ja varsinkin kotona pelit ovat sujuneet mallikkaasti. Pudotuspelipaikka on kuitenkin vielä muutaman pisteen päässä, joten joukkueen olisi jatkossa onnistuttava entistä paremmin, että lähimmät kilpakumppanit onnistutaan ohittamaan.
Maalissa Roberto Luongo on jatkanut vakuuttavia otteitaan. Tammikuun lopussa New Jerseytä vastaan Luongo otti sadannen voittonsa NHL:ssä. Samalla Floridan veräjänvartija pelasi kauden kolmannen nollapelinsä. Luongon otteet ovat olleet koko kauden suhteellisen hyviä, muutamaa notkahdusta lukuun ottamatta.
Puolustuksen osalta tammikuussa tapahtui sen verran joukkueen sisällä muutoksia, että Eric Cairns siirtyi Pantherseista Pittsburghiin. Vaihdossa Floridaan meni ensi kesän draftin kuudennen kierroksen varausvuoro.
Hyökkäyspäässä Panthers kärsi kovan takaiskun, kun hyökkääjä Stephen Weiss loukkasi ranteensa ja hän tulee olemaan pitkään sivussa. Uusina miehinä Floridaan hankittiin Jon Sim Philadelphiasta ja Mihail Jakubov Chicagosta.
Joukkueen tehoista on pitkälti vastannut koko kauden Olli Jokinen, mutta tammikuussa on alkaneet muutkin pelaajat piristymään. Veteraaniosastolta muun muassa Jozef Stümpel on päässyt oivaan iskuun. Mikäli Florida haluaa nousta taisteluun pudotuspelipaikasta, pitää joukkueen onnistua helmikuussa myös vieraspeleissä erittäin hyvin.
1. Olli Jokinen 52 24+31=55
2. Nathan Horton 42 19+12=31
3. Joe Nieuwendyk 36 13+15=28
4. Gary Roberts 43 11+17=28
5. Josef Stümpel 52 7+20=20
Tampan musta tammikuu
Lightning pystyi pelaamaan pelillisesti kohtuullisen tammikuun, mutta teot organisaatiossa jättivät hieman pahan maun suuhun. Joukkue keräsi 13 ottelusta kahdeksan voittoa, joista kaksi varsinaisen peliajan ulkopuolella. Dave Andreychukin kohtelu ei ollut NHL-organisaation tapaista, jääkiekkokulttuuri puuttuu edelleen Floridan niemimaalta. Teon olisi voinut tehdä hienovaraisemminkin.
Aluksi lähtökäskyn farmiin sai enforcer Chris Dingman, jota mikään NHL-joukkue ei napannut waivers-listalta. Tammikuun kymmenes se vihdoin tapahtui, Dave Andreychuk määrättiin farmiin, ja häntäkään ei otettu waivers-listalta. Lightning ilmoitti että Andreychukin ei tarvitse ilmoittautua farmissa, kuten yleensä tapana on. Näin ollen veteraani-hyökkäjä oli vapaa jäämään oloneuvokseksi ja palkanmaksu jatkuisi edelleen. Andreychukin siirrosta toiseen joukkueeseen oli huhupuheita jo joulun tienoilla, mutta GM Jay Feaster kumosi ne tämän vuoden ensimmäisinä päivinä.
Andreychuk ei halunnut lopettaa pelaamistaan, ja Lightning katsoi miehen olevan liian hidas uuteen NHL:ään. Näin virallisesti myös ilmoitettiin seuran tiedotteessa. Asian olisi voinut hoitaa tyylikkäämminkin. Seura olisi
voinut suostutella Andreychukin jäämään sivuun, koska tiedotteesta kävi ilmi että Andreychuk oli myös samaa mieltä. Lieneekö siis taas NHL-seuran hienoja koukerotyylistä tekstiä ilmoituksessa että "asia päätettiin
yhteisymmärryksessä". Tyylikästä olisi myös ollut Andreychukin siirtyminen penkin taakse valmennustiimiin. Sillä siellä hän tulee lähivuosina olemaan, se on varmaa. Nyt tästä siirrosta jäi paha maku suuhun, tämä ei ollut oikea tapa kohdella 1639 NHL-ottelun veteraania.
Andreychuk oli aluksi eri mieltä joukkueenjohdon kanssa, onko hän enää tehokas pelaaja. Myöhemmin samalla viikolla hän sanoi että hänellä ei jäänyt hampaankoloon mitään siitä, miten joukkue käsitteli hänen tilanteensa. 42-vuotias hyökkääjä vältti sanan "eläke" sanomista ja kertoi että haluaa jatkaa jääkiekon parissa edelleen. Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu ja koska.
Muu joukkue ei näytä kärsineen pitkäikäisen kapteeninsa lähdöstä. Lightning on hävinnyt vain kolmesti Andreychukin lähdettyä joukkueesta.
Maalivahtiosastolla on tullut tasoitusta edellisen katsauksen tilanteeseen. Sekä John Grahame sekä Sean Burke ovat pelanneet käytännössä joka toisen ottelun. Grahame ehti jo kauden aikana nappaamaan itselleen ykkösmaalivahdin
roolin, osin kylläkin Burken ollessa sivussa nivusvaivojen takia. Nyt testataan sitä, kummasta tulee ykkösmaalivahti pudotuspeleissä. Jos nyt Tampa sinne asti pääsee. Joukkue on tätä kirjoittaessa Itäisen konferenssin sijalla kuusi, joten mahdollisuuksia kyllä on. Pidemmällä tappioputkella voi noutaja tulla jo runkosarjassa. Alapuolella olevilla potentiaalisilla joukkueilla (Montreal, Boston ja Atlanta) ei ole viime pelit menneet täysin nappiin.
Puolustuksessa vanhat tuulet puhaltavat. Maalinteko on yhtä myrkkyä. Kukaan puolustajista ei ole nostanut omaa tasoaan maalinteon suhteen, hyvä kun maaleja on edes puolustajille tullut. Muutenkin koko joukkuetta vaivannut alavire näyttää jatkuvan. Pelaajat ovat työpaikalla, ja tekevät työtä, mutta tulosta ei tule kuin ajoittain. Joukkue kaivannee siirtorajan umpeutumiseen mennessä yhden kovan viivalta ampuvan puolustajan, tyyliä Scott Niedermayer. Tämä puolustaja on vain hyvin kallis, eikä hän ole saatavissa. Lisäksi Tampan palkkabudjetti mietityttää. Dingmanin sekä Andreychukin palkoista jää yli miljoona taalaa käytettäväksi keväällä. GM Feasterilla on tiukat
mietinnät edessä, miten vahvistaa joukkuetta. Vai tehdäkö sitä lainkaan?
Hyökkäys ei ole sekään näyttänyt paranemisen merkkejä. Pisteitä hyökkääjille tulee tasaisesti, mutta joukkueena pelaaminen ei näytä toimivan. Pelejä voitetaan jonkun pelaajan henkilökohtaisen suorituksen ansiosta. Lisäksi
hallitsevana mestarina pelaaminen ei ole todellakaan helppoa. Pelaajat otetaan tarkemmin ja vastustaja saa varmasti erikoislatauksen kun mestari tulee vastaan. Esimerkkinä viimeksi pelatulla NHL-kaudella piskuinen
hyökkääjä Martin St.Louis iski 8 alivoimamaalia koko kaudella. Nyt niitä on kasassa 52 ottelun jälkeen vain yksi. Miehelle tulee kiire jos aikoo päästä tällä kaudella samaan.
Anaheimista takaisin tullut hyökkääjä Vaclav Prospal on ollut painonsa arvoinen kultaa. Mies pelaa paljon ja on lähes joka tilanteessa mukana. Pisteitä on tullutkin yli piste per ottelu. Hän on ollut suunnannäyttäjänä
joukkueelle, mutta muu miehistö ei ole seurannut. Mikäli mahdollisissa pudotuspeleissä joukkueen tahti ei muutu, on Prospal todella yksin kentällä.
Tampa pitänee paikkansa pudotuspelijoukkueena ja aloittaa vieraissa ensimmäisellä kierroksella. Mutta mikäli peli pysyy samanlaisena, on joukkueella nopea pudotus rantalomalle palmun varjoon. Hyvä puoli siinä on se, että kenenkään ei tarvitse matkustaa kauas. Ranta on hyvin lähellä, ja lämmintä riittää.
1. Vaclav Prospal 52 18+37=55
2. Brad Richards 52 15+33= 48
3. Vincent Lecavalier 51 21+24= 45
4. Martin St.Louis 50 17+23=40
5. Fredrik Modin 50 22+12=34
Washingtonissa tutut venäläiset sävelet
Yhdysvaltojen pääkaupungissa ei löytynyt tammikuussakaan montaa ilon aihetta jääkiekkoon liittyen. Positiivisia asioita oli taas vain yksi; venäläinen ihmenuori Aleksander Ovechkin. Nuorukainen takoi tammikuun 14 ottelussa huimat tehot 11+10. Washingtonissa ei vielä tammikuun aikana pelaajakauppoja tapahtunut. Kokenut Andrew Cassels jätti joukkueen waivereiden kautta.
Vuoden ensimmäinen kuukausi oli Capitalsin kannalta yhtä vuoristorataa. Uuden vuoden juhlien jälkeen joukkue hävisi kuusi kertaa putkeen ja siitä selvittyään voitti neljä kertaa peräkkäin. Iloa ei kuitenkaan kauaa kestänyt, sillä voittoputken jälkeen Capitals hävisi seuraavista neljästä ottelusta kolme.
Saksalaismaalivahti Olaf Kolzig jatkaa joukkueen ykkösmaalivahtina. Konkari pelasi tammikuussa Capitalsin 14 ottelusta kymmenen. Miehen taakka ei ole kadehdittava, sillä joukkue hänen edessään on yksi liigan huonoimpia. Tämä heijastuu Kolzigin ajoittaiseen turhautumiseen tolppien välissä. Kakkosmaalivahti Brent Johnson sai neljä kertaa ykkösveskarin vuoron tammikuussa. Mies esiintyi noissa otteluissa paremmin kuin syyskaudella ja vastuuta jatkossa saattaakin olla luvassa.
Puolustaja Jamie Heward on joukkueen ainoa puolustaja, joka pystyy edes välttävään kiekolliseen peliin. Sen näkee myös tehoista, sillä Heward on ainoa peräpään mies joka tällä pistevauhdilla yltää suunnilleen 40 pisteeseen. Mies saa myös keskimäärin eniten peliaikaa Capitalsin joukkueesta. Joukkueen muut puolustajat; Brendan Witt, Ivan Majesky, Steve Eminger, Bryan Muir, Shaone Morrisonn ja Mathieu Biron ovat enemmän tai vähemmän kankeita. Edellä mainitulla laumalla on ajoittain suuria ongelmia uusien sääntöjen kanssa.
Harvoin on NHL:ssä nähty niin selvää yhden miehen joukkuetta kuin Washington on tällä hetkellä. Calder Trophystä tiukasti kisaava Ovechkin on takonut tällä kaudella jo 65 pistettä. Seuraavaksi eniten pisteitä on joukkueessa tehnyt Dainius Zubrus. Slaavilaiturilla on kasassa 27 pistettä, mikä on peräti 38 pistettä Ovechkinia vähemmän!
Kausi jatkuu Washingtonissa tutuilla sävelillä; Ovechkin liitää ja muut hiihtävät perässä. Joukkueen fanien huomio kiinnittyy vain ja ainoastaan Ovechkiniin ja hänen vuoden tulokas –tittelin tavoitteluun.
1. Aleksander Ovechkin 50 34+31=65
2. Dainius Zubrus 40 12+15=27
3. Jeff Halpern 42 4+21=25
4. Chris Clark 49 11+12=23
5. Jamie Heward 44 6+17=23
