Atlanta Thrashersin hyvä kevätvire ei riittänyt seuran historian ensimmäiseen paikkaan kevään tosipeleissä. Alkukaudella vuoristoratamaisia otteita esittänyt Thrashers pelasi parasta kiekkoaan maalis-huhtikuussa. Kiitos erityisesti Kari Lehtosen, joka joutui kuitenkin jättämään viimeiset ottelut väliin valitettavan nilkkavamman takia.
Jo aikapäiviä sitten paikkansa pudotuspeleissä varmistaneen Carolina Hurricanesin pelissä näkyi huhtikuussa huolestuttavia merkkejä kevään ratkaisupelejä ajatellen. Loukkaantumistilanteen paranemisesta huolimatta Hurricanes oli yllättävän vaisu runkosarjan lopussa.
Thrashersin pudotuspelihaaveiden huuhtoutumisesta piti huolen Lightning, joka pelasi atlantalaisten tapaan hyvän runkosarjan lopun. Silti hallitsevien Stanley Cup -voittajien esitystä runkosarjassa ei voi pitää kokonaisuutena vakuuttavana.
Florida Panthersin loppukiri hiipui hienon maaliskuun jälkeen, kun pudotuspelipaikka oli jo käytännössä karannut käsistä. Floridalaisten viimeiset ottelut olivatkin lähinnä pelailua.
Washington Capitals tyytyi kiusaamaan suuremmista panoksista pelaavia joukkueita. Tuloksellisesti huono kausi antoi kuitenkin arvokasta kokemusta monelle nuorelle tulevaisuuden pelaajalle. Pääkaupunkilaisten valopilkku oli tietysti Aleksandr Ovetshkin, joka valittaneen vuoden tulokkaaksi.
Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Hurricanes kohtaa Montreal Canadiensin. Lightning puolestaan aloittaa kevään tosipelit Ottawa Senatorsin vastustajana.
Atlanta Thrashersin hyvä kevätvire kääntyi pettymykseksi
Kuusi voittoa ja neljä tappiota on saldo, johon lähes mikä tahansa NHL-seura olisi tyytyväinen. Niin olisi varmasti myös Thrashers, jos seuran historian ensimmäinen pudotuspelipaikka ei jäisi näin pienestä kiinni. Maaliskuun hyvä vire jatkui myös huhtikuussa, mutta se ei riittänyt siihen, että joukkue olisi päässyt ainoaan tavoitteeseensa. Tampa Bay Lightning ja Montreal Canadiens pelasivat myös hyvän runkosarjan lopun, mikä piti Thrashersin viivan alla.
Thrashers joutui tulemaan toimeen viimeiset pelinsä ilman hyvään kevätvireeseen päässyttä Kari Lehtosta, kun tämä loukkaantui huhtikuun 6.päivän ottelussa Tampa Bay Lightningia vastaan. Mike Dunham korvasi aluksi ”Kärpän” vähintään tyydyttävästi huolimatta siitä, että ei ollut aloittanut ottelua lähes kolmeen kuukauteen. Toiseksi viimeisessä kamppailussa Dunhamin huono päivä kuitenkin romahdutti osaltaan Thrashersin viimeisetkin pudotuspelihaaveet.
6-4-tappioon päättyneestä Capitals-ottelusta ei voi kuitenkaan syyttää yksin Dunhamia, kuten ei alkukauden vaikeuksistakaan voi syyttää yksin kehnoa maalivahtitilannetta. Lehtonen sai loistavilla otteillaan Thrashersin puolustuspelin näyttämään keväällä hyvältä. Joukkueen tasaisin ja paras puolustaja Niclas Hävelid jaksoi raataa illasta toiseen, myös siirtorajalla tullut Steve McCarthy osoittautui hyväksi vahvistukseksi. Mutta puolustus oli silti se akilleen kantapää, jossa oli liian monta heikkoa lenkkiä. Koko merkkauspelikin oli ajoittain täysin hukassa.
Jaroslav Modry oli katastrofi puolustuspään pelissä erityisesti hitaan liikkeensä takia, vaikka paransikin hiukan alkukaudesta. Lähes samat sanat pätevät Greg De Vriesiin. Kumpikin paikkasi puutteitaan ajoittain erittäinkin vahvalla hyökkäyssuunnan pelillä, mutta hidas liike ja jonkinasteinen fyysisyyden puute eivät vain ole toimiva yhdistelmä tämän päivän NHL:ssä.
Andy Sutton on kiistelty pelaaja jopa omien kannattajien keskuudessa. Välillä hänet ollaan valmiita lähettämään Timbuktuun ensimmäisellä lennolla, kun vasta NHL-uransa aikana laitahyökkääjästä puolustajaksi siirtyneen kanadalaisen merkkauspeli pettää. Välillä Sutton on taas todella tärkeä pelaaja erityisesti alivoimapelissä, jossa hän ei säästele kroppaansa. Ajoittain isokokoinen Sutton teki myös tärkeitä maaleja, kuten Boston Bruinsia ja Tampa Bay Lightningia vastaan elintärkeissä peleissä.
Omista varauksistakaan ei ollut apua tämän kauden puolustukseen. Braydon Coburn ei pystynyt lunastamaan paikkaa edes pelaavassa kokoonpanossa joistain odotuksista huolimatta. Hän pelasi lokakuun jälkeen farmissa Chicago Wolvesissa. Ensi kauden toivo on Coburnin tapaan isokokoinen ja lupaava puolustaja Boris Valabik, seuran ykkösvaraus kesän 2004 varaustilaisuudessa. Tämän kauden slovakki pelasi OHL:ssä hankkien 216 jäähyminuuttia. Siinäkö tulevaisuudessa Thrashersille oma Zdeno Chara? Riippuu varmasti Valabikin mailankäsittely- ja luistelutaidon kehityksestä.
Hyökkäyspelissä ei voi olla mitään valittamista, jos joukkue tekee vähintään neljä maalia kahdeksassa yhdeksästä ottelusta. Ykkösketju Vjatsheslav Kozlov-Marc Savard-Marian Hossa toimi erittäin hyvin kevään otteluissa. Alkukaudella varjojen mailla ollut Bobby Holik vertyi myös hyvään kevätvireeseen yhdessä ketjukavereidensa Jim Slaterin ja Scott Mellanbyn kanssa. Keskellä vielä paremmin viihtyvän Slaterin pirteät otteet tulokaskautensa loppusuoralla lupaavat hyvää ensi kautta ajatellen. Ilja Kovaltshuk jatkoi vahvoja esityksiään ylivoimapelissä. Tasakentällisin Iljan, Patrik Stefanin ja Peter Bondran ketju jäi sen sijaan jopa Holikin ketjun varjoon.
Loppuen lopuksi Thrashersin kohtaloksi koituivat vuoristoratamaiset otteet alkukaudella ja vielä tammikuussakin. Harmittamaan voi tietysti jäädä se kuuluisa huhtikuun 6.päivän kohtaaminen Lightningin kanssa. Ottelu, jossa Lehtonen loukkaantui jo ensimmäisen erän lopulla ja Thrashers hävisi pitkän voittoputken jälkeen rangaistuslaukauskilpailun – ilman ”Kärppää”. Loppuun on hyvä lainata valmentaja Bob Hartleyn kuvaavaa kommenttia pudotuspelihaaveiden kaaduttua. - Se on lähellä, mutta lähellä ei ole hyvä kuin curlingissa. Jääkiekossa sitä ei lasketa.
1. Ilja Kovaltshuk 78 52+46=98
2. Marc Savard 82 28+69=97
3. Marian Hossa 82 39+53=92
4. Vjatsheslav ”Slava” Kozlov 82 25+46=71
5. Peter Bondra 60 21+18=39
Carolina Hurricanes - palsamia haavoille
Carolina Hurricanes sai kauan kaivattua palsamia haavoilleen, kun joukkueen sairastupa tyhjeni huhtikuun aikana. Avainpelaajien tervehtyminen ei liiemmin näkynyt kentällä. Yllättävän ailahtelevasti ja paikoitellen hyvin hermostuneesti, kärsimättömästi sekä rauhattomasti pelanneen Hurricanesin saldoksi huhtikuulta muodostui neljä voittoa ja viisi tappiota, joista kaksi tuli vasta jatkoajalla. Juuri epätasaisten otteiden vuoksi Itäisen konferenssin ykkössija vietiin Hurricanesin nenän edestä Ottawaan.
Sairastuvalla tapahtuneen muuttoliikkeen lisäksi Hurricanesin siirtorintamalla ei mullistuksia koettu. Pelaajaliikenteen hiljentyessä vain organisaation farmisuhteet kokivat uudistuksia. Hurricanesin farmisuhde Lowell Lock Monstersin kanssa päättyy kuluvaan kauteen ja Lowellista tulee New Jersey Devilsin farmijoukkue. Vaihtokaupanomaisesti Hurricanes solmi Devilsin entisen farmijoukkueen Albany River Ratsin kanssa tuoreen farmisuhdesopimuksen, joka astuu voimaan ensi kaudella.
Mullistavia muutoksia ei nähty Hurricanes-maalillakaan. Luottovahti Martin Gerber torjui jälleen suurimman osan joukkueen otteluista. Kakkomaalivahti Cam Ward pääsi tolppien väliin vain joka toisessa tai kolmannessa kamppailussa. Valmennusjohto sekä siinä sivussa koko joukkue luottaa selkeästi Gerberiin ja se näkyy kentällä. Wardin ollessa maalissa tuntuu kuin joukkue ja etenkin puolustus ottaisi vapaapäivän ja jättäisi nuoren maalivahdin taistelemaan täysin omaa taisteluaan.
Muulla joukkueella ei ehkä vain yksinkertaisesti ole riittävästi luottamusta Wardiin. Toisaalta Wardin on erittäin hankala saada suurta luottoa, kun tulokasvahti pelaa niin sanottuja tärkeitä otteluita todella harvoin. Wardin ja muun joukkueen välisestä luottamuspulasta saattaa tulla ongelma pudotuspeleissä, mikäli Gerber ei kykene pitämään runkosarjan tasoaan. Ykkösvahdin pettäessä taustalla pitäisi olla varma ja luotettava kakkoskassari - tätä Ward ei valitettavasti tällä hetkellä ole.
Palsamia haavoille saatiin erityisesti puolustuksessa, sillä kolme pelaajaa palasi enemmän tai vähemmän pitkiltä sairauslomiltaan. Neljä ottelua alavartalovamman vuoksi huilannut Bret Hedican palasi jo kuun vaihteessa. Ranneleikkauksen takia peräti 21 kamppailusta poissa ollut Andrew Hutchinson liittyi terveiden kirjoihin aivan kuun alussa. Nivusensa loukannut ja yhdeksän taistoa väliin jättänyt ruotsalaispuolustaja Niclas Wallin kirmasi kokoonpanossa jälleen 8.päivän jälkeen.
Täysin terveitä päiviä takalinjoilla ei silti nähty. Sairastuvalta palannut Bret Hedican urakoi kentällä puolikuntoisena ja joukkueen tehokkain puolustaja Frantisek Kaberle joutui kahdeksi otteluksi sivuun sairauden ja kasvovamman runtelemana. Pienistä vammoista huolimatta Kaberle jatkoi mainioita otteita ja pystyi hyvään pistetehtailuun. Vaikka puolustus ei täysin terve huhtikuussa ollutkaan, parantunut terveystilanne ajoi esimerkiksi kelvollisesti esiintyneen Anton Babtshukin pressikatsomoon.
Muuttoliike lasaretista kaukaloihin toi Hurricanes-hyökkäykseen seitsemän ottelua nivusvamman vuoksi huilanneen Doug Weightin ja alavartalovamman takia kuusi kamppailua poissa olleen Andrew Laddin. Suurin ilon aihe koettiin kuitenkin, kun polvileikkauksen seurauksena muhkeat 59 ottelua sivussa ollut Josef Vasicek palasi kuun 3. päivä
kokoonpanoon. Vasicekin paluu oli satumainen, sillä tsekki saalisti heti ensimmäisessä ottelussaan kaksi maalia ja kaksi syöttöpistettä.
Suoraan kakkosketjuun istutettu Vasicek sai myös ketjutoverinsa huhtikuiseen lentoon: Rod Brind’Amour rikkoi 30 maalin rajapyykin ja Justin Williams nousi joukkueen sisäisen pistepörssin toiseksi. Pitkä pelaamattomuus näkyi ymmärrettävästi Vasicekin otteissa ja pisteissä. Tsekkihyökkääjä haahuilikin runkosarjan loput ottelut tehoitta. Ilouutisista huolimatta hyökkäyskalusto ei välttynyt uusilta vammoilta, sillä sairastuvalle kiidätettiin alavartalonsa loukanneet Ray Whitney ja Cory Stillman.
Vaikka loukkaantuneesta kaksikosta Stillman kykeni palaamaan tositoimiin ja vaikka Hurricanes-sairastupa tyhjeni huhtikuun aikana, lukuisat pikkuvammat kummittelivat yhä joukkueen riesana. Joukkueen terveystilanne, parantunutkin sellainen, voi olla vakava epävarmuustekijä pudotuspeleissä. Nivusvammat ovat kiusanneet Ray Whitneyä koko kauden, Cory Stillman ja Bret Hedican ovat hieman puolikuntoisia ja Erik Colen paluu kaukaloihin vielä kuluvalla kaudella on täysi arvoitus.
Hurricanes-kokoonpanon sisäinen liike teki huhtikuussa joukkueen pelistä rauhatonta ja kärsimätöntä. Syksyn ja talven hurmoksesta ei ollut tietoakaan, kun loukkaantumiset, tervehtymiset, paluut ja muutamat uudet veteraanihankinnat sekoittivat tuttua pakkaa. Pakka olisi elintärkeää saada takaisin järjestykseen pudotuspeleihin mennessä. Nyt olisikin aika kertoa koko kauden kestäneet sairaskertomukset loppuun ja levitellä viimeiset hoitovoiteet, sillä pudotuspeleissä suuriin haavoihin ei ole enää varaa.
1. Eric Staal 82 45+55=100
2. Justin Williams 82 31+45=76
3. Cory Stillman 72 21+55=76
4. Rod Brind’Amour 78 31+39=70
5. Mark Recchi 83 28+36=64
Floridassa aloitellaan jo kesää
Panthersin loppukausi ei tarjonnut yleisölle kovinkaan suuria pelillisiä elämyksiä. Joukkueella ei ollut enää realistisia mahdollisuuksia taistella pudotuspeleistä ja sitä myöten kauden viimeiset ottelut olivat lähinnä sitä kuuluisaa pakkopullaa.
Kevätpuolen onnistujiin voidaan lukea Joe Nieuwendyk. Huhtikuun kahdeksassa ensimmäisessä pelissä Nieuwendyk teki peräti 14 pistettä. Nieuwendykin kohokohtina huhtikuulta olivat hattutemppu ottelussa Toronto Maple Leafsia vastaan ja jatkoajalla tehty voittomaali Ottawa Senatorsia vastaan. Heikohkon syyskauden jälkeen veteraanihyökkääjä onkin nostanut kauden pistelukemansa ihan kelvollisiksi.
Muuten loppukausi Floridalta sujui vanhaan malliin. Olli Jokinen naputti tasaisesti pisteitä ja Roberto Luongo torjui maalilla sen mihin pystyi. Valitettavasti näiden lisäksi avut olivat aika vähäiset ja muun muassa etukäteisarvioissa joukkueen tehokkaimmaksi arvioitu puolustaja Jay Bouwmeester onnistui tekemään vain viisi maalia koko kauden aikana.
Florida panosti tällä kaudella muutamiin veteraanihyökkääjiin, mutta näiden taidot eivät riittäneet tuomaan Panthersille himoittua pudotuspelipaikkaa. Suurin jännityksen aihe ensi kautta silmällä pitäen on joukkueen maalivahtiruletti. Roberto Luongon pitäminen on uskottavuuden kannalta elintärkeä asia. Lisäksi joukkue tarvitsee puolustukseen selvästi nykyistä leveämmän materiaalin, jotta ensi kaudella olisi mahdollisuus taistella korkeammista sijoista.
1. Olli Jokinen 82 38+51=89
2. Joe Nieuwendyk 65 26+30=56
3. Jozef Stümpel 74 15+37=52
4. Nathan Horton 71 28+19=47
5. Jay Bouwmeester 82 5+41=46
Tampa Bay Lightning - Huhtikuun toivo elää
Tampa Bay Lightning on koko pitkän kauden ajan taistellut pudotuspelipaikasta. Piinaava taistelu sai Lightningin kannalta onnellisen lopun vasta aivan viimeisillä kierroksilla, kun pudotuspelipaikasta taistellut Atlanta Thrashers hävisi oman ratkaisevan ottelunsa. Lopputuloksena Lightning jatkaa kauttaan kevään tosipeleissä, Thrashers ei.
Kauden jatkosta putoaminen olisi ollut kova kolaus hallitsevalle NHL-mestarille. Joukkue joka pystyi pitämään tärkeimmät pelaajansa kesällä, maalivahtia lukuun ottamatta, ei halunnut lopettaa pelejään jo huhtikuussa. Joukkue on tuntunut koko kauden siltä, että se lopullinen kipinä pelaamisesta puuttuu. Mihin se on jäänyt? Uutta on haettu, mutta turhaan. Tampa ei sinänsä ole pelannut huonosti, mutta samanlainen dominointi kahden vuoden takaiseen runkosarjaan on historiaa.
Yksi syistä voi olla maalivahtipeli. Kumpikaan torjujista ei ole päässyt samalle tasolle kuin Nikolai Habibulin pari vuotta sitten. Tällä hetkellä sekä John Grahamen että Sean Burken torjuntaprosentit ovat alle 90. Muita syitä miettiessä tulee mieleen, tuliko vuoden tauko pahaan väliin. Menettikö joukkue sen nosteen, jonka se sai kahden edellisen pelatun kauden aikana? Onko John Tortorella auktoritäärinen valmennus noussut kurkkuun? Leijuvatko pelaajat kentällä? Onko NHL vain tasaisempi kuin aikaisemmin? Nämä tulevat nyt mieleen, mutta kauden päätyttyä on analyysien aika.
Jotain hyvää sentään on huhtikuussakin tapahtunut. Useat pelaajat ovat rikkoneet entisen piste-ennätyksensä. Tehotilasto on ikävämpää luettavaa. Muutama pelaaja on plussalla useita pykäliä ja osa pelaajista on miinuksella reilusti. Valtaosalla pelaajista on miinussaldo, joka kertoo siitä, että joukkuepeli on kärsinyt pahasti.
Lisää positiivista asiaa kaivaessa, on pakko nostaa esiin uusien pelaajien nosto joukkueeseen. Tulokkaita on käynyt kokeilemassa kuusi kappaletta, ja he ovat saaneet näyttöpaikan tai useamman. Yksi heistä on selkeästi korkeimmalla. Paul Ranger kuitttaa runkosarjasta yli 70 ottelua, mukavilla pisteillä ja voittanee joukkueen sisäisen tehopörssin. Tästä miehestä kuullaan vielä Tampan puolustuksessa ja samoilla näytöillä jatko on helpompaa.
Pudotuspeleihin pääsy oli suuri helpotus koko Lightning-organisaatiolle. Vielä Tampassa ei kuitenkaan voida hengähtää. Todella kovat koitokset ovat nyt edessä ja vasta pudotuspeleissä hallitsevan Stanley Cup -mestarin kyvyt mitataan kunnolla. Ensimmäiselle kierrokselle vastustajaksi tullut Ottawa Senators ei ainakaan helpoin testi ole.
1. Brad Richards 82 23+68=91
2. Vaclav Prospal 81 25+55=80
3. Vincent Lecavalier 80 35+40=75
4. Martin St. Louis 80 31+30=61
5. Fredrik Modin 77 31+23=54
Capitals suuntaa viheriöille katse tiukasti tulevaisuudessa
Washingtonissa huhtikuu alkoi hienosti, kun joukkue nollasi Ottawa Senatorsin ja taipui vasta jatkoajalla kahdessa seuraavassa ottelussa Carolina Hurricanesia vastaan. Ottawan ohella myös Boston Bruins ja Florida Panthers joutuivat toteamaan Capitalsin vahvemmaksi. Washington hävisi suoraan varsinaisella peliajalla kertaalleen Carolinalle, New York Islandersille ja Atlanta Thrashersille. Näistä kuitenkin vain Islanders-peli oli sellainen, jossa Capitals ei pystynyt tarjoamaan kunnon vastusta.
Capitalsin kausi oli tuloksellisesti yhtä heikko kuten ennakkoon arveltiin. Kaudella 2003-04 aloitetut perusteelliset kokoonpanomuutokset toivat kyllä runsaasti vastuuta nuorille sekä aiemmin pienemmissä rooleissa pelanneille kiertolaisille, mutta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta nämä eivät olleet vielä valmiita kantamaan joukkuetta.
Washingtonin kauden kirkkain helmi oli luonnollisesti Aleksandr Ovetshkin, josta puhuttaessa ylisanoja on turha yrittää välttää. Yli 50 maalia ja 100 pistettä on erittäin kova saldo kokeneellekin NHL-tähdelle saati juuri vieraaseen maahan muuttaneelle nuorelle tulokkaalle, joka on joukkueensa ainoa tähtipelaaja.
Ovetshkinin ohella joukkueesta esille nousivat muun muassa ensimmäistä kertaa urallaan yli 20 maalia ja 50 pistettä tehnyt Dainius Zubrus, 32-vuotias NHL-kiertolainen Bryan Muir sekä ensimmäisen kokonaisen NHL-kautensa pelannut 23-vuotias puolustaja Shaone Morrisonn. Morrisonn on ainoa runsaasti jääaikaa saaneista Capitals-puolustajista, jonka tehotilasto on plussan puolella.
Capitalsin maalivahdit Olaf Kölzig ja Brent Johnson olivat kovassa kiekkosateessa koko kauden. Maalivahdeista Kölzig pelasi vahvemmin syyskaudella ja kevät taas meni tuloksellisesti selvästi kakkosvahti Johnsonille. Capitalsin kauden ainoa nollapeli merkattiin Johnsonille.
Tämä kausi oli tulevaisuutta ajatellen hyödyllinen Capitalsille. Komeat tulokaskaudet AHL:ssä pelanneet hyökkääjät Eric Fehr ja Joey Tenute saivat pienet maistiaiset myös NHL-vauhdista. Kesällä 2002 korkealla varatut hyökkääjät Jakub Klepis, Boyd Gordon ja Tomas Fleischmann pääsivät niin ikään kokeilemaan kiekkoilua Capitals-paita päällään.
Capitals ilmoitti myös viime viikolla päässeensä yhteisymmärrykseen lahjakkaan venäläishyökkääjän Aleksandr Seminin kanssa. Seuraavan kauden harjoitusleiristä onkin näin muodostumassa poikkeuksellisen mielenkiintoinen jaossa olevien hyökkääjän paikkojen osalta.
1. Aleksandr Ovetshkin 81 52+54=106
2. Dainius Zubrus 71 23+34=57
3. Jeff Halpern 70 11+33=44
4. Brian Willsie 82 19+22=41
5. Chris Clark 78 20+19=39
