Ducksin viime kauden runkosarja oli vertaansa vailla seuran historiassa. Joukkue rikkoi vanhan piste-ennätyksensä ja porhalsi läntisen konferenssin voittoon jääden vain yhden pisteen taakse koko runkosarjan voittaneesta Boston Bruinsista. Vaikka joukkueen ylivoimapeli oli heikkoa, Ducks oli koko runkosarjan eniten maaleja takonut joukkue.

Runkosarjamenestys antoi aiheen odottaa menestystä myös pudotuspeleissä. Lopulta Stanley Cup -voittoon yltänyt Los Angeles Kings oli liian kova vastus Ankoille ja Ducksin pudotuspelit päättyivät toisen pudotuspelikierroksen seitsemänteen otteluun. Vaikkei häviö tulevalle Stanley Cup -voittajalle ollut varsinaisesti häpeä, tapa millä tappio seitsemännessä ottelussa tuli, oli pettymys. Tähän pettymykseen päättyivät myös suomalaisen jääkiekon ikonien Teemu Selänteen ja Saku Koivun urat.

Viime kaudella tehokaksikko Ryan Getzlaf ja Corey Perry olivat jälleen joukkueen kantava voima. Getzlafin 31 osumaa oli henkilökohtainen maaliennätys joukkueen kapteenille. Getzlaf hävisi runkosarjan pisteissä ja Hart Trophy -äänestyksessä ainoastaan Sidney Crosbylle. Perry puolestaan tuli 43 maalillaan toiseksi liigan maalipörssissä.

Ankat ilman Teemua

Jo talven kauppatakarajalla haaveiltu Ryan Keslerin hankinta toteutui vihdoin kesällä. Kaupassa Ducks joutui luopumaan lupaavasta keskushyökkääjästä Nick Boninosta, sekä puolustaja Luca Sbisasta. Lähtöpassin sai myös ykkösmaalivahdin paikkaa jo monet vuodet pitänyt Jonas Hiller, jonka sopimusta ei enää uusittu. Ilman sopimusta jäivät myös suomilegenda Saku Koivu, sekä alivoimaekspertti ja Koivun ketjukaveri Daniel Winnik. Uuden osoitteen itselleen löysivät puolustukseen pudotuspeliavuksi hankittu, mutta sittemmin loukkaantunut Stephane Robidas sekä Selänteen sentterinä luistellut Mathieu Perreault.

Kesän markkinoilla Ducks luopui viime kaudella joukkueen kolmanneksi ja neljänneksi eniten pisteitä tehneistä pelaajista - Perreaultista ja Boninosta. Perreaultin ja Koivun muodossa joukkue menetti myös ainoat aloituksista yli 50 prosenttia voittaneet pelaajansa. Menetyksiä paikkaamaan saapuneet Kesler ja Dany Heatley eivät viime kauden yhteispisteissä yllä siihen mihin Perreault ja Bonino. Kesler on kuitenkin vahva kahden suunnan keskushyökkääjä ja juuri se pitkiä minuutteja pelaava kakkosketjun ja erikoistilanteiden tukipilari, mitä Ducks on kaivannut jo useamman vuoden ajan.

Aikaisemmin urallaan kuusi yli kolmenkymmenen maalin kautta takonut Heatley voi olla musta hevonen. Viime kaudet vain varjolta entisestään näyttänyt Heatley on Anaheimissa nyt uuden näytönpaikan edessä yksivuotisella sopimuksellaan ja voi onnistuessaan hyvinkin lunastaa paikkansa Getzlafin ja Perryn rinnalla. Alempien ketjujen keskushyökkääjäosastoa vahvistamaan hankittiin lisäksi Nate Thompson Tampa Bay Lightningista.

Puolustuspään ainoa uusi mies on Minnesota Wildissa aiemmin pelannut isokokoinen puolustuspään luuta Clayton Stoner. Nelivuotisen sopimuksen Ducksin kanssa kirjoittanut Stoner tuo kaivattua koko ja kovuutta joukkueen takalinjoille.

Maalivahdeissa Ducks luottaa viime kauden tulokaskaksikkoon Frederik Andersen – John Gibson, mutta tarvittaessa veteraanipreesensiä verkolle tuo vapailta markkinoilta yksivuotisella sopimuksella napattu Jason LaBarbera.

Valmentajistoa vahvistettiin kokeneella Trent Yawneylla, joka liittyi apuvalmentajana Ducksin vahvuuteen.

Monessa suhteessa suurin ja näkyvin ero jäällä ja jään ulkopuolella on kuitenkin Teemu Selänteen uran päättyminen, joka päätti samalla Ducksissa kokonaisen aikakauden. Selänteen lisäksi myös uransa päättäneen Saku Koivun johtajuus ja tinkimätön asenne kaukalossa ovat seikkoja, jotka eivät ole helposti korvattavissa.

Ryan Kesler kamppailee nyt Anaheimin auringon alla.

Kuva © Getty Images

Painetta pois ykkösketjulta

Tälläkin kaudella Ducksin vahvuudet ovat hyökkäyspäässä ja kokemattomuudesta huolimatta maalivahtiosastossa. Joukkueen kovin ase on edelleen Getzlaf-Perry-kaksikko, mutta nuorten hyökkääjien ja veteraanivahvistusten voimin Ducks lähtee maalitalkoisiin leveällä rintamalla. Keslerin mukaan tulo vähentää ykkösketjun taakkaa merkittävästi sekä tasakentällisin että erikoistilanteissa.

Nuorista hyökkääjistä mielenkiintoisimmat nimet alkavalla kaudella ovat parikymppiset ruotsalaissentterit Rickard Rakell ja William Karlsson, joilla on nyt mahdollinen tilaisuus murtautua Ducksin kokoonpanoon.

Jonas Hilleristä luopumisen myötä Ducks luottaa kahteen viimekaudella ensimmäiset NHL-ottelunsa pelanneeseen maalivahtiin. Näin vähäiseen kokemukseen nojaaminen herättää hieman epävarmuutta, mutta kumpikin tulokas on potentiaalista NHL:n ykkösvahtiainesta. Pudotuspeleihin mentäessä kaksikolla on jo takanaan koko runkosarja ja edelliskevään kokemus.

Andersen varasti loppukaudesta Hillerin suvereenin aseman joukkueen ykkösmaalivahtina ja Andersenin runkosarjan torjuntaprosentti 28 ottelussa oli 92%. Pudotuspeleissä nuori maalivahti joutui kuitenkin kovempaan paikkaan ja torjuntatilasto laski 89 prosenttiin. Nuorten arvokisoistakin tuttu Gibson ylsi pudotuspeleissä torjunnoillaan 92 prosenttiin, eikä seitsemännen ottelun romahdusta Kingsiä vastaan voi sälyttää yksin Gibsonin harteille.

Tehokkuutta ylivoimaan, älyä penkin taakse

Ducks oli runkosarjassa eniten maaleja tehnyt joukkue tasaviisikoin, mutta ylivoiman onnistumisprosentti oli reilusti alle liigan keskitason. Ducksilla on viime kaudesta näin ollen paljon parannettavaa erikoistilanteissa, kun alivoimankin onnistuminen oli vain liigan keskitasoa. Kesän hankinnoista tätä puutetta paikkaa lähinnä Kesler, joka on mies paikallaan niin ali- kuin ylivoimassakin.

Toinen kysymysmerkki Ducksin kohdalla on puolustus. Ainoa uusi mies pakkikalustossa on Clayton Stoner, joka parhaimmillaankaan ei edusta liigan huippua. Pisteitä Stonerilta on turha odottaa, mutta kokoa ja fyysisyyttä mies toki tuo Ducksin puolustajistoon. Cam Fowlerilta on odotettu kasvua jokaisella kaudella tähän saakka, eikä alkava kausi ole poikkeus. Sheldon Sourayn ollessa edelleen ja ehkä pysyvästi poissa pelistä, lähtee Ducks kauteen nuorella ja vähän nimettömällä puolustusarsenaalilla.

Päävalmentaja Boudreaun hieman outo ja suomalaisittain silmiinpistävä epäluottamus Sami Vatasta kohtaan voi juontaa juurensa valmentajan haluun kasvattaa kalustonsa fyysistä kokoa. Vatanen oli eittämättä joukkueen parhaita kiekollisia puolustajia viime keväänä ja pätevä mies viivassa ylivoimalla. Kuitenkin Boudreau katsoi parhaimmaksi pitää Vatanen penkillä suurimman osan pudotuspeleistä.

Ducksin suurin kysymysmerkki seisookin juuri penkin takana. Onko runkosarjassa joukkueensa aina kärkisijoille luotsannut, mutta pudotuspeleissä kerta toisensa jälkeen epäonnistunut Boudreau nyt vihdoin valmis viemään joukkueensa pitkälle myös kevään kovimmissa karkeloissa? Riittääkö Boudreaun pelikirja ja kantti, vai sortuuko valmentaja jälleen hätiköimään ja tekemään vääriä päätöksiä?

NHL-toimituksen arvio: Ducks jatkaa ilman suomalaislegendojaan, mutta on muutoksista huolimatta onnistunut pitämään hyökkäyspäänsä vahvana. Ducks yltää tyynenmeren divisioonan toiselle sijalle runkosarjavelho Bruce Boudreaun luotsaamana.