Coyotesin ensimmäinen kausi uuden omistajan alaisuudessa ei sujunut aivan odotuksien mukaan. Uuden rahanlähteen piti tuoda heti mukanaan kultaa ja kunniaa, mutta realismi iski hyvin pian ja varsin kovalla kädellä. Coyotes hapuili koko kauden ja negatiivisimmillaan näytti siltä, että yksikään kauden 82 ottelusta ei onnistunut. Kaudesta jäi kaiken kaikkiaan välivuoden maku. Kaikista ongelmista huolimatta Coyotes jäi vain kahden pisteen päähän pudotuspeleistä, mikä jätti lupauksia tulevaisuuteen.

Suurimmaksi ongelmaksi muodostui jälleen maalinteko. Coyotesin pelaajista kukaan ei rikkonut 25 maalin rajaa ja vain kolme pelaajaa osui tolppien väliin yli 20 kertaa. Coyotes ei ole tunnettukaan maaleja takovana joukkueena, mutta jääkiekkohan on maalintekopeli. Kojoottien hyökkäyksestä uupuu aito maalintekijä, mistä kertoo myös puolustaja Keith Yandlen joukkueen pistepörssin voitot kahtena kautena peräkkäin.

Menetystä, menestystä?

Kesän pelaajamarkkinoilla Coyotes teki paljon oikeita asioita. Keskushyökkääjä Mike Ribeiro ostettiin ulos sopimuksestaan joukkueen sääntöjen rikkomisen vuoksi. Koko kauden huonolla asenteella surffaillut Ribeiro keräsi kelvollisen pistesaldon, mutta asennevamma ja heikko työmoraali ei yksinkertaisesti sovi Coyotesin periaatteisiin.

Coyotes kärsi suurimman kolauksensa vuosiin, kun aktiivipelaajista toiseksi eniten Coyotesissa pisteitä tehnyt tsekkilaituri Radim Vrbata vaihtoi maisemaa ja siirtyi rajan taa Vancouver Canucksiin. Coyotesissa urallaan 137 maalia tehnyt Vrbata olisi halunnut jatkaa Arizonassa, mutta joukkueen rahasalkku ei avautunut tarpeeksi. Vrbatan lähdön myötä joukkueen hyökkäyksen terävin kärki katosi.

Vrbatan lisäksi Coyotesista uusiin haasteisiin lähtivät maalivahti Thomas Greiss, puolustaja Derek Morris, kovanyrkki ja Twitter-julkkis Paul Bissonnette, kokenut kehäkettu Jeff Halpern ja farmihyökkääjät Brandon Yip ja Tim Kennedy.

Coyotes paikkasi lähtijöiden tyhjäksi jättämät paikat esimerkillisesti. Ribeiron korvaajaksi hankittiin sekä laidassa että keskellä pelaava Sam Gagner. Greissin paikalle penkkiä lämmittämään saapuu edelleen potentiaalinen Devan Dubnyk. Bissonnetten korvaa jopa jääkiekollisilla kyvyillä siunattu B.J. Crombeen. Nelosketjuun rouhimaan saapuu Halpernin korvaava Joe Vitale. Ei liene kahta sanaa siitä, että jokainen näistä uusista nimistä on parannus aikaisemmin paikalla pelanneeseen.

Identiteetti tallessa

Coyotesin voimavara on jo useamman vuoden ajan ollut omaperäinen, tunnistettava kojoottilätkä. Viime kaudella valmentaja Dave Tippettin pelikirjan sivut levisivät pitkin pöytiä, mutta kesällä sivut on lyöty nitojalla tiukasti nippuun. Puolustus edellä ajatteleva Tippett on yhdessä toimitusjohtaja Don Maloneyn kanssa luonut jälleen kilpailukykyisen, sitkeän, taistelevan ja suoraan sanottuna v-mäisen joukkueen.

Coyotes on pyrkinyt viime vuosina panostamaan myös hyökkääjämateriaaliin, mutta rajallinen budjetti lyö kapuloita rattaisiin. Kliinisen maalintekijän puuttuessa joukkueen roolitus nousee entistä suurempaan arvoon ja tässä valmennus on onnistunut. Joukkueen pelaajapalapeli on koottu täydellisesti kuvastamaan Tippettin ajatusmaailmaa.

Johtoporras aina valmennusjohtoa myöten on NHL:n huipputasoa, vaikka se ei tunnustusta kerääkään. Nyt jo useampana vuonna nähdyt onnistumiset ja myöhempien kierrosten kaappaukset varaustilaisuudessa alkavat tuottaa hedelmää, eikä viime kesän sato kalpene aikaisempien vierellä, päinvastoin. Coyotes on onnistunut varaamaan Tippett-kiekon näköisiä, työmoraaliltaan ja asenteeltaan kypsiä nuoria pelaajia, joita nousee NHL-kokoonpanoon vuosi vuodelta enemmän. Omien varausten sitouttaminen organisaatioon on tärkeä asia Coyotesille ja se tulee vielä kantamaan hedelmää tulevaisuudessa.

Shane Doan on pelannut kojoottipaidassa jo 18 kautta.

Kuva © Getty Images

Iänikuisten kysymyksien äärellä

Kuka tekee maalit? Sitä on Arizonan auringon alla kyselty jo monta, monta vuotta. Veteraanilaituri Ray Whitneyn vaihdettua maisemaa pari vuotta sitten, jäi Coyotesin kokoonpanoon aukko, jota ei olla saatu täytettyä vielä tähänkään päivään mennessä. Jo aikaisemmin mainitun Radim Vrbatan piti ottaa maalintekijän viitta harteilleen, mutta sehän tiedetään miten siinä kävi. Ei ainakaan odotetusti.

Mikkel Boedker ei kehity. Kapteeni Shane Doanin vauhti on hiipunut. Martin Hanzal istuu jäähyllä. Näin kärjistettynä, eihän tämä nyt kovin hyvältä kuulosta.

Kesällä hankittu Sam Gagner tuo oman osaamisensa maalinteko-osastolle. Viime kaudella fanien toimesta Coyotesin arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Antoine Vermette sijoittaa kiekon tarvittaessa tolppien väliinkin, mutta käsiä pitäisi riittää syöttämäänkin. Kahden miehen varassa on paha lähteä tarpomaan kivenkovaa läntistä konferenssia.

Maalivahti Mike Smith on illasta riippuen joko itse joukkueen tukipilari tai se mies, joka potkii tukipilareita nurin. Smith on etsinyt tasaisuutta viimeiset kaksi kautta ja tämän voi osittain lyödä vaikeiden loukkaantumisten piikkiin, mutta Smithin valtava palkka luo tiettyjä vaatimuksia. Puolustuksen nuorentuessa Smithin edessä ei hänellä vain ole enää varaa viime kausien epätasaisiin otteisiin. "Smittyn" on loistettava illasta toiseen.

Coyotesin kausi tulee olemaan tuskainen ja paikka pudotuspeleissä vaatii ylisuorittamista koko miehistöltä. Päävalmentaja Tippett saa piiskata joukkonsa miltei yli-inhimilliseen kuntoon, mikäli Coyotes haluaa kilpailla entisestäänkin koventuneen konferenssin kärkisijoista.

NHL-toimituksen arvio: Coyotes osoittaa jälleen hyvää taistelutahtoa ja pirteitä otteita pitkin kautta. Kilpailu käy kovana viimeisille runkosarjakierroksille asti, ja joukkueen kohtalo ratkeaakin vasta aivan pudotuspelien kynnyksellä. Tosipelien koittaessa kojootit haastavat divisioonakärjen villi kortti taskussaan.