Tämän artikkelisarjan juttujen aluissa käytetään yleensä aikaan ja sen kulumiseen liittyvää, etenkin seitsemään päivään viittaavaa retoriikkaa. Tällä kertaa tehdään kuitenkin poikkeus ja hypätään suoraan asiaan. Opettajina aikaretoriikkapankistaan kaiken aikaisempiin jaksoihin tyhjentänyt luovan kirjoittamisen amatööri Leevi Kiesiläinen sekä taustalla voimakkaan myötähäpeän tunteen innoittamana otsaansa hierova Niko Virolainen.
Patrik Laineen NHL-ura ratsastaa kohti auringonlaskua
Kiesiläinen: Pahalta näyttää Laineen kannalta. Kauden aikana on nyt kokeiltu sekä penkitys että kokoonpanosta pois jääminen. Columbus Blue Jackets on yksi NHL:n huonoimmista joukkueista ja sen päävalmentaja Pascal Vincent on jo ehtinyt olla sitä mieltä, että joukkueella on paremmat voittamismahdollisuudet ilman Lainetta.
Lainetta kritisoitaessa toistuu yleensä suurin piirtein sama kaava. Jossakin julkaistaan kritiikki, jonka kommenttiosio täyttyy tyhjillä argumenteilla, kuten "ei tuossa joukkueessa kukaan pärjää", "on Laineelle käyttöä, luontaisia maalintekijöitä on harvassa" tai "ei joka jätkä tee NHL:ssä 495 otteluun 398:aa tehopistettä". Fakta kuitenkin on, että Laineen odotetaan olevan joukkueen seuraavalle tasolle nostava pelaaja, joka saa muut näyttämään paremmilta.
Siitä huolimatta hänellä ei ole kausiin ollut mitään tekemistä poikkeuksellisten maalintekijöiden kanssa. 8,7 miljoonan kausikorvauksen sekä ensimmäisen ylivoiman roolituksella tehopiste ottelua kohden on nykypäivän NHL:ssä vähintä, mitä pelaaja voi joukkueelleen tarjota.
Yhden tempun poni vaikuttaa unohtaneen ainakin toistaiseksi ainoan temppunsa, sillä alle 30 maalia kaudessa ei ole noilla palkoilla ja roolituksella lähelläkään poikkeuksellista maalintekijää, joka saa muut pelilliset puutteensa anteeksi tehokkuutensa ansiosta. Laineen oma onni on, että hänen sopimustaan on tämän kauden jälkeen vain kaksi kautta jäljellä.
8,7 miljoonan sopimusta Laineesta ei yksikään voittava organisaatio ota, mutta sopimuksen päätyttyä Laine on rajoittamaton vapaa agentti. Jos Laine suostuu syvyyden tulitukipelaajaksi ja ottaa uudesta sopimuksestaan muutaman miljoonan pois, voi hän edelleen olla erittäin käyttökelpoinen pelaaja jopa mestaruudestakin kilpailevassa joukkueessa.
NHL:n supertähdeksi hänestä ei kuitenkaan ole. Hän ailahtelee liikaa, hän ei ole onnistunut kasvamaan johtavan pelaajan rooliin eikä tuota tarpeeksi. Vertailukohteina voi pitää vaikkapa muita samankaltaisella sopimuksella pelaavia pelaajia. 20–30 maalin tekijöille on joukkueen kuin joukkueen syvyydessä aina käyttöä, mutta ei tähtipelaajien palkkanauhoilla.
Virolainen: Nyt päästiinkin heti yhden lempiaiheeni pariin. Laine tuntuu suomalaisten keskuudessa olevan kritiikin yläpuolella. Jokaisen hiemankin negatiivissävytteisen uutisen alle kasaantuu liuta puolustelevia kommentteja. Kukaan sellainen, jota on kaavailtu joukkueen ydinpelaajaksi, ei voi saada päänsilittelyjä, jos homma ei toimi. Ei edes Laine.
Tämä väite ei ole ollenkaan kaukaa haettua, mutta kaikki on kiinni Laineesta itsestään. Tapparassa kahdeksan vuotta sitten ihastuttaneella Laineella on tuntunut jo pitkään olevan asenneongelmia. Hieman karkeasti ehkä ilmaistu, mutta huippu-urheilijan täytyy osata olla nöyrä, vaikka itsevarmuutta olisikin.
25-vuotias tamperelainen on pelannut koko NHL-uransa roolissa, jossa maaleja sekä vastuunkantoa vaaditaan. Jo pelkästään tilipussinsa painoon nähden Laine on luistanut roolistaan. Tätä monesti puolustellaan sillä, että pelikaverit ovat mitä ovat. Totuus on, ettei viime vuonna jatkosopimuksen kirjoittanut Laine ole ollenkaan johtava pelaaja joukkueessaan. Sivuhuomautuksena todettakoon, ettei ole Johnny Gaudreaukaan, jonka piti olla se pelaaja, joka jakaa kiekkoja Laineelle, joka puolestaan toimittaa ne verkkoon takuuvarmasti. Eipä ole mennyt sinne päinkään.
Näkisin Laineen edelleen siinä roolissa, missä hän NHL:ään aikoinaan tulikin. Hän on puhdas maalintekijä, joka rautaisella piiskallaan tulittaa kumoon joukkueen jos toisenkin. Tähän vaaditaan kuitenkin tiukempaa harjoittelua, vahvaa itsekuria ja sitä kuuluisaa nöyryyttä. Sen jälkeen Laineen on mahdollista taas loistaa kirkkaimmissa valoissa. Kolikon kääntöpuolena ja asenteen pysyessä samana, saa Laineesta katsella kuvia lähinnä muotisivuilta. Ja sekös vasta tympiikin.
Lomalätkä on NHL:n paras tapa markkinoida tuotettaan
Kiesiläinen: Tätä en oikein allekirjoita. Olen ehdottomasti Global Series -otteluiden puolella ja niissä on markkinointipotentiaalia. Silti mieleen juolahtaa ajatus, että jääkiekolla on Pohjois-Amerikan markkinoillakin huomattavasti tilaa otettavanaan edelleen.
NHL-tähtien tuominen Eurooppaan on toki mielenkiintoisella kärjellä varustettu tapa nostaa hetkellisesti sarjan mielenkiintoa useissa lajista mahdollisesti kiinnostuneissa maissa. Ongelmaksi koituu kuitenkin nimenomaan tuo hetkellisyys, sillä aikaerojen ansiosta uusia vakiokuluttajia on hankalaa saada pääosin keski- tai aamuyöllä näkyvillä olevalle tuotteelle, vaikka satunnaiset Eurooppaan tuodut pelit olisivat valtaviakin yleisömenestyksiä. Tämä on tilanne siis lajiyleisön keskuudessa, satunnaiskuluttajasta puhumattakaan.
Pohjois-Amerikassa on edelleen huomattavasti tilaa ja tilausta jääkiekon kaltaiselle viihdelajille, varsinkin pelin siirtyessä tyyliltään jatkuvasti satunnaiskuluttajaa kiinnostavampaan suuntaan. Markkinointikoneistot siis tähdätkööt pääfokuksensa sinne siitä yksinkertaisesta syystä, että seurojen markkina-alueiden ihmiset ovat pääosin hereillä, kun joukkue pelaa.
Virolainen: On täysin totta, ettei jääkiekko nauti Pohjois-Amerikassa valtaisaa suosiota. Tämä unohtuu meiltä suomalaisilta kiekkofaneilta helposti, kun kyseessä on oman maamme seuratuin urheilulaji. Yhdysvalloissa lajin edelle kipuavat amerikkalainen ja eurooppalainen jalkapallo, koripallo sekä baseball.
Vuonna 2017 lanseerattu NHL Global Series sekä sitä edeltäneet ulkomaailman tapahtumat eivät kuitenkaan ole millään muotoa pois lajin synnyinmantereelta. Eurooppalaisten fanien mahdollisuus nähdä idolinsa pelaamassa jopa omassa kotikaupungissaan tai naapuripitäjässä on valtavan upea ele NHL:ltä. Laji kuuluukin tuoda sitä seuraavien katsojien lähietäisyydelle. Tämä palvelee jo itse seurojakin, kun he pääsevät laajentamaan kannattajakuntaansa sekä näkyvyyttään.
Moni kritisoi kyseisten otteluiden tasoa ja mediat kirjoittelevat siitä, taklataanko tapahtumien aikaan enemmän vastustajia vaiko oluttuoppeja. Tällaiset tapahtumat toimivat runkosarjapisteiden jaon lisäksi joukkueille myös irtiottona, kun rutiinit ja pimeät syysillat voidaan laittaa testiin toisella puolella maapalloa.
Laji kuuluu kaikille ja oli paikkakuntana sitten Tampere, Tukholma tai Timbuktu, on Global Series -lätkä parasta markkinointia niin seuroille, sarjalle kuin koko lajillekin.
Penguinsin on tehtävä Alex Nedeljkovicista joukkueen ykkösmaalivahti
Kiesiläinen: Antaa palaa vain. Penguinsin peli kulkee tällä hetkellä nimenomaan laadun, ei onnekkuuden tai huikean tehokkuuden turvin. Nopeasti kun sovittaa Tristan Jarryn tähän yhtälöön, ei tule mieleen kuin uhkakuvia.
Alex Nedeljkovic ei ole sarjan huippumaalivahtia nähnytkään, mutta hän on esiintynyt edukseen Penguinsin paidassa. Kolme ottelua on olematon otanta, mutta hän on esiintynyt niissä hyvin ja kirsikan kakun päälle asettaa 37 torjunnan nollapeli Golden Knightsia vastaan. Jarrysta tiedämme jo sen, mitä saamme: keskiverto, miljoonan tai kaksi kaudessa liikaa tienaava maalivahti, joka sulaa lumen tavoin viimeistään keväällä.
Nedeljkovic ansaitsee vähintään näytönpaikan, varsinkin kun NHL on palannut aikaan, jossa maalivahdin ei enää tarvitse olla sarjan meritoituneinta eliittiä kannatellakseen joukkuetta yhden kauden lävitse. Penguins on investoinut kovaa tarjotakseen seuran runkopelaajille vielä yhden mahdollisuuden mestaruuteen. Vaihtoehdot maalin suulla eivät kieltämättä ole ideaalit, mutta Jarryn peluuttaminen vesittää hankkeen varmuudella, Nedeljkovicin peluuttaminen taas vain luultavasti.
Virolainen: Riittääkö kolme ottelua sekä farmissa yhden pelatun ottelun otanta määrittämään paikkaansa auringossa kyttäävän joukkueen ykkösmaalivahdin? Saattaa riittääkin, kun paikasta kisaavat hymyllään valloittava persoona, joka alkaa Pittsburghissa nauttimaan suosiota sekä kumiukko, joka vuodesta toiseen hukkaa potentiaalinsa.
Kesällä viiden vuoden jatkosopimuksen taskuunsa tunkenut Jarry nostatti vuosipalkkaansa parin miljoonan verran tehden hänestä koko sarjan 12. eniten tienaavan maalivahdin. Tämä oli kuin syöttö lapaan, josta 28-vuotias kanadalainen pystyy lyömään kiekon tyhjään rysään, sillä suuripalkkainen veräjänvartija on lähtökohtaisesti myös seuransa ykköstorjuja.
Kentän toisen päädyn tolppien väliin on osunut kuitenkin niin ikään kesällä seuran kanssa sopimukseen päätynyt Nedeljkovic, joka AHL-stintillään teki seurahistoriaa. Tämän ontuvan ja huonosti rakennetun aasinsillan kautta voidaankin siirtyä vuotta nuorempaan maalivahtiin, joka on osoittanut ansaitsevansa näytönpaikan.
Toisin kuin Jarrysta, Nedeljkovicista huokuu varmuus ja tasaisuus. Nuo ovat sellaisia ominaisuuksia, jotka siivittävät pitkälle ja helpottavat valmentajan päätöstä pelaavasta maalivahdista. Nedeljkovic ei ole erityisen isokokoinen, mutta hän on poikkeuksellisen urheilullinen ja taitava. Mikäli Penguins haluaa lyödä kaiken likoon tällä kaudella, on Jarryn tehtävä tilaa joukkueen nauttiessa Nedeljkovicin palveluksista. Muussa tapauksessa kesällä vapaaksi pelaajaksi tuleva Nedeljkovic saa toimia erinomaisena kirittäjänä vielä tämän kauden, minkä päätteeksi ottajia varmasti on.
Casey Mittelstadt voidaan vihdoin laskea hyväksi NHL-pelaajaksi
Kiesiläinen: Casey Mittelstadt aloitti kautensa tulikuumana. Tahti on hieman hidastunut, mutta pisteiden valossa suoritus näyttää edelleen aivan mukiinmenevältä ja viime kauden 59 tehopistettä saattoi tuoda mukanaan jo jonkinlaisen läpimurron. Onko tässä nyt siis vihdoinkin sitä, mitä Sabres toivoi saavansa? Onko heillä kilpailukykyinen toisen ketjun keskushyökkääjä kasvavaan organisaatioon?
Ei ole. Mittelstadtin tehokkuus pohjautuu lähinnä siihen, että häntä osataan sovittaa oikeisiin ketjuihin. Hän on pelaajatyypiltään pelintekijä, jonka laukaus, fyysinen suorituskyky tai puolustuspelaaminen eivät ole erityisen vahvoja. Hänelle on tuotu ympärilleen juuri kaikkea tuota, nimittäin Mittelstadt on tällä kaudella pelannut minuuttimäärään perustuen eniten Jeff Skinnerin ja joko Alex Tuchin tai JJ Peterkan kanssa. Sabres siis kätkee Mittelstadtin heikkoudet laitureillaan ja antaa hänen pelata täysin omalla mukavuusalueellaan johtaen nykyiseen lopputulemaan.
Tulostaulu kuitenkin näyttää, ettei Mittelstadt heikkoutensa kätkettynäkään ole tulosketjun johtava hyökkääjä NHL:ssä. Hän pelaa varsinkin Tage Thompsonin loukkaantumisen jälkeen suuressa roolissa ja Sabres kyntää hänen vahtivuorollaan. Neljännen ketjun työmyyräksikään hänestä ei ole, joten Mittelstadtin paikka voisi menestyvässä organisaatiossa olla lähinnä kolmannen ketjun keskellä.
Virolainen: Kyllä. Hyvällä itseluottamuksella operoiva jenkkisentteri väläytteli potentiaaliaan jo viime kauden lopulla. Ehkä hieman raflaavasti todettu, sillä potentiaaliahan Buffalo Sabresin kuuden vuoden takaisella varauksella on ollut jo pitkään, mutta Thompsonin loukkaannuttua viime sesongin lopulla Mittelstadt pelasi itsensä joukkueensa tehokkaimmaksi pelaajaksi ykkössentterin tontilla.
Mittelstadt pysyy aiempaa paremmin kiekossa hyökkäysalueella, rytmittää ketjunsa peliä paremmin, pelaa vastuullisemmin omiin päin kuin aikaisemmin ja hakkaa samalla tulosta oivaltavilla ratkaisuillaan. Juuri 25 vuotta täyttänyt hyökkääjä on ollut joukkueensa tehokkain pelaaja viidellä viittä vastaan pelatessa yhdessä Skinnerin kanssa ja samaisessa tilastossa Mittelstadt on tehopisteissä mitattuna koko sarjan neljänneksi tehokkain. Tähtipelaajaksi en häntä millään muotoa laske, mutta hyväksi ja käyttökelpoiseksi palaseksi osana NHL-joukkueen kokoonpanoa ilman muuta.
