Viime NHL-väitteistä on kulunut noin viikon verran, joten on syytä tarttua jälleen uusiin puheenaiheisiin. Tämä kaunis pohjoisamerikkalainen sarjamme tarjoaa onneksemme viikottaisella tasolla niin paljon pohdittavaa, ettei puheenaiheista ollut pulaa tälläkään kertaa.
Ottakaahan siis kynät ja paperit esiin ja valmistautukaa olemaan joko työpaikkanne taukotilakeskustelun suurimpia NHL-tietäjiä tai huvittavimpia naurunaiheita. Opettajina tälläkin viikolla formaatin kestoriesat Leevi Kiesiläinen sekä Niko Virolainen.
NHL-seurojen säännöt määritellään markkina-alueiden koon mukaan
Kiesiläinen: Tosiaan, Ottawa Senators menetti ensimmäisen kierroksen varausvuoronsa, sillä se ei toimittanut Vegas Golden Knightsille Evgenii Dadonovin listaa joukkueista, joihin häntä ei saa kaupata. Kova rangaistus, josta Senatorsin entinen GM Pierre Dorion maksoi työpaikallaan. Linjanveto oli kova, mutta tässä kohtaa on lähes mahdotonta olla miettimättä aikaisempia eri NHL-seurojen tekemiä rikkeitä sarjan säännöksistä valtiolainsäädännöllisiin rikkeisiin saakka.
Heti tulee tietenkin mieleen Chicago Blackhawks, joka peitteli entisen valmentajansa Kyle Beachiin kohdistamia seksuaalirikoksia lähes vuosikymmenen. Blackhawksia ei tästä rankaistu ja he saivat ensimmäisellä varausvuorollaan varata niinkin tuntemattoman mitättömyyden kuin Connor Bedardin.
Tarkastellaan jälleen hieman NHL:n viestinnällistä linjaa. Normaalissa oikeuskäsittelyssä asia menee niin, että mitä suurempi rikos, sitä suurempi rangaistus, eikö niin? Eli tällä linjalla NHL pitää siis siirtokieltolistan toimittamattomuutta vakavampana rikkeenä kuin seksuaalirikosten peittelyä? Tuon lauseen kun sanoo ääneen, tajuaa heti, että siinä ei ole mitään järkeä. Miksi Senatorsia siis rangaistiin ja Blackhawksia ei?
Vastaus on yksinkertainen: raha. NHL:n kaiken toiminnan ja päätöksenteon keskiössä on aina raha. Senators ei tuota ensimmäisen kierroksen varauksellaan NHL:lle minkäänlaista merkittävää eroa. Se on kiinnostukseltaan verrattaen maltillisen kokoinen seura, jolla on pienehkö markkina-alue ja todella vähän tulevaisuuden kirkkaita valoja itseensä kohdistettuna. Sitä voi rankaista huoletta, sillä NHL ei menetä mitään merkittävää ja saa kaupan päälle vielä kiillotettua kurinpidollista kilpeään mukamas tiukalla linjanvedolla.
Blackhawksilla on puolestaan käsillään yksi koko Yhdysvaltain suurimmista urheilumarkkina-alueista ja kesän 2023 varaustilaisuudessa oli tarjolla yksi historiallista mielenkiintoa ja huomiota herättänyt lupaus, eli tietenkin Bedard. Muut Bedardin kannalta mahdolliset seurat puolestaan sijoittuvat jääkiekon mitättömimmille markkina-alueille, joten NHL olisi ampunut itseään taloudellisesti nilkkaan rankaisemalla Chicagoa.
NHL:n karu todellisuus on selkeä. Vapauksia kaiken maailman säännöistä sun muista muodollisuuksista pystyy ostamaan hyödyllisyydellä. Aivan kuten elämässä muutenkin.
Virolainen: Eihän NHL kaukalon ulkopuolisia sääntöjään ole määritellyt reiluuden nimissä. Tarkoituksena ei ole rankaista seuroja tasapuolisesti. Päätökset tehdään suljettujen ovien takana, jolloin sarjan johtoryhmä voi kaikessa hiljaisuudessa käydä läpi kaikkia mahdollisia skenaarioita rangaistuksen vaikutuksista. Näistä pöydälle jätetään se, joka palvelee sarjaa ja sen taloutta parhaiten. Senatorsin menettämä varausvuoro suhteutettuna Blackhawksille jääneeseen varausvuoroon on tästä hyvä esimerkki, mutta sarjan lähihistoriassa tällaisia esimerkkejä on lisääkin.
Arizona Coyotes menetti ensimmäisen kierroksen varausvuoronsa vuonna 2021 sekä toisen kierroksen varausvuoronsa vuotta aiemmin rikottuaan NHL:n yhdistelmätestauskäytäntöä. New Jerseyn palkatessa Ilja Kovaltšukin sarjan sääntöjen vastaisesti vuonna 2010 seuralle mätkäistiin rangaistukseksi seuraavan vuoden kolmannen kierroksen varausvuoron menettäminen sekä kolmen miljoonan dollarin sakot. Miksi Blackhawksia ei sitten rankaistu Beachiin kohdistuneiden seksuaalirikosten myötä?
Joku voisi sanoa tämän johtuvan siitä, ettei Blackhawks rikkonut mitään sarjan sääntöjä. Täten rikos, joka moraalisesti oikein olisi ollut rangaistavissa, jäi rankaisematta. NHL lienee halunnut peitellä ja saada Beachiin kohdistuneet rikokset unohtumaan, minkä vuoksi seura pääsi varaamaan yhden kautta-aikain lupaavimmista pelaajista.
Muita mahdollisia laskeutumispaikkoja Bedardille olisi voinut olla Anaheim sekä Columbus, joten kaikki varmasti ymmärtävät Chicagon olleen näistä paras vaihtoehto markkinoinnillisista ja taloudellisista syistä.
Trevor Zegrasista ei ole tähtipelaajaksi
Kiesiläinen: Kieltämättä pahalta näyttää. Toisaalta, Trevor Zegrasista ei olla kuitenkaan nähty läheskään kaikkea. Taidot hänellä riittävät, siitä ei ole kysymys. Nuorukaisen henkinen puoli on se, mikä herättää kysymyksiä. Zegras on pelannut mahdollisesti lähivuosien humoristisimmassa organisaatiossa eli Anaheim Ducksissa. Hän ei ole kilpaillut mistään merkittävästä, eikä hän ole saanut erityisen merkittävää tukea joukkuekavereiltaan kaukalossa. Organisaation johtavaksi tähdeksi hänestä ei ole, mutta hänestä voisi olla hyötyä hieman muunlaisessa asemassa.
Nykytrendiin peilaten Zegras teki kohtalaisen halvan 5,7 miljoonaa dollaria joukkueen palkkakatosta vievän siltasopimuksen ja asettui siinä samalla siirto-ikkunaan. Ducksin pärjätessä ilman Zegrasin tehojakin on myös seuran mielenkiinto lähteä kauppaamaan Zegrasia. Tehopisteiden muodossa puhutaan kuitenkin tuottavasta keskushyökkääjästä, joten joukkueet, joiden materiaali on kärjen alla ohutta, ovat varmasti hänestä kiinnostuneita.
Kunnon organisaatiossa pätevän valmennuksen alla ja oikeanlaisten johtavien pelaajien ympäröimänä Zegras voisi olla erittäin laadukas tulosyksikön, mahdollisesti toisen ketjun keskushyökkääjä. 5,7 miljoonan dollarin palkkakattotila ei myöskään ole mahdotonta liikuttaa. Äkkiseltään mahdollisia yhtälöitä voisivat olla Colorado Avalanche, Dallas Stars tai New York Rangers. Siirron se joka tapauksessa vaatii, sillä Ducksissa Zegras ei tule tästä merkittävämmäksi kasvamaan.
Virolainen: Kuningas ilman vaatteita. Yksitoista ottelua ja kaksi tehopistettä, jotain on pielessä. Pistelukemat eivät kerro koko totuutta.
Zegras varattiin vuoden 2019 varaustilaisuuden yhdeksäntenä pelaajana ja hänen edelleen menivät muiden muassa sellaiset nimet kuin Jack Hughes, Kaapo Kakko, Kirby Dach, Bowen Byram, Moritz Seider ja Dylan Cozens. Zegras sai kolmivuotisen tulokassopimuksensa aikana itsensä näyttämään top 5 -varaukselta takoen ikäluokkansa toiseksi eniten pisteitä.
Ensimmäisen jatkosopimuksensa kauden alla allekirjoittanut jenkkilupaus on pelannut kuluvalla kaudella totutun sentterinpaikan sijaan laitahyökkääjänä Leo Carlssonin paahtaessa joukkueen keskikaistalla. Tämä on varmasti tuonut muutosta Zegrasinkin pelaamiseen ja aika näyttää, palveleeko pelipaikanvaihdos sekä joukkuetta että yksilöä.
Ducks kiinnitti Zegrasin 5,75 miljoonan dollarin vuotuisilla keskiansioilla kolmeksi vuodeksi, mikä on varsin vähän huomioon ottaen hänen merkityksensä joukkueelleen. Vertailua voidaan tehdä seurakaveri Troy Terryn yli miljoonan dollarin painavampaan kausipalkkaan seitsemän kauden ajan. Upeita maaleja taituroivalla 22-vuotiaalla Zegrasilla on aikaa nousta vielä muuksikin kuin NHL-videopelin kansikuvapojaksi ja asettaa ankkajohto haastavaan asemaan seuraavissa sopimusneuvotteluissa.
McDavidin ja Draisaitlin on lähdettävä voittaakseen
Kiesiläinen: Näin se vain Oilers-kannattajien puolesta valitettavasti on. Edmontonissa on kaksi supertähteä, joiden urat menevät hukkaan, kiitos osaamattomien GM:ien ja valmennuksen. Oilers lähti kauteen joukkueella, jonka menestys oli rakennettu sen kahden supertähden historiallisten kausien varaan ja se näkyy nyt rumasti.
Oilersin joukkueen käsittämättömimmät yksityiskohdat ovat maalivahtipelissä ja puolustuksessa. Se on sarjan heikoin puolustamaan kentän kriittisimpiä osa-alueita eli vaarallisimpia maalipaikkoja. Näitä ovat muun muassa maalin edusta sekä B-pisteiden väli. Sen lisäksi, että joukkueen puolustus päästää vastustajat näille alueille jatkuvasti, sen maalivahdit torjuvat näiltä alueilta tulleita laukauksia koko sarjan heikoiten. Jokainen Oilersin ei-minimisopimuksella pelaava puolustaja on vähintään miljoonan verran ylipalkattu, eivätkä sen maalivahdit pärjää ilman maalin lähialueen tukea.
Edellä mainittujen ongelmien päälle Evander Kanen näyttäessä jälleen merkkejä todellisesta itsestään ja Oilersin syvyyshyökkääjien sukeltaessa tehojen valossa Connor McDavidin ja Leon Draisaitlin on yksinkertaisesti liikuttava voittaakseen mestaruuksia. Oilersin toiminta organisaatiotasolla ei anna mitään takeita siitä, että mestaruudet palaisivat Edmontoniin lähivuosina.
Virolainen: Helpoin tapa kantaa maailmaa harteillaan on seisoa päällään, sanotaan. Oilersin ylivertainen tehokaksikko McDavid–Draisaitl on kantanut joukkuettaan jo kahdeksan pitkän kauden ajan, ja hyökkääjät ovat välillä joutuneet seisomaan päälläänkin, jotta 80-luvun kestomenestyjä voisi yltää vielä edes lähelle samaan. Ei ole onnistunut, eikä tule onnistumaankaan.
Oilers on povattu viime vuosien aikana vuodesta toiseen Stanley Cup -haastajaksi, mutta tie on käynyt kiviseksi jo aikaisessa vaiheessa, lukuun ottamatta toissakevään konferenssifinaaleja. Kuluva sesonkikaan ei näytä tuovan helpotusta Albertan provinssin pääkaupunkiin, sillä joukkue majailee tällä hetkellä divisioonansa - ja koko sarjan toiseksi viimeisenä. Taistelua himotuimmasta jääkiekkopalkinnosta tuskin käydään myöskään seuraavan parin kauden aikana Ken Hollandin vetäessä öljylauttaa, eikä uudenkaan GM:n myötä homma automaattisesti iloksi muutu.
McDavidin ja Draisaitlin siirron estävän pykälän sisältäviä sopimuksia on jäljellä muutama vuosi, kun McDavidista tulee vapaa pelaaja kauden 2025–26 päätteeksi ja saksalaistähdestä vuotta aiemmin. Molemmat ovat tuolloin iältään kolmissakymmenissä, ja mahdollisuudet voittaa urallaan ovat vielä olemassa. Kunhan he vain suuntaavat pois Saskatchewanjoen varrelta. Muuten tiedossa on kaksi kovaa nimeä muiden muassa Jarome Iginlan, Daniel ja Henrik Sedinin, Pavel Buren, Tony Espositon, Adam Oatesin ja Marcel Dionnen rinnalle. Oilersia ei kanneta edes päällä seisoen.
Tämä on Bobby Brinkin vuosi
Kiesiläinen: En syytä teistä ketään, jos Bobby Brinkin nimi ei soita kelloja. Kyseessä on Philadelphia Flyersin vuoden 2019 toisen kierroksen varaus, joka on kaikessa hiljaisuudessa noussut kahdeksalla pisteellään 11 otteluun kilpailemaan tulokkaiden pistepörssin kärkisijoista.
Brinkin lähtökohdat eivät ole ihanteelliset, sillä hän pelaa hyvästä kauden alustaan huolimatta heikossa Flyersissa ja hänen päävalmentajansa John Tortorella valmentaa kivikaudelta käsin. Tämä tarkoittaa, että Brink saattaa joutua vilttiketjuun ihan sen takia, että Tortorella haluaa näyttää joukkueen muille pelaajille olevansa jopa näkyvimpien yksilöiden suurin auktoriteetti.
Brink on kuitenkin tähän mennessä saanut mukavasti jääaikaa, ottanut vain yhden jäähyn ja hankkinut joukkueelleen seitsemän ylivoimaa. Hän ei loista puolustuspelillisissä yksityiskohdissa, mutta on ollut tehokas laukauksellaan, luonut päälle Flyersin toiseksi eniten irtokiekkoja ja on kirjoitushetkellä Flyersin pistepörssin jaetulla neljännellä sijalla.
Brinkin saadessa lisää tuulta alleen saattaa Flyersissa olla käsillä mahdollinen vuoden tulokkaaksi ehdolla oleva pelaaja. Erittäin laukaisutehokkaan ja syöttöälykkään Brinkin vuoden voi pilata vain loukkaantuminen tai hänen oma päävalmentajansa. Tämä tässä on siis Brinkin vuosi.
Virolainen: Flyers on aloittanut kautensa odotuksiin nähden hienosti. Joukkue on esiintynyt lähes jokaisessa ottelussaan sitkeästi, ja vaikka pelaaminen ei aina olekaan ollut kaunista, Flyers on pystynyt selviytymään pelien sisäisistä virheistään ja haalimaan voittoja. Moni pitää Tortorellaa fossiilina ja tämän valmennusmetodejaan jäänteinä historiasta, mutta täytyy myöntää, että Torts on edelleen kova luu, asian hyvässä merkityksessä.
Yksi Flyersin piristysruiskeista on ollut nuori yhdysvaltalaishyökkääjä Brink, joka aloitti ensimmäisen täyden kautensa seuran riveissä. Ei ole tuulesta temmattua väittää Brinkin voittavan ensimmäisenä Flyers-pelaajana jopa Calder-pystin kauden päätteeksi. 22-vuotias laituri on tehokkuutensa myötä ansainnut Flyersin hyökkääjistä neljänneksi eniten peliminuutteja (keskimäärin yli 16 minuuttia ottelua kohden) pelaten top 9 -roolissa sekä joukkueen ykkösylivoimassa.
Mikäli Arttu Wiskarin ennustus käy toteen ja Flyers etenee kuluvalla kaudella pudotuspeleihin, Brink tulee ehdottomasti olemaan yksi kauden parhaista tulokkaista. Ja vaikka Calder Trophy matkaisikin Bedardin tai Luke Hughesin palkintokaappiin, kuten itse uskon, tulee Brink ehdottomasti pelaamaan läpimurtokautensa.
Asian mukainen varustus, niin kuin olisi jo
Kiesiläinen: Tartutaan lähiaikojen ikävien tapahtumien takia aiheeseen nimeltään viiltosuojaus. Adam Johnson on traagisin esimerkki siitä, miksi jokaisella sarjajääkiekkoa pelaavalla pelaajalla pitäisi olla käytössään asianmukainen viiltosuojaus kehon kriittisten alueiden kohdalla. Kaulaviillot ovat harvinaisia, mutta ranteita avautuu nykypäivänä tämän tästä.
Saku Vesterinen joutui lopettamaan uransa ranneviillon vuoksi, Waltteri Merelän ja Evander Kanen ranteet ovat kokeneet lähiaikoina luistimen terän liian syvällä ja TPS:n Emil Johanssonin pitkä poissaolo johtuu ranteeseen tulleesta viiltovammasta.
Pelaajilta kysyttäessä syy suojien käyttämättömyyteen on usein se, että ne tuntuvat omituisilta. Argumentti on aivan järjetön, kun vaakakuppiin laitetaan esimerkiksi uran jatkuminen, läheisten huoli, paikalla-olevien traumatisoituminen tai pahimmassa tapauksessa ihmishenki.
Ammattilaisten luistimien terät ovat verrattavissa veitsiin ja viiltovammoja sattuu tämän tästä. Teriin tehdään leveät ja syvät urat, joiden reunoilla voi saada aikaan hengenvaarallista vahinkoa. Suojien mukavuuden ollessa lähinnä tottumiskysymys, oikea ratkaisu on yksinkertainen.
Huolehtikaa terveydestänne ja turvallisuudestanne. Suojatkaa kriittisimmät paikkanne asianmukaisesti. Älkää liittykö varoittavien esimerkkien jatkumoon.
Virolainen: Tämän väittämän kanssa on hyvin hankalaa olla eri mieltä. Reilun viikon takainen traaginen kuolema on saanut paljon huomiota maailmalla ja ihan syystä. Useat pelaajat ovat ottaneet kaulasuojan käyttöönsä tai ainakin kokeilleet sitä. NHL-komissaari Gary Bettman on ollut yhteydessä pelaajayhdistykseen neuvotellakseen kaulasuojan pakollisesta käytöstä.
Nykyisenkaltaiset kaulasuojat eivät useimpien pelaajien lausuman mukaan ole riittävän korkealaatuisella tasolla ainakaan mukavuuden suhteen. Suojaa käyttämällä tulee liian kuuma ja sitä on epämukava pitää. Tällaiset lausunnot ajavat tuotekehittäjiä varmasti parantamaan omia tuotteitaan ja tuomaan markkinoille erilaisia ratkaisuja. Lapsille ja nuorille toimivina roolimalleina NHL-pelaajien tulee ottaa vastuu sekä omasta että muiden turvallisuudesta.
Korjattu 8.11. klo 9.43. Kyle Beach ei ollut rikosten tekijä, vaan niiden uhri.
