Peliitat lähti joulutauolle pelattuaan peräti 12 yhden maalin erolla päättynyttä ottelua putkeen. Yhden maalin erolla päättyneitä pelejä mahtui syyskauteen käsittämättömät 20 kappaletta. Näistä 15 on päättynyt tappioon ja voittoon vain viisi ottelua.
Heinolalaisleiristä ei ole noussut tiukoissa paikoissa esiin takuuvarmaa ratkaisijaa. Suurimman pistesaaliin ovat kahmineet Pelicans-lainat Mikko Laine ja Niklas Salo, mutta kumpikaan kaksikosta ei ole se röyhkeä ja nälkäinen maalinsylkijä, joka haluaa ratkaista ottelun, vaikka hampaat menisi.
Lainakaksikon takana on hiljaisempaa. Ainoastaan Pasi Kouvalainen on pystynyt nostamaan ottamaan isompaa roolia. Muutoin maalit ovat jakaantuneet tasaisesti koko porukan kesken.
Joukkueeseen värvätyt nuoret lupaukset Waltteri Hopponen ja Eemeli Jeskanen eivät ole vielä lunastaneet heihin kohdistuneita odotuksia tehopisteiden suhteen. Paljon vastuuta saanut Roope Mäkitalo ei ole uusien ketjukavereiden keskellä saanut odotettuja tehoja itsestään vielä irti.
Myös tulivoiman ja kiekollisen avun puute takalinjoilla on haitannut etenkin ylivoimapelissä, josta puuttuu viivapelote käytännössä kokonaan. Sanomista löytyy myös alivoimapelaamisesta, joka on sarjan toiseksi heikointa.
Muutoin Peliittojen pelikonsepti on kokonaisuutena toimiva. Maalivahtipeli ja puolustus on vähintään kelvollisella tasolla. Hyökkäyspäässä saadaan maalipaikkoja aikaiseksi riittävä määrä, mutta luontaisten maalintekijöiden puute nousee esiin siinä vaiheessa kun otteluita ratkaistaan.
Peliitat on kuin puolustusvoimien kenttätykistöryhmä, josta löytyy joukko päteviä mittamiehiä, tiedustelijoita ja tulenjohtajia. Vain ison kaaliperin kenttäkanuuna puuttuu.
Kaikkia tappioita ei voi laittaa yksinomaan tehottomuuden piikkiin. Useampi käsissä ollut peli on ratkennut joko turhiin jäähyihin tai karkeisiin oman pään virheisiin. Nuorelle ja voittamaan tottumattomalle joukkueelle johtoasemassa pelaaminen on ollut vaikeaa.
Onnikaan ei ole ollut mustapaitojen puolella. Kiekko ei ole tiukassa paikassa tahtonut pomppia suotuisasti. Muistissa on hyvin skandaalimainen kotiottelu LeKiä vastaan, joka kääntyi lopulta tappioksi räikeän tuomarivirheen vuoksi tuomariston hyväksyessä paikaltaan nousseen maalikehikon sivusta sisään menneen kiekon LeKin tasoitusmaaliksi. Voittolaukauskisassa ottelu kääntyi tuttuun tapaan vastustajalle.
Kaikkien vaikeuksien keskellä heinolalaiset ovat onnistuneet useisiin viime hetken venymisiin, jotka ovat aiempina kausina loistaneet poissolollaan. Kokkolassa Peliitat onnistui nousemaan päätöserässä pistejakoon kolmen maalin takaa. Iisalmessa Peliitat pystyi esittämään vastaavan nousun ja paketoimaan pelin vielä varsinaisella peliajalla.
Kotonaan Peliitat on pystynyt kuromaan loppuminuuteilla kahden maalin etumatkan kiinni niin SaPKoa kuin LeKiäkin vastaan. Voittoon asti eväät eivät varsinaisen peliajan jälkeen kummallakaan kertaa riittäneet.
Kotijäällä Peliitoilla on ollut viime kauden tapaan harvinaisen hankalaa.Heinolassa Peliitat on kyennyt voittamaan syyskauden aikana vain kahdesti. Jälkimmäisestä voitostakin on aikaa jo yli kaksi kuukautta.
Erikoista on, että vaikka joukkue alisuorittaa kotiyleisönsä edessä, on se kyennyt voittamaan vuosien tauon jälkeen niin Joensuussa kuin Savonlinnassakin, jotka ovat olleet aiempina kausina lähes valloittamattomia linnakkeita heinolalaisjoukkueelle. Myös viimeisin pohjoisen kierros Rovaniemelle ja Iisalmeen päättyi kahteen voittoon.
Peliitat lähti joulutauolle sijalta 10. Eroa karsintaviivan takana väijyvään IPK:hon on neljä pistettä. Pudotuspeleihin matkaa on 12 pistettä. Menestyäkseen kevätkaudella olisi joukkueeseen löydettävä luotettava takuuvarma maalitykki. Koska rahaa tuskin on käytettävissä ulkopuolisiin vahvistuksiin, on tehoja kaivettava irti omasta takaa.
Peliitat kaipaisi kipeästi onnistumisia etenkin kotijäällään. Tiukkojen otteluiden kääntäminen useamman kerran voitoksi kasvattaisi itseluottamusta ja uskoa omaan tekemiseen, joka toisi samalla lisää varmuutta maalintekoon.
