Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kouvolan jäähallista tuskin löytää ketään, kuka ei tunnistaisi nimeä Tinke. Muilla paikkakunnilla yleisö on puolestaan karjunut vuoroin Tiinaa vuoroin Liisaa. Syksyllä 2002 KooKoon ja Kiekko-Vantaan välistä ottelua TV:ssä kommentoinut A-maajoukkueen silloinen päävalmentaja Hannu Aravirta puolestaan nimesi Nurmbergin “Mestiksen Raipeksi” nähtyään miehen unelmasyötön. Vuotta aiemmin Mestis-maajoukkueen ja nuorten maajoukkueen välisen ottelun selostaja puolestaan kuvaili Timoa "tšekkityyppiseksi pelaajaksi" .
"Vaikein vastustajan pelaaja?
- KooKoon Timo Nurmberg, koska filmaa koko ajan." Tobias Kauppinen pelaajakortissaan 2005-2006 (tutohockey.fi) |
Nurmberg on nykyjääkiekossa poikkeuksellinen pelaaja – sisällyttää tuohon termiin sitten mitä tahansa – ja sarjan suurimpia väriläiskiä. Ainakin katsomoon Timon suhtautuminen jääkiekkoon vaikuttaa usein enemmänkin leikiltä kuin kuolemanvakavalta urheilulta. Muistanette pihapelit omasta lapsuudestanne? Maali oli maali vain jos se syntyi nätin sommitelman päätteeksi. Toisinaan onnistui joka ikinen kikka, huonona päivänä energia kului puolestaan pelkkään kiukutteluun.
Parhaimmillaan Nurmberg saa kaiken näyttämään niin pirun helpolta kaukalossa. Taidonnäytteillään hän muistuttaa myös siitä, millaista liikunnan ja urheilun ensisijaisesti pitäisikin olla – hauskaa.
Mutta jos Nurmberg on poikkeuksellinen pelaaja kaukalossa, niin ei miehen kiekkourakaan ole aina aivan tavallisimmilla raiteilla kulkenut. Syksyllä 2005 Tinke palasi Mestikseen pidettyään käytännössä kaksi vuotta taukoa. Vaan eipä hypähdetä asioiden edelle, vaan palataan reilut kymmenen vuotta taaksepäin katsomaan miten miehen ura alkoi.
Liiga kutsuu jo varhaisessa vaiheessa
KooKoolla oli 1990-luvun alussa käsissään hyviä juniori-ikäluokkia. Pikkunassikasta asti oranssipaitoja edustaneen Nurmbergin kanssa samoissa joukkueissa pelasivat muun muassa Jarno Kultanen ja vuotta tai paria nuoremmat Tatu Kattelus, Jari Suorsa sekä Niki Sirén. Timo oli junnuissa joukkueensa avainpelaajia kaudesta toiseen ja nousi edustusjoukkueeseen 18-vuotiaana. Kävipä nuorukaisen kiemuroita ihmettelemässä NHL-scouttejakin.
Varsinaisen tulokaskautensa miesten sarjoissa Nurmberg pelasi 1993-94, sillä edelliskaudella nuorukainen oli saanut nimensä todella nimekkäällä joukkueella liiganousun porteillakin käyneen KooKoon kokoonpanoon vain neljästi. Hän sai vastuuta niin Antero Väätämöisen kuin marraskuussa puikkoihin hypänneen Anatoli Bogdanovinkin valmennuksessa ja oli KooKoon kauden tehokkain tulokas. Osa muista nuorista, kuten Suorsa, tosin mahtui joukkueeseen vasta valmentajanvaihdoksen jälkeen.
Mikko Laaksosen, Mika Kanniston ja tehopakki Sergei Karpovin tehojen varassa ollut KooKoo sijoittui lopulta ykkösdivarin seitsemänneksi. Tuulennopeana laitahyökkääjänä tuolloin tunnettu Nurmberg kuului joukkueen vakiokalustoon, eikä siten juurikaan ehtinyt avittamaan SM-sarjassa jumbosijalle jääneitä A-nuoria. Karsinnoissa Nurmberg pelasi kuitenkin kuudessa pelissä ja oli niissä kouvolalaisten paras pistemies.
Nurmbergin, Katteluksen ja Suorsan lisäksi kyseisen joukkueen pelaajista myös Raine Pulkkinen, Jani Luoma-aho ja Mikko Mattila nousivat seuraavien vuosien aikana edustusjoukkueen runkopelaajaksi. Nurmberg sen sijaan jätti tutut ympäristöt ja kaverit taakseen ja suuntasi Tampereelle Tapparan riveihin. Kiinnostus suuremmissa ympyröissä oli syntynyt ilman ainuttakaan juniorimaaottelua.
Lupaava alku Tampereella
Tinke lunasti paikan tamperelaisten pelaavasta kokoonpanosta jo ennen kauden alkua, oltuaan kirvesrintojen viidenneksi tehokkain pistemies perinteisessä Tampere Cupissa. Paidan selkäänsä Nurmberg peri Teemu Nummiselta numeron 12. Kasi oli luonnollisesti Janne Ojanen.
Kevät 1995 muistetaan Suomessa luonnollisestikin historiallisesta ja koko kansan riehaannuttamasta MM-kullasta, jota Nurmbergin seurakavereista olivat voittamassa konkarit Ojanen ja Timo Jutila. Muita kultajuhlia ei sen sijaan Hämeessä todellakaan vietetty – Tappara ja HPK jäivät pudotuspelien ulkopuolelle ja Ilves joutui jopa karsimaan sarjapaikkansa puolestaan.
Tappara oli edellisellä kaudella sijoittunut kokeneen Boris Majorovin komennossa neljänneksi, mutta venäläisen toinen kausi tamperelaisten peräsimessä alkoi heikosti ja jäi lyhyeksi. Valmentajanvaihtoruletti aloitettiin jo 12.10. Kakkosluotsi Arto Koivisto sai tehdä tilaa A-junnujen penkin takaa miesten herättäjäksi nostetulle Pekka Marjamäelle, kun joukkue oli saalistanut yhdeksästä pelistään vain viisi pistettä ja ottanut juuri kuokkaan Raumalla tylyin luvuin 9-1 – vieläpä Pekka Laksolan 500. liigaottelussa.
Suunta ei kuitenkaan kääntynyt, ja marraskuun 19. päivä oli Majorovin vuoro väistyä. Tapparan tilillä oli tuolloin vain kolme voittoa 20 ottelusta ja takana kymmenen peliä ilman voittoa. Edellisen kerran liigassa kymmenisen vuotta aiemmin valmentanut Kaj Matalamäki ei pystynyt heti ihmetekoihin, vaan tappioita kertyi vielä neljä lisää. Joulukuun kolmas päivä Urheiluruudun seuraajat ympäri Suomea saivat kuitenkin ihmetellä hullun lailla luistimet jalassa pomppinutta pikkumiestä, kun NHL-apu Theoren Fleury oli päättänyt puolentoista kuukauden tappioputken ja upottanut Ilveksen jatkoajalla.
Ryhtiliikkeestä huolimatta Tappara joutui suuntaamaan joulutauolle jumbosijalta, jonka se onnistui jättämään taakseen vasta kukistettuaan JYPin 8-3 jäähallin 30-vuotisjuhlaottelussa tammikuun lopussa. Runkosarjan päätteeksi Tappara löytyi sijalta kymmenen. Eroa viimeisenä joukkueena pudotuspeleihin selviytyneeseen KalPaan jäi kuusi ja shokkikarsija-Ilvekseen seitsemän pistettä.
Nurmbergin tulokaskausi oli kuitenkin onnistunut, vaikkei Tapparalla homma toiminutkaan. Kuusankoskelainen oli joukkueen tehokkain tulokas ja koko liigassakin kahdeksanneksi tehokkain ensikertalainen. Hän kuului tamperelaisten vakiomiehistöön käytännössä koko kauden ajan, pelaten pääosin Valeri Krykovin vierellä kolmoskentän laidalla. Tilille kertyi muutama lainapeli farmiseura KooVeessa, mutta junnuissa Nurmbergia ei nähty. Tapparan A-nuorten taso olikin erittäin heikko, sillä joukkue jäi divarissa jopa KooKoon taakse.
Lisämaustetta kauteen 1994-95 toi NHL-pelaajien lakko, joka toi siis Fleuryn Tampereelle toviksi. Heti debyyttiottelussaan maalannut ikitaistelija pelasi kymmenen ottelua tehoin 8+9 ja pelasi samalla itsensä myös tapparalaisten sydämiin. Ennen kauden alkua Tappara ja Nurmberg saivat pelata kokonaista NHL-joukkuettakin vastaan. Teemu Selänteen, Teppo Nummisen, Aleksei Zhamnovin ja Keith Tkachukin tähdittämä Winnipeg Jets pyöritteli tamperelaisia numeroin 8-2. Yli puolen vuoden sairaslomalta palannut Selänne iski ottelussa peräti neljä maalia.
Seinä edessä
Tinken ensimmäinen kausi Tapparassa oli ollut sen verran vakuuttava, että nuorukaiselle povailtiin jatkossa jo hivenen suurempaakin roolia. Joukkueessa oli tapahtunut melkoinen muutos, kun aiemmin kokeneiden luotsien komennossa ollut porukka siirtyi nuoren Jukka Rautakorven hoiviin. Edelliskaudella alle 16-vuotiaden maajoukkuetta valmentanut ja Kari Savolaisen kakkosena JYPissä kokemusta kartuttanut Rautakorpi oli vain seitsemän päivää kapteeni-Jutilaa vanhempi, mutta täynnä intoa ja teorioita. Monet mietiskelivätkin kuka soppaa todella tulee hämmentämään; olihan joukkueen monivuotinen ja kokenut runko kuitenkin pysynyt pitkälti samana.
Epäilijöille lyötiin kuitenkin luu kurkkuun pikavauhdilla, kun Tappara voitti seitsemästä ensimmäisestä pelistään peräti kuusi. Tahti toki hiipui, mutta pistepörssin kakkoseksi sijoittuneen Ojasen johdattamana Tappara oli runkosarjan neljänneksi paras joukkue. Nurmberg pelasi tälläkin kaudella lähes kaikki ottelut, mutta asema pedanttina pidetyn Rautakorven valmennuksessa ei ollut yhtä vahva kuin edelliskaudella.
Pudotuspeleihin, joissa HPK yllätti Tapparan heti voitoin 3-1, mennessä Tinke oli pudonnut jo neloskenttään Mika Niittymäen ja Juha Vuorivirran seuraksi. Pisteiden ja roolin suhteuttaen Nurmbergin toinen liigakausi oli kuitenkin vähintään kohtuullinen – olihan hän loppujen lopuksi joukkueen kahdeksanneksi tehokkain hyökkääjä.
Kauteen 1996-97 valmennuskaksikko Rautakorpi-Marjamäki suuntasi voimakkaan myllerryksen saattamana. Nurmberginkin saattoi kuvitella saavan uuden mahdollisuuden, kun joukkue meni puoliksi uusiksi. Kirvesrintojen menetyksiin kuuluivat esimerkiksi lopettaneet tai Ruotsiin siirtyneet konkarit Ojanen, Jutila, Laksola ja Ari Haanpää. Ilmaiseksi ei Timolle kuitenkaan ollut luvassa vastuuta, sillä Tapparan laiturihankintoihin kuuluivat muun muassa Aleksei Tkatshuk, Janne Kekäläinen sekä junnuista mukaan nostetut Ville Nieminen ja Johannes Alanen.
Nieminen oli kauden suurin yllättäjä, ja lähinnä kolmoskentän paikasta taistelleen Nurmbergin oli osittain senkin vuoksi tyytyminen vielä aiempaakin pienempään rooliin. Hän sai nimensä pöytäkirjaan 44 ottelussa, mutta putosi keväällä kokoonpanon ulkopuolelle Tapparan hankittua hyökkäykseensä Trevor Gallantin Hermeksestä, Pasi Tuomisen Ässistä ja Ulf Sandströmin KalPasta. KooKoosta Tapparaan kesällä tullut Arto Miettinen siirtyi puolestaan vaihtiksena Kuopioon kesken kauden.
Runsaista kokeiluista huolimatta kausi oli jälleen vaikea tamperelaisille. Tappara taisteli itsensä runkosarjassa kahdeksanneksi, pelattuaan viimeisellä kierroksella tasapelin HIFK:n kanssa. Eroa pudotuspelien ulkopuolelle jääneisiin helsinkiläisiin oli lopulta juuri kaksi pistettä. Runkosarjan voittanut toinen helsinkiläisseura Jokerit ei sen sijaan armoa antanut, vaan pudotti Tapparan suoraan 3-0. Nurmberg ei pudotuspeleissä pelannut.
Nousu ja lasku
Kolmen vuoden ja vajaan sadanviidenkymmenen liigaottelun jälkeen Nurmbergin kortit oli katsottu Tampereella loppuun ja oli aika etsiä uusi osoite. Hyökkääjä liitettiin vahvasti korpivaelluksensa kakkosdivarissa aloittaneeseen KooKooseenkin, mutta miehellä itsessään oli hakusessa pelipaikka ulkomailta.
Sopivaa pestiä ei kuitenkaan ilmaantunut, joten Nurmbergin kausi 1997-98 kului lopulta Turussa Anatoli Bogdanovin valmennuksessa. Jo aiemmin syksyllä TuTolle näyttöjä antanut taituri solmi seuran kanssa puolivuotisen sopimuksen, mutta osa peleistä jäi väliin loukkaantumisen johdosta.
Nurmberg aloitti suuressa roolissa nuoressa joukkueessa, jossa myös Tero Forsell jakeli namupassejaan. Turussa ”liigavahvistukselta” odotettiin paljon, mutta vakava loukkaantuminen sotki syyskauden. Nurmberg sai lokakuussa aivotärähdyksen ottelussa Kärppiä vastaan ja joutui jättämään kentän. Tärskyn myötä hän menetti väliaikaisesti näön toisesta silmästään ja joutui olemaan sivussa pitkään.
Parhaan vireen löytyminenkin uudelleen vei käytännössä koko loppukauden, vaikka tammikuussa Tinke kurittikin Joensuun Kiekko-Karhuja peräti neljällä maalilla – eli teki siis puolet kauden maaleistaan yhdessä ottelussa. Runkosarjassa Nurmberg oli turkulaisten kuudenneksi paras pistemies, vaikka pelasikin yli neljänneksen muita vähemmän. Pudotuspeleissä TuTo sai tehtyä vain neljä maalia Hermeksen Samuli Peltosaran selän taakse ja pelit loppuivat kolmeen. Nurmberg syötti yhden joukkueensa maaleista.
Turusta Nurmberg palasi lopulta tuttuihin maisemiin ja oli nostamassa kiemuroillaan KooKoota takaisin ensimmäiseen divisioonaan. Superjännittävissä karsinnoissa KooKoo kukisti UJK:n viidennessä ottelussa vieraskaukalossa jatkoaikamaalilla. Nurmbergin tehot ottelusarjassa olivat 3+2. Nurmbergin tavoin joukkueen riveihin olivat vanhasta jengistä palanneet myös Kattelus, Mikko Outinen, Sami Heikkinen ja jopa Mikko Laaksonen.
Paluukaudellaan 1999-2000 kouvolalaiset sijoittuivat sarjassa komeasti keskikastiin. Esa Sirénin ja Petteri Sihvosen valmentamana joukkue pelasi tarkkaa ja taktisesti kypsää peliä, mutta Nurmbergin, Antti Karhulan ja Mikko Liukkosen ykkösnyrkillä oli taitoa viihdyttää yleisöäkin.
Nurmberg ei ollut enää nuoruusvuosiensa veroinen pikakiituri, vaan pelasi laidalla lähinnä sentterin tavoin – maltilla ja peliä rakentaen, tosin melko usein myös puolustusvelvoitteet unohtaen... Runkosarjan neljänneksi viimeisessä pelissä Nurmberg pääsi kokeilemaan keskushyökkääjänkin tonttia, eikä lainkaan hassummin tuloksin. Janne Seppäsen ja Marko Leväsen välissä pelannut Nurmberg nautti saadessaan pitää aiempaa enemmän kiekkoa ja saalisti tehot 1+2, kun Hyvinkään Ahmat kaatui maalein 4-1.
Nurmberg ei missannut tällä kaudella yhtään ottelua loukkaantumisten johdosta. Hän oli joukkueen paras pistemies tahkottuaan lähes piste per peli -tahdilla. Koko sarjan pistepörssissäkin Nurmberg mahtui 45 pojollaan kahdenkymmenen parhaan kärkeen.
KooKoon kausi päättyi pudotuspelien ensimmäiseen kierrokseen, kun Jokipojat oli vahvempi voitoin 2-1. Nurmbergille kirjattiin otteluista kaksi maalisyöttöä ja kuusitoista rangaistusminuuttia, kun ratkaisevan pelin tappiosta oli avauduttava päätössumerin soitua päätuomari Jussi Pertulle... Runkosarjassa Nurmberg keräsi tilastoihinsa 98 rangaistusminuuttia.
Missä Tinke?
Maaliskuun 27. päivä vuonna 2001, Kouvolan jäähalli: KooKoo on paininut maalinteko-ongelmien kanssa koko kauden ja nyt se häviää Espoon Palloseuralle 2-3 karsintasarjan kolmanneksi viimeisellä kierroksella. Sarjassa säilyminen ei ole enää täysin omissa käsissä.
Yleisö on koko kauden ajan huudellut lehtereiltään Nurmbergin nimeä – mutta turhaan. Kannattajien suursuosikki kurittaa ystävyysottelussa Anjalankoskella Australian maajoukkuetta samaan aikaan kun kasvattiseuransa rämpiminen konkretisoituu tappiolla espoolaisille. Miten tässä näin oli käynyt?
Nurmbergin kahden edelliskauden tehot olivat taatusti olleet kouvolalaisseuran johtoryhmänkin mieleen, mutta näkemykset pelistä olivat erilaiset, eivätkä räiskyvästi kaukalossa esiintyneen hyökkääjän ja manageriksi siirtyneen Sirénin henkilökemiatkaan natsanneet. Nurmbergille olisi löytynyt ottajia kauempaakin, mutta mies päätti jäädä kotinurkille ja siirtyi vahvistamaan Suomi-sarjan AaKoota.
– Huilipäiviä on täällä enemmän, mutta sehän on ymmärrettävää, kun porukka käy töissä. Eikä siinä mitään, minulle tämä on ihan sopiva tahti, kertoili Nurmberg kuulumisiaan ennen kauden alkua Kouvolan Sanomissa (23.9.2000).
Huhuista huolimatta kannattajat olivat jaksaneet vielä kesällä uskoa siihen, että näkisivät suosikkipelaajansa edelleenkin KooKoo-paidassa, mutta toisin siis kävi. Päävalmentajaksi ylennetty Petteri Sihvonenkin vaikutti hivenen epäileväiseltä ennen kauden alkua, vaikka uskoa valoikin:
– Tiedän, että kauteen lähteminen ilman Nurmbergia on riski. Se on kuitenkin tietoinen riski, sillä pyrimme rakentamaan joukkuetta. (KS 16.8.2000)
Tavoitteet onnistuneen paluukauden jälkeen oli asetettu korkealle Kouvolassa, mutta varsin pian kävi kuitenkin ilmi, että KooKoo oli tehnyt pahan virheen päästäessään avainhyökkääjänsä muille maille. Kun Karhulakin oli siirtynyt Mikkeliin paksumman tilipussin ja vapaamman roolin perässä, ei Liukkoselle löytynyt joukkueesta yhtäkään pätevää aisaparia, vaikka nuori Jari Hyvärinen parhaansa yrittikin.
KooKoo sai runkosarjassa kasaan vain sata maalia hyydyttyään kevätpuoliskolla täydellisesti. Jopa konkurssikypsä Jokipojat rynni ohi ja pakotti KooKoon karsimaan. Kausi Kouvolassa päättyi lopulta täydelliseen floppiin, kun joukkue jäi karsintasarjan viimeiseksi. Mahalaskun kruununa syypäitä etsittiin kauden jälkeen jopa lehtien palstoilla.
– Nurmberg ja Sirén riitautuivat. Pelaaja olisi halunnut tehdä paluun, mutta se ei Sirénille käynyt. Olin sopinut Nurmbergin kanssa, että hän tulisi joukkueeseen lokakuun lopulla. Esitin asian Sirénille, mutta tässä vaiheessa vastustus oli siirtynyt jo johtokunnan tasolle, Sihvonen kertasi viikko putoamisen jälkeen (KS 6.4.2001).
Sirén muisti vastineessaan asiat toisin. Mutta oli niin tai näin, Nurmberg päätyi joka tapauksessa pelaamaan koko kauden AaKoossa. Ketjukaverina pelasi Tatu Kattelus – toinen KooKoota takaisin divariin nostamassa ollut, mutta joukkueesta ulos jätetty hyökkääjä. Yhdessä Riku Vattukummun ja Antti Kiljusen kanssa nelikko teki yli puolet joukkueen maaleista. Yhteistyön merkeissä joukkueessa käväisi kauden aikana KooKoonkin nuoria pelureita, kuten Petri Anttila ja Mikko Tarkiainen.
Nurmbergin aloitti kautensa Suomi-sarjassa tilastorikkaasti, sillä tappiollisessa avausottelussa Espoossa hän teki toisen anjalankoskelaisten maaleista ja nappasi lisäksi kolme kahden minuutin rangaistustakin. AaKoo sinnitteli sarjan keskikastissa pitkään, mutta hyytyi lopulta lähes kohtalokkaasti. Seitsemästä viimeisestä pelistään se ei voittanut yhtään ja eroa karsintoihin päätyneeseen jumbo-Titaaneihin jäi vain pisteen verran.
Sittemmin KooKoon kohtalonkin väliaikaisesti sinetöineet KalPa ja EPS olivat etelälohkossa täysin omassa kastissaan. Pistepörssin ykkösnimi, EPS:n Tuomas Kalliomäki, keräsi lähes tuplamäärän tehoja 23. sijan Nurmbergiin verrattuna.
Uudet tuulet puhaltavat voittojen sävelin
Pettymyksen myötä kouvolalaiskiekkoilussa oli uusien tuulien aika. Johtokunnassa vaihtuivat miehet, ja valmentajaksi pestattiin edelliskaudet SaiPaa SM-liigassa valmentanut Reijo Mansikka. Pelaaja-ajoiltaankin Kouvolassa muistettu luotsi otti ensitöikseen yhteyttä Nurmbergiin, Kattelukseen ja muutamaan muuhunkin entiseen peluriin.
Joukkue kasattiin tavoittelemaan pikaista nousua takaisin Mestikseen, mutta loppukesästä kävikin ilmi että KooKoo saa jatkaa sarjassa Jokipoikien tilalla. Kauteen lähdettiin kuitenkin jo aiemmin kasatulla porukalla, eivätkä paluumuuttajat antaneetkaan pienintäkään aihetta pettymykselle. Runkosarjassa kakkoseksi ja pudotuspeleissäkin finaaleihin yltänyt KooKoo oli kauden 2001-02 jymy-yllättäjä – eikä vähiten kaksivuotisen sopimuksen solmineen Nurmbergin ansiosta. Maestron taitoja ihmeteltiin vastustajaleireissäkin:
– Välillä esimerkiksi Nurmbergin perässä meni kolmekin meidän kaveria ja silti hän sai syötettyä kiekon omille, Diskos-valmentaja Jukka Ahvenjärvi hämmästeli (KS 3.1.2002) KooKoon haettua pisteet Jyväskylästä heti vuoden aluksi 0-5-voitolla. Nurmberg teki ottelussa yhden ja syötti kaksi maalia. Maali jäi hänen viimeisekseen runkosarjassa.
Nurmbergin roolina oli rakentaa paikkoja ketjukavereilleen. Mikkelistä palannutta Antti Karhulaa oli kaavailtu joukkueen ykkössentteriksi, mutta miehen loukkaantumiset pakottivat muuttamaan suunnitelmia. Mansikan oivalluksena Nurmberg siirtyikin vakituisesti keskushyökkääjäksi. Tulokset puhuivat puolestaan: sarjan tehokkainta ylivoimaa pyörittänyt Tinke voitti Mestiksen syöttöpörssin 44 osumallaan ja sijoittui pistepörssissäkin kahdeksanneksi.
Tinken rinnalla pelasivat Kattelus ja maalipörssin voitosta yhdessä seurakaveri Tomi Pölläsen kanssa kisannut Reino Soijärvi. KooKoo pelasi iloista, hyökkäävää peliä ja mätti kahden tehokenttänsä voimin runkosarjassa toisiksi eniten maaleja: keskimäärin lähes neljä per peli. Välillä Mansikalla oli jopa positiivisia pulmia järjestellessään taitavia hyökkääjiään kentällisiin. Runkosarjan lopussa Nurmbergia kokeiltiin jopa tervehtyneen Karhulan laidassa.
– Täytyy nyt nukkua pari yötä ja miettiä jaksanko minä niitä (Nurmberg-Karhula) samassa ketjussa katsella, oli Mansikalla varaa leukailla (KS 2.3.2002).
Ihastuttamisen ohella Nurmberg ehti vihastuttaakin kauden aikana, sillä vanha temperamentti oli toki tallella. Nurmberg oli eniten kaksiminuuttisia runkosarjassa kerännyt pelaaja – tosin hän varmasti hankkikin niitä vastustajille vähintään tuplamäärän... Nurmberg saikin paluukaudellaan rutkasti huomiota Jatkoajan toimitukseltakin. Kevättä kohden Nurmberg piti kuitenkin hermonsa paremmin kurissa ja pelasi kurinalaisemmin kuin koskaan aiemmin, ilman että tehot olisivat siitä kärsineet.
Nurmberg rakasti pitää kiekkoa ahtaassakin tilassa ja pelityyli toikin kolhuja mukanaan. Runkosarjassa Tinke joutui huilaamaan vain viisi peliä – mutta pudotuspeleistä hän ei pystynyt pelaamaan puoliakaan. Maalitilinsä hän tosin avasi jo FPS-sarjan ensimmäisessä ottelussa. Runkosarjassa mies oli maalannut vain viidesti ja edellisestä osumastakin oli kulunut aikaa jo reilut kaksi kuukautta.
– Pitäähän niitä maaleja vähän säästellä, vaikkei meikäläisellä oikeastaan olisi siihen varaa, hyökkääjä naureskeli (KS 10.3.2002).
Lisämaalit saivat kuitenkin jäädä säästöön ja seuraavaa kautta odottamaan, sillä lopuissa pelaamissaan otteluissa Nurmberg sai vain syöttöpisteitä. KooKoo otti voiton myös toisessa FPS-kamppailussaan, maalein 2-4. Nurmberg syötti värikkäässä ottelussa kouvolalaisten toisen maalin, mutta loukkasi myös jo ennestään vihoitelleen polvensa. Seuraavan kerran mies nähtiinkin kokoonpanossa vasta muutaman viikon päästä.
Nurmbergin puuttuminen näkyi etenkin kouvolalaisten ylivoimapelissä. Harjoitellut ja hyvin toimineet kuviot osoittautuivat toimimattomiksi ilman Nurmbergin millintarkkoja syöttöjä. FPS ehtikin kiriä sarjassa tasoihin, kunnes ”kaikki munat yhteen koriin” –hengessä kasattu uusi ykkösnyrkki Kattelus-Karhula-Pöllänen sai homman toimimaan. Sama troikka oli pääosassa Sportinkin kaatuessa välierissä 3-2, vaikka Nurmberg olikin saatu kokoonpanoon ratkaisevaan viidenteen otteluun. Myös Soijärven pelit ratkaisuotteluissa jäivät loukkaantumisen myötä vähiin.
Tinke yritti pelata ensimmäisessä finaalissa Mikkelissä, mutta polvi ei sitä kestänyt. Hän palasi vielä jäälle viimeiseksi jääneessä kolmannessa loppuottelussa, mutta Jukurit meni menojaan. Eikä ihme: olihan se marssinut loppuotteluun lyhyintä mahdollista reittiä, kun taas KooKoo oli tahkonnut parin viikon aikana yli 32 erää. Yllätyshopea oli kuitenkin voitettu mitali lähtökohtiin nähden.
Kauden aikana Nurmberg oli myös Mestis-maajoukkueen avainpelaajia. Unkarin turnauksessa hän oli joukkueensa paras pistemies, pystyen ainoana pelaajana tekemään maalin kaikissa kolmessa kamppailussa. Ketjukavereina pelasivat vanhat tutut: Kattelus ja Jukureihin putoamisen myötä siirtynyt Liukkonen.
Syöttö, joka muistetaan
Kauden 2001-2002 päätteeksi Nurmbergin tie vei lekurin luo. Polvileikkauksesta toipumisesta vei aikansa, eikä vanha pelivire löytynyt aivan hetkessä. Joukkueen ykkössentteri pelasi kauden 2002-03 kymmenen ensimmäistä peliään ilman maalia (0+9). Seuraavissa kymmenessä matsissa paremmin tilanteiden luojana tunnettu Nurmberg iski kuitenkin peräti 8 maalia.
Lokakuussa Tinke saalisti seitsemän ottelun pisteputken (2+10) ja marras-joulukuun vaihteessa kuuden (6+6) – mukaan lukien hattutemppu Hokki-ottelussa (yksi maali mailalla, toinen luistimella ja kolmas takamuksella) ja 2+2 Ahmoja vastaan. Polvi kipeytyi kuitenkin uudelleen ja vei tulikuumassa pelivireessä olleen miehen ennenaikaiselle joulutauolle.
Osan kaudesta puolivaloillakin pelaten Nurmberg saalisti 38 runkosarjaottelusta komeat tehot 11+27 ja valittiin Jatkoajan kakkostähdistöön. Maalisyötöt UJK:ta ja Kiekko-Vantaata vastaan, muutamat makoisat keskialueen vartaloharhautukset sekä pujottelumaali Järvenpäässä kuuluivat sarjan hienoimpiin yksilösuorituksiin.
TV-pelissä Vantaalla oikea-aikainen ja millintarkka syöttö läpi Kiekko-Vantaan alivoimanelikon tiesi sitä, että SaiPa-laina Teemu Sompilla oli helppo työ tasoittaa peli. Tarkkaa syöttöä edelsi vielä Sompille käsin viitotut suunnistusohjeet kiekon tulevaan sijaintipaikkaan. Ottelun kommentaattorina toiminut Hannu Aravirta nimesikin KooKoon liuhuletin välittömästi ”Mestiksen Raipeksi”.
Miehen historian tietäen kauden erikoisin putki oli alkukauden kuusi jäähytöntä ottelua peräkkäin. Muutenkin Timo piti hermonsa kurissa. Kaukana ei ollutkaan, että tällä kaudella olisi kertynyt jopa enemmän pisteitä kuin jäähyminuutteja. Hyvät otteet toivat paikan Jatkoajan tähdistöstäkin.
Vihoitelleesta polvestaan huolimatta Nurmberg pelasi kaikki pudotuspelit. Ahmat-puolivälierän fyysisyys oli taiturille myrkkyä ja tilastoihin merkittiinkin neljästä ottelusta vain yksi syöttöpiste. Nurmberg aloitti pudotuspelit vanhojen ketjukavereidensa Katteluksen ja Soijärven keskellä, mutta siirtyi Ossi Louhivaaran ja Jari Keltasen seuraksi kolmoskenttään ja välillä laidallekin.
Välieräsarjassa Kiekko-Vantaata vastaan Nurmberg ylsi pisteillä jokaisessa pelissä. Kohtalona oli kuitenkin pronssiottelu vantaalaisten vietyä tiukan sarjan 3-1. Pronssiottelussa KooKoo kukisti Vaasan Sportin.
Yllättäjä välivuosien takaa
Huhtikuun 20. 2005 oli suurimmalle osalle suomalaisista normaali kevätpäivä auringon pilkottaessa varovaisesti piilostaan ja elohopean käyskennellessä lupaavasti kymmenen plusasteen tuntumilla. Kouvolalaisten kiekkofanien lämpömittareissa viisari värähti kuitenkin jokusenkin ylimääräisen tuuman punaisen puolelle kun uutinen Nurmbergin paluusta levisi maailmalle.
Fiilikset KooKoo-kannattajien keskuudessa olivat kevään aikana ehtineet vaihdella äärilaidasta toiseen, mutta Nurmbergin paluu-uutista voi pitää positiivisista yllätyksistä suurimpana. Vanha remmi tuli jälleen kasaan, kun lukuisten jatkajien lisäksi myös Mikko Liukkonen, Jari Keltanen ja Jukka-Pekka Holopainen palasivat ruotuun.
Vain ani harva oli elätellyt enää edes haaveita vanhan mestarin paluusta: olihan Nurmberg ollut ympyröistä poissa jo kaksi kautta. Kahden erinomaisen Mestis-kautensa jälkeen Kouvola-Lappeenranta–välin jatkuvaan sahaamiseen kyllästynyt Nurmberg nimittäin jätti KooKoon. Kaudella 2003-04 Nurmberg höntsäsi Suomi-sarjaa lappeenrantalaisessa PePo HC:ssa, jota valmensi vanha pelikaveri Jouko Viljakainen. Matkakilometrejä tosin kertyi nytkin, sillä koti oli itärajalla, mutta työpaikka Kuusankoskella.
– Silloin oli kyllä vakaa aikomus lopettaa koko kiekkoilu. Asuin Lappeenrannassa ja kävin Kuusankoskella töissä. Ei siinä ehtinyt jääkiekkoon keskittyä. Jossain välissä kävin PePossa vetämässä 25 treeniä ja 20 peliä. Tarkoitus oli ottaa koko talvi hermolepona, mutta ei se oikeastaan kovinkaan palkitsevaa ollut, Nurmberg muisteli (KS 14.9.2005).
Mestiksessä vähintään pinna per peli –tahdilla kiekkoilleen konkarin oletettiin olevan kova luu sarjaporrasta alempana, mutta kausi 2003-04 Lappeenrannassa sujui vailla suurempia mainetekoja. Nurmberg pelasi runkosarjassa 17 peliä tehoin 1+7. Vain kolme voittoa runkosarjassa ottanut PePo jäi etelälohkon jumboksi ja joutui karsimaan.
Kiekko-Oulu kukistui kahdessa karsintaottelussa. Nurmberg oli niissä avainasemassa, kirjaten tehot 1+3. Joukkueen konkariosastoon lukeutui myös vanha KooKoo- ja SaiPa-hyökkääjä Jouko Viljakainen. Nykyisisistä seurakavereista porukassa pelasi myös puolustaja Jani Keskinen. Seura luopui kauden jälkeen sarjapaikastaan, vaikka olikin sen kaukalossa nipin napin säilyttänyt.
Nälkä palasi kuntosarjassa
Kaudella 2004-2005 Nurmberg ei pelannut yhtään virallista peliä. Jääkiekkouran uskottiin olevan viimeistään ohi, vaikka hän olikin muuttanut takaisin kotikonnuille. Kuntosarjassa neppailu toi kuitenkin nälän takaisin ja tieto kiiri Reijo Mansikan korviin. Valmentaja ei ollut lainkaan pahoillaan paluusuunnitelmista.
– Olen aina sanonut, että Nurmberg on yksi älykkäimmistä pelaajista jonka kanssa olen toiminut ikinä pelatessani ja valmentaessani. Pelinäkemys on aivan huippuluokkaa ja hän pystyy aina oivaltamaan uuden tilanteen.
– Puhuimme asiasta ensimmäistä kertaa jo tammikuussa, jolloin Timo sanoi ettei lähde leikkimään vaan tulee tosissaan – ja se on isoin juttu. Vanha vauhti ei välttämättä löydy heti kahden vuoden tauon jälkeen, joten alkukautta pitää katsoa vielä maltilla, Mansikka toppuutteli kuitenkin kauden kynnyksellä.
Paluu vuoden, tai oikeastaan kahden, tauon jälkeen kaukaloon sujui kuitenkin odotettua helpommin – vaikka miehen omat tavoitteet (”enemmän syöttöpinnoja kuin Liukkosella, siihen ei paljoa tarvita”) jäivätkin kauaksi… Nurmberg väläytteli jo harjoituspeleissä vanhaa osaamistaan ja aloitti kauden ykköskentän keskellä, Soijärvi ja Keltanen laidoillaan. Pistetili aukesi kauden kolmannessa ottelussa Järvenpäässä.
Tinke paransi otteitaan syksyn edetessä, mutta loukkaantui harmittavasti marraskuun puolessavälissä. Siihen mennessä hän oli ehtinyt pelata 16 ottelua tehoin 2+10 ja oli kouvolalaisten ylivoimapelin sielu.. Harjoituksissa murtunut jalkapöytä piti miehen lopulta sivussa yli kolme kuukautta. Paluu kaukaloon kotipelissä helmikuun lopussa oli näyttävä. Nurmberg pelasi pitkän tauon jälkeen Jokipoikia vastaan vain hajavaihtoja – mutta täräytti KooKoon kolmesta maalista kaksi.
Pudotuspeleissä kovan pelin kohteena ollut Nurmberg piti hermonsa kurissa ja oli KooKoon paras hyökkääjä. Vauhdin kanssa Nurmbergilla oli ongelmia, mutta tuttu peliäly ei ollut kadonnut välivuoden aikana minnekään. Rikkonaisen kauden myötä pelihaluja jäi kuitenkin varastoon ja Nurmberg solmikin seuran kanssa jatkosopimuksen jo hyvissä ajoin.
Viimeinen palvelus
Kauden 2006-2007 tiedettiin jo hyvissä ajoin jäävän Nurmbergin viimeiseksi pelivuodeksi. Hyytymisestä tai säästelystä ei ollut merkkejäkään, vaan edelliskaudelta pelinälkäänsä vain lisännyt mestari aloitti kerrassaan erinomaisesti: 35 ottelua putkeen ilman loukkaantumisia ja ykkössentterille kohtalainen pinna per peli –tahti.
Etenkin heikompia joukkueita (FPS:ia vastaan 3+4, Salamoita 3+2) vastaan Tinke pyöritti peliä lähes leikitellen. Kovimpien otteluiden tempo sen sijaan meinasi paikoitellen olla liikaa; ei mikään ihme miehen loukkaantumishistorian muistaen.
Nurmberg, jolta nähtiin kauden aikana yllättäen liki enemmän taklauksia kuin tyhmiä jäähyjä, osoitti kypsyyttään pelaamalla nurkumatta jokusen pelin neloskentässäkin, jossa etenkin Jukka Korhonen sai arvokasta oppia elävältä legendalta.
Vieraskentillä yllättäen jopa maalitykiksi äitynyt Nurmberg (joulutauon jälkeisissä kuudessa ottelussaan peräti viisi kassia!) oli lopulta sivussa kymmenen runkosarjan viimeistä ottelua loukkaantuneena. Pudotuspeleissä hän oli puolikuntoisenakin jatkuva piikki Hokki-pelaajien persauksissa ja pakkopelin moottori; lensi tosin kolmannessa ottelussa itsekin suihkuun keihästämisestä.
Pelit päättyivät komeasti FPS:ia vastaan – mikä olikin ainoa positiivinen puoli kouvolalaisittain koko turhaakin turhemmassa ottelusarjassa – kun vanhat ketut Mattila ja Liukkonen antoivat tulevan eläkeläisen iskeä kauden ja komean uran viimeisen osuman tyhjiin.
Komea ura myös lukuina
Viitisentoista vuotta kaukaloissa ihastuttanut taituri jää elämään kiekkojännärien muistoissa, numeronsa 81 myös hallin katossa. Kasvattiseuraansa KooKoota Nurmberg edusti kahdeksan kauden aikana lähes kolmensadan ottelun verran, lähes piste/peli-tahdilla.
Mestis/divisioonatason runkosarjatilastoiksi Nurmbergille kirjattiin KooKoosta, TuTosta (30 ottelua) sekä KooVeesta (4 ottelua) yhteensä 247 ottelua, joissa hän teki 56 ja syötti peräti 163 maalia. Rangaistusminuutteja kaikkien tuomarien ystävälle lohkesi kunnioitettavat 334 kappaletta.
Saman sarjatason pudotuspeleissä Tinke nähtiin kuutena keväänä: saldona siis hopea ja pronssi. Otteluita näissä kamppailuissa kertyi kaikkiaan 29 kappaletta. Tilastolukemat otteluista olivat 5+15=20 ja 77 jäähyminuuttia. Lisäksi Nurmberg oli mukana kertaalleen onnistuneissa nousukarsinnoissa (5. 3+2=5, 4min) sekä viime kauden päätteeksi pelatuissa erikoisissa playout-kamppailuissa (3. 2+2=4, 2min).
Liigaura Tapparassa toi kolmelta kaudelta tilastoihin 135 runkosarjaottelua (11+13=24, 52min) sekä neljä pudotuspelikoitosta (0+0=0, 4min). Maajoukkuepaitaa Nurmberg pääsi kantamaan vasta aikuisena ja B-tasolla (5. 2+3=5).
Aina MM-finaalissa
Mestis-tason jääkiekon lopettaessaan Nurmberg ilmoitti rullakiekon päälajikseen. Mies kuuluikin lajin supertähtiin. Neljät MM-kisat pelanneella Nurmbergilla on hyllyssään kaksi kultaa ja kaksi hopeaa. 30 maaottelussaan Nurmberg on tehnyt hurjat 84 tehopistettä (16+67). Hän on edelleenkin kaikkien aikojen ykkösenä Leijonien syöttöpörssissä ja pisteissäkin mitattunakin kirkkaasti kymmenen kärjessä, vaikkei olekaan enää kahteen kesään rullillakaan pyörähdellyt.
Ensimmäisen maailmanmestaruutensa Nurmberg saalisti vuonna 2001, jolloin hän muodosti USA:n kisoissa Mikko Liukkosen kanssa tehokkaan tutkaparin. Floridasta tuliaisina tuotu mestaruus oli Suomelle toinen putkeen. Nurmberg oli Suomen ja koko kisojen toiseksi paras pistemies, iskettyään kuudessa pelissä hurjat tehot 6+31=37.
Pistepörssin voitto olisi todennäköisesti irronnut täysin ylivoimaisesti, ellei Nurmberg olisi joutunut huilaamaan lievän päävamman vuoksi 40-0-murskajaisiin päättynyttä avausottelua Argentiinaa vastaan. Nurmbergin edelle pistepörssissä ylsi nimittäin vain joukkuekaveri Sami Järvenpää (23+17). Liukkonen (17+19) jäi tutkaparistaan pisteen päähän. Esimerkiksi välierässä Tshekkiä vastaan Liukkosen tehot olivat 5+3 ja Nurmbergin 1+7. Finaalissa (12-6) Liukkonen iski Nurmbergin tarjoilusta naatiskellen Yhdysvaltojen verkkoon neljä maalia.
Kesän 2002 kisat Tinke joutui jättämään toipilaana väliin. Suomi sai ensimmäistä kertaa vanhalla mantereella, Saksassa, järjestetyissä kisoissa hopeaa. Liukkonen oli ilman syöttökonettaankin Suomen paras maalintekijä ja pistemies.
Välikesänsä jälkeisissä kolmissa kisoissa Nurmberg oli jälleen Leijonien ykköstähtiä. Liukkonen ei pelannut kesän 2003 kultajoukkueessa, mutta Nurmberg oli joukkueen tehokkain hyökkääjä. Ensikertalaisina joukkueessa pelasivat vanha KooKoo-kaveri Mikko Mattila sekä tuleva ”oppipoika” Teemu Virtala. Nurmberg petrasi Saksassa panosten kasvaessa. Puolivälierissä hän upotti Itävallan tehoilla 3+4. Finaalissa, jossa Ruotsi kaatui maalein 5-3, Nurmberg alusti kaksi osumaa.
Kahden kullan jälkeen oli pykälää himmeämpien mitalien vuoro, sillä Suomi jäi hopealle niin Saksassa 2004 kuin historiallisissa kotikisoissakin 2005. Akseli Liukkonen-Nurmberg oli kummallakin kertaa kasassa – ja alati vaarallisena. Nyt kisoja pelattiin kahdella eri tasolla, joten aivan alkuvuosien kaltaisia murskajaisia ei nähty.
Kypärätempun finaalissa Yhdysvaltoja vastaan iskenyt Liukkonen oli Saksassa leijonalauman paras pistemies. Nurmberg sen sijaan iski tehoja ”vain” hiukan yli piste/peli-tahdilla. Kuopion kisoissa mestaruuden nappasi Ruotsi. Sekä Liukkonen että Nurmberg kasasivat tililleen 13 tehopistettä; parempaan joukkueessa pystyi vain Karo Koivunen. Kouvolalaiskentällisessä pelasi tutun tutkaparin lisäksi myös maajoukkuetulokas Tatu Kattelus.
Seurapuolella Nurmberg oli mukana nostamassa Jokkerin Bulldogeja liigaan kesällä 2000 ja oli seuran paras pistemies (13. 11+22=33) sen ensimmäisellä liigakaudella. Loukkaantumiset ja muut kiireet sotkivat seuraavien kesien sarjaotteluita. Kausina 2004-2005 Liukkonen ja Nurmberg ovat kuitenkin muodostaneet yhden sarjan tehokkaimmista aisapareista ja ansainneet selvän ykkösnyrkin viitan maajoukkueessa.
Kesällä 2006 Nurmberg jätti rullakiekkoilun kokonaan väliin, tyytyen valmentamaan Bulldogeja. Paluuta rullille ei nähty myöskään menneenä kesänä, joten mestarin suorituksia voinee jatkossa tiirailla vain videoilta tai muistien omista sopukoista.
Päivitetty viimeksi: 28.8.2007
