Joukkueet ovat kohdanneet tällä kaudella kerran aiemmin, tällöin Espoossa Tappara vei pisteet lukemin 2-3. Voitto Espoossa oli Tapparalle harvinaista herkkua ja enteili silloin Ville Niemisen siivittämän joukkueen nousukuntoa. Paljon on kuitenkin vettä virrannut Tammerkoskessa sen jälkeen.
Bluesin uusi ilme
Hakametsässä tullaan näkemään paljon uutta Blues-nimikkeellä kulkevaa. Ensimmäinen uutuus Hakametsän sini-oranssille väestönosalle on NHL-hyökkääjä Krystofer Kolanos. Muutamaa hiljaisempaa hetkeä lukuun ottamatta Kolanos on ollut Espoolaisille selkeä vahvistus ja joukkueen kaipaama pistenikkari. Ladislav Kohn on saanut kaipaamansa pelikaverin.
Muuta uutta Bluesissa on alkukauden alavireen muuttuminen nykyiseksi nousukiidoksi. Vaikka joukkue hävisikin tiistaina HPK:lle Hämeenlinnassa, oli ottelu siltä silti hyvä esitys. Kerhon haastaminen loppuun asti on temppu joka monelta jää tekemättä. Bluesin pelityyli on muuttunut huomattavasti liikkuvammaksi, suoraviivaisemmaksi ja selkeämmäksi. Sillä tuntuu olevan pitkästä aikaa se paljon puhuttu pelitapa. Räväköiden pohjoisamerikkalaisten myötä parjattu hajuttomuus ja mauttomuuskin on toivottavasti hälvennyt. Suurin vahvuus ja samalla suurin haaste Tapparalle tulee olemaan Bluesin suoraviivainen röyhkeys maalinedustilanteissa. Kolanos, Kohn, MacLean ja Wilson ovat hankalia siirreltäviä sille päälle sattuessaan.
Kaiken kaikkiaan Espoolaiset ovat matkalla ylöspäin. Joukkueen henkinen kantti on saatu hyvälle tolalle, Rautakallio on tehnyt hyvää työtä. Vierasjoukkue lähteekin otteluun lievänä ennakkosuosikkina.
Tappara ja ennustamisen vaikeus
Tämän syksyn epäkiitollisimpia tehtäviä on ollut ennakoida Tampereen Tapparan otteita. Esitykset ovat ailahdelleet rankasti täydellisen haluttomasta ja tahmeasta äkäiseen ja taistelevaan. Ilves kynsi edellisen version, Jokerit taas koki jälkimmäisen vimman. Nyt alla on vierasvoitto Ässistä lukemin 2-4. Ottelun maaleista kolme ensimmäistä syntyi kuitenkin ennen kuin Ässät edes ehti alkaa pelaamaan, ylös kömmittyään Ässät kykeni Tapparan haastamaan. Eli kuva Tapparan vireestä jäi hämäräksi.
Tapparan laajasta alisuorittajien katraasta on erkaantunut yksi hahmo, Marko Mäkinen. Pisteitä on tullut viimeisissä otteluissa kiitettävästi, samoin rymistelyinto on palailemaan päin. Työtä on silti vielä rutkasti tehtävänä jos Marko aikoo yleisön lemmikiksi taas kohota. Muut edellä mainitun katraan jäsenet jatkavatkin sitten pimeää vaellustaan. Sami Venäläinen, Kimmo Koskenkorva ja Mika Viinanen kaipaisivat samanlaista sysäystä kuin Mäkinen, tehoja puuttuu rajusti.
Positiiviselta puolelta löytyvät Tapparan nuoret miehet, Teemu Nurmi ja Timo Hutko. Nurmi kaappasi itselleen jo paikan ykkösketjusta, ja maalinteko on ollut viime peleissä milleistä kiinni. Taklauspelikin sujuu oikein mallikkaasti. Hutko puolestaan on esittänyt ennakkoluulotonta ja kypsää peliä, mahtavia pistesaldoja ei A-junnulta odotetakaan. Tapparan yksi ylitse muiden on tuo kiekkokenttien kaunistus, joka mamman toivevävy Stefan Öhman. Mies kantaa liki yksin Tapparan hyökkäyspelin rakenteluvastuuta harteillaan. Ruotsalainen on taidoiltaan liigan ehdotonta aatelia, mutta kauanko hän yksin jaksaa kurvailla?
Ottelun lopputulos riippuu pitkälti siitä millä asenteella Tappara peliin lähtee. Bluesilla ei HPK-pelin jäljiltä ole varmasti syttymisongelmia, sieltä tullaan ryminällä. Tapparan syttymisestä tai syttymättömyydestä puolestaan on paha sanoa mitään. Peliin tosissaan mukaan lähtiessään kotijoukkue kykenee haastamaan Bluesin vauhdissa, jos taas asenne on vähemmän kohdallaan on Bluesilla herkkuhetket Lehdon nenän alla.