Yhtenä syynä rivikatsojien viihtymättömyyteen on pidetty joukkueen pelitavan tylsyyttä. Riskien minimointiin tähtäävä kontrolloitu viisikkopuolustus voi olla valmentajan (ja joukkueen menestymisen) kannalta toimiva pelityyli, mutta katsojat kaipaavat voittojen lisäksi myös viihdettä.
Alkukauden ottelut ovat olleet vähämaalisia vääntöjä, joissa hienoudet ovat jääneet vähiin. Tämäniltaisesta Jokerit-Tappara -pelistä monet odottivat samanlaista ähellystä, mutta toisin kävi. Ottelussa nähtiin yhteensä yhdeksän maalia, enemmän kuin Jokerien kolmessa edellisessä kotiottelussa yhteensä.
Jos ensimmäisen erän ilotulitus ei ollut viihdyttävää jääkiekkoa, on vika katsojassa, ei itse tuotteessa. Ottelun käsikirjoitus kelpaisi sitäpaitsi malliesimerkiksi dramaturgian opiskelijoille: näyttävä alku, yllättäviä käännekohtia, jännittävä loppu. Kerrankin myös Areenan audiovisuaalinen puoli oli jotakuinkin kunnossa. Harmi, että tätä näytelmää oli todistamassa vain kuutisentuhatta silmäparia.
Jokerit ehkä puolustaa tylsästi - karvaa ylhäältä vain yhdellä hyökkääjällä, eikä hae näyttäviä taklauksia - mutta hyökkäyspeli on parhaimmillaan todella viihdyttävää katsottavaa. Liigan eturivin tähtiin kuuluvat ulkomaalaisvahvistukset Glen Metropolit ja Tim Thomas tarjoavat huippusuorituksia illasta toiseen. Nuorille - ja vähän vanhemmillekin - katsojille on samaistumiskohteiksi tarjolla Sami Lepistön ja Valtteri Filppulan tapaisia huippulupauksia. Pitäisiköhän joukossa sitten olla pari nimekästä NHL-tähteä, että ihmiset löytäisivät joukkueen.
