Kokonaisuutena Sportin syksy oli surkea, alle kaikkien odotusten. Kotkapaidat olivat jälleen Mestiksen suurin alisuorittaja. Mikä sai loistavan alun jälkeen kaiken hajoamaan käsiin? Kuinka laadukkaat pelaajat onnistuivat floppaamaan? Oliko Juhani Tammisen aikaan saama pelillinen hype vain pelkkä kupla? Ovatko vaasalaisten liigahaaveet jo täysin menneet? Näihin kysymyksiin pyritään alla löytämään vastaus.
Kotka nokka pystyssä
Sport järjesti kesällä training campin, jolle yleisesti jopa hieman kiekkopiireissä naureskeltiin. Huvittavaa tai ei, se oli hyvä alkusysäys joukkueen yhteiselle taipaleelle. Campillä oli paljon pelaajia, joilla ei ollut rahkeita Mestikseen tai Sportiin, mutta toisaalta taas sieltä löytyi kokoonpanoon muutama avainpelaaja ja valmennusjohto näki jo sopimuksen tehneet jo hyvissä ajoin toiminnassa.
| taustaa Pelaajiston arvionti
[lue lisää] |
Harjoituspelien alkaessa Tamminen julisti, että Sport ei pelaa harjoitusotteluita, vaan ottelut ovat pelaajille näyttöpaikkoja. Laajassa materiaalissa se näkyi todellisena yrityksenä, taisteluna ja haluna todella antaa positiivinen kuva itsestä.
Sport kulki voitosta voittoon ja pelasi oikeasti helvetin hyvää kiekkoa. Kotkapaitojen alle jäivät kaikki Mestis-joukkueet ja liigajoukkueet TPS:aa lukuun ottamatta, joka kaatoi vaasalaiset Viking Cupin finaalissa rangaistuslaukaus-kisan jälkeen. Itseluottamus oli nousussa ja vaasalaisten rynnistystä ei näyttänyt pysäyttävän mikään.
Samaan aikaan myös toimitusjohtajan roolissa oleva Tami paukutti henkseleitä Vaasan uusitulla torilla ja paikallinen kansa oli haltioissaan. Kausikortit ja oheistuotteet myivät enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vaasa oli muuttumassa jääkiekkokaupungiksi.
Runkosarjan alku meni sekin hyvin. Pelissä oli pieniä ongelmia jo alussa, mutta silti Sport napsi mukavia päänahkoja. Varsinkin 7-1-voittoon päättyneessä KooKoo-kamppailussa Sport esiintyi Vaasa Arenalla paremmin kuin moneen vuoteen. Ensimmäisiä pilviä taivaalle saapui Vantaalla, missä Sport hävisi jatkoajalla ja kapteeni Markus Jämsä loukkasi polvensa.
Hetkessä pohjalle
Niin kuin Jore laulaa haaveet kaatuu ja niin kaatui myös Sportin hyvä vire, kuin hetkessä. Vaasassa vieraillut TuTo pelasi röyhkeästi lujaa ja Sport oli hetkessä polvillaan. Väkisin kotkapaidat vääntäytyivät viime hetkillä tasatilanteeseen vain, että turkulaiset saivat viedä pisteet kotiinsa viime hetken maalilla. Sport oli lyöty ja ennen kaikkea ottelun vaikutus tuntui henkisesti.
Seuraavasta yhdeksästä ottelusta Sport voitti yhden ja nappasi yhden lisäpisteen paikalliskamppailusta Kokkolasta. Sport oli syvimmillään pelillisesti vuosiin. Edes monivuotisen pelillisen johtajan Patrik Westerbackin paluu ei herättänyt joukkuetta horroksesta, vaikka vähän piristikin.
Juhani Tamminen toitotti median edessä, että kannattajien tulee olla kärsivällisiä ja että peli paranee ajan kuluessa. Kannattajat antoivat oman ukaasinsa neljän ottelun hävityn ottelun jälkeen, kun osa Red Armyn jäsenistä käänsivät mielenosoituksellisesti selkänsä päättömästi ja haluttomasti pelanneelle Sportille Salamoita vastaan käydyssä ottelussa. Myös suuren yleisön kärsivällisyys päättyi, kun aiemmin yli 3500-päiset yleisöt muuttuivat hieman yli 2500 henkilön suuruisiksi, hyviä määriä tosin nekin.
Vuoristorataa
Surullisen Kuopion vierailun jälkeen Tamminen kehitti loppuvuoden ohjelmaksi 11:sta askeleen matkan valkeaan jouluun. Valoa tunnelin päässä tarjoili jo seuraavassa ottelussa otettu 5-0-kotivoitto Haukoista. Muutama peli kulki koko ajan paremmin ja paremmin. Vaikka vantaalaisille kotona epäonnekkaasti hävittiinkin, oli suunta vaihteeksi ylöspäin.
Tasaisessa sarjassa taulukon keskipaikkeilla sijoitukset muuttuivat joka pelin jälkeen. Voitot Kouvolassa (5-0) ja Sportin kautta aikain ensimmäinen voitto Kirkkonummella (5-2) nostivat kannattajien odotuksia jo hieman, mutta vain, että uusi pettymys kohtasi Sportin kontatessa Hokkia, Haukkoja ja TuToa vastaan. Ennen joulutaukoa Sport otti kaksi voittoa, mutta kokonaisarvosana syksystä painui silti huonon puolelle.
Pissaa päässä ja sitten rikki
Loistavasti mennyt harjoituskausi ja mukavasti käyntiin lähtenyt runkosarja nostatti varmasti vaasalaisten itseluottamusta. Osiltaan lataus meni varmasti myös yli. Pelaajat uskoivat, että homma hoituu kuin itsestään. Keskivertopelaaja alkoi luulla itsestään liikoja, eikä ihme, koska ei ole henkisesti pieni juttu, että joku Tatu Backman potkuttaa Elysee Arenalla itsensä Marko Kiprusoffin ohi ja iskee kiekon reppuun.
Toimitusjohtaja-Tammisen aggressiivinen markkinoiminen edesauttoi pelaajien egobuusteja oleellisesti. Totta kai toimitusjohtajan tulee myydä tuotettaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta moni varmasti miettii pystyikö Tami palaamaan kopissa valmentajarooliinsa ja kertomaan pelaajille, että edelleen pitää tehdä duunia. Tuloksesta päätelleen ei pystynyt.
Osa syy heikkoihin otteisiin on varmasti myös perivaasalainen; loukkaantumiset. Avainmiehistä loukkaantuivat oikeastaan vain kullanarvoinen Markus Jämsä, joka on joukkueensa ahnein maalintekijä ja kapteeni. Pete Suonpää oli viime kaudella terveenä ollessaan yksi joukkueen johtajista. Myös loistavasti maalilla aloittanut Aku Limnell voidaan laskea tärkeäksi menetykseksi.
Pienempiä loukkaantumisia kokivat Tuomas Luotonen, Pasi Kuusisto ja Kristian Hjerpe. Muutamia pelejä sivussa olivat useat pelaajat. Pienet loukkaantumiset eivät oikeastaan vaikuttaneet juurikaan joukkueen materiaalin vahvuuteen. Laajasta ringistä löytyi hyviä paikkaajia, mutta jatkuvasti eläneet ketjut laittoivat palettia sekaisin. Lisäksi Tamminen otti tavaksi muokata ketjuja joka peliin, joskus jopa pelin sisällä, joten eheitä ja pysyviä koostumuksia ei päässyt syntymään. Toisinaan sekoitukset piristivät, useimmiten ei.
Sportin kauden alku oli oikeastaan liian hyvä joukkueen todelliseen tilaan nähden. Moni joukkueen avainpelaajista oli harjoitellut kesän vain osittain, koska monilla oli allaan loukkaantumisia ja niiden aiheuttamia leikkauksia.
60 minuutin paine ja pelilliset johtajat
Loukkaantumisten iskiessä tappiot kohtasivat ja samalla monen pelaajan korvien väli veti jumiin. Putki ei kulkenut ja Juhani Tammisen rankka aktiivista karvaamista sisältävä pelityyli oli enemmän itsemurha kuin tapa jolla taisteltiin voitoista. Tamminen korjasi tyyliä puolustavammaksi ja Sport sai vähän kiinni pelin syrjästä. Tamin 60 minuutin paine oli parhaimmillaan nautittavaa katseltavaa. Se tarvitsee tuoreita jalkoja, viisikon saumattoman yhteistyön ja niitä ei Sportista juurikaan löytynyt.
Sportiin hankitut pelilliset johtajat pettivät myös hädän hetkellä. Selkeäksi johtajaksi hankittu Vjatsheslav Fandul teki kauden alussa mitä halusi, mutta tuon surullisen TuTo-pelin jälkeen mies on ollut kuin varjo. Fandulilla meni TuTo-ottelussa muutama kylkiluu poikki, mikä osaltaan aristi fyysistä peliä varovaa sentteriä entistä enemmän. Vaikka Fandul on jo vammastaan toipunut, ei hän ole noussut edes lähelle alkukauden tasoaan.
Puolustuksen johtajaksi hankittu Chris Allen on ollut hyvä, mutta ei mitään enempää. Tamminen uskoo, että Allen on kevätkaudella iskussa. Sen sijaan Fandulin tilanne on mielenkiintoinen, sentteri on tällä hetkellä Sportille surkea sijoitus. NHL-työsulun jatkuessa markkinoilla on varmasti laadukkaampia ja ehkä jopa edullisempia vaihtoehtoja latvialaiselle. Allenin ohella Sportin puolustuksen johtohahmo Miika Jämsä on ollut surkea. Jämsän kohdalla Mestiksen amatööriys on näkynyt karmeimmillaan, kun kesällä harjoitellut, taloa rakentanut ja töissä käynyt puolustaja on ollut fyysisesti poikki.
Oljenkorret
Kaiken tuskan ja ahdistuksen keskellä on kuitenkin edelleen mahdollisuus, sen antaa jääkiekon sarjajärjestelmä. Jos jääkiekkoa pelattaisiin sarjajärjestelmänä niin kuin jalkapalloa, olisi Sportin haave jo karahtanut karille. Onneksi aina yhtä maagiset playoffit antavat Sportille mahdollisuuden vielä taistella voitosta. Lopulta Sportin ei tarvitsisi kuin nousta sille tasolle, jolla se alkukaudesta olisi ja mahdollisuudet olisivat hyvät. Ei mahdoton tehtävä.
Sport aloitti joulutauolla treenaamisen uudesta lähtökohdasta, joukkue oli täysin terve. Varsinkin Markus Jämsä palaaminen rinkiin on Sportille tärkeä uutinen. Myös Pete Suonpää, jonka hyöty joukkueelle syyskaudella oli melkein nolla, on tärkeä osa joukkuetta. Limnellin paluu asettaa maalille jälleen kilpailutilanteen.
Tämä kausi on tärkeä ja Sport tullee taistelemaan sarjan voitosta kaikille mahdollisilla tavoilla. Juuri nyt käynnissä oleva osakeanti voi antaa mahdollisuuden lisähankintoihin, joita voi olla markkinoilla työsulusta johtuen paremmin kuin koskaan. Sportin maine hyvien pelaajien scouttaajana ei mairittele, mutta kerrankos sitä Vaasaan uusi Teemu Kuusisto löytyisi. Juhani Tamminen on ilmoittanut, että ainakin yksi kiekollinen puolustaja on haussa. Väkisin nousee mieleen kysymys, miksi Turo Virta ajettiin Kokkolaan.
Missä vika?
Sport on jo vuosia rakentanut Mestikseen paperilla kilpailukykyisen joukkueen, silti se aina alisuorittajaa ja pahasti. Varsinkin syksyt ovat vaasalaisittain olleet surkeita. Missä on vika? Olisiko seurassa vihdoin aika ottaa tapahtuneesta opiksi ja etsiä syyt tunarointiin.
Kaukalon ulkopuolinen buumi on itse tyritty joka vuosi, tällä kaudella kaikkein pahiten. Yleisömäärät, joilla kepitetään jopa liigaseuroja ovat Mestikseen mahtavia, mutta voiko niillä kehuskella, jos kauden päätteeksi hallissa on taas ne kaksi tuhatta ihmistä katsomassa joukkuetta, jota kutsutaan ikuiseksi häviäjäksi?
Tamminen perään kuuluttaa voittamisen kulttuuria, jota hänen mielestään puuttuu Vaasasta. Varmasti totta, mutta kuka kulttuuriin kaivaa esille pelaajista jos ei valmentaja? Pelaajillakin on vastuunsa, ajoittain tuntuu, että joukkueessa on vapaamatkustajia, pelaajia jotka nostavat palkkansa ja ensi kaudella jo vaikuttavat muualla. Tunnetta, halua ja yritystä ei ajoittain löydy kuin harvoilta. Vikansa on muualta tulleissa ja osittain myös fanien palvomissa vaasalaisissa. Herätys!
Sport aloittaa kevätkauden kovalla haasteella, kun sarjaa johtava Kuopion KalPa ja kakkosena seilaava pirteä Hokki saapuvat Vaasaan vieraiksi.
