Ainoastaan 32 vuoden iässä uransa lopettamaan joutuneen Antero Niittymäen siirtyminen pois kaukaloista on pitkän ja kunnioittavan huokauksen arvoinen tapahtuma.
Hienoja jääkiekonpelaajia lopettaa uransa joka vuosi, ja osa heistä jopa Niittymäkeä aikaisemmin. Osa voittaa Stanley Cupin, osa tekee uuden SM-liigan ennätyksen.
Yksikään heistä ei kuitenkaan ole torjunut Suomen kaikkien aikojen maajoukkueessa - paitsi Antero Niittymäki.
Vuonna 2006 Niittymäki ei ollut missään rankkauksessa tai saavutuksissa Suomen kovin maalivahti, eikä sellaiseksi muuttunut myöskään uransa aikana. "Vain" hyvää kautta NHL:ssä pelannut tulokas. Kyseisen vuoden olympiaturnauksessa Niittymäestä tuli poisjääntien myötä kuitenkin Suomen ykkösvahti.
Tuolloin mies jätti kaukaloon kaikkensa, ja se kaikki käsitti upean suorituksen maajoukkueen veräjänvartijana. Kisojen parhaana.
Voi mitkä kisat, voi mikä draamankaari. Loistava peli legendaarisilta suomalaisilta, yksi toisensa jälkeen. Teemu Selänne, Teppo Numminen ja Saku Koivu vetämässä parhaassa iskussa Suomea voitosta toiseen.
Silti huomion varasti kerta toisensa jälkeen Niittymäki, jolta kaikki toivoivat alunperin lähinnä hyvää paikkausta kisoista poisjääneille maalivahdeille. Kolme nollapeliä ja lukuisia eleettömiä torjuntoja jokaisessa ottelussa. Rauhallisuus välittyi kotikatsomoon asti, vaikka nitropurkilla käytiin nuorempienkin toimesta pariin otteeseen viimeistään USA:n kiriessä puolivälierää maalin päähän.
Kisojen lopputulos, tappio loppuottelussa, on pala suomalaisten urheilukärsimysten historiaa. Kaikkien aikojen maajoukkue ja turnaus eivät saaneet täydellistä loppua, mutta muulla sanalla Niittymäen turnausta on vaikea kuvata.
Eikä se ura NHL:ssäkään vaatimaton ollut. Jälkeenpäin voi kysyä, oliko Philadelphia Flyersin päätöksellä pitkittää leikkaukseen menoa vaikutuksensa Niittymäen uran pituuteen, mutta apua siitä tuskin oli. Kortisoni piti miehen pystyssä ja torjumassa, mutta hintaa Niittymäki maksoi siitä varmasti pitkään.
Katkeruuteen ja jossitteluun on silti turha sortua. Päällimmäisenä Niittymäen urasta jäävät mieleen hienot suoritukset; nouseminen kovalle tasolle silloin kun Suomen maajoukkue sitä eniten tarvitsi. Mitä muuta kiekkosankarilta voikaan pyytää?
