Jokereilla on kotietu, jonka turvin Doug Sheddenin miehistö voi antaa omassa kaukalossaan kovaa painetta täydet 60 minuuttia. HPK on kuluvalla kaudella ollut pahoissa ongelmissa tämän aktiivikarvauksen kanssa, mutta kerholuotsi Jukka Jalosella on varmasti muutama valttikortti hihassaan.
HPK-puolustajat ovat kaikki kiekkovarmoja pelaajia. Myös heidän kätisyytensä käyvät hyvin yksiin. Pakkiparit pelaavat kämmenet vastakkain, mikä mahdollistaa optimaalisen puolenvaihtopelaamisen hyökkäyksiin lähdettäessä. Myös keskushyökkääjä tarjoaa nimenomaan kämmenelle kentän keskiöön, josta jalosmainen jääkiekko tehdään.
Jokerit kuitenkin lähtee pelaamaan tätä avauskaava orjallisesti pois. Kiekko lyödään puolinopeasta hyökkäyksestä järjestään päätyyn, mitä ei kuitenkaan tehdä silmittömästi roiskien, vaan älykkäästi ajoittaen, jotta painottoman puolen laitahyökkääjä saa karvauspeliinsä hyvän rytmin.
Ensimmäinen jokerihyökkääjä ei edes yritä pelata kiekkoa, vaan ajaa vastustajan iholle, mistä syntyy irtokiekko, jonka seuraavaksi paikalle tuleva narripaita – oli se sitten sentteri tai toinen laituri – korjaa joukkueensa haltuun.
Tämän jälkeen asiat tapahtuvat nopeassa rytmissä: pelivälinettä pelataan kursailematta kohti vastustajan maalia, jonne pyritään saamaan ylimiehitystilanne. Tämän on sisäistänyt parhaiten Virta-Wilm-Stapleton-ketju, jonka oikea laitahyökkääjä on tehnyt pudotuspeleissä näistä yksittäisistä tilanteista muutaman maalinkin. Myös Jani Rita on tämän pelitavan mallioppilas, joka pystyy luomaan itselleen välittömästi tekopaikan mitättömän näköisen kiekonriiston jälkeen.
Jalosen mahdollisuus
Allekirjoittaneen näkemyksen mukaan Jokerit menee tästä ottelusarjasta voitoin 3–2 jatkoon. Se on kuitenkin kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.
HPK-valmentaja kehitti viime keväänä HIFK-ottelusarjaan modifioidun pelitavan juuri vastustajaa ajatellen. Sama voi odottaa nytkin, vaikka tärkein asia on toki se oma pelaaminen. Kerho pyrkii varmasti nopeimmalla mahdollisella tavalla jokerikarvauksen alta pois, jolloin kiekollinen eteenpäin pelaaminen saa paremmat puitteet.
Toinen vaihtoehto on se, että HPK hidastaa peliään etenkin vieraskentällä huomattavasti. Omaa maaliaan hyväksikäyttäen kerhopakit voivat purkaa aktiivikarvauksen, minkä jälkeen avauspeli suoritetaan passiivista ohjauspeliä vastaan. Helsinkiläisten ohjauspeli ei ole lähestulkoonkaan niin tehokasta kuin aggressiivinen karvaus – Jalonen pyrkii varmasti hyödyntämään tämän aspektin.
HPK lähtee varmasti hallitsemaan kiekollisen pelin virtailua, mutta oman ja keskialueen menetykset tulee minimoida. Jokerit iskee virheistä armotta, mutta se ei tarkoita, että Jalosen ryhmä lähtisi jotenkin tietoisesti roiskimaan kiekkoa. Hämeenlinnalaiset viljelevät varmasti normaalia enemmän rännikiekkoja sekä hallitsemattoman näköisiä puolenvaihtoja omassa päässä, mutta näissäkin asioissa piilee taustalla tietty suunnitelmallisuus ja kontrolli.
Heti ensimmäinen ottelu, ja sen ensimmäinen erä ovat tärkeitä HPK:lle. Jos Kerho pystyy pelaamaan kiekon kanssa itsensä jokerikarvauksen alta pois heti alussa, on se vahvoilla koko ottelusarjan voittajaksi. Jos Jalosen luoma muotti toimii jo kättelyssä, antaa se kollektiivista itseluottamusta koko ryhmälle.
Kärjistetysti: Jos Jokereiden aktiivikarvaus toimii, pelataan tänä keväänä finaaleja Helsingissä. Varmaa on kuitenkin se, että tästä ottelusarjasta ei SM-liigakiekko paljoa paremmaksi ja mielenkiintoisemmaksi – näin ennakkoon katsottuna – yllä.
