"Through difficulties to defeat. Tears are just a waste of good suffering"
Ylläoleva pätkä on Kalajoelta lähtöisin olevan bändin Diablon kappaleesta Through Difficulties To Defeat. Mitkä sanat voisivat kuvata paremmin Vaasassa vietettyä kautta? Vaikeuksien kautta tappioon. Kyyneleet ovat vain hyvän kärsimyksen hukkaamista.
Mikään ei onnistunut tällä kaudella Vaasassa. Ei mikään. Alkukaudesta tilanne näytti erinomaiselta, mutta Continental cupissa syksyllä alkanut loukkaantumisaalto tärveli koko kauden jo siinä vaiheessa. Vaikkakin kukaanhan ei koskaan myöntänyt sitä, että sillä olisi mitään tekemistä tappiomarssin kanssa.
Kyllä sillä oli. Missään vaiheessa Sportista ei tullut joukkuetta. Kentällä luisteli joukko punanuttuja. Kukin syöksyili sinne ja tänne, mutta vain muutamat erottuivat edes jokseenkin edukseen. Ylivoima oli kammottavaa katseltavaa etenkin puolivälierissä. Varsinaiset yhteen pelaavat kentälliset loistivat poissaolollaan.
Kotitappiot oli surullista katsottavaa. Miten on edes mahdollista Sportin tasoisen joukkueen olla voittamatta kotonaan kolmen pisteen arvoisesti lähes puoleentoista kuukauteen? Ei kai se olekaan? On se sittenkin. Sen jälkeen, kun sarjanousija HCK kävi nappaamassa pisteet Vaasasta, niin kotonakin meni pasmat sekaisin. Vastapainoksi edes vieraissa kulki kuitenkin kohtuullisen hyvin.
Joulutauon jälkeiset pelit meni toki yleisesti hyvin. Oli pitkä voittoputkikin ja peli näytti ajoittain erinomaiselta, mutta masiina hyytyi hyvissä ajoin ennen helmikuuta ja tosipelejä. Näillä voitoilla kuitenkin saavutettiin tiukilla ollut runkosarjan kolmas sija. Edes se ei tuntunut ansaitulta.
Liigakarsintoihin tähdännyt tie katkesi lyhyeen. Kuinka ollakkaan, muuri nousi eteen jo puolivälierissä, ja liigahaavet voitiin heittää roskakoriin jälleen kerran. Jokipojat oli Sportille force major.
Ensimmäisen pelin Sport hoiti 4-0. Mitäs tässä vaiheessa sitten tapahtui? Rävähtikö Sportilla se surullisen kuuluisa takki auki niin, että sen nappeja sai kerätä aina entisestä Neuvostoliitosta asti? Ensimmäisen ottelun jälkeen kentällä oli yksi taisteleva joukkue. Se oli Jokipojat Joensuusta. Missään vaiheessa Sport ei kyennyt samaan taisteluilmeeseen. Se loisti poissa olollaan, kuten oikeastaan suurimman osan kaudesta. Tämän kauden Sport ei ansainnutkaan tämän parempaa. Moni on varmasti yhtä mieltä kanssani.
Varjobudjettikin ehdittiin suunnitella SM-liigaa varten. Se voidaan unohtaa täksi kaudeksi. Se voidaan unohtaa myös ensi kaudeksi, jos jo puolivälierien ensimmäisen ottelun jälkeen ovat katseet karsinnoissa. Suuren unelman eteen on tehtävä vielä enemmän töitä.
Koko kausi kulminoitui viimeisimpään ottelusarjaan. Yksi hyvä peli ja loput pahemman kerran vihkoon. Ensi kaudella uusiksi. Josko sitten jo onnistaisi?
Aina ei voi kuitenkaan voittaa. Ei edes joka kerta. Toivottavasti tämä kausi herättää uusia näkökulmia asioihin Vaasassa. Kausi oli kokonaisuudessa suuri pettymys, mutta turpaan ottamminen tekee Vaasassakin välillä hyvää.
Kohti parempaa ensi kautta. Itkien vai nauraen? Siinä vasta kysymys.
