Venäjä hallinnut harjoitusturnauksia
Vuosi sitten Suomella oli harjoitusturnausten ja MM-kisojen runkosarjan perusteella maailman paras kaksikymppisten joukkue. Tuleva maailmanmestari Venäjä kaatui EuroHockey Tourilla kahdesti ja varsinaisen MM-turnauksen avauskierroksella kolmannen kerran. Kanadan voittaminen runkosarjan viimeisessä pelissä varmisti kivikovan B-lohkon voiton. Neljättä kertaa Suomi ei pystynyt Venäjää voittamaan, vaan ratkaisevassa välierässä tuli 1-2 jatkoaikatappio. Loppuottelussa itänaapurit kaatoivat Kanadan 5-4.
Hallitseva maailmanmestari Venäjä on voittanut molemmat tämän kauden nuorten EuroHockey Tourin turnaukset. Syyskuussa Ruotsin Sollefteåssa joukkue selvitti turnauksen kolme ottelua puhtaalla pelillä. Ykkösketjunsa Aleksander Ovechkin - Juri Troubachev - Aleksander Polushin johtaman joukkueen maaliero oli tyrmäävä 13-3. Tsekissä marraskuussa pelatussa turnauksessa Suomi laittoi avausottelussa venäläiset tiukoille, sillä ottelu ratkesi vasta jatkoajalla superlupaus Ovechkinin maalilla Venäjän 6-5 voittoon.
Suomi on ollut molemmissa Four Nation-turnauksissa toinen. Sollefteåssa nuoret leijonat olivat mukana kakkosjoukkueella, sillä kokoonpanosta puuttuivat mm. edelliskevään pronssimitalistit Lehtonen, Koivu, Ruutu, Pitkänen ja Jaakola. Tsekissä Westerlundin ja Risto Dufvan valmentama ryhmä oli lähes ykkösporukalla, sillä lopullisen MM-joukkueen ulkopuolelle jäivät tästä Pardubicen joukosta puolustajista Bluesin Tommi Pelkonen ja IFK:n Hannu Pikkarainen sekä hyökkääjistä IFK:n Arttu Luttinen. Kisajoukkueen julkistamisen jälkeen ryhmään jouduttiin tekemään vielä yksi muutos. Mikko Koivu ei ehtinyt tervehtyä jalkatulehduksestaan ajoissa, joten hänen tilalleen valittiin varamiehistä Ilveksen Jesse Niinimäki.
Tämänvuotinen pelijärjestelmä poikkeaa ratkaisevasti viimevuotisesta. Hradek Kraloven-Pardubicen kisoissa alkulohkoista jatkoon pääsi alkulohkon viidestä joukkueesta neljä. Lohkoviitoset pelasivat putoamisesta ja ”hyvät” joukkueet pudotuspelit periaatteella A-lohkon ykkönen vastaan B-lohkon nelonen, lohkon kakkonen vastaan toisen lohkon kolmonen, jne.
Tänä vuonna mitalikamppailuihin menee vain lohkon KOLME parasta joukkuetta ja lohkojen kaksi viimeistä pelaavat omat putoamiskamppailunsa. Lohkoykkönen saa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella lepovuoron, kun taas lohkokakkoset ja -kolmoset pelaavat tammikuun toisena päivänä paikallista aikaa pääsystä välieriin (A2 vs. B3, B2 vs. A3). Välierät pelataan heti neljännesvälieriä seuraavana päivänä.
Viime kisoissa Suomen lohkovoitosta ei ollut mitään käytännön hyötyä, mutta nyt lohkovoittajalla on selvä etulyöntiasema. He saavat kiivastahtisessa turnauksessa yhden ylimääräisen lepopäivän, välttyvät pelaamasta yhtä ”veitsi kurkulla”-ottelua ja saavat välierässä vastaansa väsyneen, mahdollisesti loukkaantumisista kärsivän vastustajan.
Lohkojako on viime kisojen tapaan Suomen kannalta epäedullinen. Suomen kanssa B-lohkossa pelaavat divisioonasta noussut Saksa, perinteiset jääkiekkomaat Ruotsi ja Tsekki sekä kotijoukkue Kanada.
A-lohkossa pelaavat Venäjä, Sveitsi, USA, Slovakia ja Valko-Venäjä. Viime vuonna Suomen lohkossa pelasi kisojen neljä parasta joukkuetta (Venäjä, Kanada, Suomi, Sveitsi) ja uskon, että tänäkin vuonna kolme neljästä välieräjoukkueista tulee B-lohkosta.
Suomi - tukipilareina Lehtonen, Pitkänen, Ruutu ja Westerlund
Suuren suuria yllätyksiä Westerlundin valitsemaan kisajoukkueeseen ei sisältynyt. Kyselin JA:n kirjoittajilta joukkueeseen valittujen pelaajien otteista tällä kaudella. Heidän kommentinsa pelaajien alkukaudesta ovat Suomen joukkue-esittelyn lopussa.
Maalivahdit
Ykkösmaalivahti Kari Lehtosen paikka oli selvä oikeastaan jo ennen kauden alkua. Lehtosella on kokemusta kaksista nuorten MM-kisoista, miesten SM-liigan pudotuspeleistä, miesten maajoukkuepeleistä sekä median pommituksesta. Jokereiden loppukauden tappioputkessa Lehtonen ei ollut parhaimmillaan, mutta Karilla on näyttöä henkisestä ja fyysisestä toipumiskyvystä. Hän on Suomen tukipilari numero yksi, jonka pettäminen merkitsee mestaruushaaveiden hautaamista.
Kakkosvahdiksi valittiin toinen kasikolmonen, alkukauden maalivahtisensaatio Ilveksen Tuomas Nissinen. Itselleni tämä valinta oli pienoinen yllätys, sillä uskoin HPK:n Hannu Toivosen punnertaneen viime metreillä oli Nissisen. Jälkimmäisessä harjoitusturnauksessa Kerhon mies pelasi kaksi peliä (3-2 voitto Ruotsista, 7-2 voitto Tsekistä), kun taas Kalpan kasvatti oli tolppien välissä vain 5-6 jatkoaikatappioon päättyneessä Venäjä-ottelussa. Lisäksi Nissisen alkukauden hurja torjuntavire SM-liigassa hiipui jatkuvassa rumputulessa, kun taas Toivosen vire tuntui olevan hienoisessa nousussa. Ehkä suurempi pelikokemus miesten SM-liigasta lopulta painoi vaakakupin ilvesläisen eduksi, ja ensi vuoden kotikisojen todennäköinen ykkösvahti jäi nuolemaan näppejään.
Jollei Lehtonen loukkaannu, niin Nissinen pelannee turnauksessa yhden ottelun. Jos Saksa olisi tullut vastaan muussa kuin avausottelussa, niin olisin veikannut germaaniottelua ”Nissinen maalissa”-peliksi. Nyt sijoitan rahani 30.12 pelattavaan Tsekki-matsiin. Seuraavana päivänä tulee lohkon viimeisessä ottelussa vastaan Kanada ja uskon että Dufva-Westerlund lepuuttavat Lehtosta Tsekki-pelissä.
Puolustus
Jos Suomen maalivahtipeli tulee seisomaan tai kaatumaan Kari Lehtosen mukana, nojaa puolustus yhtä lailla Kärppien Joni Pitkäseen. Philadelphian varaus pelasi viime kisoissa kovia minuuttimääriä, ja näissä kisoissa vastuuta on luvassa vieläkin enemmän. Pitkäsen jaksamisen kannalta olisi tärkeää, että Suomi voittaisi oman lohkonsa ja saisi neljännesvälierissä lepovuoron. Kahden perättäisen päivän 25 - 30 minuutin pelirupeama on oululaiselle suurlupauksellekin liikaa.
Pitkäsen parina tullee pelaamaan toinen kärppä eli Topi Jaakola. Jaakola oli viime kisoissa joukkueen kuudes/seitsemäs pakki ja on Pitkäsen ohella toinen puolustaja, jolla on rutiinia kaksikymppisten MM-kisoista. Odotan Jaakolalta myös fyysistä pelaamista sillä kokoa ja kansallista ja kansainvälistä kokemusta on riittävästi. Pitkänen - Jaakola pelannee Ruutu-Jokinen-Juntunen -ketjun takana ja on kisoissa Suomen ykköspari.
Puolustuksen toisen top four-kaksikon muodostanevat TPS:n Jussi Timonen ja HPK:n Tuomas Immonen. Parivaljakon haastaa puolustuksen viides mies Ilveksen Teemu Jääskeläinen. Tämän kolmikon peliesitys ratkaisee sen, onko Suomen puolustus viime kisojen tapaan erinomainen vaiko pelkästään hyvä. Aivan viime vuoden tasoinen tämänkertainen seitsikko ei ole, mutta sama ongelma tuntuu olevan muillakin kärkijoukkueilla, ehkä Sveitsiä lukuunottamatta.
Kalpan kasvatin Jussi Timosen kausi on edennyt juuri siihen tapaan kuin Mestiksestä SM-liigaan hyppäävällä junioripakilla usein sujuu - alussa vaikeuksia varsinkin kiekollisena, mutta tatsi löytyy keskittymällä olennaiseen. Joukkueen ainona rightin pakkina Tuomas Immonen saanee peliaikaa ylivoimalla, mutta alivoimalla Immosen voimanpuute voi olla ratkaiseva haitta.
Puolustuksen jokerikorttina pidän Teemu Jääskeläistä, joka oli vajaa kaksi vuotta sitten alle kahdeksantoista vuotiaiden MM-kisoissan joukkueen mahtavimpia venyjiä. Armeija ja loukkaantumiset ovat hidastaneet kehitystä, mutta hänellä on potentiaalia paljon SM-liigassa nähtyä parempaan.
Puolustuksen seitsikon täydentävät kasineloset Bluesin Janne Jalasvaara ja Jokereiden Mikko Kalteva. Näitä pelaajia pidän opintomatkalaisina, joten jokainen maali, syöttö, peliminuutti tai plusmerkintä tilastoissa on positiivinen asia. Pienikokoisempi ja liikkuvampi Jalasvaara on saanut liigassa peliaikaa muutamassa pelissä, mutta pitkä Kalteva ei vielä yhdessäkään. He tulevat olemaan ensi vuoden kotikisoissa puolustuksen profiilipelaajia. Rauhallisen ja henkisesti kypsän Jalasvaaran vahvuutena on luotettavuus ja albatrossin ulottuvuudella varustetulla Kaltevalla on hyvät perustaidot.
Hyökkäys
Kolmansiin nuorten MM-kisoihin lähdössä olleen Mikko Koivun loukkaantuminen teki joukkueen hyökkäykseen ison aukon. Nuorempi Koivu on ollut juniorimaajoukkueen kapteeni niin kahdeksantoistavuotiaissa kuin kaksikymppisissäkin ja on pelaajana selvä johtajatyyppi. Nyt toiselle kolminkertaiselle nuorten MM-kisakävijälle Tuomo Ruudulle jää kannettavaksi todella iso taakka sekä pelillisenä että henkisenä johtajana.
Ruudun laidoilla ykkösketjussa tulevat todennäköisesti pelaamaan kaksi kärppää, Jussi Jokinen ja Henrik Juntunen. Tämä Ruutu-Jokinen-Juntunen kolmikko on minun ehdokkaani kisojen parhaimmaksi ketjuksi. Venäläiset heittävät kehiin harjoitusturnauksissa juhlineen Ovechkin-Troubachev-Polushin ketjunsa ja Kanada koonnee oman ykkösensä Pierre-Marc Bouchardin ympärille, mutta suomalaiskolmikko ei kalpene näiden ketjujen rinnalla. Älykäs ja taitava Jussi Jokinen voitti jo vuosi sitten Suomen sisäisen pistepörssin, eikä hän ole ”kooltaan varsin mitätön” vaan 182-senttisenä ja 84-kiloisena kisamiehistöjen keskimittaa. Yli 90-kiloinen Henrik Juntunen tuo ketjuun lisää kokoa, laukaisuvoimaa, suoraviivaisuutta ja arvaamattomuutta. Ei käy kateeksi kiekon kanssa hidastelevia pakkeja, kun Ruutu ja Juntunen ovat kentällä.
Joukkueen kapteeni Tuomo Ruutu valittiin viime kevään Hockey Newsin Future Watchissa parhaimmaksi NHL-lupaukseksi ja tänä syksynä hän on kehittynyt pistenikkarina vähintään odotetunlaisesti. Kaikki kisoihin osallistuvat pelaajat kunnioittavat Ruudun taklausvoimaa ja osa pelaajista pelkää häntä. Kisojen aikana tullaankin näkemään tilanteita joissa puolustaja luopuu kiekosta lähes paniikissa, kun näkee suomalaisen voimahyökkääjän pyyhältävän kohti - ja hätäiset syötöt ovat yleensä huonoja syöttöjä ja johtavat maalintekotilanteisiin. Tämän fear-factorin vuoksi Ruutun ei tarvitse tehdä pelissä pistettäkään ollakseen kenttää dominoiva pelaaja.
Koivun hidas toipuminen jalkatulehduksesta merkitsi marraskuun Pardubicen turnauksessa hyvin toimineen Sean Bergeinheim - Mikko Koivu tehokaksikon hajoamista. Nyt kakkosketju joudutaan rakentamaan kansainvälisesti varsin kokemattoman Jesse Niinimäen ympärille. Ilveksen kannattajat vakuuttavat Jessen olevan kiekollisena lahjakkain ilvesläinen vuosikausiin, mutta nuorten kisoissa korostuu kova vauhti, fyysisyys ja joukkuepelaaminen. Mitään näistä ominaisuuksista ei pidetä Jessen vahvuutena, mutta Westerlund oli valintatilanteessa lähes puun ja kuoren välissä. Koivun tilalle piti saada riittävän iso, pehmeäkätinen pelintekijä, joka pystyy pyörittämään vähintään kakkosylivoimaa. Varamieslistan ykkösenä ollut Niinimäki täyttää helposti nämä kriteerit. Valintaa oikeuttavat myös Ilveksen joulukuiset otteluraportit, sillä kesän loukkaantumisista toipunut Jesse on ollut viime peleissä joukkueensa parhaimpia ja tehokkaimpia pelaajia. Nuorukaiselle on tullut luottoa ja jääaikaa jopa niin paljon, että ilvesläisen kunto piiputti viimeisessä ottelussa ennen joulutaukoa. Onneksi Niinimäellä on reilu viikko aikaa ladata akkuja ennen turnausta pelattavia harjoitusotteluita.
Niinimäen toisena laiturina tulee olemaan kasinelonen Sean Bergenheim. Jokerilaituri on vahva ja väsymätön luistelija, jota pitää peluuttaa hyökkäävässä ketjussa jos hänestä halutaan saada täydet tehot irti. Sean oli keväällä alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa Suomen paras pelaaja (kahdeksan maalia kahdeksassa pelissä). Hän oli viime vuoden kaksikymppisten joukkueen mukana MM-kisoissa Tsekeissä, mutta silloin jääaika jäi todella vähiin. Nyt on oppirahat maksettu ja näissä kisoissa Bergenheimin tehtävänä on maalien tekeminen.
Kakkosketjun toinen laituri on vielä hakusessa, mutta vahvimmin sille paikalle on ehdolla Bluesin Matti Näätänen. Sekä Bergenheim että Näätänen ovat nopeita pelaajia, joten Niinimäen pitää käyttää laitureiden jalkoja hyväkseen. Vaikkei Näätänen onnistunut maalinteossa harjoitusturnauksessa Pardubicessa, niin tässä joukkueessa hänen tehtävänään on verkkojen pöllyttäminen - enkä tarkoita tässä päätyverkkoja. Jollei pisteitä synny, niin bluesilainen voi hyvinkin pudota hierarkiassa kaksi pykälää alemmaksi. Pahimmassa tapauksessa jopa ylimääräiseksi hyökkääjäksi.
Kolmosketjun laidoille ovat vahvimmin ehdolla Jypin Tuomas Mikkonen ja viime kisoissa nelosketjussa kokemusta hankkinut Jokereiden Tomi Mäki. Romuluinen Mikkonen ja nopea Mäki ovat erilaisia, toisiaan hyvin täydentäviä pelaajia. Mikkonen on syyskauden suurimman positiivisen yllättäjän Jypin positiivisimpia yllätyksiä ja on ihanteellinen kolmoskentän pelaaja. Hän tulee olemaan varsinkin Kanada-pelissä joukkueelle tärkeä osanen. Terrierimäinen Mäki taas tulee olemaan elementissään kankeita ruotsalais- ja tsekkipakkeja vastaan. Ongelmana on löytää sopiva sentteri näille lähes ihanteellisille kolmoskentän laitureille.
Kolmosen keskushyökkääjäksi ovat tyrkyllä ainakin TPS:ssä liigakokemustakin saanut Tomi Sykkö ja Jokereiden, nuorten SM-liigan pistepörssiä johtava, Valtteri Filppula. TPS:n Sykkö on näistä kahdesta pelaajasta nopeampi ja fyysisesti vahvempi, mutta Filppulalla on parempi peliäly ja taitavammat kädet. Filppula oli keväällä 18-vuotiaiden MM-kisoissa joukkueen ykkössentteri ja Bergenheimin jälkeen joukkueen toiseksi paras pistemies. Peliaikaa saanee se kaveri, joka paremmin osaa noudattaa Westerlundin pelisysteemeitä. Jollei Niinimäki saa kakkosketjusta tehoja irti, niin Westerlundin on pakko kokeilla Filppulan ja Bergenheimin yhdistämistä samaan ketjuun. Olisi tietenkin mahdollista siirtää monipuolinen Jussi Jokinen kakkosen sentteriksi, mutta se tarkoittaisi tutkapari Jokinen-Ruutu hajoittamista.
Nelosketjuun on tarjolla IFK:n raataja Juha Fagerstedt ja nippu Tepsin nopsajalkoja eli aiemmin mainittu Sykkö ja jo Sollefteåssa joukkueen mukana olleet Matti Aho ja Juho Lehtisalo. Yhteistä näille TPS:n pelaajille on pieni koko ja aktiivinen luistelu. Westerlundilla olisi ollut mahdollisuus valita neloskentälliseen isompiakin pelaajia, mutta päätyi koon sijaan valitsemaan nopeutta. Turnauksen jälkeen näemme osuiko valinta oikeaan vai onko aihetta jossitteluun.
Valmennus
Erkka Westerlund ja Risto Dufva valmentavat joukkuetta toista kautta. He tuntevat tarjolla olevat suomalaispelaajat samoin kuin vastustajien pelaajat ja tietävät millaisia tyyppejä haluavat leijonapaitaan. Päävalmentajan filosofiaa kuvastaa hyvin Turun Sanomien kisajoukkuetta käsitelleen artikkelin otsikko: ”Westerlund hioo yksilöistä joukkuetta”. Kurinalaisuus ja sitoutuminen joukkueeseen menee yksilön kikkailutaitojen edelle. Fyysistä ominaisuuksta nopeat jalat ja peliäly menevät leveiden hartioiden ja suoraviivaisuuden edelle.
Kulta unelmissa, mitalitta jääminen pettymys
Mikko Koivun poisjäänti oli kova takaisku kultahaaveille. Ruutu-Jokinen ja Koivu-Bergenheim pareissa oli pohjat kahdelle hyökkäävälle ketjulle, mutta nyt Suomen hyökkäys tulee olemaan ykkösketjun varassa. Ilman Koivuakin Suomella on vahva pohja, sillä joukkueella on ehdokas kisojen parhaaksi hyökkääjäksi (Ruutu), puolustajaksi (Pitkänen) ja tietenkin maalivahdiksi (Lehtonen). Haaveissa olevaan kultamitaliin yltäminen vaatisi kuitenkin Lehtosen, Pitkäsen ja Ruutun superpelaamisen lisäksi huimaa venymistä koko muulta joukkueelta. Realistisena tavoitteena pidän mitalia. Venäjä ja Kanada ovat kaksi muuta mitalisuosikkia, vaikkei kummallakaan joukkueella ole jalkeilla paras mahdollinen kokoonpanonsa.
Venäjältä puuttuvat mm. ikäluokan lahjakkain hyökkääjä Ilja Kovalchuk sekä Anaheimissa pisteitä nakutteleva Stanislav Chistov. Viime kisojen parhaaksi puolustajaksi valitun Igor Kniazevin kesäinen sopimus Carolinan kanssa jätti hurjan aukon puolustukseen - sekä fyysisesti mutta erityisesti henkisesti. Jos viime hetken tiedot puolustaja Vladimir Korsunovin loukkaantumisesta ja joukkueesta putoamisesta pitävät paikkansa, niin tilanne näyttää venäläisittäin vieläkin pahemmalta. Korsunov oli jo ehditty valita ryhmän kapteeniksi, joten hänen poissaolonsa heikentää ennestäänkin joukkueen haavoittuvaisinta osa-aluetta eli henkistä johtajuutta ja puolustamista. Fedor Tjutinilla, Maxim Kondratjevilla ja Kiril Koltsovilla on kyllä taitoa, mutta nähtäväksi jää, pystyykö kukaan heistä ottamaan vapaana olevaa johtajan paikkaa. Puolustuksen lukkona oleva Andrei Medved on kelpo maalivahti, mutta ei Kari Lehtosen tasoa.
Venäjän hyökkäys on ilman Kovalchukia ja Chistoviakin turnauksen lahjakkain, mutta uskon, että osa venäläisistä pelaajista keskittyy näyttämään taitojaan skouteille eikä nöyrry joukkuepelaamiseen. Venäjä ei ollut vielä tätä kirjoittaessani julkaissut lopullista joukkuettaan, mutta seuraamisen arvoisia pelaajia ryhmässä on runsaasti. Ykkösketjun Aleksander Ovechkin - Juri Troubachev - Aleksander Polushin olen jo maininnutkin. Siinä on kahden voimahyökkääjän keskelle laitettu pienehkö, mutta älykäs ja loistavan tasapainon omaava pelintekijä. Lyhyiden suomalaisten senttereiden kannattaa seurata Troubachevia ottaakseen mallia siitä miten pienehkön pelaajan pitää ottaa taklaus vastaan.
Muita valttikortteja voivat olla Kanadan juniorisarjoissa pelaavat Timofei Shiskanov ja Jevgeni Artukhin sekä ensi kesän ykkösvaraukseksi veikattu arvoituksellinen Nikolai Zherev. Venäjän hyökkääjistö taitaa olla kisojen isokokoisin, joten heitä vastaan Suomen hyökkääjien pitää antaa apuja puolustajille tai muuten Lehtoselle tulee liikaa hommia.
Kotiyleisö tulee kannustamaan Kanadaa raivoisasti eikä joukkue ole voittanut maailmanmestaruutta viiteen vuoteen. Ratkaisevan tärkeää on miten kanukit pystyvät kantamaan paineet. Joukkueessa on neljä NHL-kokemusta omaavaa pelaajaa; puolustajat ja Carlo Colaiacovo varakapteeni Steve Eminger sekä hyökkääjistä kapteeni Scottie Upshall ja varakapteeni Pierre-Marc Bouchard. Kanadalla ei ole kuitenkaan jalkeilla paras mahdollinen joukkueensa, sillä poissa ovat jo nyt ammattilaiskaukaloihin siirtyneet maalivahti Dan Blackburn, puolustaja Jay Bouwmeester ja hyökkääjistä Rick Nash, Steven Weiss ja Jason Spezza. Tämän vuoden joukkue vaikuttaa viime vuotista Kanadaa vaisummalta ryhmältä, joten en pidä Suomen voittoa kotijoukkueesta kovinkaan isona yllätyksenä.
Kanadan ja Suomen välinen runkosarjaottelu näytetään Suomessa suorana uudenvuodenyönä alkaen kello 2.35. Ruotsi ja Tsekki-pelistä nähdään tiivistelmät seuraavana aamuna. Ruotsi-pelin tiivistelmä siis 29.12 kello kymmeneltä ja Tsekki-pelin tiivistelmä 31.12. myös kello kymmeneltä. Kanava on tietenkin kakkonen. Jatkopelien televisiontiaikataulu riippu Suomen kisamenestyksestä.
Veikkaamalla voit voittaa
Yleensä nuorten kisoissa yksi joukkue saa hurmoksen päälle ja ylittää itsensä. Näissä kisoissa uskon että Ruotsi venyy hurjasti ja selvittää tiensä pronssiotteluun, missä se häviää kotijoukkue Kanadalle. Loppuottelussa Suomi ja Venäjä ratkaisevat kullan kohtalon ja finaalin parhaana pelaajana palkitaan Kari Lehtonen. Lopuksi veikkaukseni lopulliseksi järjestykseksi, kisojen tähtikentälliseksi sekä ensi vuoden ensimmäiseksi lottoriviksi.
Lopulliset sijoitukset: 1. Suomi, 2. Venäjä, 3. Kanada, 4. Ruotsi, 5. USA, 6. Sveitsi, 7. Tsekki, 8. Slovakia, 9. Saksa, 10. Valkovenäjä.
Ykköstähdistö: Jokinen-Ruutu-Polushin, Pitkänen-Eminger, Lehtonen
Kierroksen numero 1/03 lottorivi: 10, 13, 14, 16, 18, 20, 25
Jatkoajan toimittajien kommentteja valituista pelaajista:
#2 Jussi Timonen: ”Nuori Timonen on saanut viime liigapeleissä aika paljonkin peliaikaa ja noussut hierarkiassa Tepsin viidenneksi pakiksi. Tosin valmentaja Kari Jalonen antaa peliaikaa kovin eri tavoin eri peleissä. Yhdessä ottelussa joku pakki voi istua koko ottelun penkillä vaikka hänet on merkitty kolmanteen pakkipariin, joten kirkossa kuulutettu Timosen asema ei vielä Palloseurassa ole. Pojan otteissa oli alkukaudessa hirveää hermoilua, joka näkyi pahoina merkkausvirheinä ja kiekon menetyksinä. Timonen kävi hakemassa muutaman pelin tuntumaa Turun kakkosjoukkue TuTosta ja tämän jälkeen nuorukainen on pelannut kuin vanha tekijä. Tällä tarkoitetan rolandcarlsson-tasoista liigajyrää. Eli Timonen pelaa nykyään joukkueessa hyvin varmaa peruspeliä, missä virheitä pyritään välttämään kaikin keinoin. Joskus Timonen on kulmaväännöissä myöhässä kun kadottaa kiekon ja sen takia hän tai hänen pakkiparinsa joutuu ottamaan jäähyn, mutta jäähyherkäksi Timosta ei voi pahalla tahdollakaan sanoa. Kolikon toisena puolena Timosen kieltämättä hyvä tekniikka näkyy nykyään ainoastaan oivaltavissa syötöissä - jotka eivät ole mitään vapauttavia pystysyöttöjä - vaan näppäriä perussyöttöjä mitä kukaan ei odota. Odotan Timoselta paljon nuorten kisoissa, jossa rooli on paljon vapaampi ja poika pääsee käyttämään luovuuttaan. Timonen oli ainakin Mestis-peleissä erinomainen ylivoimassa siniviivalla valelaukauksineen ja kykeni siten pelaamaan omalle joukkuelleen hyviä laukaisupaikkoja.” //AH
#3 Topi Jaakola: ”Oli alkukaudella joukkueen parhaimmistoa. Pelasi oman ruutunsa täysin tyydyttävästi. Kiekollisessa pelissä vielä kehitettävää. Kohtuullinen liike, mutta paineen alla ja isoja vastustajia vastaan vaikeuksissa. Ei hirveän fyysinen, taklaa kohtuullisen vähän. Peliaika pudonnut virheiden myötä, nykyään n. 5-10 min/peli. Seitsemäs puolustaja, jota käytetään yleensä vähän (Reksa oppinut omalla urallaan pelaamaan tasaisesti kuudella pakilla). Viimeinen vaihde puuttuu, pelannut aika tasapaksusti. Saa varmaankin paljon peliaikaa kisoissa.” //JK
#4 Joni Pitkänen: ”Oli vaikea alkukausi. Istui välillä viltissä, kun virheitä tuli liikaa. Marras-joulukuussa pelannut useita hyviä pelejä. Kärppien paras puolustaja kiekollisessa pelissä. Peliaika kasvanut kauden myötä, etenkin ylivoimalla kovasti vastuuta. Joukkueen parhaiten liikkuva puolustaja, pitkiä nousuja omalta alueelta kiekon kanssa. Erittäin jäähyherkkä, useita tyhmiä jäähyjä. Pääsääntöiset syyt väkivaltaisuus, korkea maila ja ryntäys. Oikutteleva luonne.” //JK
#19 Teemu Jääskeläinen: ”Jääskeläinen on tällä kaudella ollut ns. 5-6 pakki, osin nuoresta iästä johtuen. Aika monessa pelissä jäänyt sivuun av:ssa ja yv:ssä, sekä ketjujen tiivistämisessä. Päässyt pelaamaan jos pakkeja jäähyllä. Miehellä on potentiaalia, mutta ei mitään huippua. Ei ainakaan liigapeleissä ole sitä näyttänyt. Tosin vastuu ei ole kova Ilveksessä, toisaalta hyvä, toisaalta ei. No toistaiseksi ei ainakaan minun henk.koht.odotuksia Teemu ei ole vastannut. Tosin vastuuta antamalla Teemu vois kehittyä enemmän. Mutta mies on 19-v, joten kiire ei ole. Jesse Niinimäki saa enemmän vastuuta, mutta Jesse onkin lahjakkaampi. Kyllä nuorissa Teemu pärjää, ainakin odotan täysin niin. Ja kakkosyv:ssä ei varmastikaan ole niin kovia paineita kuin ykkösessä. Eiköhän Teemu siellä pärjää.” // VS
#25 Tuomas Immonen: ”Välillä pelannut ihan kuuden pakin joukossa, välillä sitten taas istunut penkillä. Alkukaudesta pääsääntöisesti A:ssa. Sitten kun Printz sivuutettiin, niin Tuomas sai vastuuta. Joutunut muutamaan otteeseen kesken matsin vilttiin, kun on tehnyt aivan katastrofaalisia mokia, joista on tullut omiin maaleja. Taitava kiekon kanssa ja ihan ok luistelija. Sitkeä jätkä ja roikkuu paidassa kyllä kiinni, mutta kovuutta ja voimaa uupuu. Kukkakeppi-tyyppiä ja kuten koutsi Jalonen totesi, niin tulee varmasti kauden kuluessa ns. äijistymään. Punttisalia kaivattaisiin. YV-kyvyistä en oikein osaa sanoa, kun en ole nähnyt kuin ehkä yhden A:n matsin, jossa on saanut ylivoimalla peliaikaa. Eiköhän se tolla taitomäärällä junnuissa pitäisi natsata.” //ML
Tepsiläiset hyökkääjät: #13 Matti Aho, #21 Juho Lehtisalo, #22 Tomi SykköOikeastaan kaikki Tepsin hyökkääjäjunnut ovat veistetty samasta puusta. Innokkaasti luistelevia mikkokankaanperiä kaikki tyynni. Vauhtia ja tsemppiä löytyy - järkeä sitten vähemmän. Hyökkääjäjunnut on ripoteltu kolmos- ja neloskenttään. Kolmoskenttää yleensä johtaa jo yli-ikäinen Mikko Kankaanperä ja tämä kenttä saa joka pelissä tasaisesti peliaikaa. Sykön tultua kokoonpanoon on nelosen peliaika lisääntynyt - tai ainakin viltitykset ovat vähentyneet.
Sykkö on näistä pörrääjistä paras. Pirun vauhdikas kulmissa ja osaa suojata kiekkoa todella hyvin. Kaipaa peliinsä suoraviivaisuutta, sillä Sykön bravuuri on luistella maalia ympäri suojaten kiekkoa kunnes lopulta menettää sen tai kokeilee jotain epätoivoista rystyvippiä maalille. Kyse on varmaankin nuoruuden innosta, jossa tsemppi syrjäyttää järkevän pelaamisen. Sykön nopeus taitaa perustua vahvoihin jalkoihin. Sykkö lienee näistä pelaajista jäähyherkin sen takia, että hän on myös vahvin. Mutta Sykkö on pistänyt silmään tulevana Pelimiehenä. Sykkölle haettiin peliaikaa UJK:sta, mutta ilmeisesti koulun yhteensovittaminen Uudessakaupungissa pelaamisen kanssa ei oikein toiminut. Sykön kannattaisi todella viettää loppukausi Mestiksessa miesten peleissä Tepsin hajavaihtojen sijasta.
Lehtisalo on sopinut ihan kivasti Matias Metsäsalon ja Suoraniemen kenttään, mutta totuuden nimissä täytyy sanoa, että Lehtisalo on näistä kolmos-neloskentän jyristä se heikoin lenkki. Luistelee silti sähäkästi muun kentän mukana. Sähäkkäällä tarkoitan nopeita spurtteja, pysähdyksiä, suunnanvaihtoja ynnä muuta. Taklata Lehtisalo ei minun mielestäni osaa eikä häneltä koskaan tule niitä terävämpiä ratkaisuja. Ei saa mielestäni kovinkaan paljon peliaikaa ja hän on usein se pelaaja kenet joko jätetään kokoonpanosta pois tai joka pelin kuluessa penkitetään.
Ahosta muuten sen verran, että olen nähnyt häntä muutamassa harjoituspelissä ja minusta on ihme ettei hän ole vielä esiintynyt miesten joukkueessa. Tosin minulla ei ole juurikaan käsitystä miten pelit junnuissa ovat menneet. Veikkaisin, että kyse on siitä, ettei Aho osaa pelata sekä laidassa että keskellä. Lehtisaloa parempi Aho minusta kuitenkin on. Ahokin muistuttaa pelimiehenä Kankaanperää eniten, koska ainakin näkemissäni harjoituspeleissä poika otti hirveitä riskejä hyökkäyspäässä, jotka onnistuessaan nostattavat koko hallin seisoviin suosionosoituksiin. Tai vastuja nappaa kiekon ja pääsee ylivoimahyökkäykseen. Viihdyttävä pelaaja kuitenkin.//AH
#18 Matti Näätänen: Näätänen kuuluu ehdottomasti kauden positiivisimpiin yllättäjiin. Todella sähäkkä ja todella nopea kaveri. Tekee ihan hyvin paikoista maalejakin. Varmasti pystyy pelaamaan hyökkäävissä ketjuissa, ja niihin mies mielestäni kuuluukin. Bluesissa viime ottelut pelannut kakkosketjussa sentterinä Mike Stapleton ja toisella laidalla Peter Sarno. Aika paljon tosin ollut myös kahdessa viimeisessä ketjussa, mutta en näe Näätästä mitenkään puolustavana pelaajana, koska mikään kovin fyysinen hän ei kuitenkaan ole. Lisäksi vauhtia taitaa olla välillä vähän liikaakin kun ei kiekko aina tahdo pysyä mukana. Todella positiivinen pelaaja kuitenkin ja uskaltaa haastaa ja yrittää. Sanotaan näin, että tsemppiä löytyy varmasti, mutta aggressiivisuudesta en muuten oikein tiedä. Ei kovin fyysinen tai aggressiivinen, näin sanoisin. Pystyy varmaan tarvittaessa kolmosessakin pelaamaan, mutta nuorten kisoissa kyllä ehdottomasti kannattaisi käyttää häntä hyökkäävissä ketjuissa. Se on minun mielipiteeni. Huippulupaava kaveri. Niin on varmaan Jalasvaarakin, hänen otteitaan en vaan niin paljoa ole saanut seurata, että osaisin näin tarkasti kaveria arvioida. Näätäsen tehot muuten 26 pelissä 5+4. // TA
#17 Henrik Juntunen: ”Suurin tasonnostaja. Vähentänyt fyysistä peliä ja saanut lisää liikettä. Laukaus hyvä ja tarkka, tekee yleensä maalin paikan saadessaan. Ei ota enää niin paljon jäähyjä kuin ennen, mutta vieläkin välillä naksahtaa. Oli ennnen kautta 14. hyökkääjä, nyt ensimmäinen pelaaja, joka nostetaan ylemmäs nelosketjusta. Peliaika kasvanut koko ajan, hyvä liike ja uskaltaa haastaa vastustajaa. Motivaatiossa suurin kehitys, ei enää samanlainen kiukuttelija kuin ennen. Tärkeä pelaaja kisoissa!” //JK
#20 Jussi Jokinen: ”Paljon peliaikaa, pelannut koko kauden Lieversin ja Potaichukin kanssa. Terrierimäinen, pelaa kaikki tilanteen loppuun asti. Ottaa todella vähän jäähyjä. Tekee suurimman osan maaleistaan maalin edestä, vaikka kooltaan varsin mitätön. Todellinen taistelija. Liike voisi olla parempaakin, ei mitenkään nopea pelaaja. Huipputärkeä maskimies omalle joukkueelleen. Kehitys jatkunut tasaisena, onnistunut liigassa.” // JK
#23 Tuomas Mikkonen: ”Mikkonen on sikäli ylittänyt ennakko-odotukset, että hän on pelannut koko kauden hyökkäävässä ketjussa. JYPissä ei varsinaisesti voi puhua ykkös-, kakkos- ja kolmosketjusta, koska peluutus menee milloin mitenkin, mutta Mikkonen joka tapauksessa on yhden näistä ketjuista vakijäsen.
Mikkonen ei ole kovin tuhoisa pelaaja hyökkäyspäässä kiekollisena, vaan hänen vahvuutensa siellä perustuvat enemmän voimaan ja asenteeseen - hänhän on varsin kookas ja vahva pelaaja. Mikkosella lienee jonkin verran taitoa varastossa, mutta se ei tämän kauden peleissä ole juuri käynyt ilmi. Pitäisin kolmosen vääntäjä - roolia hänelle ominaisempana.
Mikkosen jäähyminuutit perustuu ainoastaan siihen, että hän pyrkii taklaamaan ja taklaa paljon. Mikään mailallahakkaaja hän ei missään tapauksessa ole, vaan taklaukset ovat joskus vääriä ja jäähyjä tulee etupäässä tästä. Mikkonen on fysiikkansa puolesta suhteellisen valmis liigapelaaja, mutta kiekollista peliä on kehitettävä." //MM
"Itse ajattelin kauteen lähdettäessä, että hyvä on, jos Mikkonen saa vakiinnutettua pelipaikkansa. Siinä mielessä on tietenkin ylittänyt odotukset, koska pelaa tätä nykyä JYP:n varsinaisten nimimiehien (jos meillä sellaisia on) kanssa samoissa vitjoissa. Vähän vaihtelee: pelannut milloin Sillgrenin ja Perrinin kanssa, milloin Vostrakin ja Hauhtosen kanssa, jne. Joka tapauksessa ns. hyökkäävissä ketjuissa. Saa siis myös runsaasti peliaikaa. Mikkosen rooli on jossain määrin puolustava, ketjukavereista johtuen tietenkin. Katsoisin, että Mikkonen on enemmän vääntäjä. Tosin hieman vaikea sanoa varmaksi, koska rooli JYP:ssä on se mikä on. Isokokoiseksi kaveriksi liike on varsin kelpo, ei mikään "hidas mutta kankea". Saisi pelata fyysisemmin, enemmän taklauksia ja jopa enemmän vääntöäkin. Ei ole erityisen jäähyaltis, rauhallinen kaveri. Potentiaalia on, mutta katsoisin kyllä, että ei ole Pihlmanin veroinen. Siis jos verrataan näiden kahden kehitystä tässä vuosien varrella." //SL
