− Ei Vitjaz sun kanssa, Pikkarainen sanoi minulle, kun näimme Lennart Petrellin jäähyväispelissä lauantaina.
Hän tuli minua vastaan nuuska ylähuulessa Nordiksen käytävällä Koffin lippa taaksepäin päässä.
− Sun kannattaisi lopettaa noi kirjoitushommat tai ainakin kirjoittaa vaan pöytälaatikkoon, hän neuvoi.
Pahoittelin asiaa.
− Sä teet ihan kamalasti virheitä, hän sanoi.
Sanoin, että pyrin korvaamaan määrällä tekstin laatua.
− No sehän on ihan kuin kotoisessa Liigassamme, Pikkarainen sanoi. Mutta kun sä kuitenkin kirjoitat, niin voisit kirjoittaa siitä Jyväskylän Lundbergista.
− Lambertista?
− Just siitä Adam Lambertista. Ei toi kolkkapoikien sarja mikään Nuori Suomi - projekti kuitenkaan ole.
Pikkarainenhan tarkoitti tietenkin Brad Lambertia. Lambert on vaihtamassa seuraa ihan vaan koska vaihtelu virkistää. Lambert onkin viimeisen kolmen vuoden aikana vaihtanut seuraa useammin kuin keskivertomies kalsareita. Ensin isolla kohulla Salpausselän juurelta Stadiin ja siitä matka jatkui Jyväskylään.
Lambert aloitti kiekkouransa Lahessa kaksivuotiaana. Hänen isänsä Ross Lambertin kertoman mukaan taapero-ikäinen Lambert vain veti luistimet jalkaan. Sen jälkeen hän pelasi kuusi vuotta vanhempia pelaajia vastaan ja oli kentän paras pelaaja.
Ross Lambert kuvailee poikaansa maailman parhaaksi joukkuepelaajaksi. Antti Pennanen oli tästä vuodenvaihteessa pelattujen nuorten MM-karkeloiden aikaan jokseenkin eri mieltä. Kaikille lienee selvää, että valmentaja on tässä kohtaa pahasti skutsissa.
Yhtä skutsissa on Jyväskylän ylpeyden ykköskoutsi Jukka Ahvenjärvi. Hän on Lambertin sijaan peluuttanut enemmän Joakim Kemelliä, joka on Lambertille korvamerkityllä peliajalla tehnyt pisteitä Liigassa enemmän kuin moni muu. Itse asiassa enemmän kuin kukaan muu.
Mutta tämä ei Ross Lambertille maistu. Ensi vuonna on Änärin varaustilaisuus ja skloddille pitäisi saada korkea varausnumero. Tällainen Kemellin tehokas heiluminen ei näytä hyvältä skouttien silmissä, kun Brad ei näytäkään niin hyvältä kuin joukkuekuvassa.
Tiedä sitten, miltä näyttää Ross Lambertin heiluminen NHL:n kykyjenetsijöiden silmissä. Se joukkue, joka Lambertit varaa, saa aika kovan tutkaparin: maailman parhaan yksilöurheilijan lajissa nimeltä jääkiekko ja NHL:n vaativimman faijan.
Ennen eroamistamme Pikkarainen vielä sanoi minulle:
− Tiedätkö muuten, mistä Hakametsä on todiste?
− No? kysyin.
− Lande autioituu. Tupa kerrallaan.
Värityskirja on toimittaja Petri Lajusen ajankohtaisiin aiheisiin tarttuva pakina, joka julkaistaan sunnuntaisin.
