Mielipide

Paitsiossa: Lätkän seuraaminen ei ole hetken huumaa, vaan siihen on panostettava

LIIGA / Kolumni
Kaikkein eniten huhtikuun pudotuspeleistä saavat ne, joiden kaveriporukka on ollut hallilla jo syyskuussa, kirjoittaa Jatkoajan maajoukkuetoimituksen päällikkö Tuuli Määttä.

Lätkää ei kesän aikana ollut ikävä.

Joinain kesinä sitä kaipaa paljonkin. Kesäkuumalla olisi mukavaa päästä viileään halliin oleskelemaan. Tänä vuonna ilmeisesti kävi niin, että HPK:n Game Sevenissä ratkennut mestaruus sekä Leijonien hektinen ja maaginen MM-rupeama riittivät. Kesän kynnyksellä olin saanut lätkästä tarpeekseni – hetkeksi.

Reissailun ja aikatauluongelmien takia myös Pitsiturnaus sekä Lahdessa pelattu All Star -ottelu jäivät minulta väliin. Pysyin poissa halleista yli kolme kuukautta yhteen menoon – ennätys moneen vuoteen.

Jos lätkää olisi ollut oikeasti ikävä, olisin aikatauluttanut paremmin.

Nyt, kun olen ehtinyt alkaneesta kaudesta nähdä muutaman viimeisen harjoitusottelun sekä liiga-avauksen, ääni kellossa on muuttunut. Nyt en ole varma, miten edes selvisin koko kesästä ilman lätkää.

+++

Jengi joukkueessa on vaihtunut sitä tahtia, etten tunnista edes kaikkia hyökkäävien ketjujen kavereita junnuista puhumattakaan. Luulen vanhojen partojen palanneen joukkueeseen ja puolustajan siirtyneen hyökkääjäksi, vaikka kyseessä ovat uudet tyypit vanhoilla numeroilla.

Ei haittaa. Jengi katsomossa on vaihtunut vähemmän. Samat naamat, samat kuivat vitsit, samat rennot hallirutiinit. Samat naurunpyrskähdykset, jotka saavat vedet valumaan silmistä.

Ihanko oikeasti elin koko kesän ilman tätä?

+++

Pudotuspelien aikaan huuma ja voitonnälkä ovat todellisia. Ne vievät mennessään.

Syyskuussa koko kannu on kuitenkin pelkkä tekosyy. Harva tulee halliin nyt vain siksi, että puolen vuoden päästä saattaa alkaa tapahtua. Nyt paikalle tullaan katsomaan vaikkapa uudistuneen ykkösketjun pelivirettä tai nuoren maalivahdin kehitystä. Kausi on pitkä, ja mitä tahansa ehtii tapahtua ennen huhtikuuta.

Mutta jos halliin yhtään tekee mieli, kannattaa lähteä. Jääkiekon seuraaminen on pitkäjänteinen ja itseään ruokkiva harrastus, joka vaatii aikaa. Huhtikuun pudotuspelikiimassa syvimpään huumaan yltävät ne, jotka ovat vaivautuneet halliin jo syyskuussa.

Toisin sanoen lätkän seuraaminen ei ole hetken huumaa, vaan siihen on myös panostettava. Se on omanlaisensa sitoutuminen joukkueeseen ja katsomoporukkaan – jokaviikkoinen jälleennäkeminen.

Kausi on pitkä.

Onneksi.

Tuuli Määtän jääkiekkokulttuuriin keskittyvää Paitsiossa-palstaa julkaistaan joka toinen sunnuntai.

» Lähetä palautetta toimitukselle