Mielipide

Paitsiossa: Paitsiosääntö on tylsä aikuisten juttu, jota ei tarvitsekaan ymmärtää

LIIGA, MAAJOUKKUE, NHL / Kolumni
Paitsiosäännön sisäistäminen on tärkeä osa porukkaan kuulumista, mutta jääkiekosta voi nauttia muutenkin, kirjoittaa Jatkoajan maajoukkuetoimituksen päällikkö Tuuli Määttä.

Kotonani oli taannoin kourallinen tuttuja viettämässä viikonloppuiltaa, ja koska paikalla oli myös jääkiekkoa seuraava ystävättäreni, laitoin suoran NHL-matsin televisioon näkyville. Ottelu ei ollut erityisen kiihkeä eikä lätkä kiinnostanut suurinta osaa paikalla olijoista, joten sitä seurattiin sivusilmällä. Kesken kaiken minä ja ystävättäreni älähdimme yhtä aikaa: "Paitsio!" ja peli televisiossa vihellettiinkin saman tien poikki.

Kaikki muut vieraat katsoivat meihin hämmästyneinä ja me katsoimme yhtä hämmästyneinä takaisin.

Tokihan paitsio, tuo suuri joukkueurheiluklisee, oli tälle porukalle päivänselvä ja jokapäiväinen juttu?

Mutta ei. Muiden vieraiden mielestä olisimme saattaneet yhtä hyvin alkaa puhua vierasta kieltä. Erottamalla pelitapahtumista jotain, mikä muilta meni ohi, olimme vahingossa tulleet näyttäneeksi ja jopa alleviivanneeksi, miten tuttua lätkän seuraaminen meille on. Olimme paljastaneet olevamme osa kulttuuria, johon muut paikalla olijat eivät kuuluneet.

+++

Paitsion määritelmä ehkä kuulostaa monimutkaiselta: hyökkäävän joukkueen pelaaja on sijoittunut jo hyökkäysalueelle, kun kiekko ylittää siniviivan keskialueelta hyökkäysalueelle.

Kuka tahansa, joka jääkiekkoa on joskus pelannut tai hieman seurannut, tietää säännön kuitenkin käytännössä olevan melko yksinkertainen. Yleensä paitsio vihelletään silloin, kun jollakulla hyökkäävästä joukkueesta on liian kova kiire siniviivan tuntumassa.

Ilman paitsiosääntöä jääkiekko näyttäisi hyvin erilaiselta. Moni joukkue saattaisi jättää pitkät ja taidokkaat hyökkäysten rakentamiset kokonaan väliin ja lähteä etsimään nopeita maaleja siten, että omat pelaajat kaartelisivat vastustajan maalin edessä tauotta. Paitsiosääntö on myös erikoistilannepelaamisen perusta, sillä ylivoiman pakkopelissä on yleensä käytössä kaikki mahdollinen tila siniviivasta kaukalon päätyyn. Alivoimalla oleva joukkue pystyy purkamaan pelin juuri laukomalla kiekon siniviivan yli, jolloin kaikki ylivoimalla olevan joukkueen pelaajat joutuvat hetkellisesti poistumaan keskialueen puolelle.

Lisämakunsa jääkiekon seuraamiseen tuo sekin, miten paljon tunteita paitsiovihellykset saattavat joskus nostattaa.

+++

Sana paitsio ei ehkä avaudu kaikille, mutta englannin kielen vastine offside kuvaa tilannetta hyvin: offsiden voisi tässä asiayhteydessä vapaasti suomentaa "väärällä puolella".

Kun puhekielessä joku on paitsiossa, hän on yleensä porukan ulkopuolella tai muiden ihmisten toimien takia kyvytön tekemään jotain. Siitä tulee myös tämän palstan nimi, sillä valtaosa palstalla julkaistusta teksteistä on kirjoitettu jääkiekon ulkopuolisesta näkökulmasta.

Jääkiekkokulttuurissa sen sijaan voisi ajatella, että juuri paitsiosäännön sisäistäminen on tärkeä osa porukkaan kuulumista. Totta kai juuri minä ja ystävättäreni protestoimme yhtä aikaa ilmiselvää paitsiota – me molemmat näemme kymmeniä pelejä joka kausi, yleensä yhdessä.

+++

Kulttuurin – tässä esimerkissä paitsion – ymmärtämisessä ei ole kysymys pelkästään tietämisestä vaan sisäistämisestä. Vierailleni ei tullut yllätyksenä se, että osasimme määritellä paitsion, vaan se, että erotimme sen pelivilinän keskeltä.

Omalta kannaltani tietenkään ei ollut kyse siitä, että olisin sattumalta "erottanut jotain pelivilinän keskeltä". Olen seurannut lätkää kymmeniä vuosia ja osaan odottaa paitsiovihellyksiä. Etsin automaattisesti katseellani paitsiota aina, kun kiekko on lähelläkään siniviivaa.

Tärkeintä mielestäni on kuitenkin se, ettei paitsiosäännön ymmärtäminen saati sisäistäminen ole ottelun seuraamisen kannalta edes merkityksellistä. Jääkiekosta voi hyvin nauttia, vaikkei joka siniviivaylityksellä kyttäisikään paitsiota kokeneen kannattajan tavoin. Olen itse seurannut esimerkiksi MM-lätkää niin pienestä asti, että pidin paitsiota tuolloin tylsänä aikuisten juttuna, joka ei koskenut minua ja jota minun ei tarvinnutkaan ymmärtää. Osasin silti nauttia jokaisesta hetkestä.

Työ opettaa tekijäänsä ja jääkiekko seuraajaansa. Vaikkei vielä ymmärtäisikään paitsiosäännöistä yhtään mitään, ne oppii hiljalleen.

Paitsiosääntö on loppujen lopuksi juuri meidän katsojien kaveri, joka tekee otteluiden seuraamisesta mielekkäämpää.

Tuuli Määtän jääkiekkokulttuuriin keskittyvää Paitsiossa-palstaa julkaistaan joka toinen sunnuntai.

» Lähetä palautetta toimitukselle