Jesse Puljujärvi pääsi ensimmäistä kertaa irti Carolina Hurricanesin paidassa viime viikon sunnuntaina. Siirto Edmonton Oilersista tapahtui ennen siirtotakarajaa helmikuun puolella, mutta visuumiongelmat viivästyttivät Puljujärven Hurricanes-debyyttiä muutamia viikkoja.
Ensimmäisessä ottelussa Puljujärvi viiletti nelosketjussa Paul Stastnyn ja Stefan Noesenin kanssa, mutta toiseen peliin New Jersey Devilsiä vastaan Puljujärvi nostettiin tähtihyökkääjä Andrei Svetšnikovin loukkaantumisen myötä paraatipaikalle ykkösketjuun Sebastian Ahon ja Seth Jarvisin rinnalle.
Tehoille Puljujärvi ei vielä päässyt, mutta ensimmäisten otteluiden perusteella Hurricanes vaikuttaa suomalaishyökkääjälle parhaalta mahdolliselta pelipaikalta juuri tällä hetkellä.
Hurricanesin hyökkäyspelaaminen pohjautuu vahvasti tilanteiden rakentelemiseen päätypelien kautta. Suhteellisesti muihin joukkueisiin verrattuna osassa ovat muun muassa viivalaukaukset, joita Hurricanes käyttää käytännössä enemmän kuin mikään toinen NHL-joukkue.
Tällä kaudella joukkue on laukonut tasaviisikoin keskimäärin peräti 67,5 kertaa 60 minuuttia kohden. Lukema on sarjan korkein melko selvähköllä marginaalilla. Kyseisessä tilastossa Hurricanes on ollut viiden kärjessä myös kolmella edellisellä kaudella.
Heti ensimmäisistä vaihdoista alkaen Puljujärvi toteutti tätä pelitapaa vahvasti. Hän oli ensimmäisenä päätykiekossa, varmisti kiekonhallinnan pysymällä pelivälineessä ja suojaamalla aktiivisesti kropallaan. Hän pelasi kiekkoa viivaan, oli sitten ensimmäisenä irtokiekossa ja piti päätypelin elossa ja palautti pelivälineen taas viivaan.
Oilersissa Puljujärven peluuttaminen lajin taitavimpien supertähtien rinnalla oli tällä kaudella monesti ongelmallista siksi, että tilanteet kuihtuivat liian usein hänen lavassaan. Tästä alkoi myös negatiivinen kierre, joka selvästi vaikutti Puljujärven itseluottamukseen. Hän pyrki mahdollisimman yksinkertaisiin ratkaisuihin, vaikka potentiaalia olisi ollut muuhunkin.
Kuitenkaan toisessa ottelussa Ahon ja Jarvisin rinnalla tästä ei muodostunut ongelmaa.
Toki jokaisessa tilanteessa Puljujärvi ei pystynyt säilyttämään kiekonhallintaa, mutta toisaalta monessa tilanteessa hän pystyi. Lisäksi pelintekemisen saralla nähtiin muutama vahva otatus, kun Puljujärvi alusti sekä Aholle että Jarvisille tekopaikat sektorista oivaltavien ja nopeiden yhden kosketuksen syöttöjen avulla.
Ahon kanssa näytti muutenkin olevan tallella jonkin sortin kemiaa. Monet varmasti muistavat, kuinka hyvin kaksikko pelasi aikanaan yhteen nuorten MM-kisoissa.
Puljujärven kenties suurin ongelma Oilersissa oli kuitenkin henkilökohtainen tehottomuus. Ironista onkin, että Hurricanes jäi molemmissa Puljujärven ensimmäisissä otteluissa maaleitta. Joukkue on toki isommassakin kuvassa tuskaillut tällä ja myös aiemmilla kausilla nimenomaan viimeistelytehokkuuden kanssa. Tässäkin mielessä Puljujärvi on hyvin Hurricanesin näköinen pelaaja.
Ironista onkin, että Hurricanes jäi molemmissa Puljujärven ensimmäisissä otteluissa maaleitta.
Henkilökohtainen tehottomuus on suurin uhkakuva sille, pystyykö Puljujärvi säilyttämään paikkansa Hurricanesin kärkiketjuissa. Nyt siihen avautuu Svetšnikovin pidemmän loukkaantumisen myötä sauma, jonka käyttäminen vaatii eittämättä enemmin tai myöhemmin myös tehoja, vaikka Puljujärvi tekisikin paljon töitä kiekollisena ja kiekottomana ja avustaisi tällä tavoin ketjun pelaamista.
Toisessa ottelussa Devilsiä vastaan Hurricanesin ykkösketju kyllä hallitsi pelitapahtumia melko selvällä marginaalilla muun muassa maalipaikoilla ja -odottamalla mitattuna, ja vastassa oli kuitenkin yksi sarjan parhaista joukkueista. Maalaisjärjellä voisi ajatella, että pitkässä juoksussa tämä kantaa hedelmää myös konkreettisen tuloksen muodossa.
Puljujärveä ei kuitenkaan tietystikään hankittu korjaamaan Hurricanesin tehottomuuteen liittyviä ongelmia tai edes pelaamaan kärkiketjuissa; siirto ykkösnyrkkiin tapahtui enemmän tai vähemmän pakon sanelemana, eikä hän tietysti ole lähellekään Svetšnikovin veroinen pelaaja.
Enemminkin hänestä varmasti ajateltiin alempien ketjujen halpaa vahvistusta, jonka omat vahvuudet sopisivat mahdollisimman hyvin joukkueen pelitapaan ja identiteettiin ja jolla olisi tätä kautta potentiaalia nostaa tasoaan ja suoriutua aiempaa nähtyä paremmin.
Jos Puljujärvi pystyy korvaamaan Svetšnikovin edes jollain tavalla ja vakiinnuttamaan paikkansa väliaikaisesti kärkiketjuissa, on se pelaajan itsensä kannalta ehdottomasti jättionnistuminen – varsinkin kun huomioidaan, kuinka vaikea kausi Puljujärvellä oli menossa ennen siirtoa.
Joka tapauksessa Puljujärven ensimmäiset Hurricanes-ottelut ovat olleet monilta osin parasta Puljujärveä pitkään aikaan. Aika näyttää, onko kyseessä vain muutaman viikon levon ja latautumisen myötä saavutettu kuntohuippu vai pystyykö suomalaislaituri säilyttämään tämän tason pudotuspelien lähestyessä.
Ensikosketuksen perusteella kyseessä on monellakin tapaa täydellisesti toisilleen sopiva pari.
