Taustatietoa Mike Folignosta
Mike Foligno on yksi kaikkien aikojen parhaan ensimmäisen kierroksen, vuoden 1979, kärkipään varauksista. Detroit varasi edellisenä kautena OHL:n runkosarjan pistepörssin voittaneen ja junioriliigan ykköstähdistöön oikeaksi laitahyökkääjäksi valitun Folignon varaustilaisuuden kolmantena pelaajana. Vaikka kovaotteisesta laiturista ei tullutkaan aivan Hall Of Fame -tason pelaajaa, niin hän teki NHL:ssä todella kunnioitettavan uran: 15 kautta ja 1018 runkosarjaottelua, joissa 727 pistettä sekä 2049 jäähyminuuttia ja pudotuspeleissä 57 ottelussa 32 pistettä sekä 185 jäähyminuuttia.
Peräänantamattoman pelityylinsä ja avoimen luonteensa vuoksi hän oli katsojien ja mediaväen suuri suosikki niin Detroitissa, Buffalossa, Torontossa kuin Floridassakin. Buffalossa fanit äänestivät Folignon viitenä perättäisenä kautena joukkueen suosituimmaksi pelaajaksi, ja hän toimi Sapeli-joukkueen kapteenina 1987-1990.
Pitkän pelaajauransa jälkeen Mike liittyi Toronto Maple Leafsin organisaation, josta siirtyi kaudella 1997-98 Colorado Avalanchen NHL-joukkueen apulaisvalmentajaksi. Kesäkuussa 1998 hänet nimitetiin Bob Hartleyn tilalle Avalanchen farmijoukkueen Hershey Bearsin päävalmentajaksi. Viime kesänä hän teki organisaation kanssa kahden vuoden jatkosopimuksen ja valmentaa nyt Bearseja siis neljättä kautta. Hän on tällä hetkellä pisimpään samaa joukkuetta AHL:ssä johtanut valmentaja.
Kanada-Italia-Kanada-NHL
Olet kotoisin Sudburyn kaivoskaupungista Pohjois-Ontariosta, mutta vietit osan lapsuudestasi myös Italiassa.
Onko totta, että haaveilit jalkapalloilijan urasta lapsena?
Kyllä, tottahan se on. Isäni matkusti synnyinmaastaan Italiasta Kanadaan saatuaan sieltä työluvan. Kerättyään tarpeeksi rahaa hän kutsui äitini ja sisareni Kanadaan, jossa minä synnyin vuonna 1959. Talous ja työllisyystilanne suhdannealttiissa kaivoskaupunki Sudburyssä oli kaksi vuotta syntymäni jälkeen huono. Siksi äitini ja me lapset palasimme takaisin Italiaan, jossa meillä oli yhä jäljellä asunto. [Sudbury on nikkelikaupunki - jossa asuu paljon suomalaisia, esim. kaupungin pormestari tällä hetkellä on suomalainen. Sudburyn kaupungin talous on ylös- ja alaspäin menevää nikkelin hinnanvaihtelujen mukaan.//J]
Italiassa jalkapallo oli "se" urheilulaji. Pelasin muiden lasten kanssa päivittäin jalkapalloa, pelipaikkoina maalivahti tai hyökkääjä. Meillä pojilla ei aina ollut potkittavana oikeaa jalkapalloa, vaan käärimme vaatteita mytyksi ja sidomme mytyn naruilla tiukaksi pelipalloksi. Joskus vanhempamme suuttuivat meille, koska käytimme ”pallona” hyviä vaatteitamme - niitä vaatteita, joita olisi pitänyt käyttää vain sunnuntaisin käydessämme kirkossa. Mutta pitäähän sitä tehdä uhrauksia tullakseen ammattilaisjalkapalloilijaksi ...
Ennen kuin sinusta tuli valmentaja teit pitkän uran NHL:ssä. Pelasit yhteensä yli 1000 NHL-ottelua Detroitissa, Buffalossa, Torontossa ja Floridassa. Muistamme Stan Mikita-kypärän ja maalin jälkeen tekemäsi hypyn. Mitä itse pidät NHL-urasi kohokohtina? Entäpä pahimpina pettymyksinä?
Urallani oli monia hienoja hetkiä. Yksi oli rookie-vuosi Red Wingseissä, jolloin rikoin Gordie Howen oikeiden laitureiden tulokasennätyksen tekemällä 36 maalia. Sain pelata monien sellaisten pelaajien kanssa, joita olin nuorempana katsellut televisiosta ... Pete Mahovolich oli sentterinäni, loistava Rogie Vachon maalivahtina, Dale McCourt, joka pelivuosiensa jälkeen valmensi monta vuotta Italiassa. Kilpaileminen maailman parhaiden kanssa on kaikkien urheilulajien ehdoton huipennus - eikä jääkiekko ole siinä suhteessa mikään poikkeus ... Wayne Gretzky, Gilbert Perreault, Daryl Sittler, Jari Kurri - pelaaminen tälläisten miesten kanssa saa sinusta ja pelistäsi parhaat puolet esiin. Pidän melkoisena saavutuksena olla yksi kuudesta pelaajasta, joilla on NHL-urallaan 350 maalia, 750 pistettä, yli 1000 ottelua ja yli 2000 jäähyminuuttia.
Joukkuekohtaisista saavutuksista arvostan NHL:ssä yhä voimassa olevaa Scotty Bowmanin valmentaman Buffalo Sabresin tekemää perättäisten vierasvoittojen ennätystä (10 voittoa). Pelaaminen Maple Leafsissä kauden 1992-93 pudotuspeleissä, jolloin pelasimme ottelun joka toinen päivä 42 päivän ajan - siis 21 peliä 42 päivässä - ja voitimme Norris divisioonan mestaruuden. Seuraavalla kaudellahan liigaan liittyi uusia joukkueita ja pelijärjestystä muutettiin, joten meille jäi viimeinen Norris divisioonan voitto. Urani pahimpia pettymyksiä oli, ettemme päässeet tuolloin loppuotteluun asti, sillä se olisi merkinnyt historiallista finaalia Toronto Maple Leafsin ja Montreal Canadiensin välillä. [Toronto pelasi silloin läntisessä eli Campbell konferenssissa. Joukkue voitti seitsemän ottelun sarjassa Detroitin ja St. Louisin, mutta putosi lopulta LA Kingseille. Toronto johti Kings-sarjaa otteluvoitoin 3-2, mutta hävisi sekä kuudennen että seitsemännen pelin maalein 4-5. //HK]
Pelikamppeet vaihtuvat pikkutakkiin
Työskentelit Toronton organisaatiossa apulaisvalmentajana ja ammattilaispelaajien tarkkailijana (pro scout) ja Denverissä apulaisvalmentajana ennen kuin aloit valmentaa Hershey Bearseja kolme kautta sitten. Miten tärkeänä koet nuo vuodet valmentajanurallesi?
Sain ensikasteeni valmentamiseen Toronton organisaatiossa, St.John's:in farmijoukkueessa Newfoundlandissa. Minulla oli onni saada työskennellä lajin todellisen mestarin, Tom Wattin, kanssa. Tomia kokeneempaa ja järjestelmällisempää valmentajaa ei ole olemassa. Hän oli aina valmistautunut jokaiseen päivään eikä minuuttiakaan harjoitusajasta tuhlattu. Jokainen harjoitus vastasi pelitilanteita ja tehtiin pelinomaisesti - aina maalivahdin poisvetämistilanteisiin saakka, jotka harjoiteltiin valmiiksi molempien vastapuolien osalta, varmuuden vuoksi. Kannan edelleen mukanani piirtotaulua, johon on kaikki mahdolliset maalivahdin poisvetotilanteet piirretty etukäteen. Ihan varmuuden vuoksi.
Työssäni pro-skouttina näin pelejä eri sarjatasoilla, sillä seurasin niin NHL-joukkueiden pelaajia kuin farmipelaajia AHL:ssa ja silloisessa IHL:ssä. Tarkkailin ottelukokonaisuuden sijaan yksittäisiä pelaajia ja arvioin miten taitavia ja hyviä pelaajia kullakin organisaatiolla oli, ja mikä oli heidän rankkauksensa oman organisaationsa sisällä.
Skouttausosastolla oli neljännesvuosittain kokous, jossa yhdessä arvioimme oman organisaatiomme, Toronto Maple Leafsin, pelaajia ja rankkasimme heidät paremmuusjärjestykseen. Samassa yhteydessä arvioimme tekemiemme pelaaja-arvioiden perusteella myös muiden NHL-joukkueiden pelaajiston tason ja organisaatioiden syvyyden. Näiden laskelmien avulla pysyimme huipulla - ja usko minua, tietämys pelaajistosta on avainasemassa rakennettaessa menestyvää organisaatiota tai dynastiaa NHL:ssä.
Voi tietenkin kysyä miksi tiedon hankkiminen on niin tärkeää? No, otetaan esimerkkiksi tilanne, jossa et ole tyytyväinen joukkueesi tämänhetkiseen peliin, tai jotkut joukkueesi tärkeimmistä pelaajista ovat loukkaantuneet, ja haluat tietää mitä muulla on tarjolla. Juuri kykyjenarviointiosaston keräämien tietojen avulla löydät vastauksen kysymyksiin: miten ratkaisen tämän ongelman - ketä peluutan tämän pelaajan tilalla? Sama tilanne jos toinen joukkue soittaa sinun joukkueellesi ja ehdottaa pelaajakauppaa. Kootun informaation perusteella voit arvioida onko tarjottu pelaaja rankattu yhtä korkealle kuin pyydetty pelaaja ja hyväksyä tai hylätä tarjouksen.
Denverissä viettämäni aika oli hyvin tärkeää, koska pääsin mukaan huippuorganisaatioon. Aina johtajistosta, Pierre Lacroixista, Francois Gigueresta ja Michel Gouletista valmennusryhmään, Marc Crawfordiin, Jacques Cloutieriin sekä pelaajistoon, Patrick Royhan, Joe Sakiciin, jne. asti kaikilla Colorado Avalanchen organisaation ihmisillä oli todellakin käsitys siitä miten paljon lajin eteen on uhrattava ja halu toimia kurinalaisesti. Aikani Denverissä opetti minulle paljon joukkuetyöskentelystä sekä Avalanchen tavasta tehdä jokainen asia viimeisen päälle. Päätökset tehtiin ryhmässä, jossa jokaisella osallistujalla oli oikeus sanoa mielipiteensä. Toimitusjohtaja Pierre Lacroixilla oli lopullinen päätösvalta, mutta hänen päätöksensä perustuivat useilta tahoilta hankittuun tietoon - ja tämä toimintamalli on ollut menestyksekäs pitkän aikaa.
Avalanchen kykyjenetsintäorganisaatio on hyvin arvostettu ja heidän tekemäänsä työtä kunnioittaa jokainen, joka tekee töitä varattujen pelaajien kanssa. Aivan kuten kaikki muutkin joukkueet, organisaatio varaa taitoa ja tahtoa, mutta ennenkaikkea he varaavat luonnetta - ja luonne erottaa todella hyvät pelaajat keskinkertaisista pelaajista.
Osa henkilökunnasta on vaihtunut viime vuosina ja uusina miehinä mukaan ovat tulleet mm. apulaistoimitusjohtaja Brian McDonald, päävalmentaja Bob Hartley ja apulaisvalmentaja Brian Trottier, mutta työnteolle omistautuminen ei ole muuttunut miksikään.
Millä tavoin pelaajataustasi on ollut hyötyä valmentajan urallasi? Kuka entisistä valmentajistasi on vaikuttanut eniten sinun valmennustapaasi?
Pelaajatausta hyödyttää valmentajaa, koska silloin ymmärtää mitä pelaaja joutuu kokemaan ja miten hän ajattelee. On kuitenkin monia huippuvalmentajia, jotka eivät ole pelanneet kiekkoa korkeimmalla tasolla mutta ovat opetelleet ymmärtämään urheilijoita. Uskon että monet entisistä valmentajistani - Scotty Bowman, Pat Burns, Roger Neilson, Jim Schoenfeld, John Tortorella, Red Berenson - ovat vaikuttaneet minun toimintatapoihini. Lisäksi minulla on omat henkilökohtaiset kokemukseni vanhempieni, perheeni ja ystävieni kanssa. Tärkeintä on koota kaikki nämä asiat yhteen vaistoksi (gut instinct), kehittää oma tapa saada kaikki irti itsestään ja joukkueestaan.
Kuvailisitko hieman omaa valmennusfilosofiaasi. Mitä seikkoja korostat valmennuksessa?
Valmennusfilosofiani on varsin yksinkertainen: Meidät on laitettu tänne maan päälle vain lyhyeksi aikaa. Uskon, että sillä mitä vaadit omalta työltäsi - minkälaisen panoksen hyväksyt itseltäsi parhaimpaan pyrkiessäsi - vain sillä on merkitystä. Mikä tahansa on mahdollista, jos teet työtä unelmasi eteen jokainen päivä parhaasi antaen.
Pelaajilleni painotan, että tärkeintä on tehdä kaikki mahdollinen juuri nyt, kun yritetään tulla niin hyviksi kiekkoilijoiksi kuin on mahdollista. On tehtävä enemmän ja valmistauduttava paremmin kuin muut joukkueet. On yritettävä kovempaa kuin muut pelaajat. Meidän on kannustettava toisiamme aina vaan parempaan, jotta olisimme mahdollisimman hyvin valmiita sinä päivänä kun mahdollisuus - esimerkki pelipaikka NHL:ssä - joskus tulee.
"You Become Successful By Helping Other Become Successful"
Kumpi sinun mielestäsi on tärkeämpi tavoite AHL-joukkueen valmentajalle; Calder Cupin voittaminen vai lupaavien pelaajien kehittäminen NHL-tason pelureiksi?
Vastaus on sekä että. Molemmat tavoitteet ovat erittäin tärkeitä, eikä niitä ei voi erottaa toisistaan. Jos voitat Calder Cupin, niin voit olla varma, että olet onnistunut myös pelaajien kehittämisessä, sillä olisi vaikea voittaa ellei näin olisi. Toisaalta pelaajia kehittämällä valmentaja saa mahdollisuuden menestyä ja voittaa Calder Cup. Me olemme hävinneet välierät kahtena viime vuonna mutta tappioista huolimatta olemme myös saavuttaneet jotakin. Monet meidän pelaajistamme ovat siirtyneet omassa organisaatiossamme eteenpäin tai ovat saaneet NHL-sopimuksen muualta. Colorado voitti Stanley Cupin viime vuonna joukkueella, jonka pelaajista moni oli pelannut Hersheyssä. Ykkösjoukkueen menestys on ylpeyden aihe koko systeemillemme.
AHL:ssä joukkueiden kokoonpano vaihtelee koko ajan organisaation sisällä tapahtuvan
pelaajaliikenteen vuoksi. Miten tämä vaikuttaa valmentamiseen?
Well, ainoa pysyvä asia AHL:ssä on jatkuva muutos. Joudumme jatkuvasti vastaamaan näihin haasteisiin, mutta niin tekevät kaikki muutkin joukkueet - se on osa farmijoukkueen toimintaa. Joudumme jatkuvasti opettamaan uusille pelaajille pelitapaamme mm. näyttämällä heille otteluvideoita, jotta saisimme heidät sopeutumaan joukkueeseen ja ymmärtämään meidän heihin asettamat odotukset.
Pyritko kehittämään nuoria pelaajia suoraan määrättyyn rooliin painottamalla ko. roolissa vaadittavia taitoja vai pyritkö kehittämään pelaajien kaikkia osa-alueita yhtäläisesti?
Kauden alussa pidän mieleni avoimena ja anna pelaajien pelata kaikissa mahdollisissa tilanteissa; ylivoimaa, alivoimaa, puolustavassa ketjussa, jopa ykkösketjussa. Uskon että pelaaja osoittaa valmentajalleen millaisen roolin hän tuntee omimmakseen. Juuri tässä vaiheessa valmentajan pitää tehdä oman osuutensa, ja silloin ei pelkkä pelinjohtaminen ja harjoitusten vetäminen riitä. Valmentaja on työstään vastuussa pelaajilleen ja se tarkoittaa että sinun pitää oppia tuntemaan pelaajasi paremmin kuin kukaan muu, jopa paremmin kuin he itse!
Miten se tapahtuu? Valmentajan pitää haastatella pelaajaa ja selvittää mitkä ovat hänen toiveensa ja ajatuksensa ja miten ne poikkeavat valmentajan käsityksistä. Katseltava ottelunauhoituksia, ei vain yhtä kertaa vaan useampaan kertaan. Ensimmäisellä kerralla yritä löytää pelaajan hyökkäysarsenaalista jotakin uusia aseita ja toisella kerralla tarkkaile puolustustaitoja tai virheitä. Näin valmentajalla on mahdollisuus saada pelaajasta paras potentiaali irti. Valmentajana saa suurta tyydytystä, kun on tehnyt työnsä hyvin, eikä ole olemassa parempaa tunnetta kuin oppia tuntemaan omat pelaajansa kunnolla, got it?
AHL:ssä pelaavat nuoret pelaajat voivat NHL:ään pyrkiessään keskittyä kaunistelemaan henkilökohtaisia pistetilastojaan. Miten valmentajien pitää ottaa tämä seikka huomioon?
On tärkeää kertoa pelaajille, että tiedät heillä olevan myös henkilökohtaisia tavoitteita. Miksi piilotella tosiseikkaa että he voivat saada ison sopimuksen tekemällä paljon maaleja ja pisteitä? Olet heidän valmentajansa - he tietävät, että valmentajalla on pakko olla käsitys asiasta, joten on parempi kertoa heille, että valmentajana ymmärrät tämän tosiasian. Mutta kun he ovat tästä tietoisia, onkin aika siirtyä seuraavaan opetukseen, ja se on se, että vain yhteispelillä - kaveria auttamalla - vain yhdessä toimien myös jokaisen pelaajan henkilökohtainen menestys on mahdollista. Yhteen hiileen puhaltamisen merkitystä on toistettava niin kauan kunnes pelaajat ymmärtävät, että juuri se vieressä istuva kaveri on se, jonka
kanssa yhteispelin kautta omat tavoitteet toteutetaan. ("You Become Successful By Helping Other Become Successful"). Yhteispelin tärkeyden omaksuminen pakottaa pelaajan toimimaan vastuuntuntoisesti ja epäitsekkäästi, mutta mahdollistaa silti henkilökohtaisten tavoitteitten saavuttamisen.
Joskus tulee päiviä, jolloin pelaajaa ei huvita yrittää parastaan pelissä tai harjoituksissa, mutta kun on omaksuttu yhdessä toimisen periaate, niin pelaaja ymmärtää, että löysäily ei haittaa pelkästään omaa vaan se huonontaa myös muiden kehittymismahdollisuuksia. Tämä ajattelu muistuttaa aina pelaajia yrittämään parhaansa.
Harjoitteleminen AHL:ssä
Miten työnjako toteutuu sinun ja apuvalmentajasi välillä? Oletko sinä vastuussa hyökkääjistä, mikä olisi loogista ajatellen pelaajataustaasi?
Ajattelen apulaistani lähinnä partnerina, ja mielestäni meillä on hyvä yhteisymmärrys siitä, mitkä ovat joukkueemme tavoitteet ja miten voimme saavuttaa ne. Minulla on työsuunnitelma, jonka avulla selviän kauden aikana eteentulevista ongelmista. Kakkosvalmentajani Paul Fixter on ekspertti analysoimaan ottelunauhoja ja todellakin varmistaa, että minulla on harjoituksiin ja pelaajatapamiseen valmistautuessani tarvittavat tiedot ja kuvanauhat. Hän vastaa puolustuspelistä harjoituksissa ja ottelun aikana. Keskustelemme keskenämme paljon pelaajistamme ja arvioimme jatkuvasti heidän suorituksiaan; kerromme pelaajille kentällä sijoittumisesta ja pelisysteemistämme, joista asioista nuorille pelaajille pitääkin jatkuvasti huomautella.
Minä keskityn oikeastaan kaikkiin joukkueen osa-alueisiin; niin maalivahtipeliin, puolustukseen kuin hyökkäykseenkin. Teen harjoitteet kaikille pelaajille ja varmistan samanaikaisesti, että pelaajilla on selvä näkemys joukkueemme pelitavasta. Pitää varata myös aikaa erikoiskentällisille, ylivoima- sekä alivoimaryhmille ja työskennellä heidän kanssaan muusta joukosta erillään, koska näin heihin voi kiinnittää aivan erityistä huomiota. Usein käytän muutaman minuutin harjoituksen lopusta yksittäisiin harjoitteisiin: ampumisharjoituksia (quick release shooting drills), liikenopeutta kehittäviä harjoitteita, maalilleajoa, jotta hyökkääjät varmasti osaavat mennä kunnolla sinne maalin eteen, jne.
Miten kommentoisit usein esitettyä väittämää, että pohjois-amerikkailaisissa juniorisarjoissa pelataan liian paljon ja sen vuoksi ei ehditä harjoitella tarpeeksi? Pitäisikö mielestäsi otteluiden määrää vähentää, jotta harjoituksille saataisiin enemmän aikaa?
Ei, minusta otteluiden määrää ei pitäisi vähentää, jos pelien ja harjoitusten määrän välinen suhde on asianmukainen. Pelaaja, joka pelaa neljäkymmentä ottelua pitäisi harjoitella vähintään kaksikymmentä kertaa. Syy miksi suhde on kahden suhde yhteen on se, että ottelussa pelaaja pelaa noin 15 minuuttia, joten 40 x 15 min = 600 minuuttia peliaikaa. Harjoituksissa hän on jäällä koko ajan eli noin 60 - 90 minuuttia kerrallaan. Jos kerrot 20 harjoitusta 60 minuutilla, niin tuloksena on 1200 minuuttia harjoitusaikaa. Eli todellisuudessa harjoitusajan suhde peliaikaan on kahden suhde yhteen, joka minusta on hyvä hyötysuhde (working ratio).
Tärkeintä on täydentää jääharjoituksia kuivaharjoittelulla. Jään ulkopuolinen harjoittelu on yhä suositumpaa, koska harjoitteet ovat erityisesti kehitetty kiekkoilua varten ja lisäksi se on niin paljon halvempaa verrattuna koko ajan kallistuviin jäähallien harjoitusmaksuihin. Maailman johtava jääkiekon kuivaharjoitteluun erikoistunut yritys toimii Torontossa, Ontariossa ja on nimeltään Mitron High Performance Hockey Inc. Heidän laaja harjoitussysteeminsä käsittää ikäryhmät aina kymmenvuotiaasta täysammattilaisiin aikuisiin. Olen tuntenut järjestelmän kehittäjän Ron Dussiaumen jo yli 25 vuotta. Heillä on verkkosivustot osoitteessa www.Mitronhockey.com ja sivustolla on hämmästyttävä määrä tietoa pelaajille, heidän vanhemmilleen, valmentajille ja seuraorganisaatioille.
AHL ja Bearsit ensi kaudella?
Mikä on mielipiteesi AHL:n ja IHL:n yhdistämisestä. Onko mahdollista että IHL-veteraanit vievät pelipaikan nuoremmilta pelaajilta ja siten jopa estävät tai hidastavat nuorten lupausten kehitystä?
Suhtautumiseni näiden kahden liigan yhdistämiseen on varsin myönteinen. Nyt pelaajat näkevät varaamalla ja vapaa-agentteina joukkueeseen hankitut muut pelaajat. Näin he voivat nopeasti arvioida mikä on heidän sijoituksensa tässä pelaajajoukossa. Pelaajat eivät ole mitään typeryksiä, ja jos he ovat rehellisiä itselleen, niin he osaavat kyllä arvioida miten hyviä he ovat ja miten heidän pitää kehittää itseään päästäkseen pelaamaan enemmän.
Ongelma on, että jotkut pelaajat menettävät työpaikkansa, koska nyt liigassa on vähemmän joukkueita. Syynä työpaikkojen vähenemiseen on 1) organisaatioon varattujen pelaajien ylitarjonta, jolloin seuralla ei ole mahdollisuutta tai varaa tehdä sopimusta aiempien pelaajiensa kanssa, 2) yhdentymisen aikaansaama korkeampi taitotaso, jolloin IHL-veteraanit ja AHL:n huippumiehet sysäävät vähemmän taitavat kaverit pelaamaan alempiin sarjoihin.
AHL:n tehtävä ei ole kuitenkaan muuttunut, sen tehtävänä on yhä olla kasvattava liiga (developmental league) ja juuri tämän vuoksi sen onkin kilpailukykyinen ja suosittu sarja. Suuri osa NHL-pelaajista on tullut AHL:n kautta, mikä kertoo AHL:n tekemän kehitystyön tärkeydestä ja pelin tasokkuudesta. AHL-fanit ovat tottuneet näkemään pelaajan kehittyvän ympäristöään ihmettelevästä rookiesta kypsäksi ammattilaiskiekkoilijaksi. Fanit ovat innoissaan viime vuosien tapahtumista ja täällä Hersheyssä olemme saavuttaneet uusia yleisöennätyksiä.
Viimeisen kahden kauden aikana Beasr on päässyt pudotuspeleihin ja siellä aina välieriin asti. Mihin joukkueesi suorituksiin olet ollut tyytyväinen ja mihin et? Minkälaisia muutoksia joukkueessa pitäisi tehdä, jotta se olisi tällä kaudella vieläkin parempi?
Paras tapa vastata tähän kysymykseen on vastata kuin kykyjenetsijä vastaisi. Kun kykyjenetsijä seuraa pelaajaa, hän tarkkailee pelaajan edistymistä kuukaudesta ja vuodesta toiseen ennenkuin pelaaja varataan. Jos arvioit pelaajan suoritusta eri kategorioissa; taito, nopeus, koko, voima, fyysinen peli, tehdyt pisteet, niin kehityskäyrä alkaa alhaalta ja nousee ajan myötä osoittaen kehitystä kaikilla osa-alueilla. Valmentajana haen samantapaista läpi vuoden tapahtuvaa kehitystä. Pelaajien pitäisi noudattaa paremmin pelisysteemejä ja kehittää taitojaan aina kymmenen pelin jaksoissa. Tehtyjen virheiden määrä pitäisi vähentyä ja pelaajien pitäisi tuntea joukkuetoverinsa paremmin, koska tietoisuus muista ja joukkueen yhtenäisyys pitäisi kehittyä ajan kuluessa.
Parantamista oli fyysisessä pelissä. Mielestäni viime kaudella meidät voittaneet joukkueet olivat hyvin fyysisiä, eivät törkeitä, vaan veivät taklaukset loppuun asti ja ajoivat kovaa maalille. Minusta meidän viimekautinen puolustuksemme ei fyysisesti kestänyt tälläistä höykytystä. Kesän aikana pyrimme vahvistamaan juuri tätä osa-aluetta ja toivomme pääsevämme etenemään aiempaa pitemmälle. [Bears hankki kesän aikana joukkuen puolustukseen kokoa ja kovuutta lisää, mm. yli 190 senttiset ja satakiloiset Jeff Paulin ja Brad Nortonin]
Teillä on tällä kaudella paljon uusia pelaajia. Keiden odotat nousevan johtaviksi pelaajiksi ensi kaudella? Millaisena näet veteraanipelaajien roolin joukkueessa?
Kyllä, meillä on paljon nuoria tulokkaita ja sen vuoksi tulenkin saamaan paljon harmaita hiuksia. [Valmennusjohdossa] käytämme kaiken energiamme opettamiseen, opettamiseen ja opetetun kertaamiseen uusille pelaajille, jotta nämä omaksuvat peliorganisaatiomme toimintatavat. Pelkästään systeemimme oppimiseen menee pelaajalta hyvinkin ensimmäinen kuukausi. Systeemimme kertaamiseen, oikeitten toimintatapojen opettamiseen - tätä tehdään satoja kertoja jos on tarpeen. Näytämme paljon videoita ja pidämme pitkiä harjoitusvuoroja.
Hersheyssä olemme onnekkaita, sillä meillä on hyviä, kokeneita runkopelaajia, jotka auttavat uusia pelaajia sopeutumaan ja tuntemaan itsensä tervetulleiksi. Kelly Fairchildilla on hyvät johtamistaidot, ja siksi valitsimme hänet joukkueen kapteeniksi. Joukkueessa on muitakin veteraaneja, jotka alkavat hiljalleen löytää oman roolinsa. Kokeneet pelaajamme osoittavat johtajuutta parhaiten näyttämällä esimerkkiä, näytämällä että he ovat valmiita tekemään töitä toinen toisensa hyväksi.
Keitä Bears-pelaajia kiekkofanien pitäisi erityisesti tarkkailla ensi talvena? Keiden pelaajien uskot kehittyvän NHL-tason pelureiksi?
Vielä on varsin aikaista ennustella, mutta seuraile Mikhail Kuleshovia, Radim Vrbataa ja Riku Hahlia tulevaisuuden miehinä.
[Hyvin Foligno tunsi pelaajansa. Sain haastattelun 29.10., 19.11 Radim Vrbata kutsuttiin "ylös" Denveriin hänen johtaessaan joukkueen sisäistä pistepörssiä ja AHL:n tulokkaiden pistepörssiä. Vrbata on tehnyt pelaamassaan kolmessa NHL-ottelussa peräti 6 pistettä (1+5). Riku Hahl johtaa selvästi Bearsin +/- tilastoa (+7, seuraavalla +3) ja on sisäisessä pistepörssissä kahdeksantena (4+5, 21 peliä pelattu). Kuleshov on kärsinyt polvivammasta, mutta on onnistunut tekemään 18 pelissä 11 pistettä (3+8). //HK]
Ja lopuksi, mikä on mielipiteesi suomalaisista Ville Niemisestä ja Riku Hahlista?
Well, Ville Nieminen - minä rakastan hänen energiaansa ja päättäväisyyttään toteuttaa unelmansa pelata jonakin päivänä NHL:ssä. Ville oli hyvin pidetty fanien keskuudessa täällä Hersheyssä, missä hän viihdytti faneja taidoillaan ja isolla hymyllään. Me kaipaamme Villeä, mutta olemme ylpeitä hänen saavutuksistaan ja tosiasiasta että hänellä oli iso rooli kun Avalanche voitti Stanley Cupin viime kaudella
Riku Hahl on kovasti töitä tekevä, hieno nuori mies, jolla on vielä muutamia asioita opittavana. Päivittäin hän pyrkii kehittämään itseään ja esim. kyselee meiltä videoita nähtäväksi, mikä osoittaa että hän on oikealla tiellä ja on asettanut itselleen selkeät tavoitteet.
Kiitos haastattelusta. Toivotan teille ja Bearseille menestyksekästä kautta 2001-02!
Kiitokset haastattelemisesta ja toivon, että vastaukseni auttavat lukijakuntaanne ymmärtämään AHL:ssä valmentamisen kompleksisuutta. Työni on monin tavoin palkitsevaa, eikä tyytyväisyys tule pelkästään sarjataulukon voitto-sarakkeesta. Saavuttamani tyydytys on jotain paljon syvempää ja palkitsevampaa... Viime kaudella tulin tyytyväiseksi katsoessani Ville Niemistä Stanley Cup-pokaalia nostelemassa kasvoillaan tuo iso suomalainen virnistys!
Allekirjoittanut kiittää Toni Valjakkaa kysymyksistä, Jounia kysymyksistä js suomennoksen tarkistamisesta [tekstiin jääneet kömpelyydet ja epätarkkuudet ovat allekirjoittaneen ansiota] ja erityisesti Joni Lehtoa kysymysten ja vastausten välittämisestä.
