Liigavuosiensa parhaat tehot Kivenmäki iski heti tulokaskaudellaan 1996-97, jolloin 51 ottelussa syntyi 9+16=25 pistettä. Ura ei kuitenkaan jatkunut odotetulla tavalla, ja Ässien ja Kivenmäen tiet erosivat muutaman vuoden tarpomisen jälkeen.
Vuosituhannen vaihtuessa alkoi kiekkoreissulaisen elämä, jossa tutustuttiin niin ruotsalaisen, norjalaisen kuin englantilaisen kiekkokulttuurin tavoille. Ympyrä kuitenkin sulkeutui vuonna 2003, kun Ässien toimitusjohtaja Juhani Tamminen päätti antaa jopa lopettamista harkinneelle Kivenmäelle uuden mahdollisuuden.
Työsulkukaudella liukasliikkeinen hyökkääjä naputti lievästä loukkaantumisesta huolimatta 36 tehopistettä. Tällä kaudella vauhti on vain villiintynyt. Kun runkosarjaa on jäljellä kahdeksan kierrosta, on tilastoihin merkitty 16+30= 46 tehot.
Kivenmäki jakaa pistepörssin kärkisijan yhdessä HIFK:n Tony Salmelaisen kanssa. Pisteen päässä perässä kärkkyy Bluesin Steve Kariya. On hyvin todennäköistä, että joku tästä kolmikosta kumartaa kauden päätteeksi ässälegenda Veli-Pekka Ketolan nimeä kantavan palkinnon.
- Turha sitä on vielä hirveästi ajatella, tulee jos on tullakseen, Kivenmäki pohtii.
- Joukkueen voittojen kautta tässä yritetään edetä, henkilökohtaiset meriitit on tietysti mukavaa bonusta.
Edellisen kerran ässäpelaaja voitti pistepörssin keväällä 1986, kun Arto Javanainen keräsi liigauransa muhkeimman saldon 44+27= 71 pistettä.
Mistä sitten johtuu, että Kivenmäki on löytänyt huippuvireen vasta kolmekymppisenä?
Suurimmat syyt ovat luultavasti haettavissa henkiseltä puolelta. Kivenmäen kiekolliset ominaisuudet on aina tunnettu, mutta kiukuttelu ja ailahtelevaisuus on ollut aina apina selässä sopimusvaiheessa. Pelivuosien tuoma kokemus on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja joukkuehenkisyys on tullut enemmän esiin.
- Pitkän aikavälin tarkastelulla voidaan myös todeta, että pelin suoritustaso on pysynyt tasaisempana, eikä suurempia notkahduksia ole tullut. Kiitollinen saa olla myös terveenä säilymisestä.
- Nykyinen kauteni on ollut erinomainen, mutta myös edelliset kaudet ovat olleet hyviä. En nyt ainakaan heti allekirjoittaisi väitettä pelaavani elämäni parasta kautta.
Kivenmäen valmistautuminen kauteen ei ollut kuitenkaan ihanteellisin. Vanhat ketjukaverit Teemu Virkkunen ja Pasi Tuominen lähtivät unelmakauden seurauksena haistelemaan isompia ympyröitä. Tilalle vastuullisiin saappaisiin sovitettiin Aki Uusikartano ja Kristian Kuusela. Ennen kauden alkua kritiikki omien kannattajien suunnalta olikin voimakasta. Tässäkö olisi Ässien eliittiketju?
Tarinalla on onneksi onnellinen loppu. Kukin kolmikosta on jo tässä vaiheessa rikkonut yhden kauden piste-ennätyksensä. Lisäksi Kuusela keikkuu maalipörssin kärkisijoilla.
- Onneksi ollaan kavereiden kanssa pelattu aikaisemminkin yhdessä, ettei täysin uusia nimiä hatusta arvottu. Kemiat on pelaamisessa siinä mielessä toiminut, että yhteisiä keskusteluita käydään niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.
- Uusikartano on selkeästi ketjumme puolustavin hyökkääjä, ja meille Kuuselan kanssa jää hyökkäyspäässä kirmaaminen, Kivenmäki täsmentää ketjun selkeän roolijaon.
Ylivoimapelin turhuus
Ässien vitsaus ja voivotus on usean vuoden ajan ollut ylivoimapeli. Vanhat kliseet ’kiekkoa maalille’ ja ’enemmän laukauksia’ on vanha perusresepti, mutta Ässien pelejä seuratessa lääkäri ei ole reseptivihkoon moista kuuria kirjoitanut. Tälläkin kaudella Kivenmäen kipparoima Ässien miesylivoima on ollut selkeästi kehnompaa kuin muiden kärkipään joukkueiden.
- Erityisesti kahden miehen ylivoimaa ollaan hukattu tuhottomasti, vaikka maaliverkkojen pitäisi aina heilua.
- Yritetään liian monimutkaisesti aina pelata miehelle varmaan tekopaikkaan. Yksinkertainen peruspeli on useimmiten tehokkainta.
Runkosarjan viimeiseen pyrähdykseen Ässät lähtee turvallisesta asemasta sarjan viidentenä. Kuuden joukkoon sijoittuminen näyttää selviöltä, mutta optimisti saattaa haaveilla viiden pisteen päässä häämöttävästä kotiedustakin.
- Kauden alussa päätettiin jo, että edetään joukkueen mukana peli kerrallaan, ja niin tapahtuu vieläkin. Ensi sijaisesti tavoitteena on kuuden joukkoon sijoittuminen, mutta eihän sitä kotietuakaan vastaan mitään olisi.
Pudotuspeliparien spekulointia ei myöskään voi sivuuttaa tästä keskustelusta. Pelejä on vielä riittävästi sarjataulukon huomattavaan muuttumiseen, mutta jonkinlaisia ääriviivoja on jo mahdollista piirtää. Allekirjoittaneen veikkaus ensimmäisestä pudotuspelivastustajasta on joko HPK tai HIFK.
- Eihän meillä tässä ole liiemmin valinnanvaraa, mutta tällä hetkellä ainakin Tappara tuntuu epämiellyttävältä vastustajalta. Helsingin IFK:n kohtaaminen olisi varmasti upea spektaakkeli niin pelaajille kuin kannattajillekin.
Tavoite nimeltä Korpisalo
Kevään varma merkki on myös sopimusneuvotteluiden kiihtyminen. Kivenmäellä on taskussaan vuoden jatkopesti punanuttuihin, joten keskittymistä ei tarvitse kohdistaa kuin itse peleihin.
Edelliset liigakaudet ovat olleet niin vahvoja työnäytteitä, joten kiinnostuneita luulisi löytyvän - erityisesti Keski-Euroopasta. Kivenmäen mieli taipui kuitenkin jäädä Poriin.
- Hyviä pelikausia seurassa takana ja mieleinen rooli, ei se nyt ainakaan vaikea päätös ollut.
Uran jatko siitä eteenpäin on kuitenkin vielä kysymysmerkki. Hokkareiden naulitseminen ässäpaidassa saattaa olla hyvinkin epätodennäköistä.
- En halua ainakaan mitään vaihtoehtoja sulkea pois. Uskoisin tässä olevan kuitenkin 5-6 pelivuotta ainakin edessä mikäli paikat pysyy ehjänä.
- Kyllähän Korpisalon ikään asti on ainakin kentällä pysyttävä, Kivenmäki hymähtää.
