Viime kaudella täpärästi vasta päätöskierroksella Liigan pudotuspeleistä ulos jäänyt HPK koki kesällä isoja muutoksia. Joukkue menetti sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi nimetyn Michael Jolyn, seuraikoni Jyrki Louhi nimettiin Kerhon uudeksi puheenjohtajaksi ja päävalmentaja Jarno Pikkarainen jätti pestinsä Rinkelinmäellä.
Pikkaraisen korvaajia oli pyöritelty jo pitkään. Mediatiedot kertoivat kuitenkin jo kauden aikana, että HPK-pestiin astuisi Mestiksessä kaksi peräkkäistä mestaruutta Ketterän kanssa ja sittemmin RoKin mitalikantaan nostanut Maso Lehtonen. 35-vuotias oli ollut jo pitkään maan kuumimpien valmentajanimien joukossa, joten siirtyminen Liigaan oli odotettu hyppy.
Kannattajien, pelaajien ja median odotuksesta huolimatta Lehtonen ei kuitenkaan itse koe, että hyppyä Liigaan olisi tullut tehdä yhtään kuluvaa kautta aiemmin.
– Kyllä se Liigaan hyppääminen tuli juuri siihen aikaan kuin sen pitikin tulla. En kuitenkaan koe itseäni vielä hirveän kokeneeksi, vaikka aloitinkin Mestiksessä todella kokemattomana, Lehtonen naurahtaa.
Ketterälle sen seurahistorian ensimmäiset Mestis-mestaruudet tuonut Lehtonen on syyskaudella vetänyt tavallista, Mestiksestä Liigaan hypännyttä valmentajaa enemmän mediahuomiota.
– Se on etuoikeus, että saan työskennellä paineiden alaisena ja että ihmiset välittävät. Jos ei ole paineita, eivät he välitä, enkä jaksaisi tehdä tätä työtä silloin. Se on hieno asia, ja olen työskennellyt monta vuotta siinä, että pystyn niitä paineita käsittelemään.
– Totta kai minulla on paineita, mutta mielestäni ne ovat tämän työn suola. Ei tätä olisi kiva tehdä, jos niitä ei olisi. Ne ajavat kuitenkin minua eteenpäin. Niitä pitää osata käsitellä, ja niistä tulee osata ottaa hyvät hetket mukaan.
Ylimääräinen huomio ja merkitys häntä seuraaville ajaa tamperelaista eteenpäin.
– Mitä enemmän on painetta, sitä enemmän ainakin itse viihdyn tässä työssä. Tykkään siitä olotilasta, ja silloin koen työni olevan tärkeää ja ihmisille merkittävää. On hienoa merkitä niin paljon monelle ihmiselle.
Pelillinen anti miellyttää viimeinkin
HPK on sarjataulukossa toiseksi viimeisenä, sijalla 14. Vaikka huipputasaisen sarjataulukon johdosta ero suoraan pudotuspelipaikkaan on vain kymmenen pistettä, ei Lehtonen ole tyytyväinen alkukauteen tulosten osalta.
– Tuloksellisesti haluamme totta kai olla korkeammalla, eihän kukaan lähde pelaamaan sijoista 11–15.
Kerhon pelillinen anti on ottanut tuulta alleen kauden aikana, vaikka Lehtonen on lehdistötilaisuuksissa todennut syksyn aikana moneen otteeseen työn ja pelitavan etsimisen olevan vielä kesken.
Nyt pelitapa vaikuttaa olevan löytynyt, ja seura voi keskittyä tulosten metsästämiseen. Kerholla on alla itsenäisyyspäivän aiheuttamalta ottelutauolta tullessaan suvereeni voitto TPS:stä Turussa ja vasta viimeisellä minuutilla kärsitty tappio Ilvekselle. Lehtonen on valmennustiiminsä kanssa tyytyväinen nähdessään työn kantaneen hedelmää.
– Pelillisesti olemme tällä hetkellä juuri siellä, missä haluankin meidän olevan. Siinä kesti vähän kauemmin, mitä ajattelimme, ja olemme joutuneet käymään joukkueen kanssa kivisempää polkua siitä, miten saamme löydettyä meidän tavan toimia yhteisönä.
– Nyt olemme siinäkin prosessissa juuri siinä, missä tahdoimmekin olla ennen kautta.
Ennen TPS- ja Ilves-otteluita hämeenlinnalaisten ylivoima oli takkuisaa, mutta viikon otteluissa isketyistä kuudesta HPK-maalista peräti viisi syntyi ylivoimalla. Kerhon ylivoima on suorittanut kaudella nyt kolmanneksi parhaalla prosentilla lukeman ollessa 25,30 %.
Lehtonen on erittäin tyytyväinen siihen, että maalinteon jyvä on kaivettu esiin ylivoimalla.
– Se on todella tärkeää. Ylivoima on kuitenkin pyörinyt meillä ihan hyvin, ja olemme sitä paljon harjoitelleetkin. Yli- ja alivoima ovat kumpikin itseluottamuspeliä, ja kun kulkee, silloin uskaltaa laukoa, kuten ottelussakin nähtiin.
– Kun se peli ei mene siirtelyksi, vaan uskallamme laukoa, se tuottaa tulosta. Joskus helpommin, joskus vaikeamman kautta, mutta onhan onnistumiset todella tärkeitä.
Katse aina ylhäällä vuoristoratamaisuudesta huolimatta
Kerhon alkukausi on ollut vuoristoratamainen. Se yllätti kiekkoa seuraavan kansan Liiga-kauden avauksessa voittamalla Lukon Raumalla vahvan kolmannen erän ansiosta lukemin 1–2. Kovan avausvoiton jälkeen HPK:n taika kuitenkin haihtui erittäin nopeasti, kun se hävisi seuraavat seitsemän ottelua.
Pitkän tappioputken katkaistuaan Kerho voitti seuraavasta kuudesta ottelustaan viisi ennen uutta kuuden ottelun tappioputkea. Nyt kurssi on tuloksellisesti tasaantunut, mutta Lehtonen ei voi kieltää sitä, etteikö tappioputket olisi näkyneet pukukopin hengessä.
– Kyllä ne näkyivät paljon, sillä tappioputkessa ollessamme hävisimme aina tiukat, yhden tai kahden maalin pelit. Emme ole tainneet vieläkään voittaa avauskierroksen jälkeen kuin yhden pelin, jossa olemme olleet tappiolla.
– Aiemmin olemme tarvinneet johtoaseman päätöserään voittaaksemme pelejä. Se taannoinen KooKoo-voitto antoi meille paljon itseluottamusta siihen tekemiseen.
Tappiot käsitellään hämeenlinnalaisten kopissa kuitenkin asiallisesti, ja joukkueella on kyky nollata pettymykset nopeasti.
– Kun häviämme, se koppi on hiljaisempi, niin kuin pitääkin olla. Kyllä aina käymme pidempiä palaverejä tappioiden jälkeen. Kun voitamme, kopissa on paljon iloisempi tunnelma, ja sehän on tämän toiminnan suola, se voittamisen ja häviämisen ero.
– Pyrimme aina siihen, että seuraavana aamuna kello yhdeksän tappio olisi jo nollattu. Meidän on tärkeää viestiä pelaajille sitä, ettei heidän suorituksensa ole aina sen tuloksen mukainen. Heidän pitää nähdä isompi kuva.
Lehtonen itse pureutuu tappioiden nollaamiseen positiivisen kautta, ja hän kantaa suurta vastuuta siitä, etteivät pettymykset vaikuttaisi liiallisesti joukkueen mielialaan ja siten näkyisi joukkueen otteissa jäällä.
– Henkilökohtaisesti pyrin nauttimaan kaikista hetkistä, myös niistä huonoista. Koen kuitenkin jokaisen päivän olevan mahdollisuus, ja vaikka tekisimme jotain ihan vihkoon, pystymme oppimaan siitä. Minusta on tärkeää, että osaamme olla kriittisiä niin tappion, kuin voitonkin hetkellä. Ettei se tulos ohjaisi meidän toimintaa.
Jäällä Lehtonen ei kuitenkaan itse ole, joten hänellä ei ole ongelmaa myöntää sitä, mikä jokaista kilpailullista henkeä vaivaa. Tappiot pistävät, ja niistä palautuminen voi olla ajottain vaikeaa.
– Omaan mielialaan ne aina vaikuttavat, täysillä tässä kuitenkin eletään tulosurheilua. Onhan se kotia meno aina hauskempaa voiton jälkeen, kuin jäädä hallille pyörimään tappion jälkeen ja rypemään siinä säälissä, Lehtonen naurahtaa.
Uusien hankintojen alkukaudet aiheuttivat päänvaivaa
Toisin kuin sarjataulukossa Kerhon lähellä olevilla joukkueilla, hämeenlinnalaisten takalinjoilla ei ole Sami Nikun, Charle-Edouard D'Astousin tai Atro Leppäsen kaltaista kiekollista tähteä. Oranssipaitojen puolustuksesta on kuitenkin murtautumassa läpi todellinen yllätysnimi.
Ässissä kaudella 2018–19 seitsemän ottelua pelannut, ja vähäisestä pelimäärästä johtuen yhä tulokkaaksi Liigassa laskettava Juuso Ketola on ottanut Kerhon kärkipuolustajan roolia. Tulokkaiden pistepörssissä kolmantena majaileva 23-vuotias on tehoillut kaudella 15 pistettä.
Lehtonen kertoo, että Ketolan hankinta ei suinkaan ollut äkkinäinen projekti, vaan hän oli taustatiiminsä kanssa seurannut jo viime kaudella KeuPassa 41 pistettä nakuttanutta puolustajaa.
– Tiesimme hänen olevan erittäin monipuolinen puolustaja ja tiesimme, mitkä hänen vahvuutensa ovat, kun häntä Mestiksessä seurasimme. Hän on pelaaja, joka lyö kaiken likoon kaukalossa.
Ketolan alkukausi oli vaihteleva. Pisteitä syntyi, mutta hän jäi ensimmäisestä kymmenestä ottelusta peräti kuudessa tehotilastossa pakkasen puolelle. Lehtonen painottaa alkukauden vaikeuksia, mutta nyt kahden suunnan pelaaminen on tasapainossa.
– Alkukaudesta nimenomaan haimme sitä tasapainoa hänen pelaamiseensa, hän oli enemmänkin Tasmanian tuholainen siellä kaukalossa. Hänellä oli vähän vaikeuksia hahmottaa, missä pitäisi olla milloinkin. Nyt hän on saanut sitä tasapainoa, ja hän pystyy pelaamaan koko ajan pelin sisällä.
– Hän on hyvä kiekolla ja pystyy myös puolustamaan, kahteen suuntaan erinomainen puolustaja.
Ketola on saanut tasaisuuttaan myös kokeneemman pakkiparinsa, Petteri Nikkilän kanssa pelaamisesta. Isoja minuutteja hämeenlinnalaisten takalinjoilla luutiva pari on Lehtosen mieleen. Heistä puhuttaessa kuulee pelkkiä ylistyssanoja.
– Nyt hän pelaa Nikkilän kanssa, ja he ovat loistava pari. He ovat hyviä kiekolla ja erittäin kovia puolustamaan, vaikkeivat he ole mitenkään erityisen kookkaita. He keskustelevat koko ajan, ja Pete (Nikkilä) opettaa Kestin (Ketola) kuunnellessa. He ovat pariskunta, jota on todella hienoa katsoa jäällä.
Toinen HPK:ssa alkukauden aikana monella osa-alueella vaikuttanut hankinta on Jolyn saappaita täyttämään hankittu kanadalainen Danick Martel. Joulukuussa 29 vuotta täyttävä kanadanranskalainen aloitti kautensa hurjasti iskemällä jopa yhdeksän maalia 15 ensimmäiseen otteluun. Kova pistetahti otti kuitenkin osumaa Martelin saatua suihkukomennuksen lokakuussa KalPaa vastaan ottelun päätyttyä.
Suihkukomennusta seurasi viiden ottelun pisteetön putki, joka sai ruman lopun Martelin ottelun päätyttyä jälleen ennen aikojaan Helsingissä HIFK:ta vastaan. Kanadalainen potkaisi luistimellaan Teemu Tallbergia kolmen ottelun pelikiellon arvoisesti.
Paljon mediakohua nostattanut tapaus kuitenkin käsiteltiin Lehtosen mukaan HPK-kopissa niin kuin mikä tahansa ulosajo.
– Rehellisesti puhuimme, missä mennään, ei siinä sen kummempaa.
Pelikiellosta palattuaan tunteella pelaava Martel on iskenyt kolme pistettä neljään peliin. Lehtosella riittää paljon hyvää sanottavaa hänen pelistään, mutta selkeät kehityskohdat leijuvat myös hänen yllään.
– Hän on ollut niin hyvä kuin odotimmekin hänen olevan. Hän on erittäin nälkäinen pelaaja, joka elää voittamisesta ja häviämisestä. Hän haluaa todella kovasti, että joukkue voittaa joka ilta.
Lehtosen mukaan voittamisen halu näkyy ajoittain yliyrittämisenä.
– Hän ottaa vielä ajottain turhia jäähyjä, esimerkiksi viime viikon TPS-ottelussa toisen erän lopussa. Seitsemän sekuntia oli erää jäljellä, jolloin ei oikeasti tarvitsisi kuin pysyä keskustassa. Hän oli niin nälkäinen, että haki sieltä kampitusjäähyn.
– Se kertoo siitä, että hänen sydämensä ja sielunsa ovat koko ajan pelissä, mikä on tietenkin hyvä asia, mutta meidän tehtävämme on suitsia häntä, että hän saa ne käyttöön parhaiten.
Martelin pelissä on havaittavissa vielä pohjoisamerikkalaista suoraviivaisuutta, mutta Lehtosella on selkeä visio siihen, mitä hänen tähtihyökkääjänsä tulisi muuttaa.
– Hän on kuitenkin todella nopeajalkainen pelaaja, jota yritämme vielä ajaa sisään suomalaiseen kiekkoon paremmin. Hän luopuu helposti kiekosta ja puskee todella paljon keskustaan. Hänen tulisi malttaa pysyä kiekossa ja oppia uudenlaiseen pelitapaan, mihin häntä opetamme koko ajan.
Yhdessä rakennetaan voittamisen kulttuuri
Lehtonen oli myös Hämeenlinnassa ja HPK-kannattajien keskuudessa odotettu nimi seuran tiedotettua huhtikuussa hänen siirtymisestään penkin taakse. Kerhon kotiavauksessa HPK-päädyssä nähtiin tifo, jossa Lehtonen oli kuvattuna yhdessä HPK:lle merkittävien henkilöiden kanssa.
Tifoa koristi teksti "Yhdessä rakennetaan voittamisen kulttuuri", joka oli viittaus Lehtosen mediahuomiota herättäneeseen kaudenavauspuheeseen hänen joukkueelleen elokuussa. Lehtosen hymy venyy leveäksi tifon nousteessa puheeksi.
– Jos joku olisi nuorelle valmentajalle päässyt sanomaan, että pääsen valmentamaan HPK:n kaltaista perinteikkäistä seuraa ja että kannattajat tekevät tifon naamallani, en olisi nukkunut varmaan kymmeneen vuoteen, kun olisin odottanut sitä niin innoissaan, hän nauraa.
Perjantai-illan huumaa. 🔥📸#Liiga pic.twitter.com/4mUSKxnTno
— Liiga (@smliiga) September 15, 2023
– Onhan se minulle upeaa, että elän omanlaista unelmaani täällä. Mietin välillä, että voiko tätä korkeammalle edes päästä. Perinteinen jääkiekkoseura, joka merkitsee hämeenlinnalaisille niin paljon. Minusta on mahtavaa päästä hengittämään sitä ilmapiiriä ja päästä keskustelemaan siviilissä heidän kanssa, jotka sitä myös hengittävät.
Lehtonen allekirjoitti HPK:n kanssa 1+1+1-mallisen sopimuksen, jossa ensimmäinen optio on seuralla. HPK ei ole vielä tiedottanut sopimusoption käyttämistä, mutta se on vain ajan kysymys. Lehtonen päättää keskustelun tämän mahdollisuuden merkityksestä hänelle ylpeänä.
– Kuten sanoin, koen itseni todella etuoikeutetuksi, että saan edustaa HPK:laista uraa, ja sitä historiallista valmentajapolkua, joka seuralla on. Kuinka pitkälle se polku minut johdattaa, sitä ei tiedetä vielä, mutta on hienoa olla osana sitä.
