Vantaalta on ponnistanut vuosien saatossa useita pelaajia aina NHL-kaukaloihin asti. Heistä nimekkäimmät, Ruudun sekä Filppulan veljekset, ovat Etelä-Vantaan Urheilijoiden kasvatteja, mutta tie on vienyt jo nuorena suurempiin joukkueisiin. EVU:sta lähtöisin oleva 15-vuotias Aatu Karvinen pyrkii murtautumaan harvinaisempaa, Kiekko-Vantaan kautta vievää reittiä ammattilaisuralle.
Kotona Aatu pelasi jo vuoden ikäisestä päivittäin vanhalla vuoden 1974 kotikisojen pienellä puisella muistomailalla ja sählypallolla. Aatu aloitti luistelun jo parivuotiaana ja oli aina innokas lähtemään kentälle ja nimenomaan mailan kanssa. Kävimme Aatun ja hänen isoveljensä kanssa lähikentällä usein kiekkoilemassa mehut mukana termospullossa, isä Timo Karvinen muistelee.
Ensimmäinen muisto on Paloheinän ulkojäältä. Muistan että ilma oli kylmä ja lunta satoi mutta viihdyimme silti siellä useampia tunteja, Aatu Karvinen jatkaa.
Aatu kertoo taustastaan: Aiempia seuroja ei ole kuin EVU (Etelä-Vantaan Urheilijat), mutta siellä pelasin 8 vuotta. Joukkue oli hyvä, en kokenut tarvetta vaihtaa sitä. Mukavia muistoja on paljon, mutta ensimmäisenä tulee mieleen aluesarjamestaruus D2-kaudella. Viihdyin hyvin joukkueessa, joukkueessa oli aina hyvä ilmapiiri ja aina hauskaa. Joukkueessa pelasi useita läheisiä ystäviäni.
Kiekko-Vantaassa pelaa useita ystäviäni, mutta mielestäni se on myös hyvä paikka kehittyä pelaajana. Peliaikaa ja pelejä saa paljon sekä C- että B-junioreissa. Treenaaminen on laadukasta ja olosuhteet melko hyvät, Aatu sanoo.
Ongelmakohtia ja vahvuuksia Vantaalla
Oheistiloja ja välineitä voisi kehittää, jotta saataisiin monipuolisempia harjoitustapoja. Uran kannalta jossakin vaiheessa joutuu vaihtamaan seuraa, koska U20 ei pelaa sillä sarjatasolla, jossa itse pyrin tukevaisuudessa pelaamaan, Aatu jatkaa.
Aatun isä Timo Karvinen kertaa:
– Aatu on pelannut luistelu-/kiekkokoulusta lähtien Vantaalla, ensimmäiset noin kymmenen vuotta Etelä-Vantaan Urheilijoissa (EVU) Myyrmäessä ja nyt pelaa kolmatta vuotta Kiekko-Vantaan junioreissa.
– Vantaalla on vain neljä kaukaloa, jäätä ei ole riittävästi eri lajien harrastajille. Harjoitusajat ovat toisinaan haastavan aikaisia tai myöhäisiä. Uhkana voisi pitää jääaikojen riittävyyttä sekä lajin kalleutta, joka voi estää lapsia aloittamasta jääkiekkoa tai nuoria jatkamasta lajia.
Vantaan kaupunki ei ole pystynyt/halunnut parantamaan riittävästi jääurheilua harrastavien lajien harrastusmahdollisuuksia. Vantaan kahdessa jäähallissa on yhteensä neljä kaukaloa. Vastaavasti samankokoisessa Espoossa kaukaloita on toistakymmentä. Viimeisin jäähalli on valmistunut 80-luvun alussa Vantaalle, vastaavasti Espoossa on sen jälkeen valmistunut useita jäähalleja. Nykyaikainen jääkiekko vaatisi jäähalleihin monipuolisia oheisharjoittelutiloja, mitä vanhoissa halleissa ei ole, isä kritisoi.
Aatun viime kauden Kiekko-Vantaan U16-valmentaja Janne Eriksson lisää: Olosuhteiden parantaminen on ollut Vantaalla jo pitkään tapetilla. Jääkapasiteetin kasvattaminen ja varsinkin kilpakiekkoikäluokkien näkökulmasta myös oheisharjoittelutilojen parantaminen on kaikkien toimijoiden toivelistalla. Seura on jo useamman vuoden pyrkinyt panostamaan pelaajien arjen parantamiseen. Siitä viimeinen osoitus on kilpakiekkoikäluokkien joukkueille täksi kaudeksi palkattu yhteinen fysiikkavalmentaja.
Valmennuksesta vastaavat kiekkokoulusta U13-ikäluokkiin isävalmentajat tai nuoret ulkopuoliset valmentajat valmennuspäälliköiden sekä taitovalmentajan yhteistyöllä. Valmentaminen on aikaa vievää sisältäen harjoitusten suunnittelun, oheisharjoittelun sekä jääharjoittelun. Vantaalle on löytynyt riittävästi intohimoisia isävalmentajia sekä sopivasti nuoria nälkäisiä eteenpäin pyrkiviä nuoria valmentajia. Tällä hetkellä Kiekko-Vantaan junioreiden puolella U16- ja U18-ikäluokissa on ammattivalmentajat. Ammattivalmentajilla on kokemusta, koulutusta ja taitoja valmentamiseen. On mahdollisuus keskittyä paremmin yksittäiseen pelaajaan sekä joukkueeseen kuin oman työnsä ohella valmentavalla. Vantaalla on selkeä halu kehittää valmentajia koulutuksilla ja yhteisillä valmentajatapaamisilla. Vantaalla on myös yhteinen seurojen ja liiton kouluttama taitovalmentaja sekä valmennuspäälliköt, myös vuosia Vantaalla valmentanut Timo Karvinen kiittelee.
Aatun nykyinen Kiekko-Vantaan U18-valmentaja Benjamin Laurinkari toivoo, että kilpakiekkopolku saataisiin entistäkin vahvemmaksi ja toiminnasta tehdään niin laadukasta ja kiinnostavaa, ettei tule tarvetta vaihtaa seuraa ennen mahdollista liigasopimusta. Lisäksi seurassa tutkitaan parhaillaan mahdollisuuksia tukea kärkipelaajia erilaisilla tukipalveluilla.
– Seurassa on tutkittu ja parhaillaan tutkitaan mahdollisuutta tarjota seuran kärkipelaajille jotain extraa esim. harjoittelun tai tukipalveluiden muodossa, Eriksson komppaa.
Aatu kiekkoilijana
– Koen että vahvuuteni pelaajana ovat erityisesti hyökkäyspäässä, mutta pystyn myös puolustamaan ja sitä on pyritty tällä kaudella vielä viemään eteenpäin. Puolustuspelaamisessa on parannettavaa, mutta koen että se on tällä kaudella mennyt eteenpäin harjoittelun tuloksena, Aatu analysoi itseään.
Eriksson puntaroi, että Aatun vahvuuksina ovat lajitaidoista laukaus ja kiekonkäsittely. Pelillisiä vahvuuksia ovat kyky luoda maalintekopaikka itselle tai ketjukaverille sekä kokonaisvaltainen pelaaminen. Ymmärtää myös puolustuspelaamisen ydinkohdat ja tavoitteet. Kehityskohteena lajitaidoista luistelu. Pelillisenä kehityskohteena jatkuvan luistelun hyödyntäminen ja reagointi tilanteen muutoksiin jarrun kautta pelaamisella.
Laurinkari lisää: Lajitaidoissa vahvat laukaus ja kiekonhallinta – pelissä kyky luoda pienessä tilassa hetkellisiä ylivoimia ja sen myötä maalipaikkoja. Seuraavat isoimmat kehitysaskeleet Aatu ottanee luistelun ja kiekottoman pelaajan puolustamisen kanssa.
– Ensimmäinen kohtaaminen oli toukokuussa kun aloitettiin joukkueharjoittelu Tikkurilassa. Keskittynyt ja selvästi eteenpäin menossa oleva poika. Harjoittelun ja valmennuksen kannalta tärkeimmät ominaisuudet: Itsensä kehittämisen taidot – harjoittelee aina keskittyneesti ja tietää mitä on tekemässä, Laurinkari huomioi.
– Kaikesta tekemisestä ja puheesta paistoi intohimo kehittymistä ja lajia kohtaan. Juuri tuo intohimo lajiin, halu kehittyä, kyky laittaa kaikki peliin ja halu voittaa joka ikinen päivä oli sitten kyseessä treenien viimeinen peliosuus, oheisharjoituksen kevyt loppufutis tai sarjaottelu. Osaa myös tuoda oman näkemyksen esille valmennukselle ja on jopa valmis haastamaan valmentajan ajatuksia positiivisella tavalla, Eriksson jatkaa.
Kiekkoilu aloitetaan koska se on kivaa ja usein ainakin joku kavereista pelaa jääkiekkoa. Jos haluaa menestyä, pitää olla riittävästi lahjakkuutta kyseiseen lajiin. Pitemmän päälle intohimo lajia kohtaan on kuitenkin ratkaisevaa. Jääkiekko lajina vaatii nykyään paljon aikaa ja harjoittelua niin kuin muukin ammattiurheilu. Tällä hetkellä Aatulla tuntuisi olevan intoa, tavoitteita ja taitoja jääkiekossa, toivoisin että hän jatkaisi pelaamista. Lopulta kaikki riippuu Aatun halusta ja motivaatiosta. Kaikki riippuu niistä ja intohimosta lajiin. Toivoisin että Aatu vielä pelaisi, mutta on erittäin vaikea ennustaa 15-vuotiaan mahdollisuuksia, isä aprikoi.
Ja jatkaa omasta roolistaan: Tärkeää on valmius kannustaa ja kuunnella lasta/nuorta harrastuksen parissa. Ymmärtää että lapsi/nuori harrastaa eikä vanhempi. Jääkiekkoilija tietysti pienenä tarvitsee kyytejä hallille ja takaisin.
Itse koen että arki on tärkeässä osassa; joka treeneissä pitäisi pystyä kehittämään itseä ja haastaa itseä. Pitää kokeilla omia rajoja ja siten saada kaikki irti ja kehittyä mahdollisimman paljon pelaajana. Jääkiekko on joukkuepeli, joten sosiaaliset taidot ovat tärkeät lajissa. Varsinkin kommunikaatio muiden kanssa ja ryhmässä työskentely kehittyvät. Myös jääkiekossa ja elämässä pitää tehdä asioiden eteen töitä, jotta voi saavuttaa oman unelmansa. Pitää uskoa omaan pitkäjänteiseen tekemiseen: kaikki kehitys ja muutos eivät tapahdu niin nopeasti kun itse toivoisi, Aatu miettii.
Isä laskee plussia: Jääkiekosta voi saada elinikäisiä ystävyyssuhteita. Joukkuetoiminta auttaa sopeutumaan ja käyttäytymään ryhmässä. Jääkiekkojoukkueet ovat avoimia kaikille ja ottavat huomioon erilaisia ihmisiä. Vastaavia arvoja nostavat esiin myös valmentajat.
– Kaikkensa antaminen yhteisen tavoitteen eteen ja erilaisten tunteiden kokeminen joukkueena jättää sekä hienoja muistoja että ystäviä loppuelämäksi. Taidoista isoimpana nousee mieleen itsensä kehittämisen taidot. Urheilu on turvallinen ympäristö haastaa itseään äärirajoille – usein epäonnistumisesta oppimiseen ja lopulta onnistumiseen, Laurinkari pohtii.
– Jääkiekko antaa loistavat lähtökohdat loppuelämän ajaksi toimia ryhmässä ja ottaa myös ympärillä olevat ihmiset huomioon. Jos ei jääkiekosta tule itselle ammattia, niin on ainakin tottunut kilpailemaan ja laittamaan likoon 100 prosenttia itsestään saavuttaakseen tavoitteet esimerkiksi työelämässä. Ja tärkeimpänä liikunnalliset elämäntavat ja hyvän pohjan terveyden ylläpitämiseen, Eriksson päättää.
Tulevaisuus
– Näen itseni pelaamassa U20-tasolla jossakin SM-joukkueessa. Toivottavasti mahdollisimman hyvässä, Aatu Karvinen kiteyttää.
Samoin nykyinen valmentaja näkee Aatun parin vuoden päästä U20 SM / vastaavassa sarjassa. 3-4 vuoden päästä jääkiekkoammattilaisuus on mahdollista. Paljon töitä ja malttia se kuitenkin vaatii, Benjamin Laurinkari lisää.
Eriksson näkee Aatun parin vuoden päästä isossa kiekollisessa roolissa jossain U20 SM-joukkueessa. 3-4 vuoden kuluttua toivottavasti kolkuttelemassa Liigan tai vähintäänkin Mestiksen portteja tai jo ensimmäiset pelit siellä pelanneena. Oikeanlaisessa opettavassa, vaativassa ja Aatulle sopivassa valmennuksessa, Janne Eriksson lisää lopuksi.