Alkukauden perusteella Milburyn pää ei ainakaan heti joudu edellisten kausien tapaan vadille. Mad Mike otti tietoisen riskin vaihtaessaan lupaavan tulevaisuuden menestyksekkääseen nykyisyyteen. Varsinkaan Pecan osuutta ei voi Islandersin alkukauden menestyksessä aliarvoida, ja hän on näyttänyt, että kapteenius ei ole tullut Buffalon entisen kipparin harteille turhaan. Kakkosketjussa Shawn Batesin ja Mark Parrishin kanssa pelaava Peca on tuonut yhdessä Yashinin kanssa joukkueeseen jotain aivan uutta - taidon voittaa.
Lightnings kumoon avauksessa
Kauden avauksessa Saarelaiset pääsivät juhlistamaan voittoa ensimmäisen kerran avausottelussaan sitten työsulkukauden 1995. Lightnings joutui aloittamaan kautensa ilman kirkkainta tähteään Vincent Lecavalieria, joka vielä paini sopimusneuvottelujensa kanssa. Tampan Ice Palacessa kotijoukkue pystyi panemaan Islesille hyvin kampoihin, mutta Ison Omenan pojat hoitivat homman lopulta kotiin numeroin 3-2.
Ottelun voittivat Islandersille käytännössä loistava alivoimapeli sekä Chris Osgoodin vahvat esitykset maalin suulla. Tampa pääsi myllyttämään seitsemän kertaa ylivoimalla, mutta saivat vain kerran kiekon maaliin asti. Varsinkin Islesin alivoimaexpertit Jason Blake & Claude Lapointe olivat elementissään. Myös kakkoskentällisen Bates - Peca - Parrish kolme maalia auttoivat asiaa. Peca teki avausmaalinsa Islanders-paidassa heti debyyttiottelussaan alivoimalla Eric Cairnsin istuttua kakkosta. Viimeiseen erään lähdettäessä Isles oli vielä 2-1 takaa-ajoasemassa, mutta Parrishin kaksi maalia Pecan syötöistä vaiensi Jääpalatsin.
Rookie-valmentaja Peter Laviolette sai haluamansa alun ja jo lupaavia otteita harjoitusotteluissa esittäneet kentälliset näkyivät löytäneen yhteisen sävelen. Pakkipareissa huomio kiinnittyi varsinkin kakkosyhdistelmään Roman Hamrlik - Radek Martinek. Tsekkikaksikko hoiti hommansa tyylillä ja ottelun lopussa +- -tilastoa komistamaan jäi yksi plussa. Myös Marko Kiprusoff pääsi pelaamaan ja hänen paluunsa NHL-jäille sujui moitteitta.
Islanders terästä vieraissa
Toisessa ottelussa matkattiin Floridaan kohtaamaan Pantterit. Miamissa pisteet eivät tulleet yhtään sen helpommalla, vaikka Osgood olikin jälleen huippuvireessä Islesin kyykyttäessä kotijoukkue 3-0. Alivoima, kakkosketju ja "Ozzie" näyttelivät jälleen pääosaa. Kapteeniutensa Pecalle menettänyt ruotsalainen Kenny Jonsson syötti Yashinin läpiajoon ensimmäisessä erässä, joka ei jättänyt tilaisuutta käyttämättä. Jonsson merkkautti +- sarakkeeseensa +3 ja näin 27-vuotispäivänään antoi oivan näytteen valmentaja Laviolettelle kyvyistään. Ottelun lopulliseen ratkaisuun päästiin jälleen vasta kolmannessa erässä, jossa ensin Parrish rankaisi viisi minuuttia ennen loppusummeria ja Bates viimeisteli numerot tyhjään maaliin loppusekunneilla.
Kolmen päivän huilin jälkeen nokka käännettiin kohti Pittsburghia, jossa vastaan tuli pääarkkitehtinsa Jaromir Jagrin Capsiin menettänyt Penguins. Jälleen vahvan kolmannen erän esityksen jälkeen tuli kotiin tuliaisina kaksi pistettä numeroin 6-3. Islesin historian tuhannes voitto oli kuitenkin kiven takana, sillä vielä 35:n peliminuutin jälkeen Pingviinit olivat 3-1 johdossa. Islandersin ihmeparantumisen takuumiehinä olivat jälleen tutut nimet, Bates - Peca - Parrish. Takaa-ajon aloitti Blake, jonka maalin toinen syöttäjä Martinek sai NHL-uransa ensimmäisen tehopisteen. Vielä erän loppuun Peca tasoitti tilanteen ylivoimalla kolmeen kolmeen ja trilleri viimeiseen erään oli valmis. Mellon Arenan yleisö hiljennettiin kuitenkin hyvin nopeasti Parrishin vietyä Isles johtoon kun kolmatta erää oli pelattu hieman yli toista minuuttia. Hetki tästä Pensin puolustajakolossi Mike Wilson kolkkasi Pecan kylmäksi jään pintaan ja Isles joutui pärjäämään ilman tärkeintä pelaajansa ottelun lopun. Pecaa paikkaamaan tullut Lapointe oli mies paikallaan ja syötti ottelun lopullisesti ratkaisseen maalin pari minuuttia ennen loppua. Asialla oli jälleen Parrish maalaten jo viidennen osumansa kolmeen otteluun.
Vieraskiertueen viimeisen ottelun näyttämönä oli New Jerseyn Continental Airlines Arena. Islandersin todellinen tasonmittari oli tässä ja silmissä siinsi neljäs perättäinen vierasvoitto. Voitto Jerseysta kirjattiin lopulta lukemin 6-4 eikä Islesia näyttänyt pysäyttävän mikään. Ilman aivotärähdyspotilasta Pecaa pelannut Isles aloitti maalinteon puolustaja Adrian Aucoinin ylivoimaosumalla. Jerseyn yllätettyä vaihteeksi Islesin maalilla pelanneen Garth Snown kahdesti, sai kotijoukkue todeta jälleen Saarelaisten tehonyrkkien voiman. Ensin Yashin tasoitti lukemat ja heti perään Parrish jatkoi maaliputkeaan. Viimeinen erä kirjattiin jälleen Islandersille ja Parrishin kypärätempun siivittämänä Isles surffasi myötätuulet purjeissaan.
Pistemenetyksiä pienin marginaalein
Kotiavaukseen täpötäyteen Nassau Coliseumiin saapui Detroitin Punasiivet. Kokoonpanosta puuttui edelleen Peca, jonka aivotärähdys piti edelleen miehen sivussa. Tällä kertaa Isles joutui taipumaan monivaiheisten tilanteiden jälkeen Steve Yzermanin jatkoaikamaalilla. Ottelun maalikimaran aloitti heti ensimmäisellä minuutilla Oleg Kvasha, mutta kolmannella minuutilla Sergei Fedorov tasoitti tilanteen ja ensimmäinen erä mentiin tasatahtia. Toinen erä ei muutosta tuonut, vaan nytkin maalit tasattiin 1-1 Yashinin ja Brett Hullin osumilla. Kolmanteen erään jäälle luisteli latautunut Isles ja erän ensimmäisen osuman viimeisteli jälleen Yashin. Edellisten erien kaava kuitenkin toteutui jälleen ja Red Wings nousi tasoihin Yzermanin maalilla. Neljä minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä Kvasha teki ottelun toisen osumansa ja Islanders näytti jo voittajalta. Detroitin vanhat parrat eivät antaneet periksi kun Wingsin Luc Robitaille tasoitti ottelun jo neljännen kerran. Islandersin uhkapeli ei jatkoajalla onnistunut vaan Red Wingsin Yzermanilta löytyi jälleen voittava resepti, joka siivitti Wingsin 5-4 jatkoaikavoittoon Islandersista.
Jälleen suunnattiin vieraisiin ja tällä kertaa kohteena oli Raleigh, Carolina. Jonkin asteiseksi taiaksi muodostuneet menestyksekkäät vieraottelut eivät vieläkään ottaneet päättyäkseen ja Isles nuiji Canesin suorastaan jäätävän esityksen jälkeen selvästi 4-0. Nollapelin maalissa pelannut "Ozzie" sanoikin lehdistötilaisuudessa ottelun olleen ehkä hänen helpoin nollansa koskaan. Tälläkin kertaa naulat arkkuun lyötiin viimeisessä erässä.
Vuoroin vieraissa. Nyt oli Carolinan vuoro saapua New Yorkiin. Vieraskentällä pelanneet Hurrikaanit olivat likellä yllätystä, mutta lopulta Radek Martinek päästi NHL-uransa avausmaalillaan Islesin piinasta jatkoajan toiseksi viimeisellä minuutilla tehden voittolukemat 2-1. Tämä oli ensimmäinen ottelu, jossa Islanders hävisi kolmannen erän Canesin Josef Vasicekin yllätettyä Osgood. Ottelun avausmaalin teki Islesin ehdottomasti kuumin pelaaja Mark Parrish.
Kahdeksannessa ottelussa Nassau'n saapui San Josen Hait. Maalivahti Osgoodille taisi tulla deja vu, kun Sharks tasoitti kohtaamisen aivan tavallisen peliajan viime hetkillä kahteen kahteen. Ottelun maalinteon aloitti Vincent Damphousse ensimmäisen erän loppuminuuteilla Teemu Selänteen ja Stephan Matteaun syötöistä. Sharksin maalilla pelannut Miikka Kiprusoff pelasi upeasti, kunnes Jönssonin rannari b-pisteeltä yllätti suomalaisvahdin. Islanders kiri vielä johtoon Yashinin maalilla kun erää oli pelaamatta vain vajaa minuutti. Tästä San Jose ei kuitenkaan häkeltynyt vaan hommasi aloituksen Islanders-päätyyn. Selänne löysi maalin takaa maalin eteen b-pisteiden väliin hiipineen Damphoussen, joka pamautti kiekon verkon perille kun vain 5.1 sekuntia varsinaista peliaikaa oli jäljellä. Vielä aivan jatkoajan lopussa Mike Ricci sai kiekon maaliin, mutta maali hylättiin, koska summeri oli kerennyt pärähtämään vain hetkeä aiemmin.
Perjantaina viiden päivän tauon jälkeen Islanders suuntasi jälleen Carolinan kotiluolaan kohtaamaan Hurrikaanit. Vieläkään Saarelaiset eivät suostuneet tavallisella peliajalla taipumaan ja veivät ottelun jatkoajalle, jossa Marius Czerkawski oli mies paikallaan. Pelin alku ei suuria lupaillut. Heti ensimmäisen erän alkuun saatiin jäähy "sopimattomasta kentällisestä", kun avausviisikossa oli ilmoitetun Hamrlikin sijaan Jönsson. Tämän jäähyn Canesin Rod Brindamour kuittasi ja vielä erän loppuun Vasicek lisäsi numeroita kahteen nollaan. Valmentaja Lavioletten keitettyä käärmekeitot väliajalla, Islanders tuli uudella innolla toiseen erään. Vain parin minuutin pelin jälkeen oli asialla jälleen Parrish ylivoimalla Pecan ja Hamrlikin passeista. Kolmannessa erässä Kvasha veti vielä pelin tasoihin ja Isles säilyi NHL:n ainoana joukkueena tällä kaudella, joka ei ole vielä hävinnyt otteluakaan tavallisella peliajalla. Jatkoajalla Canesin Sandis Ozolinshin huidottua itselleen kakkonen oli Marren aika avata maalihanansa ja siirtää lukemiksi 3-2. Kaikki Islesin maalit tehtiin ylivoimalla. Hurrikaanien ylivoima pysähtyi monen muun joukkueen tavoin Islandersin jäätävään alivoimaan, joka teki tyhjäksi kahdeksan yhdeksästä Canes-ylivoimasta.
Ongelma tolppien välissä
Kyse ei ole Osgoodin tai Snown otteista - nehän ovat olleet aivan mainioita. Kyse on tällä hetkellä Islandersin farmijoukkueessa pelaavasta vuoden 2000 ykkösdraftista Rick DiPietrosta. Lienee sanomattakin selvää, että lähes missä tahansa muussa joukkueessa DiPietron kaltainen maalivahti olisi ehdottomasti ylhäällä pelaamassa NHL-otteluita. Ei Islandersissa. Nuorukainen vuorottelee Bridgeportissa tsekkivahti Dusan Salfickyn ja Stephen Valiquetten kanssa, eikä varmasti ole tyytyväinen saamaansa vastuuseen.
Milbury onkin nyt yhdessä Lavioletten kanssa tiukassa paikassa, mitä tehdä? Ellei nykyiseen maalivahtitilanteeseen jonkinlaista muutosta tule, tulee DiPietro aivan varmasti pyytämään siirtoa joko muihin maisemiin tai sitten pelejä Islesissa. Jälkimmäinen tuskin toteutuu mikäli Osgood ja Snow jatkavat alkukauden esittämiään otteita, tuskin "Ozzien" palkalla pelaavaa maalivahtia kuitenkaan passitettaisi farmiin pelaisi hän oikeastaan miten tahansa. Liipaisimella on siis Snow. Jo Islandersin hankkiessa Snown alkoivat ihmiset puhua, "mitä järkeä tässä on"? Anna kun minä vastaan - Ei mitään. Ellei Islesin alkukausi olisi ollut näin upea, Milburyn pää olisi ollut viittä vaille valmis ja monoa tullut alta aikayksikön. Mad Miken uhkapeli on ollut kannattavaa - toistaiseksi.
Snow - DiPietro dilemma kaivertaa varmasti monen Islanderin mieltä ja tuskin on kovin vaikea kuvitella jomman kumman lähtevän ellei pikapuoliin, niin ainakin jossakin vaiheessa kautta. DiPietro on hyvä kakkosvahti, mutta niin on myös Snow. Nyt täytyisi ehdottomasti pitää kiinni tulevaisuudesta - DiPietrosta. Rick on tulevien vuosien huippuvahti ja olisi suorastaan typerää antaa muiden korjata sato jälleen yhdestä lupaavasta Saarelaisesta. Kaikkihan muistavat tapaus Luongon.
Martinek puolustuksen yllätysnimi
Alkukauden suurin yllätys on ollut ehdottomasti Radek Martinek. Heti yhdessä maanmiehensä Roman Hamrlikin kanssa pelaamaan päässyt Martinek on ollut suorastaan jäätävä. Vähän englantia puhuva tsekki käyttää pakkipariaan tulkkina lehdistötilaisuuksissa ja pystyvät kommunikoimaan kentällä tsekiksi, mikä on vielä tässä vaiheessa Martinekille tärkeätä. Varmaa peruspeliä pelaavan Radekin aseena on myös kova laukaus, jolla hän yllätti Tom Barrasson ja vei Islesin 2-1 jatkoaikavoittoon kauden seitsemännessä ottelussa.
Ylivoiman aseeksi suunniteltu Adrian Aucoin ei ole alkukauden peleissä ollut aivan terävimmillään. Onkin huhuttu, että tällä hetkellä ilman sopimusta oleva Tomas Kaberle olisi Milburyn kiikarissa, mutta GM:lta tarvitsisi myös löytyä kauppatavaraa Kaberlen tuomiseksi Isoon Omenaan. Mahdollisuuksina voisivat olla mm. Aucoin ja Snow. Tuskin sentään DiPietroa lähdetään kauppaamaan. Reservistä Bridgeportista löytyy myös oivaa kauppatavaraa, eikä olisi suurikaan yllätys jos sieltä eurooppalainen pakki lähtisi Torontoon yhdessä jonkin toisen pelaajan kanssa, tai kuka ties varausvuoron.
Kenny Jonsson on näyttänyt uhrautuvuutensa joukkueen puolesta useaan otteeseen ja on ollut puolustuksen tukipilari yhdessä parin Hamrlik - Martinek kanssa. Päävalmentaja Laviolette sekoitteli ensimmäisissä otteluissa pakkipareja, mutta nyt ne ovat vakiintuneet ainakin
Kolmas pakkipari Eric Cairns - Ken Sutton on saanut vähemmän peliaikaa ja näin ollen jäänyt vähemmälle huomiolle. Kesällä Islesiin tullut Sutton oli pari ensimmäistä peliä poissa kokoonpanosta, mutta pääsi kokoonpanoon Islandersin pudotettua Marko Kiprusoff farmiin Bridgeportin riveihin. Pakkiparista toinen, Cairns, on yllättänyt lähinnä sillä, että mies ei ole vielä kertaakaaan alkukauden aikana pudottanut hanskojaan vaan on keskittynyt pääasiassa pelaamiseen.
Bates - Peca - Parrish
Tarviiko oikeastaan muuta hyökkäysrintamasta sanoakaan? Toistaiseksi joka ottelussa nämä herrat ovat astuneet ratkaisijan rooliin ja varsinkin Mark Parrishin häikäisevä alkukausi on ollut miehelle itselleenkin yllätys. Kymmenen maalia yhdeksään peliin on varmasti enemmän kuin kukaan uskalsi toivoa ja palkintona mies valittiin NHL:n viikon pelaajaksi kaksi viikkoa sitten. Parrish on ollut ehdottomasti koko liigan alkukauden suurin yksittäinen komeetta, eikä tahti ota millään laantuakseen.
Ketjun toinen laituri Shawn Bates on ollut myös loistavassa vireessä. Bates on lähinnä ruokkinut ketjukavereitaan ja saalistanut hänkin jo yhteensä yksitoista pistettä, joista kahdeksan syöttöjä. Hänen +- tilasto on sitäkin komeampi siinä seistessä +7, joka on joukkueen korkein heti Michael Pecan jälkeen. Batesin ja Pecan jatkaessa samaan malliin ainakaan maalintekopaikoista ei tule pulaa.
Peca tiedettiin jo ennen kautta, että pelihalut ovat huipussaan ja motivaatiomittarin elohopea repeää liitoksistaan. Peca on todellakin näyttänyt, että hän on varmasti tämän päivän liigan parhaita puolustavia hyökkääjiä. Ehkä jopa pelillistä suoritusta tärkeämpänä, Peca on joukkueen henkinen johtaja niin kaukalon sisä- kuin ulkopuolellakin. Hänellä on potentiaalia viedä Isles miten pitkälle tahansa tänä vuonna. Johtajuudesta kertoo varsinkin tiukkojen pelien ratkeaminen viimeisillä hetkillä ja tällä hetkellä Isles on liigan kovin kolmannen erän joukkue. Tämän hetkinen saldo kolmansista eristä näyttää seitsemää voittoa, yhtä tasapeliä ja yhtä tappiota, joten joukkueella on käytössä todellinen ase kolmansien erien rynnistyksissään.
Sanotaan nyt muistakin sananen. Ensimmäisissä otteluissa kolmosketjun sentterinä peluutettu Oleg Kvasha on alkanut kartuttamaan pistetiliään tasaiseen tahtiin saatuaan komennon ykkösketjuun Alexei Yashinin ja Marius Czerkawskin viereen. Vaisusti kautensa aloittanut Czerkawski ei ole vielä onnistunut avaamaan maalitiliään ja sen olisi aika avautua pikapuoliin, sillä takana vaanii paluuta ykköskentälliseen vaarallinen mm. Brad Isbister, joka on sittemmin joutunut kolmosviisikkoon. Yashin on ollut nimensä veroinen, joskaan +- tilastossa väijyvä -2 ei anna kummoistakaan kuvaa Yashinin tämän kauden esityksistä verrattuna muiden Islanderien plus/miinus tilastoon.
Kurinalaisuutta kaivataan
Alkukauden suurin pelillinen ongelma on ollut lievä kurinalaisuuden puute. Toistaiseksi Islesin huikea alivoima on yli 90 prosentin tarkkuudella hoitaneet hommansa, mutta sen varaan ei kannata loppukautta laskea. Hitaasti mutta varmasti Isles on hivuttautumassa jäähytilaston kärkipäähän, joka ei voittavalle joukkueelle sovi. Viimeisimmässä Carolina-ottelussa otetut yhdeksän kakkosta ovat ehdottomasti liikaa voittavalle joukkueella, ja jos Isles mielii menestystään jatkaa on Lavioletten löydettävä lääkkeitä kurinalaisuuden parantamiseen.
Lavioletten valmennustyyli on opettaa pelaajille, ettei virheitä saa pelätä. Näin ollen mies ei ole parista virheestä ottanut itseensä ja se on tuottanut tulosta kentällä. Vapautuneesti pelaavat Islesit ovat luottaneet maalivahti Osgoodiin kuin muuriin ja Ozzie ei ole heitä pettänyt. Lavioletten tyyli miellyttää New Yorkissa ainakin niin kauan kun tulokset puhuvat puolestaan. Tällä hetkellä ei ole oikeastaan yhtään pätevää syytä, miksei tahti jatkuisi samanlaisena vielä hyvän aikaa.
Bridgeport Sound Tigers
Bridgeport teki AHL-debyyttinsä ottelussa Rochester Americansia vastaan ja teki sen tyylillä. DiPietro nappasi 29 koppia nollapelissään Trent Hunterin taatessa voitto kahdella osumallaan 3-0 voitossa. Seuraavana vuorossa oli Hartford, jonka 6-2 kyykyttyksessä pääosassa oli lupaava Justin Mapletoft AHL-uransa ensimmäisellä hat trickillaan. Kolmannessa ottelussa vastaan asettui Albany River Rats, jonka maalia vartioi Ari Ahonen. Ahosen hyvästä pelistä huolimatta Dusan Salficky veti vielä pidemmän korren ja Tiikerit vei River Ratsia 2-0. Bridgeport löysi parempansa Manchester Monarchista, joka pakotti Sound Tigersin historiansa ensimmäiseen tappioon lukemin 2-5. Ottelussa Monarchia vastaan maalitilinsä avannut toinen lupaava nuorukainen, Raffi Torres, teki voittomaalin kun Bridgeportin jalkoihin jäi Cincinnati Mighty Ducks.
Tiikereissä varakapteenin "A" on parsittu Marko Tuomaisen rintaan. Tuomaisen kausi on alkanut hyvin ja kahdessa viime ottelussaan mies on syöttänyt neljä maaliin johtanutta osumaa. Ensimmäiset ottelut ylhäällä pelannut Marko Kiprusoff laskettiin alas, koska Laviolette halusi pyörittää kuuden puolustajan systeemiä ja näin ollen Kiprusoff oli ensimmäinen joka jäi kuuden pelaavan ulkopuolelle.
Maalivahtitilanne on kinkkinen ja nyt ylhäälle varmuuden vuoksi nostettu Salficky on merkkauttanut voiton molemmissa pelaamissaan otteluissa. Seuraavana on jälleen DiPietron vuoro asettua maalin suulle ja näyttää taitonsa johdolle. Farmissa vallitsee vuorottelusysteemi, jonka mukaan DiPietro pelaa seuraavan ottelun, Valiquette sitä seuraavan jne.
Trottierin paita kattoon
Lauantaina 20.10. ennen Sharks-ottelua toimitettiin pre-game seremonia, jossa nostettiin Nassau Coliseumin kattoon seuran entisen huippupelaajan Bryan Trottierin numeron 19 tekemään seuraa Clark Gilliesille, Mike Bossylle, Denis Potvinille, Billy Smithille ja Bobby Nystromille. Paikalla olivat kaikki Islandersin takavuosien suuruudet mm. valmentaja Al Arbour, Denis Potvin ja Mike Bossy. Seremoniat olivat pitkät ja hartaat. Kunnianosoitukseksi Trottierille ensinnäkin Nassau oli tupaten täynnä, kunniavieraat paikalla ja Isles-pelaajien selkämystä komisti ennen ottelun alkua "Trottier 19".
Vuoden 1974 draftissa toisella kierroksella Islesin varaama Trottier jätettiin vielä draftin jälkeiseksi vuodeksi pelaamaan WCHL:aan juniorisarjaan. Siellä "Trotts" merkkautti huimat tehot, 46 kaappia, 98 syöttöä 67:aan otteluun. Ei kulunut aikaakaan kun yli kahden pisteen pistekeskiarvoa takonut Trottier sai seuraavalla kaudella näyttää kykynsä Islesissa ja hänet istutettiinkin suoraan Gilliesin ja Billy Harrisin väliin. Ensimmäisessä kotiottelussaan Trottier leikitteli Los Angeles Kingia vastaan huimat 3+2, eikä kukaan voinut enää ylenkatsoa Trottsin taitoa ja nopeutta. Pienestä koostaan huolimatta aina katse kiekossa matalalla pelannut Trottier teki heti lähtemättömän vaikutuksen organisaatioon - ja mikä tärkeintä - pelaajiin. Tulokaskauden jälkeen mies kävi palkintogaalassa pokkaamassa Calder Trophyn ansiona vuoden parhaana tulokkaana.
Toisella kaudellaan Trottierin tahti hieman laantui, mutta vauhti oli kuitenkin lähes piste/peli tahtia. Kolmannella kaudellaan 1977-78 Trotts nousi todelliseen kukoistukseensa. 77:aan peliin taotut 123 pistettä laittoivat lopullisesti luun kurkkuun harvoille arvostelijoille, mutta silti vielä Kannua ei New Yorkiin asti saatu tuotua.
Kaudella 1979-80 Trottier johdatti viimein Islesin Stanley Cupin voittoon. Ensimmäisen Stanley-vuotensa playoffeissa hän vastaanotti kyytipoikana Conn Smythe Trophyn hänen oltuaan pudotuspelien arvokkain pelaaja. Islandersin 80-luvun alun dynastia sai alun ja tähtipelaajat Potvinin ja Trottierin johdolla johdattivat Saarelaiset neljään peräkkäiseen Kannuun katkaisten Montrealin neljän vuoden vallan. Jokaisen Stanleyn maestrona oli huippuvalmentaja Al Arbour, jonka paita myöhemmin nostettiin Islesin kotiareenan kattoon.
Tästä alkoi Islandersin hitaasti, mutta varmasti tapahtunut hiipuminen. Oli Edmontonin vuoro ottaa paikka valtaistuimessa. Vaikka Trottier oli vieläkin liigan parhaita senttereitä, ei hän voinut estää kauden 84-85 Stanley-tappiota Glen Satherin luotsaamalle Oilersille. Bryanin ura otti vielä seuraavalla kaudella nousun, mutta joukkue ei ollut enää entisensä.
90-luvun alussa Pittsburgh nappasi Trottierin vapaiden agenttien listalta ja toivoi käyttävänsä hyödykseen Trottsin avut puolustavana hyökkääjänä sekä runsasta playoff-kokemusta. Trottier teki sen mitä pyydettiin ja ennen kuin hän huomasikaan, tuli mukaan myös pari Cupia Pittsburghista Mario Lemieux'n ja nuoren Jaromir Jagrin mestaroidessa.
Trottierin ura päättyi lopullisesti kaudella 1993-94 jo lopetettuaan vuoden 1992 jälkeen. Kaukalot kuitenkin vielä kutsuivat hetkeksi ennen miehen siirtymistä penkin taakse apuvalmentajan rooliin. Vuonna 1997 Trottier sai kutsun Hall of Fameen tekemään seuraa muille entisille supertähdille.
Jatko-ohjelma
Ennen marraskuun 10:tta alkavaa viiden pelin vieraskiertuetta Islandersilla on neljä peliä kotona ja kaksi vieraissa. Niistä ehdottomasti kinkkisimmät ovat vierasjäällä ja kuuden ottelun voitollinen vierasputki uhkaa katketa. Kauden ainoan tappion toistaiseksi Islesille tuottanut Detroit isännöi marraskuun toinen päivä ja heti kolmantena päivänä suunnataan Philadelphiaan kohtaamaan Flyers.
Ennen näitä ohjelmassa on vielä kotiottelut Dallasia ja Floridaa vastaan, joista Stars-ottelu nähdään Canal +:lla sunnuntai-iltana klo 20.00 alkaen. Jatkoajassa raportti ottelusta tuttuun tapaan ottelua seuraavana aamuna.
