Suomi-sarjan mestaruus ratkaistiin tänä vuonna mielipiteitä jakaneella yksiosaisella finaalilla. Huimassa lennossa tämän kauden pelannut Imatran Ketterä oli ehtinyt nostaa eteläkarjalaisen kiekkoyleisön odotukset pilviin, ja lauantain mestaruuskamppailua oli odotettu vesi kielellä.
Torstain ennakkomyynti ylitti jo odotukset, sillä 1200 henkeä vetävään Imatran jäähalliin myytiin jo tuona päivänä 550 lippua. Tavoite oli 400 myytyä ennakkolippua.
Hallin ovet aukesivat ottelupäivänä klo 15.00, eli tunti ennen ottelua. Tuolla kellonlyömällä jäähallin edessä oli jo yli 100 metrin ihmisletkat jonottamassa joko lippua ovelta tai aikaista sisäänpääsyä, jotta hallista ehtisi varata hyvät paikat. Harvoin näkee suomalaisessa urheilutapahtumassa yleisön saapuvan näin hyvissä ajoin paikalle.
Odottava tunnelma katsomossa alkoi ottelun lähestyessä purkautua huutoina ja taputuksina. Täyteen pakatussa seisomakatsomossa itsevarmuutta uhkuva kotiyleisö eli unelmaansa, ja monet pohtivat ottelua läpihuutojuttuna Ketterälle.
Myös Iisalmesta oli matkustanut runsaslukuinen kannattajaryhmä omiensa tueksi. IPK-kannattajat availivat jo ottelun alla äänijänteitään, ja ryhmän laulut ja huudot loivat upeaa tunnelmaa akustisesti erittäin toimivaan Imatran jäähalliin.
Tunteiden vuoristorataa läpi ottelun
Ottelua todistanut yleisö sai kokea paikan päällä tunteiden kirjon kokonaisuudessaan, sillä joukkueet takoivat ottelussa maaleja vuorotellen. Jevgeni Fofanovin vietyä viiden minuutin kohdalla IPK:n johtoon lamaantui kotiyleisö hetkeksi täysin. IPK:n kannattajaryhmä taas oli täydellisessä euforiassa.
Ketterän vaaralliset hyökkäykset kuitenkin palauttivat kotiyleisön uskon, ja vankka kannustus palkittiin ottelun puolessa välissä Rudolfs Maslovskisin taituroitua upean maalin. Tasoitusmaalin odotus purkautui hallin täydellisenä riemuun räjähtämisenä, ja Ketterä-pelaajien vielä lietsottua eleillään yleisöä, oli hallissa hetken aivan uskomaton tunnelma.
Molempien tehtyä vielä yhdet maalit toiseen erään siirryttiin erätauolle 2−2-lukemissa. Hallissa vallitsi äärettömän jännittynyt ja odottava tunnelma. Päätöserän loppupuolella imatralaisyleisö luuli jo hetken ajan tuhkimotarinastaan tulleen totta. Kaksi kertaa tappiolla ollut Ketterä nousi Jarno Lippojoen osumalla ensimmäisen kerran ottelussa johtoon − vain neljä minuuttia ennen erän loppua.
"Tää on selvä peli", huudahti itseluottamusta uhkuva kotijoukkueen kannattaja.
IPK:n päästyä pian tämän jälkeen ylivoimalle alkoi ylitsevuotavainen itseluottamus kääntyä jälleen epäluuloisuudeksi. Vieraat tekivät kuin tekivätkin erikoistilanteestaan tasoitusmaalin, ja ainoat tässä vaiheessa ainoat hallissa kuuluvat äänet tulivat vieraskannattajien sektiosta.
Jatkoajalla vapautunut tunnelma loisti poissaolollaan - niin kentällä kuin katsomossa. Kun kiekko oli vastustajalla, monet seurasivat ottelua lähes hengitystä pidättäen. Riemu ja kannustus laukesivat uudestaan kiekon löydyttyä oman joukkueen pelaajan lavasta.
Kun IPK:n Joni Riihola ratkaisi ottelun jatkoajalla, katseli imatralaisyleisö täysin tyrmistyneenä kentälle. Mielessä käyneitä mestaruusjuhlia ei tullutkaan, eikä Mestis-paikka vielä auennutkaan. Väki seurasi mykistyneenä iisalmelaisten juhlia kentällä, kunnes pikku hiljaa tapahtuneen iskettyä tajuntaan alkoi osa valua hiljaisena kohti ulko-ovia.
IPK pääsi juhlimaan villisti kannattajiensa edessä, mutta myös suurin osa imatralaisyleisöstä jäi antamaan molemmille joukkueille aplodit. Iisalmelaiskannattajille tämä mestaruuskamppailu jäi varmasti ikuisiksi ajoiksi sydämiin, mutta varmaa on myös, että imatralaiskatsojat pääsivät kokemaan yhden elämänsä tunnerikkaimmista otteluista.
