NHL:n varaustilaisuus on jälleen täällä. Varausluokan kärkikymmenikkö tarjoaa kirkkaimpia lupauksia vuosiin, kuten superlupaus Connor Bedardin ja venäläistähti Matvei Mitškovin. Kaksikosta on povattu pelillisiä seuraajia Sidney Crosbylle ja Aleksandr Ovetškinille.
Jatkoajan toimittaja Konsta Kiviniemi purkaa joukkueiden tarpeita ja varattavia pelaajia kolmiosaisessa mock draft -artikkelisarjassa, joista ensimmäinen osa käsittelee varaustilaisuuden kärkikymmenikköä.
Pelaajan NHL-vertaus ei perustu suoranaisesti taitoon tai potentiaaliin, vaan vertailukohteissa on priorisoitu pelaajien täsmäävää pelityyliä, kokoa ja varauskauden tuotantoa.
Connor Bedard (Regina PATS, WHL)
Showtime. Blackhawks-ikoni Patrick Kanen lempinimi jäi elämään tuulisessa kaupungissa, vaikka Kane itse kaupattiin siirtotakarajalla New York Rangersiin. Vain kuukausia Kanen kauppaamisesta Blackhawks voitti varausloton, joka mahdollistaa uuden ajan Showtimen saapumisen kaupunkiin.
Bedard on jääkiekon kirkkain lupaus sitten etunimikaimansa Connor McDavidin vuonna 2015. Hänen kokonsa jaksaa vielä pelästyttää tiukkapipoisimpiakin kriitikoita, mutta nekin huolet voidaan kuopata uuden kauden pyörähtäessä käyntiin.
Bedardin WHL-peleistä on vaikeaa poimia yhtä ylitse muiden, joten alle 20-vuotiaiden MM-kisojen puolivälieräottelu Slovakiaa vastaan riittää todisteeksi siitä, että NHL:n seuraava supertähti on valmis kirkkaisiin valoihin.
Kuinkas muuten? Kanen kruununperijä Blackhawksissa on vielä lahjakkaampi laukoja, ja nopeus, kädet, peliäly, koko ja varauskauden tuotanto täsmäävät toisiinsa.
Adam Fantilli (Michiganin yliopisto, NCAA)
Kun Ducks oli viimeksi mukana kerran sukupolveen -lahjakkuuden varauslotossa, käteen jäi lyhyt tikku, kun se varasi Bobby Ryanin toisena Sidney Crosbyn jälkeen. 18 vuotta myöhemmin Ducks kiskoi jälleen lyhyen tikun, mutta tällä kertaa tappiokin varauslotossa voi kääntyä voitoksi.
Fantilli olisi haastanut kahtena viime vuonna ykkösvarauksesta ja on melko kiistatta tämän vuoden kakkosvaraus. Hän erottuu kaukalosta edukseen jopa piippuhyllylle, sillä harva 188-senttinen liikkuu yhtä pehmeästi ja nopeasti.
NCAA:n arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Fantilli liittyy Ducksin lupaavaan sentterikaartiin Trevor Zegrasin ja Mason McTavishin seuraksi, mutta yhden heistä täytyy todennäköisesti siirtyä laidalle. Joka tapauksessa ankkalammen päällä olevien pilvien välistä pilkottaa kirkas tulevaisuus.
Toews ja Fantilli ovat kiekollisesti taitavia, isokokoisia voimahyökkääjiä, jotka kuitenkin loistavat myös pelinlukutaidoillaan. Fantillin varauskauden yliopistotehot pyyhkii Toewsilla pöytää, mutta pieni osa kunniasta on suotava myös kivikovalle Michiganin joukkueelle.
Vaikka Bedard ja Fantilli lipesivät massiivisen suurennuslasin alla olevan GM Jarmo Kekäläisen käsistä, tippuu Blue Jacketsin syliin franchise-keskushyökkääjä. Mitškov ja Will Smith varmasti aiheuttavat keskustelua sinitakkien pöydässä, mutta Carlsson on täydellinen paketti.
Carlsson ei ehkä luo samanlaista tehopelotetta kuin kaksi häntä ennen huudettua nimeä, mutta ruotsalainen on valmis NHL:n kirkkaisiin valoihin. Hänet nimettiin Ruotsin MM-kisajoukkueeseen ja näytti pirteältä Tre Kronorin ykkösvitjan keskellä.
Carlsson on turvallinen valinta kolmannella vuorolla, ja Kekäläinen pelastaa työnsä toistaiseksi. Kaiken lisäksi Carlsson kertoi Jatkoajalle haluavansa pelata Patrik Laineen kanssa.
Kopitar ja Carlsson ovat härkämäisen vahvoja keskushyökkääjiä, jotka loistavat myös kahteen suuntaan mutta tarjoavat myös tulivoimaa hyökkäykseen. Kaikin puolin kokonaisvaltaisen erinomaisia paketteja, mutta Carlsson on varauskaudellaan vielä valmiimpi NHL:n kirkkaisiin valoihin kuin Kopitar oli oman varauskautensa päätteeksi.
MATVEI MITŠKOV (HK sotši, KHL)
Varaustilaisuuden suurin kysymysmerkki selviää jo neljännellä varausvuorolla. Lupaavin venäläishyökkääjä sitten Aleksandr Ovetškinin haastoi Bedardin ykkösvarauksen paikasta jo viime vuonna, mutta hänen mottipäinen, kevääseen 2026 asti ulottuva KHL-sopimuksensa ja nykyinen maailmantilanne tiputtavat nuorta laituria muutamalla paikalla.
Mitškovin on povattu valuvan jopa kärkikymmenikön ulkopuolelle, mutta Sharks pelaa varaustilaisuuden villin kortin, sillä hailaumalla on aikaa odottaa Mitškovia. Venäläinen on Bedardin jälkeen yksinkertaisesti lupaavin pelaaja tässä varausluokassa, ja hänen pelaajakehityksensä katto vaikuttaa olevan pilvissä.
Mitškovin kyky löytää tiensä ohi puolustajasta, pelinlukutaito ja terävä laukaus ovat tämän varausluokan eliittiä. Paperilla Sharks saa tämän varausluokan kakkostähden.
Kutšerov on Mitškovia kookkaampi, mutta he ovat pelaajatyypeiltään erittäin samanlaisia. Vaarallisia hyökkääjiä joka kerta, kun kiekko on lavassa. Varauskauden KHL- ja MHL-tehot muistuttavat vahvasti toisiaan.
Will Smith (Yhdysvaltain maajoukkueen kehitysohjelma)
Smith on nostanut osakettaan räjähdysmäisesti tämän vuoden puolella. Alle 18-vuotiaiden MM-kisojen kiistaton ykköstähti jäi yhden pisteen päähän Kutšerovin yhden turnauksen piste-ennätyksestä.
Ensi kaudeksi Bostonin yliopistoon sitoutunut Smith on hyökkäyssuuntaan miltei täydellinen paketti, kun hän paketoi eliittiluokan kädet, laukauksen, pelinlukutaidon ja vauhtinsa yhteen. Puolustussuunnan pelaaminen on herättänyt kysymyksiä kykyjenetsijöiden joukossa, mutta Smithin hyökkäyssuunnan tarjonta tekee hänestä mahdottoman ohitettavan tällä vuorolla.
Canadiensin nuori runko on hyvää vauhtia kehittymässä, joten Smithin istuttaminen nuoria tähtiä pursuavaan hyökkäykseen kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta.
Hughes ja Smith ovat kehitysohjelman tähtinä loistaneita taitosenttereitä, joilla on kyky luoda taikaa kiekon kanssa hyökkäysalueen siniviivan ylityksen jälkeen. Kaksikko mätti omien varauskausiensa U18 MM-kisoissa identtiset tehot (7 ottelua, 9+11).
David Reinbacher (EHC Kloten, NL)
Zach Benson herättänee varmasti keskustelua kojoottilaumassa, mutta katse osuu väkisinkin heikohkoon puolustusosastoon. Siispä Sveitsin liigassa vakuuttavasti pelannut Reinbacher on looginen valinta.
Itävaltalainen vaikuttaa kummassakin päässä kaukaloa, ja on arvokasta valuuttaa myös kätisyytensä ansiosta. Reinbacher on isokokoinen, luova hyökkäyssuuntaan ja kokonaisvaltaisesti askeleen edellä luokan muita puolustajia. Ja kun 17-vuotias puolustaja pelaa Sveitsin pääsarjassa miltei puolen pisteen pistekeskiarvolla, herättää se lupausta taitojen kääntymisestä myös taalajäille.
Reinbacherin ainoa merkittävä heikkous on luistelu, sillä isokokoinen puolustaja ei varsinaisesti liiku kuin raketti. Pienellä työllä ja kehitysvuodella Sveitsissä Coyotesilla on käsissään aito timantti.
Seider ja Reinbacher eivät ole pelaajaprofiililtaan pääsääntöisen hyökkäysmielisiä puolustajia mutta tarjoavat tarvittaessa tulivoimaa hyökkäykseen. Kumpikin nosti osakkeensa arvioidusta toisen kierroksen varauksesta kärkikuusikkoon.
ryan leonard (Yhdysvaltain maajoukkueen kehitysohjelma)
Jotkut pelaajat ovat kuin laboratoriossa seuroilleen tehtyjä. Leonard istuu Flyersiin kuin nenä päähän, ja uusi GM Daniel Brière voi jo hieroa käsiään ajatuksesta istuttaa hänet samaan ketjuun viime kesän vitosvaraus Cutter Gauthierin kanssa.
Ajatuskin tuntuu hullulta numeroita katsellessa, mutta Leonard jää tehoissa täysin kehitysohjelman ketjukavereidensa Smithin ja Gabe Perreault'n varjoon. Leonard teki ketjussa likaisen työn kahden edellisen mässäillessä tehoilla, mutta se ei tee Leonardista huonompaa lupausta.
Hän on poikkeuksellinen pelaaja kokoisekseen, sillä harva pelaaja pelaa yhtä vahvasti kiekon kanssa. Leonardin laukaus on myös yksi varausluokan parhaimmista, ja varsinaisia heikkouksia hänen pelissään ei ole. Flyers saa Leonardista yhden avainpalasen jälleenrakennukseen.
Miller ja Leonard eroavat kooltaan ja pistetuotannoltaan hieman, mutta jäällä voimahyökkääjien pelityyli on hyvin samannäköistä. Likaisen työn erikoismiehet ovat myös vaarallisia laukojia.
ZACH BENSON (WINNIPEG ICE, WHL)
Bensonin ei pitäisi kuulla nimeänsä vasta kahdeksannella vuorolla. Hän on antanut näyttöjensä jäällä puhua puolestaan, mutta viime kuukausina kaikki puhe on keskittynyt yhteen ongelmaan. Pienikokoiset laitahyökkääjät eivät varsinaisesti kostuta kykyjenetsijöiden suita korkeilla varausvuoroilla.
Kaikesta huolimatta Benson on tämän varausluokan paras lupaus kärkinelikon jälkeen. Hän loistaa miltei jokaisella osa-alueella. Erinomainen pelintekijä, huippunopea luistelija, puolustussuunnan periksiantamaton taistelija ja tarvittaessa tuhoisa maalintekijä on jäällä täydellinen paketti. Hän on aina siellä, missä tapahtuu.
WHL-pistepörssin kolmanneksi Bedardin ja Logan Stankovenin taakse sijoittunut Benson on kykenevä pelaamaan myös keskellä, mutta taalajäillä pelipaikka löytynee laidalta. Capitals saa Bensonin avulla varaslähdön horisontissa häämöttävään jälleenrakennukseen.
Point ja Benson ovat pienikokoisia taitohyökkääjiä, jotka loistavat nopeutensa lisäksi myös puolustussuuntaan. Kaksikko pelasi miltei identtisen varauskauden Pointin hyytävää tehotilastoa lukuun ottamatta.
Oliver Moore (Yhdysvaltain maajoukkueen kehitysohjelma)
Jälleen kerran kärkikymmenikössä varaava Red Wings on ison valinnan edessä. Jatkaako eurooppalaisten kärkivarausten tuomista organisaatioon esimerkiksi Dalibor Dvorskýn tai Axel Sandin Pellikan muodossa vai katsoa ohi normien?
Yhtäläisyydet jäällä vastikään rahakkaan jatkosopimuksen kirjoittaneen Red Wings -kippari Dylan Larkinin kanssa tekevät tästä valinnasta GM Steve Yzermanille helpon. Moore pelaa Larkinin kanssa miltei identtisesti; tuulennopeat keskushyökkääjät voittavat puolustajia vahvalla kiekollisella ajollaan.
Mooren tilastot eivät ehkä nouse esiin kehitysohjelman muihin tähtiin verrattuna, mutta kakkosketjun keskellä alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruutta juhlinut Moore oli mestarijoukkueen yksi tärkeimmistä pelaajista. Hän loistaa jäällä myös puolustussuuntaan nopeutensa ja vahvuutensa ansiosta, ja Red Wings saa Mooresta tulevaisuuden kärkisentterinsä.
Larkin ja Moore liitävät jäällä päätä huimaavalla nopeudella, mutta he tarjoavat luistelunsa lisäksi paljon muutakin. Erinomanen laukaus, vahva kiekollinen peli ja monipuolisuus jäällä erottuvat edukseen.
Stanley Cupin vain neljä vuotta sitten voittanut Blues on kaupannut mestaruusjoukkueensa rungon muualle. Sandin Pellikka on varausluokan paras hyökkäävä puolustaja, jolla on näyttöjä jo niin miesten kanssa pelaamisesta kuin maajoukkuetasolla loistamisesta, etenkin alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa.
Sandin Pellikka loistaa jäällä erinomaisen luistelunsa ja pelinlukutaitonsa ansiosta, ja hän tuo tehokkuutta joka kerta jäälle astuessaan. Heikkouksia ruotsalaisen pelaamisesta on vaikea löytää, sillä hän näyttää kiekollisesti todella kypsältä.
Pienikokoisten puolustajien yllä leijuu aina kysymysmerkkejä, mutta Sandin Pellikan näytöt jäällä puhuvat hänen puolestaan.
Lundkvist ja Sandin Pellikka ovat pienikokoisia oikealta ampuvia ruotsalaisia puolustajia, joiden varauskauden SHL-tuotanto täsmää keskenään. Jos ette usko minua, samainen vertaus kuultiin Sandin Pellikan itsensä suusta.