Jääkiekko-ottelussa kaukalossa käytävä kamppailu on luonnollisesti kaiken keskiössä. Ottelutapahtuman kannalta yhtä tärkeä osa on kuitenkin paikalle saapuva yleisö, joka luo peliin oman tunnelmansa niin koti kuin- vieraskentälläkin.
− Kyllä sen huomioi, jos on omia kannattajia lähtenyt reissuun. Se monesti sytyttää sen kotiyleisönkin, kun on molempien joukkueiden kannattajia paikalla. Se tuo paljon lisää tapahtumaan, mikä on hieno juttu, jukurihyökkääjä Miika Roine toteaa.
− Se on iso voimavara, että saadaan omien tuki taakse. Siitä saa lisää sytykettä vain.
Vuosien varrella pelaajille Suomen eri hallit ja niiden katsojat tulevat tutuiksi. Usein paikalla peleissä on myös perheenjäseniä ja ystäviä katsomassa, mutta niihin Roineen mukaan ei tule suuremmin kiinnitettyä huomiota.
− Aika vähän sitä tulee mietittyä. Tietysti joskus, jos vaikka erän alussa luistelee jäälle, niin saattaa kurkata näkyykö tuttuja. Ei sitä kuitenkin sen ihmeemmin vilkuile katsomoon, kertoo Roine.
Tunnelman yltyessä monesti niin pelaajat kuin valmentajatkin saavat oman osansa erilaisista huudoista. Roine ei kuitenkaan katsomokommenttien anna omaan pelaamiseensa vaikuttaa ainakaan negatiivisesti.
− Enemmän sen yleisen tunnelman aistii ja siinä yksittäiset huudot menevät ohi korvien, kun olet keskittynyt pelaamaan. Paremmin tuntee sen, että miten yleisö on mukana ja onko fiilistä vai ei.
− Huutelut tietysti kuuluvat asiaan ja sen voi kääntää niinkin, että jos joku sinut huomioi, niin jotain olet tehnyt oikeinkin, kun olet hampaisiin päässyt.
Hienot muistot Wienistä
JYP-kasvatti Roineella on Jyväskylän halliin luonnollisesti erityssuhde, mutta myös muista liigahalleista löytyy yksi erityisen mieluinen vieraskaukalo.
− Helsinkiin on hieno mennä. Siellä on hyvät fanit ja yleensä paljon yleisöä paikalla, niin se tulee ehkä sellaisena spesiaalimpana mieleen.
Syyskuun puolivälistä huhtikuun loppuun kestävään kauteen mahtuu kuitenkin myös otteluita, joissa tunnelma ei kohoa kovinkaan korkealle.
− Kyllähän sen tietyllä tapaa noteeraa, että omat huudot saattaa kuulua ylimmille penkkiriveille. Siinä on kuitenkin niin keskittynyt omaan pelaamiseen, että ei siihen valtavasti huomioi, mutta kyllä sen kuitenkin aistii, ettei ole suurin huuma päällä, muotoilee Roine.
Jonkin verran viime vuosina myös jääkiekkokatsomoissa yleistyneitä, aiemmin jalkapallokatsomoiden puolelta tuttuja soihtuja tai muuta pyrotekniikkaa Roine ei näe tarpeellisena, mutta muilta osin varsinkin eurooppalaisen jalkapallon puolella nähty railakas meininki on tervetullutta myös Suomen kiekkokatsomoihin.
− Ehkä sellainen muunlainen jalkapallokulttuuri, että lauletaan ja pompitaan, niin on osittain ihan tervetullutta ja hyvää vaihtelua. Meininki saa ja pitääkin olla hyvä, mutta sellainen ylenpalttinen sekoilu olisi hyvä jättää pois.
− Esimerkiksi muistan, kun pelattiin Wienissä JYPin kanssa European Trophyä, niin siellä se homma oli tosi fanaattista. Ei hiljaista hetkeä tullut koko pelin aikana. Suomessakin meillä on hienot fanipäädyt, mutta sitä voisi miettiä, että miten saisi enemmän koko hallia aktivoitua mukaan laulamaan ja taputtamaan.
