Suomi kärsi torstaina 3–2-tappion Yhdysvalloille, joka eteni alle 20-vuotiaiden MM-turnauksessa loppuotteluun, jossa se kohtaa Ruotsin.
Suomi hävisi turnauksen kaksi ensimmäistä ottelua Kanadaa ja Saksaa vastaan. Tässä vaiheessa alkoi olla jo farssin aineksia ilmassa. Latvia-voitto toi kuitenkin ryhmälle hieman happea, ja Ruotsia vastaan kairattu jatkoaikavoitto toi runsaasti uskoa omaan tekemiseen.
Slovakiaa vastaan Suomi ei edelleenkään pelannut kiekollisen pelin osalta erityisen vakuuttavasti. Pelin rakenteluvaiheissa kiekkoa pakotettiin ylöspäin ja pidemmät pyöritykset jäivät vähiin.
Välieräottelu Yhdysvaltoja vastaan oli Ruotsi-ottelun kaltainen pelin kuvaltaan ja tällä kertaa Suomi päätyi kolikon toiselle puolelle häviämällä ottelun yhdellä maalilla Niklas Kokon erinomaisista otteista huolimatta. Sinällään siis melko normaalia jääkiekkoa.
Keskeinen tekijä pelin lopputuloksen kannalta oli ero erikoistilannepelaamisessa: Suomi ei onnistunut kahden ylivoiman aikana maalinteossa, USA vuorostaan onnistui molemmilla ylivoimillaan.
Tulosta huolestuttavampaa oli kuitenkin se, että Ruotsi-pelin jälkeen toisen erän jääkiekon osalta ei otettu opiksi, vaan sama huolimaton kiekollinen pelaaminen jatkui myös Yhdysvaltoja vastaan toisessa erässä. Ja tämä menee päävalmentaja Lauri Mikkolan piikkiin.
Toisen erän sietämätön vaikeus
Suomen peliotteet ovat vaihdelleet rajusti turnauksen aikana. Ajoittain Nuoret Leijonat on pelannut fantastista jääkiekkoa halliten kaikkia pelin rytmejä pelivälineellä ja ilman. Vastapainoksi on pelattu kokonaisia eriä siten, että kiekollinen peli ei lähde rullaamaan omalta alueelta ja hyökkäysalueaika jää sitä kautta mitättömäksi.
Paras esimerkki tästä oli Ruotsi-ottelu, jonka avauserää Suomi dominoi täysimääräisellä Meidän pelillä. Sitten toiseen erään kentälle tuli Suomi, joka luopui kiekosta ja unohti rytmittää peliä niissä hetkissä, kun peli sitä vaati.
Sama tapahtui myös torstaina Yhdysvaltoja vastaan. Avauserää Nuoret Leijonat dominoi. Joukkue pelasi kymmenen kappaletta kontrollilähtöjä, loi kymmenen maalipaikkaa ja pystyi pelaamaan muutamia pidempiä hyökkäysalueen hyökkäyspelejä. Peli oli täysin Suomen hallinnassa, kun USA otti keskialueella vastaan ja pyrki puolustamaan omalla alueellaan.
Toisessa erässä Suomi ei taas kyennyt operoimaan kiekolla riittävällä tasolla, vaan se pakotti peliä ylöspäin ja tyytyi pelaamaan siirtokiekkoja keskialueelle, ja USA käänsi näistä peliä. Ja sekös heille sopi.
Tästä aiheutui kestämätön pelin virtaus, joka tuotti USA:lle riittävästi maalipaikkoja ja peliotetta peliin mukaan nousemiseksi.
Tilanteissa oli myös yksilöiden heikkoja suorituksia kiekonmenetysten ja harhasyöttöjen muodossa, sitä on turha unohtaa. Mutta valmennuksen piikkiin menee se, että joukkueelle ei oltu onnistuttu teroittamaan sitä, millaisilla malleilla toisessa erässä tullaan pelaamalla paineen alta pois. Ja se maksoi Ruotsi-pelin tavoin valtavasti peliotetta välierässä Yhdysvaltoja vastaan.
Suomen puolustusalueen puolustuspelaaminen toimi silloin, kun joukkue pystyi hyökkäämään ja pelin virtaus oli vähintään tasainen. Mutta esimerkiksi USA-ottelun toisessa erässä, jossa Suomi joutui valtaosan ajasta vaan puolustamaan, se ei sujunut alkuunkaan.
Lopulta se tuotti 2–2-maalin kaltaisen tilanteen, jossa Joona Väisäseltä jäi oma mies merkkaamatta ja yhdysvaltalaishyökkääjä Will Smith pääsi laukomaan kiekon tyhjään nuottaan. On väistämätöntä, että puolustusvirheitä tapahtuu, jos joukkue joutuu puolustamaan noin pitkiä aikoja USA:n kaltaista taitavia yksilöitä pursuavaa joukkuetta vastaan.
Kolmas erä oli kokonaisuudessaan varsin tasainen, ja USA tuli lopulta erästä ja koko ottelusta voittajana ulos. Isossa kuvassa ansaitusti.
Suomi kohtaa perjantain pronssiottelussa Tšekin, joten Nuorilla Leijonilla on vielä mahdollisuus poistua Ruotsista hieman paremmalla mielellä, vaikka kultamitali oli oletettavasti ainoa tavoite Suomelle tänäkin vuonna.
Iltalehden tietojen mukaan Lauri Mikkolan 1+2-mallisen sopimuksen kaksi optiovuotta on lunastettu, vaikka Jääkiekkoliitto ei ole virallista päätöstään vielä tehnyt. Kyseinen päätös tuntuu tässä katsannossa varsin oudolta.
Suomi ei yksilötason kannalta pysty kilpailemaan itseään isompia maita vastaan määräänsä enempää – vaikka toki silläkin osa-alueella on parannettavaa. Sen lisäksi fläppitaululla on kuitenkin annettu nyt kahdet kisat putkeen tasoitusta. Maassa, jossa on kiistatta maailmankin mittapuussa timanttista jääkiekko-osaamista, tämä asetelma tuntuu entistä uskomattomammalta.
Nuoret pelaajat ansaitsevat parempaa.