Yksi Liigan alkakauden ilmiöistä on ollut otteluiden vähämaalisuus. 113 pelatun ottelun jälkeen maaleja on tehty ottelua kohden vain 4,69. Viime kauden runkosarjan lukema oli 5,20.
Vähämaaliset ottelut ovat herättäneet keskustelua Liigan pelituotteen viihdyttävyydestä. Monien mielestä viihdettä ei synny, jos verkko ei heilu riittävän usein.
Onko asia kuitenkaan niin mustavalkoinen? Jatkoajan toimittajat Timo Kinnunen ja Janne Kuikka ottavat kantaa vähämaalisuuteen ja Liigan viihdyttävyyteen.
Väite: Liigan vähämaalisuus on suora signaali pelituotteen tylsyydestä. Puolustusvoittoisuus kuihduttaa tunnetta ja vie mielenkiinnon pelitapahtumista.
Janne Kuikka: Vähämaalisuus on oire, ei sairaus. Kun kaksi joukkuetta pelaa vain puolustamalla ilman rohkeaa, pelaajia valtuuttavaa ja luovaa hyökkäyspeliä, saadaan tuloksena pelituote, jossa jääkiekolle luonteenomaiset viihdyttävyyden piirteet kuolevat kasaan.
Jääkiekko on nopea ja agressiivinen kamppailupeli, jolta pitää voida odottaa paljon laukauksia, kamppailua, läheltä piti -tilanteita ja vauhtia – kaikkea sitä, jota emme liigakaukaloissa tänä päivänä paljoakaan näe.
Timo Kinnunen: Vähämaalisuus ei ole suora signaali pelituotteen tylsyydestä, koska puolustusvoittoinenkin peli voi sisältää tunnetta ja hyviä taklauksia, joita yleisö haluaa nähdä.
Vähämaalinen peli voi myös sisältää paljon hyviä maalipaikkoja ja viihdyttäviä suorituksia ilman, että se olisi kokonaisuutena tylsä. Maalimäärät eivät ole suora mittari tylsyydestä tai viihdyttävyydestä.
Väite: Vähämaalisuus tarkoittaa myös laadukasta ja organisoitua jääkiekkoa. Taktisesti laadukas sarja kehittää pelaajia paremmin kuin vapaampi pelaaminen.
Kinnunen: Jos joukkueet puolustavat laadukkaasti ja organisoidusti, ne yleensä päästävät vähän maaleja. Yleensä laadukkaasti ja organisoidusti puolustavat joukkueet eivät tee hirveästi maaleja, mutta onnistuvat voittamaan hyvän puolustuspelin kautta.
Hyvä viisikkopelaaminen auttaa pelaajia kehittymään pelaamaan nimenomaan joukkueen hyväksi, mikä avaa mahdollisuuden menestyä joukkueena ja yksilöinä. Menestyvän joukkueen pelaajat ovat myös paremmin esimerkiksi NHL-seurojen tutkassa.
Kuikka: Sarja kehittää juuri sellaisia pelaajia, joita sarja itsessään vaatii. Liiga kehittää varmasti erinomaisia liigapelaajia, mutta kehittääkö se aidosti valmiuksia hypätä suoraan maailman huipulle NHL:ään? En usko.
Vähämaalisuus on nimenomaan vain puolustuspelaamiseen tähtäävän pelitavan sivutuote. Laadukkuus on aina katsojan silmässä, mutta uskallan väittää, että keskivertokannattaja toivoo enemmän kenttätapahtumia ja maaleja.
Väite: Tavallista katsojaa ei kiinnosta taktiset hienoudet. Yleisö haluaa ensisijaisesti Liigan vanhan sloganin mukaisesti draamaa ja rytinää.
Kuikka: Ostan tämän. Asiantuntijat toki pitävät "Meidän pelistä", sillä se on todistetusti etenkin maajoukkueessa voittavaa jääkiekkoa. Tavan katsojan, etenkin Liigan pariin toivotun nuoren sukupolven edustajat tahtovat nopealla tempolla tapahtuvaa toimintaa.
Liiga kilpailee yleisöstä monen muun urheilusarjan sekä nykyään myös suoratoistopalveluiden draamasarjojen kanssa. Yleisö haluaa viihtyä, kokea tunteita ja elämyksiä. Draama ja rytinä voisivat niitä tuottaa. Viive- ja viuhkalähdöt eivät niinkään.
Tavallista katsojaa kiinnostaa ensisijaisesti se, että kaukalossa sattuu ja tapahtuu jatkuvasti.
Kinnunen: Tavallista katsojaa kiinnostaa ensisijaisesti se, että kaukalossa sattuu ja tapahtuu jatkuvasti. Yleisö haluaa nähdä draamaa ja rytinää, koska sen takia ihmiset ostavat lippuja otteluihin.
Jos koko peli on unista trapissa seisomista viivelähtöä viivelähdön perään, niin sitä ei kukaan jaksa tulla katsomaan illasta toiseen.
Väite: Suomalainen kiekkoyleisö ei arvosta tarpeeksi Liigan hyviä puolia. Ilo otetaan irti ennemmin maajoukkueen kautta, jonka pelaajat oppivat voittavaksi todetun Meidän pelin vahvasti Liigassa.
Kinnunen: Kyllä, Liigan hyviä puolia ei arvosteta tarpeeksi. Maajoukkueen menestyksen tuomiin ilmiöihin on helpompi lähteä mukaan sellaisenkin katsojan, joka ei seuraa jääkiekkoa niin paljon.
Liigaa kritisoidaan tylsäksi, kun taas maajoukkueen käyttämää samaa tylsää mutta voittavaa pelitapaa ei arvostella tylsäksi, jos menestystä tulee.
Kuikka: Liiga on kriisissä ja syitä tähän on useita. Maajoukkueen menestyksen toivoisi näkyvän myös Liigan katsojamäärissä, mutta toistaiseksi ryntäystä ei ole tapahtunut.
Liiga oli etenkin tähän kauteen lähdettäessä mielenkiintoisimmissa asetelmissa kuin moneen vuoteen. Voisiko olla, että maajoukkueessa opittu ja sillä mestaruuksia tuonut Meidän peli ei vain yksinkertaisesti toimi, kun pelataan pitkä runkosarja ainakin näennäisesti tasaisten joukkueiden kesken?
