Ville Hämäläinen, 41, astui SaiPan päävalmentajaksi Pekka Virran jättäydyttyä pois pääkäskijän tontilta. Apuvalmentajana kauden aloittanut Hämäläinen on toiminut aiemmin keltamustien pääkäskijänä kaudella 2020-21, kun hän korvasi lomautetun Tero Lehterän.
SaiPa siirtyi heti voittojen tielle Hämäläisen alaisuudessa, kun se päihitti lauantaina Kärpät kotonaan lukemin 3–2 ja katkaisi kuuden ottelun tappioputkensa.
Aivan kauneimmalla tavalla se ei tullut, sillä Kärpät vietti C Moren lähetyksessä nähdyn statistiikan mukaan vajaat seitsemän minuuttia enemmän hyökkäysalueella. Toisaalta maalipaikat menivät kokonaisuudessaan liki tasan SaiPan puolustaessa sinnikkäästi.
Tulos oli kuitenkin tuskastuneelle ryhmälle nyt ainoa merkitsevä asia, ja sen saaminen vapautti joukkuetta varmasti. Tavanomaisesti valmentajan potkujen jälkeen pelaajat usein terävöityvät ja nostavat tasoaan, mutta tuloksen takaa oli nähtävissä myös selkeitä pelillisiä muutoksia.
Avauspelaaminen
Avauspelaamisessa SaiPa oli tehnyt pari selkeää muutosta Virran aikaiseen. Ensinnäkin puolinopeissa hyökkäyksissä se ei pelannut yhtä paljon pudotussyöttöjä, joiden aikana hyökkääjät aiemmin leikkailivat keskialueella pyrkien vapaaseen tilaan. Tämän sijaan SaiPa eteni yksinkertaisemmin kohti hyökkäysaluetta.
Toisekseen viivelähtöjä ei pelattu niinsanotusti liikkeestä, jolloin kiekko liikkuu jatkuvasti ja ajoitukset kerätään ikään kuin lennosta. 14 kontrollilähtöä pelannut SaiPa toteutti ne lauantaina selvästi staattisemmin, aivan kuten suurin osa Liiga-seuroista ne toteuttaa.
Hillitympää prässäämistä
SaiPa tunnetaan kovasta ja liki jatkuvasta kahden pelaajan karvauspelaamisestaan, johon alla oleva alakolmio reagoi mahdollisuuksien mukaan. Lauantaina Kärppiä vastaan SaiPa kuitenkin prässäsi huomattavasti maltillisemmin ja valitsi ottelun aikana peräti 22 kertaa keskialueen ohjauspelin. SaiPa on toki pelannut trapia aiemminkin, mutta määrät ovat liikkuneet kymmenen ja viidentoista kerran välillä.
Yhtä kaikki Virran pelitavasta tunnettu kova prässi vaatii kentällä olevalta viisikolta paljon, sillä virheiden sattuessa vastapuolella on paljon tilaa edetä, mikäli keltamustien kaksi karvaajaa ohittuu paineen alta avaamisen myötä.
Tätä taustaa vasten Hämäläisen linja tuntui järkevältä valinnalta, sillä joukkue ei ole ollut järin suoritusvarma viime aikoina. Nyt puolustusvalmius säilyi hyvänä läpi ottelun, eikä Kärpät saanut suorista hyökkäyksistä kuin muutaman paikan koko ottelussa.
Riisuttua hyökkäyspelaamista
Yksinkertaistaminen näkyi myös hyökkäysalueella. Virran sapluunassa hyökkäysalueella pelattiin voimakkaasti kiekolla, synnytettiin vastaliikkeitä ja pyrittiin pelaamaan vastustajan puolustusviisikon sisään murtavia syöttöjä kiekottomien pelaajien ajaessa väleihin.
Lauantaina SaiPa ei pyrkinyt edellä mainittuun, vaan hyökkäysalueella pyrittiin lähinnä pelaamaan kiekkoa viivaan ja toimittamaan kiekkoa maalille. Hyvä esimerkki tästä oli SaiPan kolmas maali, jota edelsi kaksi viivatoimitusta. Niistä jälkimmäisen jälkeen keltamustat saivat irtokiekon lapioitua maaliin.
Tämän myötä myös maalipaikkoja syntyi päätypelien kautta vähemmän kuin aiemmin. Siitä huolimatta pelin yksinkertaistaminen oli yhä perusteltu valinta joukkueelle, joka on rämpinyt tuloksenteon kanssa. Suorista hyökkäyksistä SaiPa onnistui vuorostaan luomaan puolen tusinaa maalipaikkaa.
Kokonaisuudessaan esitys Kärppiä vastaan oli lupauksia herättävä. Onkin hyvin mielenkiintoista seurata, millaisen suunnan SaiPan kausi valmentajanvaihdoksesta saa. SaiPa on kuitenkin kaikesta huolimatta sarjan paras alivoimajoukkue, ja maalivahti Niclas Westerholm esitti heikon Pelicans-ottelun jälkeen erinomaisia otteita Kärppiä vastaan. Tuloksellisesti surkeasta alkukaudesta huolimatta SaiPalla on siis tällekin kaudelle vielä pohja, jonka päälle rakentaa.