"Un Americain" osti monalisan
1786 perustettu Molson Breweries-kaljanvalmistaja on
kanadalainen instituutio. Englannista tullut perustaja John
Molson laittoi testamenttiinsa määräyksen, että panimoa ei
koskaan päästettäisi perheen ulkopuolisten haltuun - tai
tämän Molsonin Johtokunnan kokoushuoneen seinällä oleva
muotokuva voidaan ottaa alas.
Kuva on edelleen paikallaan.
Montreal Canadiens on toinen kanadalainen instituutio. Viime
viikolla seuran omistanut Molson ilmoitti sen myynnistä
amerikkalaiselle businessmiehelle George Gillett Jr:lle.
Mielenkiintoista tässä tapauksessa oli se, että Molsonin
toimitusjohtajan Dan O'Neillin mukaan yksikään kanadalainen
yritys tai yksityishenkilö ei osoittanut kiinnostusta
tarunomaisen historian omaavan jääkiekkoseuran ostoa kohtaan.
Suurin huoli Les Habitantsien kannattajille onkin se, miten
amerikkalainen miljonääri ymmärtää säilyttää tämän kanadalaisen
jääkiekon monalisan sen oikeassa paikassa.
Molson varmisti Canadiensin pysymisen Montrealissa
kolmoisvarmistuksella:
1) Myynnin jälkeenkin Molson säilytti läjän osakkeita,
ns. "chip":in - joka on otettu erikseen muusta omistuksesta ja
on sataprosenttisesti Molsonin omistama ja joka määrää ettei
joukkuetta voida myydä muualle. Molson siis säilyttää vallan
päättää seuran siirrosta.
2) NHL takaa kirjallisesti, ettei seuraa voida siirtää muualle
ilman NHL:n Johtokunnan (eli albertalaisittain: "The Yankee
Board of Governors!) yksimielistä hyväksyntää - tämä ei ikinä
menisi läpi.
3) Seuran siirtokielto on vielä erillinen pykälä Molsonin ja
Gillettin välisessä myyntisopimuksessa.
NHL:n eniten veroja maksava seura, upea Molson Centre-halli
sekä yritys, joka buukkaa ja järjestää muita tapahtumia
Molson Centressä myytiin uudelle omistajalle suunnilleen samaan
hintaan mitä Molson Centren rakentaminen tuli maksamaan -
joten voidaan sanoa, että hulppean hienon hallin ostaja sai
jääkiekkoseuran kaupan päälle.
Jäämme odottamaan miten innokkaasti uusi omistaja panostaa
rahojaan ensi kesän free agent-markkinoilla parantaakseen
joukkuettaan. Esimerkiksi Martin Lapointe - jonka mukaan
nimetyssä pikkuhallissa Habs silloin tällöin harjoittelee -
voisi olla saatavilla. Kuten myös Vincent Lecavalier.
Uusi omistaja sai heti puheensa pidettyään todeta omin käsin
yhden syyn miksi Canadiens on vaikeuksissa käteltyään yhdeksää
nyt omistamaansa pelaajaa, jotka kaikki olivat kahdesta viikosta
kolmeen kuukauteen kestävillä sairaslomilla.
Mario Lemieux tulee pelaamaan kauden ainoan ottelunsa Kanadan
maaperällä helmikuun 28. Molson Centressä, mustan pörssin
kauppiaat ovat jo yrittäneet kaupata hyviä paikkoja otteluun
viisi tuhatta taalaa per pari. Mario kasvoi Montrealin
erittäin ranskankielisessä Ville-Emard
työläiskaupunginosassa.
Maalivahtijuttuja
Felix "The Cat" Potvin on käyttänyt suurimman osan kissan
yhdeksästä hengestä - Brian Burke teki odotetun siirron ja
hankki Dan Cloutierin Tampasta.
"Le Chat" saa valita, joko mennä Kansas Cityyn pariksi
viikoksi tai antaa Canucksin laittaa tämä waiver-draftiin.
Burke on antanut Potvinin agentille luvan neuvotella muitten
NHL-seurojen kanssa ja luvannut jopa osallistua Canucksin
puolesta sopimuksen kustannuksiin jos uusi paikka löytyy.
Potvin on menettänyt itseluottamuksensa - kaupassa ei ollut
kyse henkilökohtaisista ongelmista.
Jocelyn Thibaultia arvosteltiin ankarasti Montrealissa,
koska tämä ei pystynyt pelaamaan kuten Patrick Roy.
Nyt 25-vuotias Thibault on suurin syy Chicago Blackhawksin
menestykseen. Joulukuun 15. lähtien seuraavan noin kuukauden
ajan Thibault pelasi 14 ottelua voittaen 10 ja pelaten kaksi
tasapeliä, GAA 1.51, torjuntaprosentti lähes 94!
Kaksi muuta miestä Blackhawksin menon takana; Steve Sullivan
ja Tony Amonte, joka teki kolme pistettä voittoisassa ottelussa
Vancouverissa.
Dallas Starsille tammikuu oli huono, joukkue hävisi puolet
peleistään - Dallasin mittapuun mukaan siis huono.
Joukkueen pelasti varamaalivahti Marty Turco, joka pelaamaan
päästessään voitti neljä kuudesta pelistään torjuntaprosentin
ollessa sama kuin Thibaultilla.
Viime viikon tiistaina Calgaryssä Janne Niinimaa ampui
siniviivalta power play-maalin Mike Vernonin selän taakse,
mutta maali hylättiin. Tuomari Scott Zelkin hylkäsi maalin
väittäen aivan maalivahdin alueen rajoilla tapansa mukaan
maskia tehneen Ryan Smythin estäneen Vernonin vapaan liikkumisen
alueellaan.
Myöhemmin kuvanauhalta nähtynä tuomari oli selvästi väärässä.
Heti seuraavana iltana Columbuksessa Tomas Holmström seisoi
Ron Tugnuttin edessä maalin tullessa aivan samalla tavalla,
mutta maali hyväksyttiin - kuten useimmiten tällaisissa
tapauksissa NHL:ssä.
On selvää, että täysin samojen tuomioiden saaminen samoista
tilanteista joka ilta on mahdotonta, ellei joka pelissä ole
täysin sama tuomari. Mutta tulee olemaan mielenkiintoista
nähdä miten maalivahtialueen edustan peliä tullaan tulkitsemaan
kun päästään maalis- huhtikuuhun ja jokainen maalitilanne
saattaa ratkaista playoff-sijoituksia.
Saddledomen katsomossa istui mielenkiintoinen mies:
Dimitri Saprykin, entinen Moskovan ZSKA:n maalivahti,
Tretjakin kakkonen, jonka moni suomalainen muistaa Neuvostoliiton
alle 18-vuotiaitten maalista tarunomaisesta tammikuun 2. 1978
Helsingin Jäähallissa pelatusta EM-kisojen finaalista sekä
pari vuotta myöhemmin samassa paikassa pelatuista Junnu
MM-kisoista.
Saprykin pelasi ZSKA:ssa 1978-80, sitten Spartakissa 80-87.
Polvivammat pakottivat sen jälkeen sivuun, mutta Saprykin
palasi vielä Venäjän Mestaruussarjaan kaudeksi 1990-91
muistaakseni UFA:n paidassa.
Nykyisin Saprykin toimii pelaaja-agenttina Octagon-nimisessä
suuressa agentuurissa, jonka palveluksessa mm. suomalainen
Petteri Lehtokin on sekä valmentaa junnuja Moskovassa.
Dimitri Saprykin oli Calgaryssa tietenkin vierailemassa
poikansa Flames-rookie Olegin luona.
Saprykin Sr. kertoi katselleensa ihmeissään 21. tammikuuta
Detroitin pelatessa Saddledomessa kun samaan aikaan jäällä
luistelivat hänen 19-vuotias poikansa ja entinen seurakaveri
jovaikkakuinkavanha Igor Larionov.
Saprykin odotti innolla tällä viikolla pelattua CHL:n
Prospects-ottelua, All Star-ottelujen kuningasta, jossa
Kanadan parhaat draftaamattomat junnut mittelivät tosissaan
täyden salin edessä koko maahan televisioidussa ottelussa.
Ottelun valmentajina toimivat kiekkoikonit Bobby Orr ja Don
Cherry, jotka ottavat homman niin tosissaan, että kielsivät
käyttämästä heistä titteleitä, kuten "Honorary Coach" tai
"Acting Coach". Pelkkä "Coach" riittää.
Tässä All Star-pelissä taklataan kunnolla ja taistellaan
loppuun asti - ei siis surffailla kuten NHL:n pelissä eikä
kukaan lähde pois kesken kuten Pavel Bure Denverissä!
Pavel lopetti All Star-ottelun kahdeksan minuuttia ennen
loppua ehtiäkseen lennolle, vaikka ilmainen huone olisi
varmasti järjestynyt vielä yhdeksi yöksi.
CHL:n Prospects-ottelussa viime vuosien aikana pelanneista
200 pelaajasta 194 on varattu NHL:ään. Tämän vuoksi tämä
ottelu vedetään satanen lasissa, Saddledomen lehtereille
mahtuu hyvinkin 30 scouttia.
Janne Niinimaa muuten oli Denverissä +1 - ei huonosti
hävinneessä joukkueessa. Janne ei tehnyt pisteitä, mutta
niinpä ei tehnyt Ray Bourque eikä Scott Niedermayerkaan -
siis hyvässä seurassa Jäälin mies.
Gordie Howe sai urallaan 25 minuuttia jäähyjä All Star-
peleissä. Eli "Mr.Hockey":n on täytynyt ottaa vitonenkin
kerran tai pari.
Väiskin kanssa eri mieltä !
Denverin All Star-viikonlopussa nähtiin jääkiekkomaailman
tärkeimpiä vaikuttajia Gary Bettmanista Nick Kypreoksen kautta
Matti Virmaseen.
Paikalla kokoontui Wayne Gretzkyn johdolla Kanadan Salt Laken
Olympiajoukkueen johtoryhmä. Kahdeksan pelaajaa on nimettävä
maaliskuun puoleenväliin mennessä.
Toinen käsiteltävänä ollut asia oli kysymys mahdollisen
harjoitusleirin järjestämisestä olympiajoukkueelle jo
elokuussa. Tähän tuskin mennään, koska NHL:n työehtosopimus
estää yhteisharjoitukset ennen tiettyä päämäärää syyskuun puolella
- näin taataan pelaajille loma-aika.
Toisaalta pelaajille itse tuskin on helmikuussa enää suoranaista
hyötyä elokuussa tehdyistä harjoituksista.
Wayne Gretzky - jota pidän yhtenä viisaammista ihmisistä koko
lajin parissa - sanoi haastattelussa jotain omituista:
Waynen mukaan Euroopassa - tarkemmin: Suomessa, Ruotsissa ja
Tsekissä on jo aikaisemmin pidetty kiellettyjä harjoituksia
maajoukkueille kesäisin. Wayne aikoo Bob Goodenow:n, NHLPA:n
pomon, avulla estää tällaisen ensi kesänä.
Tekisi mieli lähettää Väiskille Leningrad Cowboysin websaitin
osoite ja kysyä luuleeko hän todella, että mahtavalla Team
Canadalla on syytä pelätä Team Finlandia sen vuoksi, että
osa Suomen pelaajista höntsäilee elokuussa Mato Valtosen ja
Immu Syvähuokon kanssa hyväntekeväisyyspeleissä?
Köyhien, sairaitten ja orpojen hyväksi pelatuissa peleissäkö
saavutetaan hirmuvire ?
Samalla tavalla Tommy Salo ei ole ikinä kuullutkaan Svedulandiassa
järjestetyistä harjoituksista; Tsekissä Jaromir Jagr kerää
kaverinsa kokoon myös hyväntekeväisyysmielessä samalla kun
otetaan pari tsekkiolutta.
On muistettava, että nämä hyväntekeväisyysmatsit ovat kotimaan
faneille ainoa tilaisuus nähdä sankarinsa livenä koko vuonna.
NHL-ammattilaiset luistelevat aina tietenkin keskenään
kesäisin; oltiin sitten Helsingissä, Tukholmassa, Prahassa,
Turkkussa tai Albertan Yliopistolla Edmontonissa.
Jos joku maa haluaisikin polttaa pelaajansa loppuun
järjestämällä treenejä jo kesällä - ja jos pelaajat itse
niihin suostuvat - mitä pahaa siinä olisi ?
Harjoittelun kieltäminen tuntuu oudolta.
Paha poika Owen Nolan rehtorin puhuttelussa
San Jose Sharksin kapteeni Owen Nolan kävi torstaina
Calgaryssä agenttinsa Mike Barnettin ja Sharksin GM Dean
Lombardin kanssa ja tapasi NHL:n VP Colin Campbeliä kahden
tunnin ajan.
Tapaamisen lopuksi Campbell ja Nolan vielä keskustelivat
kahden kesken noin 15 minuuttia.
Viikko sitten Shark Tankissa pelatussa ottelussa Dallasin
Grant Marshall taklasi Nolania takaapäin laitaan. Tilanne
ei näyttänyt mielestäni tahalliselta - joskin varomattomalta -
koska Nolan käänsi selkänsä kentälle päin.
Marshall sai viiden minuutin jäähyn, mutta ei pelirangaistusta.
Tuomarin olisi kannattanut heittää Marshall ulos, sillä
siten olisi mahdolliselta tilien tasoittamiselta vältytty.
Nolan otti vahingon takaisin myöhemmin ottelussa ajamalla
aivan Starsin pelaajapenkin edessä Marshallia päin nostaen
oikean hanskansa päin Marshallin päätä. Kaatuessaan jäähän
Marshall sai lievän aivotärähdyksen lyötyään päänsä kypärän
hihnan oltua löysällä ja kärsi lieviä niskakipuja pari päivää
tapauksen jälkeen.
Eli jälleen pelaaja loukkaantui enimmäkseen sen vuoksi ettei
ollut viitsinyt kiinnittää kypäräänsä kunnolla.
Raskauttava asianhaara tilanteessa oli se, ettei Marshall
nähnyt Nolanin tuloa.
Marshall vietiin paareilla pois kentältä ja päästettiin yhden
yön jälkeen sairaalasta. Muutamaa päivää myöhemmin hän sai
jo luvan harjoitella joukkueensa kanssa.
NHL:ssä Owen Nolania pidetään kovana, mutta ei likaista
peliä pelaavana pelaajana. Nolan ei ole koskaan ennen
joutunut liigan puhutteluun - edellinen pelikieltokin tuli
kymmenen vuotta sitten. Tapauksen saama julkisuus on tummentanut Nolanin
hyvää mainetta.
Nolan pyysi julkisesti anteeksi temppuaan miehekkäästi heti
sen tehtyään sanoen ettei tuollaiselle teolle ole mitään
paikkaa jääkiekossa ja on sopinut asian yksityisesti suoraan
Marshallin kanssa.
Pelikiellon pituus tullaan päättämään ja julkaisemaan tänään -
itse antaisin 3-4 ottelua, mutta veikkaan NHL:n langettavan
8-10.
Puhutteluun asti joutuminen merkitsee yleensä ainakin viiden
ottelun pelikieltoa.
Kansalaisaddressi Sami Heleniuksen puolesta !
Dallas Starsin jämerä puolustaja Sami Helenius tönäisi
Öljyn Dominic Pittistä hieman keskiviikon ottelussa Reunion
Areenalla Texasissa ja sai seuraavassa vaihdossa selvittää
asian Georges Laraquen kanssa.
"I think your boy just got his ass kicked", totesi
työkaverini Fred mietteliäänä katsellessamme verilöylyä
työpaikan TV:stä.
SHorSh osui Hyvinkään Ahmojen parhaaseen kasvattiin muutamalla
aika pahalla vasurilla, mutta Sami pysyi pystyssä ja pelasi
pelin loppuun voittaneessa joukkueessa.
Niinpä ehdotan Sami Heleniusta Vuoden Urheilijaksi !
Kuka tahansa uskaltaa hypätä mäestä, hiihtää läpi metsän,
heittää keihästä tai ajaa autolla.
Kukaan muu kuin Sami ei uskalla pudottaa hanskoja SHorShin
kanssa.
Se on ihan varma.
Muita Juttuja
Minnesota Wildin valmentaja Jacques Lemaire piti Brad
Bombardirin toimia kapteenina tammikuussa niin vakuuttavina,
että nimesi saman miehen kapteeniksi myös helmikuuksi, vaikka
seura oli tähän mennessä vaihtanut kapteenia kuukausittain.
Pari päivää sitten Torontossa järjestettiin ennen ottelua
kunnianosoitus Darryl Sittlerille, joka tasan 25 vuotta
sitten teki ennätysmäiset 10 pistettä ottelussa Boston Bruinsia
vastaan, 6+4.
Wayne Gretzky teki urallaan kahdeksan pistettä yhdessä
ottelussa kaksi kertaa, Paul Coffey kerran Detroitia vastaan,
Bernie Nicholls kerran Leafsia vastaan. Mario Lemieux teki
kahdeksan pistettä myös kahdesti - toistaiseksi - muita 8
pisteen tekijöitä ovat viimeisten 25 vuoden aikana olleet
Flyersin Tom Bladon, Islandersin Bryan Trottier sekä Quebecin
Peter & Anton Stastny kumpikin samassa ottelussa Washingtonia
vastaan 1981.
Montreal Canadiensin "Phantom Joe" Malone teki yhden ottelun
maaliennätyksen, seitsemän maalia, joskus kauan sitten.
John MacLean sai pilkillä ollessaan soiton ja tiedon
treidistään Dallas Starsiin. Hyvä että oli kännykkä matkassa.
Aikaisemmin kaudella MacLean ei mahtunut NY Rangersiin ja sitten
oli erimielisyyksissä Glen Satherin kanssa siitä, miten
isonumeroinen sopimus ostetaan ulos.
Lopuksi Sather kehotti MacLeania "hankkimaan lämpimän takin"
ja antoi tälle yhdensuuntaisen lentolipun kouraan - Winnipegiin
IHL:n Manitoba Moose:en.
Samanlainen siirto kuin jos joutuisi Jokereista Jaroslaviin,
paikkaan jota NHL-scoutit kammoavat. (Mutta sinne on pakko
mennä uuden Yuskevichin löytämisen toivossa).
MacLean jatkoi uraansa sinnikkäästi Manitobassa eikä luovuttanut
ja sisukkuus kannatti.
Heti ensimmäisessä pelissään Edmonton Oilersia vastaan
MacLean teki maalin ja tuuletti onnellisena.
Boston Bruins on selvästi menossa ylöspäin. Mike Keenan
on tehnyt hyvää työtä. Jos Bruins pääsee playoffseihin
seura käyttänee optiotaan ja tekee jatkosopimuksen "Iron
Miken" kanssa.
Kevin Lowelta kysyttiin suoraan, tullaanko Marty McSorley
näkemään vielä tällä kaudella Öljyn paidassa, mutta vastaus
oli ei.
Uskon, että jokin NHL-seura vielä sainaa vanhan sotaratsun
päättämään uransa kunniakkaasti; Pittsburgh Penguins olisi
ollut yksi vaihtoehto, mutta Steve McKennan,
Oliwan jne. hankkimisen jälkeen tämä tuskin on mahdollista.
Marty soitti ja keskusteli asiasta kaverinsa Mario Lemieuxin
kanssa aikaisemmin.
Toinen vaihtoehto, toisen kaverin, Wayne Gretzkyn Phoenix
ei myöskään näytä mahdolliselta.
St.Louis Bluesilla on ongelma 30 minuuttia per ottelu pelaavien
Chris Prongerin ja Al MacInniksen loukkaannuttua - muut seurat
soittelevat GM Larry Pleaulle, joka ei kuitenkaan vielä ole
tehnyt siirtoa puolustajan hankkimiseksi. Useamman hyökkääjän
loukkaantuminen ei olisi niin suuri ongelma kuin pakkien.
Curtis Leschyshyn - joka pelasi Joe Quennevillen valmennuksessa
Coloradossa - sekä Eric Weinrich, jonka kanssa Montreal tuskin
tekee uutta sopimusta, voisivat olla sopivia pakkeja Bluesille.
Mark Messier ei ole tehnyt paljoa viime viikkoina. Välillä
18 ottelua ilman maalia, liigan huonoin +/- tilasto.
Moosen ongelma joukkueensa johtajana on, että aikaisemmin
hän pystyi olemaan itse se pelaaja, joka tekee ratkaisevan
taklauksen tai tärkeän maalin - nyt hän voi vain sanoa
muille, että tällainen temppu pitäisi tehdä.
Pierre Turgeon ja Stephane Matteau eivät koskaan ole pelanneet
samassa NHL-joukkueessa, mutta olivat joukkuekavereita
baseballin Kanadaa "Little League World Series"-turnauksessa
edustaneessa joukkueessa vuonna 1980.
Chris Drury on myös pelaaja, joka on pelannut baseballia
korkealla tasolla poikavuosinaan.
Turgeonin olisi pitänyt mielestäni olla All Star-pelissä.
Ennen peliä sanoin samaa myös Milan Hejdukista, joka sitten
pääsikin mukaan varamiehenä.
Teemu Selänne tultaneen treidaamaan ennen maaliskuun 13.,
Minnesotan kova puolustaja Sean O'Donnel päätynee myös
johonkin tosissaan playoffeihin menossa olevaan joukkueeseen.
Mikseivät NHL:n nopeimmat luistelijat Paul Kariya tai Pavel
Bure edes kilpaile All Star- luistelukisassa?
Moni ei pidä Bobby Clarkesta, joka itse taas ei piittaa siitä
mitä tästä sanotaan. Moni ei pitänyt pelaajana Clarkesta, joka
Summit Sarjassa rikkoi Valeri Kharlamovin nilkan tai joka
Broad Street Bullies-porukan johtajana järjesti paljon
tappeluja osallistumatta niihin juurikaan itse.
Moni ei pidä Clarkesta GM:nä. Tämän tapa kohdella Eric Lindrosia
tai tämän sydämettomältä ainakin ulospäinnäyttävä kohtelu
poispotkittua valmentajaa Roger Neilsonia kohtaan ei ollut
monelle mieleen.
Moni ei pidä Clarkesta, joka GM:nä sähläsi Team Canadan
häpeälliselle neljännelle tilalle Olympialaisissa monen
mielestä.
Mutta, on pakko myöntää, että GM:nä Clarke osaa rakentaa
hyviä joukkueita.
Clarke oli GM Minnesotassa kun North Stars meni Stanley
Cupin finaaliin saakka vuonna 1991.
Clarke oli GM Floridassa ja yhdeksän tämän expansion draftissä
valitsemaa pelaajaa oli siinä joukkueessa, joka kolmannella
kaudella meni tuhkimotarinamaisesti myös finaaliin saakka.
Philadelphiassa Bob Clarke on tehnyt monia kauppoja, joista
suurin osa on ollut erinomaisia. Keith Primeaun hankkiminen
vaihdossa Rod Brindamouriin oli loistava treidi.
Philadelphia Flyers on jatkanut voittokulkuaan, vaikka on
pelannut melkein koko kauden ilman Eric Lindrosia ja Johnny
LeClairia - kahta parasta pelaajaansa.
Flyers on draftissä onnistunut varaamaan nousevia tähtiä kuten
Simon Gagnen Justin Williamsin alkukierroksilla ja löytänyt
helmiä myöhemmillä kierroksilla kuten Roman Cechmanekin.
Bobby Clarkesta ei moni pidä - mutta kuten todettua, hän
ei piittaa siitä, mitä muut sanovat.