Allaoleva Korpelan haastattelu on osa Jatkoajan kaudenpäätösjuttusarjaa. Muut sarjan artikkelit ovat luettavissa seuraavien linkkien takana: Kahdeksan sijan huima hyppäys, HPK:n pelaaja-arvostelut 2001-02 sekä Jukka Jalosen mietteitä menneestä ja tulevasta
Viihteen mestari, SM-liigan pronssimitalisti
Keskustelu kääntyy heti alussa Kerhon pelitapaan, jolla vilkutettiin punavaloa vastustajan maalivahtien takana todella ahkerasti. Myös Korpelan korviin on kantautunut paljon palautetta HPK:n iloisesta pelitavasta. Toimitusjohtaja uskoo myös, että sama meno jatkuu ensi kaudella, sillä joukkueen runko on pystytty pitämään ennallaan ja useilta pelaajilta on lupa odottaa vielä entistä parempaa.
”Hyökätään paljon ja pelissä on paljon tapahtumia, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kyllähän noin valtakunnallisesti HPK:ta on viihteen puolen mestariksi tituleerattu. Tätä palautetta on kantautunut ympäri Suomea. Ja sitä me pyritään tietysti jatkamaan myös ensi kaudella. Tuo ryhmähän nyt vallankin hyökkäysvoiman osalta on jo tuttuja miehiä. Sehän on lähes ennallaan, siellä ei järkyttäviä muutoksia ole tapahtunut. Kun vielä ajattelee näitä kantavia voimia (Miettinen, Somervuori), niin heidän urakehityksensä on selvästi nousujohteinen ja vielä Santalan Tommi tulee takaisin. Eiköhän se hyökkäys ja tulivoima ole ensi vuonnakin käytettävissä.”
”Äijää menee ristiin rastiin ja yht’äkkiä kiekko on vastustajan maalissa”
Korpelalta irtoaa myös todella pirteä luonnehdinta HPK:n pelitavasta. Kerhon ritarilauma pyyhki kauden aikana vastustajistaan ohi sellaisella vauhdilla, että heikompaa välillä hirvitti. Ehkä valmentaja Jalonen ei kuitenkaan luonnehtisi luomaansa pelitapaa aivan näillä sanoin, eikä uusia pelaajia kannata tuolla lausahduksella ohjeistaa, mutta Korpelan sanat kyllä kiteyttävät viime kaudella kaukalossa nähdyn Kerho-ryhmän erinomaisesti. ”Kyllä siellä sellainen pilke silmäkulmassa on, kun äijää menee ristiin rastiin ja yht’äkkiä kiekko on vastustajan maalissa. Sitä on hieno katsoa, ja se on sitä mitä me haluamme HPK:laisuutena korostaa. Sitten tietysti reilu, rehti, vastustajaa kunnioittava – oikealla tavalla kunnioittava – asenne niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Ritareita.”
Niin lähellä, silti niin kaukana
Kuten valmentajienkin osalta myös Risto Korpelan mieltä painaa yhä välieräsarja Jokereita vastaan. Kerho-johtajan mielestä pronssikin on aina pienen paikkakunnan pienillä resursseilla toimivalle joukkueelle mainio saavutus – ja varsinkin kannattajille loistava kruunaus hienosti sujuneelle kaudelle.
”Oltiin niin lähellä finaalia. Mitali on aina mitali. Kukaan nyt ei varmaan pysty henkseleitä paukuttamaan, että meillä on niin paljon mitaleja ettei kiinnosta. Lähinnä jäi hampaankoloon, että me olimme niin lähellä ja pelattiin hyvin tasaisia pelejä. Kumpi tahansa olisi voinut voittaa sen välieräsarjan, ja nyt vaan kävi niin, että HPK sen hävisi. Jopa vieraskentälläkin pystyttiin dominoimaan peliä, viimeisessä ottelussa vallankin. Sitten kun ei saatu maalia, niin ei saatu maalia, ja se ratkesi yhteen ainokaiseen. Uskallan väittää, että muutkin ovat samaa mieltä, että me hallitsimme sitä peliä.”
Aallonharjat, aallonpohjat
Toimittajan etsiessä Korpelan mietteitä kauden parhaista ja huonoimmista hetkistä esiin tulee heti kaksi ottelua. Joulukuun 30. päivänä televisiokamerat olivat saapuneet Rinkelinmäelle seuraamaan sarjan kärkiottelua, jossa Kerhoa vastaan asettui Tampereen Tappara. Tuloksena nöyryyttävä 2-7-kotitappio. Vaakakupin toisella puolella taas on pronssiottelu Turun Palloseuraa vastaan, jossa HPK palkitsi uskolliset kannattajansa jälleen yhdellä mitalilla ja loistavalla pelillä.
”Huippuhetkiä oli tavallaan useampia. Ehkä pohjanoteraauksena tulisi se Tappara-peli. Siinä notkahdettiin oikeastaan koko kauden aikana ainoan kerran, ja saatiin kuonoon vähän reilummin. Ja nimenomaan, kun peli taipui, niin taivuttiin mukana. Muissa peleissä sitä ei tapahtunut. Vaikka hävittiin, niin taisteltiin ja tehtiin töitä 60 minuuttia. Siinä pelissä ei tehty. Siinä oli jotain hämärää ja erikoista sen suhteen. Se jäi sillä tavalla päällimmäisenä mieleen.
Iloisia hetkiä oli paljon, että aika vaikea nostaa sieltä yhtä yksittäistä esiin. Viime vuosina ollaan kuitenkin totuttu näkemään täällä näitä pronssiotteluita, ja kyllähän siellä aina fiilis on hyvä. Se on yleisölle hyvä asia, että päästään mitali hakemaan. Ja vielä, kun kotiareenalla voitetaan, niin kyllähän siihen hieno on kausi lopettaa. Tietysti hienompihan se olisi lopettaa, jos se olisi jotain muuta.”
Miten sänky kannetaan Hämeenlinnassa?
Vastaus: Seuran toimitusjohtaja ottaa kiinni jalkopäästä ja markkinointipäällikkö toisesta. Homma toimii HPK:n kaltaisen seuran organisaatiossa hieman eri tavoin kuin vaikkapa pääkaupunkiseudulla. Pentti Matikainen, Jussi Salonoja, Harry Harkimo – nimiä, joita on vaikea kuvitella kanniskelemaan pelaajien huonekaluja. Hämeenlinnan Pallokerhon organisaatiossa kaikki ovat kaikkien yhteisiä hommia ja kaikki tähtää yhteisen tavoitteen täyttymiseen.
”Ei tässä ole mikään omaa homma, kyllä tämä on kaikkien yhteistä työtä. Jos ajatellaan kokonaisuutta, niin pelaajavalinnoissa me tehdään yhdessä työtä niin, että siinä on puheenjohtaja Harri Lintumäki avainasemassa. Me taas Savolaisen Hannun kanssa teemme taustatyötä ja käytännön työt sen suhteen. Tämä on muutenkin niin pieni organisaatio. Silloin kun viedään poislähteneiden pelaajien huonekaluja, niin me lähdetään silloin Hanskin kanssa. Toinen on toisessa päässä sänkyä ja toinen toisessa päässä. Ja se ilmenee sitten kaikessa muussakin tekemisessä, tietysti jokaisella on luonnollisesti omat vastuualueensa.
Sitten taas valmennuspuolella meillä on loistavat valmentajat, jotka on todella 100-prosenttisesti sitoutuneet tähän HPK:laiseen tyyliin ja tapaan. Toki he ovat tuoneet siihen myös oman juttunsa, ja on todella hienoa ollut huomata, että tekemisen taso on todella korkeaa luokkaa – siellä ei neppailla. Tosissaan, mutta ei vakavasti. Kyllä sellainen pieni pilke silmäkulmassa täytyy olla aina. Ja se ilmentyy tässä meidän pelissämmekin.”
”Positiivinen fiilis pinnassa”
Viime vuonna tähän samaan aikaan eivät tunnelmat Hämeenlinnassa olleet kovin korkealla. Tuloksena oli ollut suorastaan häpeällinen yhdestoista sija ja joukkue oli vielä tyhjentynyt niistä ainokaisista tähdistään (Pärssinen, Rosa). Nyt sen sijaan fiilikset HPK:n ympärillä ovat täysin erilaiset, siltikään rahaa ei virtaa innokkailta sponsoreilta yhtään sen helpommin kuin aiemminkaan – toki hyvästä kaudesta on apua monessa mielessä.
”Ei ainakaan sitä ilmiötä ole tullut, että meille soiteltaisiin ”päästänkö mukaan?”. Kyllä se yhtä paljon töitä vaatii, mutta luonnollisesti sellainen positiivinen fiilis on pinnassa. Helpompi se on tietysti ehkä keskustelu aloittaa, mutta tänä päivänä ei katteetonta rahaa olekaan ja sille rahalle halutaan selkeä vastine. Kyllä tässä kova työ on tehdä oikeita ratkaisuja ja pitää se tuote niin kiinnostavana niin, että ne yhteistyökumppanit haluavat jatkaa ja mahdollisesti löydetään myös uusia. Vuosi sitten se oli enemmän vakuuttelua. Nyt meillä on hyvä kausi alla ja joukkueen runko hyvin pitkälti sama - meillä on tuote, jota voidaan myydä.”
Ensi kauteen panostetaan, pohjatyö tehty jo hyvissä ajoin
HPK varmisti joukkueensa rungon jatkamisen jo helmikuussa (HPK teki tärkeitä jatkosopimuksia), ratkaisu joka poikkesi aiemmista toimintatavoista melkoisesti. Tämän myötä myös pelaajabudjetti paisuu viime kaudesta huomattavasti, tämä vaatii myös työtä kokonaisbudjetin tulopuolen täyttämisessä. Ratkaisu kuitenkin on selvä viesti kannattajille, yhteistyökumppaneille, kilpailijoille sekä itse joukkueelle siitä, että ensi kaudella HPK haluaa yhä olla mukana taistossa siitä kirkkaimmasta mitalista.
”Tavallaan siirrettiin töitä aikasemmaksi tänä vuonna. Tehtiin uudenlainen strategiavalinta. Kun me näimme, että tietyissä pelaajissa on paljon potentiaalia ja me haluamme heidät pitää, niin emme lähteneet sille linjalle, että odotetaan kevääseen ja katsotaan miten se kausi menee. Vaan luotetaan siihen näkemykseen mikä meillä on, ja pyritään saamaan pelaajasopimukset aikaan jo kauden aikana. Nyt vallankin, kun huomaan miten kireä nykyinen pelaajamarkkinatilanne on, niin olemme sangen onnellisessa asemassa, että saimme nämä pelaajat pidettyä ja tilanne on näinkin hyvä kuin se nyt on.
Siinäkin tietyllä tavalla muutettiin strategiaa, että meidän joukkue on nyt aika tavallakin kalliimpi kuin viimevuotinen. Mutta nyt halusimme lähteä sille linjalle, että pidetään kiinni näistä huippulahjakkuuksista, joita meillä täällä on.”
Mitali vei plussalle
HPK:n budjetoitu tulos viime kaudelle oli käytännössä katsoen arvioitu nollatasolle. Luvut perustuivat oletukseen huomattavasti alemmista sijoituksista kuin mihin Kerho-joukkue nyt pystyi. Menestys toi plussaa, mutta siltikään yhdistyksen kassa ei pursua ylenmäärin euroja.
”Toiminnan budjetti perustui nimenomaan siihen oletukseen, että me olemme siinä pudotuspeliviivan rajamailla. Luonnollisesti siitä, kun mennään ylöspäin, niin myös tulopuoli menee ylöspäin. Myös sillä tavalla onnistuimme, että laadittu budjetti vastasi ja kohtasi toteutuneen tuloksen. Menestys toi toki sitten plussaa. Vanhoja rasitteita on yhä jäljellä, mutta nyt sitten niitä pystytään poistamaan.
HPK:n tilanne on tällä hetkellä suhteellisen positiivinen. Tulevaisuuteen on siinä mielessä helpompi katsoa. Kun äsken mainitsin, että tuleva joukkue tulee maksamaan paljon enemmän, niin se tietysti aiheuttaa meille tulevan kauden tiimoilta paljon lisätöitä, jotta me pystymme pitämään budjetin jatkossakin tasapainossa kasvattamalla markkinointipuolen tuloja. Tuhlaaminen on helppoa, mutta hankkiminen ei olekaan ihan niin helppoa.”
”Perimmäinen tarkoitushan on tietysti voittaa Suomen mestaruus ensi kaudella”
Miksi pelata SM-liigaa ellei tavoitteena ole voittaa mestaruutta, puuhastelua ja hauskaa yhdessäoloa on tarjolla puulaakisarjoissakin. SM-liiga on ammattilaispelaajien mestaruussarja, jossa jokaisen tavoitteena tulisi olla mestaruus – tietysti realiteetit tunnistaen. Taloudellisesti HPK:n tavoite poikkeaa huomattavasti kaikista muista liigaseuroista. Osakeyhtiön tavoitteena on aina tuottaa voittaa omistajilleen, HPK-Edustusjääkiekko ry:n tavoite sen sijaan on tästä poikkeava. Perustehtävä on tuottaa huipputasoista jääkiekkoviihdettä. Siispä myös Korpelan johtama HPK tähtää ensi kaudella korkealle, toki käytettävissä olevien resurssien asettamin rajoituksin.
”Kun me olemme yhdistys, niin meidän tavoite on, että tämä yhdistys voi hyvin. Kaikki se liikenevä pääoma mitä on, niin se sijoitetaan tähän toimintaan. Meidän perustehtävämme on tuottaa huipputasoista jääkiekkoviihdettä.
Varsinaisesti urheilullisesta tavoitteesta ei ole vielä keskusteltu, mutta kun meillä nyt on tuollainen ryhmä, jolla oltiin pronssilla, niin ehkä tuntuisi jopa kornilta, että me ilmoitettaisiin meidän tavoitteeksemme pudotuspeleihin pääsy. Meidän täytyy tietysti myös olla rohkeita, silti myös realisteja eikä hullunrohkeita. Tietysti siellä kilpailevatkin joukkueet ovat satsanneet. Toisaalta me luotetaan myös siihen, että meillä on pelaajia, joiden urakehityksen pitäisi mennä, ja varmasti meneekin, ylöspäin. Perimmäinen tarkoitushan on tietysti voittaa Suomen mestaruus ensi kaudella.”
