Mielipide

Mestiksen yllätysfinaalit vauhtiin

MESTIS / Kolumni
Kevään 2007 Mestis-finaalit polkaistaan vauhtiin sunnuntaina Kalevankankaan jäähallissa. Mestaruuden ratkaisevat kestomenestyjä Mikkelin Jukurit ja ensimmäisen Mestis-mitalinsa välierävoitolla varmistanut Kajaanin Hokki.
style="border-top: solid 6px #BBD2E9; border-left: solid 2px #BBD2E9; border-right: solid 2px #BBD2E9; border-bottom: solid 2px #BBD2E9; padding: 3px;">haastattelut

Itseluottamus huipussaan finaalien alla
href="http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=kolumnit&joukkue=Hokki&id=5919">[lue lisää]



style="position: relative; top: -10px;">Janne Jaakkola nälkäisenä finaaliin
href="http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=kolumnit&joukkue=Jukurit&id=5921">[lue lisää]

Viitostien herruustaistelu varmistui yllättävien tapahtumien jälkeen. Tuskinpa kukaan olisi pudotuspelien alkaessa osannut odottaa, että mestaruuden ratkaisisivat runkosarjan kolmonen ja nelonen.

Vuoristoratamaisen runkosarjan pelannut Jukurit oli pudotuspelikevään kysymysmerkkejä. Materiaaliltaan laadukkaaksi tiedetyn joukkueen menestysodotuksia heikensi tammikuussa tapahtunut valmentajanvaihdos. Pitkän linjan kiekkomies Pekka Lipiäinen sai kuitenkin viikinkipaidat hyvään vireeseen.

Jokipojat haastoi Jukurit tosissaan puolivälierissä, mutta joensuulaisten paukut eivät riittäneet voittoihin asti. Paljon puhuttanut ottelusarja ratkesi suoraan kolmessa mikkeliläisten eduksi. Kolmas osaottelu venyi peräti toiseen jatkoerään.

Ilmiömäiseen voittoputkeen yltänyttä TuToa veikattiin jopa mestariksi, mutta uudestisyntynyt Jukurit puolusti Ismo Lehkosen suojatit tehottomiksi. Turkulaisten onnistui tosin ottaa yksi voitto, mutta Kalevankankaan hyvässä tunnelmassa Jukurit eteni historiansa kuudensiin Mestis-finaaleihin.

Mestiksen ja SM-liigan välisten kiemuroiden johdosta myös tasonmittauspaikkansa varmistanut Jukurit on valmistautunut finaaleihin perusteellisesti. Joukkue palasi jäälle jo perjantaina.

Huikeaa kevättä pelaava runkosarjan nelonen Kajaanin Hokki on vastannut suomalaisen kiekkokevään suurimmasta yllätyksestä. Pudotuspelit heikosti aloittanut Hokki eteni KooKoota vastaan käydyn puolivälieräsarjan päätteeksi välieriin otteluvoitoin 3-2.

Linnapaitojen liikkeen povattiin hyytyvän suoraan kolmessa ottelussa mitalipeleihin selvinneen runkosarjavoittaja Sportin kyydissä, mutta toisin kävi. Elämänsä kevättä pelaava kajaanilaisjoukkue eteni sensaatiomaisesti mutta täysin ansaitusti Mestiksen finaaliin Mikkelin Jukureita vastaan.

Vapautuneesti ja kypsästi välieräsarjassa pelanneet hokkilaiset saivat torstain ratkaisupelin jälkeen vapaiksi sekä perjantain että lauantaiaamun. Joukkue palasi harjoituksiin hyvävoimaisena ja omiin kykyihinsä luottaen lauantaina iltapäivällä.

Runkosarjassa joukkueet mittelivät tasaväkisesti. Kalevankankaalla Jukurit oli herra kaukalossa ja vei molemmat ottelut nimiinsä. Toinen Mikkelissä pelattu ottelu oli runkosarjan päätöspeli, joka ratkaisi myös joukkueiden väliset sijoitukset sarjataulukossa. Hokki oli kotonaan vahva ja kaatoi Jukurit kahdesti.

Maalivahtipeli

Linnapaitojen maalivahtiosastolla on käynyt melkoinen myllerrys matkalla finaaliin. Ykkösenä pudotuspelit aloittanut Petri Koivisto sai tehdä ensimmäisen puolivälieräottelun jälkeen tilaa Joni Myllykoskelle, joka auttoi varmoilla torjunnoillaan linnapaidat voittoon KooKoosta.

Torniolaislähtöisen maalivahdin välieräsarja ei alkanut ruusuisissa merkeissä, sillä mies päästi ensimmäisen Sport-ottelun avauserässä taakseen kolme maalia ja sai antaa sen jälkeen paikkansa takaisin Koivistolle. Koivisto ei päästänyt maaliakaan, vaan siivitti Hokin torjunnoillaan jatkoaikavoittoon maratonpelin jälkeen.

Välieräsarjan toinen maalivahdin vaihdos nähtiin toisen ottelun jälkeen. Kuumeinen Koivisto oli pois kokoonpanosta kolmannen ja neljännen pelin ja Myllykoski sai palata takaisin maalin suulle. Luukkuvahtina toimi B-ikäinen Teppo Liikanen.

Hokki pääsee finaalisarjaan terveellä maalivahtikaksikolla, sillä kuumeestaan toipunut Koivisto palasi linnapaitojen harjoituksiin lauantaina ja on valmiina haastamaan Myllykosken kamppailussa peliajasta.

Runkosarjan perusteella jukurikannattajien suurin huolenaihe oli maalivahtipeli. Mikkeliläismaalin suulla on lyhyen Mestis-historian aikana nähty toinen toistaan etevämpiä veräjänvartijoita. Vaativat fanit muistavat hyvin Tero Leinosen, Tommi Nikkilän ja Jaakko Suomalaisen torjumat mestaruudet. Myös kahden kauden ajan päämajakaupungissa pelannut Mikko Strömberg oli loistava.

Kun tosipelit alkoivat, osoitti loppukesän koeleirillä sopimuksen Jukureihin saanut Ari Reunanen olevansa paikkansa arvoinen. Huittisista lähtöisin oleva 22-vuotias torjuja vaiensi kritiikin erinomaisilla torjunnoillaan, jotka pohjustivat ensin voiton Jokipojista. TuToa vastaan samat otteet jatkuivat, joten myös finaaleihin Reunanen starttaa selkeänä ykkösenä.

Kakkosmiehenä Jukureilla on Mikkelin oma poika Kai Tillanen. Värikkäänä persoonana tunnettu maalivahti pelaa myös omintakeisella tyylillä, mistä juontaakin jukurifanien luonnehdinta ”Suomen paras katukiekkoveskari”. Satunnaisista helpoista maaleista huolimatta Tillanenkin on kelpo pelaaja Mestis-tasolle, jonka voi heittää laatikkoon tarpeen tullen.

Puolustuspeli

Jukurit on tullut tunnetuksi kivikovasta puolustuspelistään. Vaikka runkosarjassa verkot heiluivat omassa päässä välillä runsaastikin, ei maine ole katteeton. Playoffeissa jukuriviisikko oli tutun tiivis paketti, joka tylsytti vaarallisen TuTon lähes täydellisesti.

Mikkeliläisten alakerran avainhahmoja ovat Lauri Kinos ja keväällä tasoaan rajusti nostanut Kaj Öhberg. Polvitaklauksen vuoksi pelikiellossa välieräsarjan istunut Kinos on monipuolinen ja rauhallinen puolustaja. Vaikka liikkuminen on Mestis-tasollekin varsin verkkaista, on vaarallinen viivamies viikinkipaitojen ykkösnimi. Kaj Öhbergin kiekollinen pelaaminen on ollut varmaotteista.

Jukureiden puolustusmiehitys on vaihdellut pudotuspeleissä pelaajatilanteen mukaan. Todennäköisimmin mikkeliläiset luistelevat jäälle seitsemän puolustajan voimin. Ykkösparissa pelaavat Kinos ja hyvin liikkuva, joskin hieman virhealtis Simo Mälkiä. Kakkosparin muodostavat Öhberg ja potentiaalinen Tuomas Immonen. Laatua riittää myös kolmospariin, jossa luutivat pitkään Mikkelissä viihtynyt Ilkka Kallioinen ja Hokista täksi kaudeksi Etelä-Savoon vaihtanut kolossi Tuomo Kortelainen. Jäljelle jäävät Esa Hämäläinen ja Eero Hyvärinen, jotka pelaavat joko nelosparina tai jompikumpi on seitsemäs pakki.

Hokin leveä ja laadukas puolustuspää onnistui siinä, mihin moni ei ennen välieräsarjaa uskonut. Sarjan parhaalla materiaalilla pelannut runkosarjan ykkösjoukkue Sport ei löytänyt lääkkeitä linnapaitojen alakerran ohittamiseen. Hokki-puolustus pystyi eliminoimaan kotkapaitojen tehokkaan ykkösketjun aseettomaksi kahta ensimmäistä peliä lukuun ottamatta ja tämä oli yksi ottelusarjan ratkaisuista.

Hokin alakerta on seuran Mestis-historian ehdottomasti laadukkain. Tasosta kertoo muun muassa se, että Lukon sopimuspelaajiin kuuluva Hokki-kasvatti Jonne Hattunen ei mahdu pelaavaan kokoonpanoon, sillä miehen edellä on nokkimisjärjestyksessä peräti kahdeksan puolustajaa.

Pelaavan kuusikon tai seitsikon ulkopuoleltakin löytyy siis kovia pelimiehiä. Vähälle jääajalle ovat jääneet Teemu Metso ja Jussi Erkkilä, jotka ovat keikkuneet pudotuspeleissä pääasiassa seitsemäntenä tai kahdeksantena puolustajana.

Hyökkäyspeli

Vaikka ennakkoon kaavailtuna finaalikaksikon tehokkaampi hyökkäyskalusto löytyykin Kajaanista, on tulivoimaa Mikkelissäkin riittävästi. Vaikka Pekka Lipiäisen aikana Jukurit onkin palannut askeleen kohti äärimmäisen kurinalaista jääkiekkoa, on hyökkäyspäässä pelaajilla myös vapauksia.

Mikkeliläisten hyökkäyspelin sieluksi on noussut tuttu kasvo Petri Lehtonen. Kokenut ja taitava ”Lehi” on yhdessä Antti Laakson kanssa vaarallinen tutkapari. Ongelmana on ollut ketjun toinen laitahyökkääjä Andreas Sundin, jonka peli on mennyt onnistumisten puuttuessa väkinäiseksi. Huippulahjakkaan ruotsalaisen potentiaali ei toki ole minnekään kadonnut.

Selkeän ykkösnyrkin takaa löytyy kolme tasavahvaa ketjua, joista jokainen pystyy ratkaisuihin. Pirtein on ollut Turo Asplundin johtama kolmoskenttä. Viime kaudella A-nuorten Suomen mestaruutta juhlineen Asplundin laidoilla pelaavat Tuomo Jormakka ja Tomi Lindfors, joista jälkimmäinen on pelannut vahvan kauden pahan loukkaantumisen jälkeen. Seurata kannattaa myös Ossi Pellistä ja monipuolista Janne Jaakkolaa.

Luovuutta, taitoa ja nopeita jalkoja riittää finaalisarjassakin neljään ketjuun. Markus Haverisen, Niko Saarenpään ja Juho Keräsen poissaolot neljännessä välierässä tosin saivat aikaan sen, että linnapaidat pelasivat pääasiassa kolmella ketjulla muutamaa nelosketjun Ville Meriläinen - Tuomo Laukkanen - Kimmo Tuunala pelaamaa hajavaihtoa lukuun ottamatta.

Päävalmentaja Kai Suikkanen antaa suojateilleen vapauksia hyökkäyspäässä, joten finaalisarjassakin on odotettavissa henkeä salpaavia taidonnäytteitä muun muassa koko ykkösketjulta Jarkko Hattunen - Teemu Virtala - Marko Virtala sekä kolmosketjun laituri Antti Erkinjuntilta.

Hokin syömähampaina ovat tähän asti toimineet Teemu Virtala (2+8) sekä Tuomas Nikoskelainen (5+4), jotka pitävät hallussaan pudotuspelien pistepörssin kahta ensimmäistä paikkaa. Niskaan hengittää kolmossentteri Antti Kangasniemi yhdeksällä maalisyötöllään.

Hokin hyökkäyspään laajuudesta ja monen pelaajan onnistumisesta kertoo parhaiten se, että peräti yhdeksän linnapaitaa on pistepörssissä 25 parhaan joukossa. Mikkeliläispelaajia samalta listalta löytyy viisi.

Erikoistilannepeli

Jukureiden vahvuus on ollut loistava alivoimapelaaminen. Huolimatta melko suuresta jäähymäärästä on viikinkipaitojen alivoimamiehitys joutunut antautumaan vain kahdesti. Toki maalivahti Reunasen erinomaiset otteet ovat auttaneet, mutta Lipiäinen ja kakkosvalmentaja Pasi Parviainen ovat saaneet kuviot kohdalleen.

Ylivomapelissä Jukurit on ollut melko keskinkertainen. Joukkueen tehot nojaavat vahvasti Lauri Kinoksen kovaan laukaukseen ja Lehtosen ainutlaatuiseen kykyyn nähdä tilanteet. Viimeistelyvoimaa pelaajistossa on yllin kyllin. Tärkeää on myös Timo Kuuluvaisen maskipelaaminen. Ongelmana on ollut kiekon tuominen sisään alueelle, sillä avaussyöttöjen taso vaihtelee paljon.

Runkosarjassa hyvin niin yli- kuin alivoimallakin menestyneen Hokin erikoistilannepelaaminen parani selvästi välierien aikana. KooKoota vastaan käydyssä puolivälieräsarjassa erikoistilanteet sujuivat yhtä tahmeasti kuin runkosarjan lopussakin. Tuloksena oli kuudes sija ylivoimalla ja kahdeksas alivoimalla.

Sijoitukset eivät hirveitä lupailleet Sportin tasoista joukkuetta vastaan, mutta linnapaidat paransivat erikoistilannepeliään ottelusarjan aikana, ja teki muun muassa kaikki neljännen välieräottelun maalinsa ylivoimalla.

Alivoimallakin Hokki onnistui maalaamaan kotkapaitojen verkkoon kahdesti. Sekä Niko Saarenpään 3-3-tasoitus ensimmäisessä välierässä että Marko Virtalan voittomaali kolmannessa välierässä olivat oivia näytteitä linnapaitojen venymiskyvystä.

Välieräsarjan jälkeen Hokki on pudotuspelien ylivoimatilastossa kolmantena ja alivoimatilastossa kahdeksantena. Ylivoimasijoitus on välieriin asti selviytyneestä nelikosta paras ja alivoimasijoitus luonnollisesti heikoin.

Jatkoajan veikkaus:

Kahden enemmän tai vähemmän yllättäen loppuotteluun selvinneen joukkueen kohtaaminen on mielenkiintoinen arvioitava. Varmistunut liigakarsintapaikka ei vaikuttane Jukureiden peliin, joten kokenut ja voittamaan tottunut ryhmä nousee ennakkosuosikiksi. Hokin taitavat hyökkääjät, haastajan raikas ilmapiiri ja Kainuussa noussut kiekkobuumi auttavat kuitenkin paljon, joten linnapaidat eivät ole sarjassa vailla mahdollisuuksia.

Jukurit mestariksi voitoin 3-1.

» Lähetä palautetta toimitukselle