Aiemmissa otteluissa oli noudatettu samaa kaavaa. Nyt kaavat heitettiin romukoppaan kun molemmat joukkueet latoivat ottelun puoliväliin mennessä jo yhdeksän osumaa. Tämän jälkeen mentiin lähes 30 minuuttia maaleitta,mikä takasi Sportille voiton.
Ottelua ei oltu ehditty pelaamaan kuin reilu puoli minuuttia kun ottelun avausmaali nähtiin. Sport voitti aloituksen Hokin päädyssä, ja kippari Markus Jämsä laukoi kierrosta kiekon takayläkulmaan ohi yllättyneen Seppäsen. Laukaus tuli kaukaa, eikä ollut erityisen kova, mutta sitäkin tarkempi ja oikea-aikainen.
Sport karkasi piakkoin jo kahden maalin karkumatkalle, kun koko ottelusarjassa tukkoinen ylivoima onnistui ohittamaan Seppäsen. Pete Suonpää ajoi neliön keskelle ja laukoi, ja Samuli Kivimäki nappasi irtokiekon ja siirsi rystyllä kiekon jäässä maanneen Seppäsen yli.
Hokki ei tunnetusti luovuta koskaan, eikä tehnyt sitä nytkään. Seuraavassa vaihdossa Sport joudui jäähylle, ja seuraavassa vaihdossa Hokki jo iskikin kavennuksen. Teemu Virtala oli terävänä irtokiekossa ja Sportin puolustuksen ollessa myöhässä oli kiekko Suomalaisen selän takana. Sama tarina jatkui minuutti edellisestä. Sport jäähylle ja Virtala jälleen asialla ylivoimalla irtokiekosta. Yhtäkkiä 2-0 oli muuttunut 2-2 tasatilanteeksi.
Erän lopussa Hokki hiljensi yli 4000-henkisen Sport-katsomon alivoimalla. Sportin Markku Erholtz kompuroi siviniivalla ja tilanteesta karkasi Niko Saarenpää läpiajoon. Tarkka laukaus Suomalaisen hanskakäden alakulmaan vei Hokin erätauolle 2-3 johdossa.
Sport tuli toiseen erään terävästi ja teki heti erän alkuun tasoituksen. Markus Jämsä tuli Hokin alueelle, katseli hetken laukausta, mutta antoi kiekon toisesta aallosta tulleelle Juha Salmulle, joka laukoi siniviivan tuntumasta takatolppaa nuolleen laukauksen Seppäsen hanskakäden puolelle. Sport sai tämänä jälkeen pitkän pyörityksen Hokin maalille, mutta lisämaaleja ei muutamasta erinomaisesta tilanteesta nähty.
Sportin ilo oli lyhytaikaista, sillä jo seuraavassa ylivoimassa oli jälleen Hokin vuoro. Edellisen maalin tehnyt Salmu istui kakkosta kun Hokki siirtyi uudelleen johtoon. Maali oli jälleen ylivoimalla irtokiekosta tehty, ja maalintekijäksi löytyi lopulta Joonas Koskinen.
Maalijuhlat jatkuivat kolmen minuutin kuluttua. Jussi Pernaa sai kuitattua paria aitiopaikalta seuraamaansa Hokin yv-maalia, iskemällä pienestä kulmasta Tuomas Immosen laukausen irtokiekon maaliin. Kapteeni Markus Jämsä merkkautti samalla neljännen tehopisteensä yhtä moneen maaliin.
Lopulta nähtiin illan viimeinen osuma, vaikka kukaan ei olisi sitä voinut tällä tahdilla sitä viimeiseksi ennustaa. Hokin puolustukselle tuli keskialueella kömmähdys pomppukiekon kanssa, ja Tuomas Takala pääsi laidasta läpiajoon. Takala odotti kauan ja ajautui todella lähelle Seppästä. Takala kuitenkin upotti laukauksen Seppäsen haaroista.
Tämän jälkeen maalihanat umpeutuivat. Kaikki yhdeksän maalia ottelussa nähtiin ensimmäisen 32 minuutin aikana, ja loput 28 pelattiin taas ottelusarjalle tyypillistä maalitonta vääntöä. Hokki pääsi pelaamaan ylivoimaa ottelussa vielä kolmeen otteeseen, mutta ilman tulosta. Myös perinteinen ilman maalivahtia pelaaminen jäi Hokilla vajaan puolen minuutin mittaiseksi kun Sport sai ottelun lopussa jatkuvasti katkottua Hokin yritykset keskialueella.
Ottelun jälkimmäinen 30 minuuttia oli myös kohtalaisen tapahtumaköyhää, mutta todella viihdyttävää playoffs-kiekkoa. Yli 4000 katsojaa sai nauttia hermojaraastavasta ottelusta täydet 60 minuuttia.
– Tämä on varmasti organisaation tärkein voitto, kertoi lyhesti Juhani Tamminen.
– Tulin tähän halliin 23. heinäkuuta ja olemme siitä saakka olleet ennakkosuosikkeja. Nyt me näemme aika veikeän vaiheen, kun ensimmäistä kertaa tällä kaudella, kaikki harjoituspelit mukaan lukien, Sportista tulee altavastaaja. Nyt se muuttuu ja haluan nähdä, millaista kiekkoa tämä joukkue sitten pelaa.
– Nyt lähinnä mietin, olisiko jotain voinut tehdä ottelun aikana toisin. Sellainen tunne ainakin jäi, että meillä saattoi alkaa jo väsy hieman painamaan, kertoi puolestaan Hokin valmentaja Timo Meriläinen.
Vaasan halli on Mestiksen äänekkäin, eikä vastaavaa meteliä löydy monesta paikasta kotimaisella urheilukartalla. Sportin kotietu viimeisessä ottelussa saattoi olla se tärkeä oljenkorsi, joka katkaisi Hokin.
– Ei siellä meinannut omaa ääntä kuulla. Meni aivan iho kananlihalle, kun huuto oli niin valtava. Kun ei omaa ääntänsä aitiossa kuule, yleisö on varmasti kotijoukkueen kuudes kenttäpelaaja. Minullakin on iso ääni silloin, kun sitä tarvitsee, mutta katsomossa oli kyllä mellakkaa. Oli tosi hienoa olla paikalla, kertoi aina hyväntuulisena esiintyvä Timo Meriläinen, raskas tappio niskassaan.
Sport jatkaa finaaleihin Jokipoikien vieraaksi keskiviikkona, ja Hokki joutui tyytymään pronssiotteluun TuToa vastaan.