Taisto Tampereen herruudesta on alkusyksyn jälkeen kääntynyt Ilvekselle, jolla on kolme voittoa (tosin yksi jatkoajalla) Tapparan kahta vastaan. Vaikka paikalliskilpailija onkin sarjataulukossa selvästi alempana, ei Tapparan ole onnistunut kääntää kaupungin herruutta selvästi itselleen. Tiistaina siihen on vielä mahdollisuus, mutta silloinkin voitot olisivat tasan.
Ikävä kauneuspilkku muuten hienossa runkosarjassa - erityisesti kun todetaan, että viime vuosina Tappara on nämä taistot hävinnyt vain kaudella 2004-05. Sitä ennen pitää mennä niinkin kauas kuin surkealle kaudelle 1998-99, jolloin Ilves vei yhtä lukuun ottamatta kaikki ottelut. Rautakorven komennossa Tappara on hävinnyt tämän taiston vain kaudella 1996-97.
Mailat kuin hammastikut
No, hieno kevät suistaa moiset murheet unholaan, mutta toinenkin alati ajankohtainen kauneuspilkku Tapparalla on, enkä nyt tarkoita hoh-hoijaa-asennetta liigan peräpään joukkueita vastaan. Tapparalla on mailasopimus Montrealin kanssa, ja jostakin syystä kyseisen firman komposiittimailat katkeilevat sekä usein että kummallisissa tilanteissa.
Tilastoa asiasta ei ole, mutta jokainen kannattaja muistaa varmasti tältäkin kaudelta lukuisia katkenneen mailan takia hukattuja maalintekotilanteita. Samaan tapaan on puolustuspäässä jouduttu kiperiin tilanteisiin ja otettu jäähyjä, kun maila on yhtäkkiä vaikkapa avaussyöttöä antaessa katkennut.
Virallinen selitys kuulemma kuuluu, että komposiittimaila on muuten kestävä, mutta iskunkestävyys on huono. Kun isku sitten tulee, on maila hajoamispisteessä - mutta toisin kuin puumailasta, sitä ei huomaa mistään. Kumma juttu on, että vastustajilla näitä ongelmia tuntuisi olevan selvästi vähemmän.
Ennen olympiataukoa pelatun Tappara-Kärpät-ottelun jälkeen kävi selväksi, että joukkueessakaan ei asiaan olla tyytyväisiä.
Petri Kontiola oli jo pari viikkoa aiemmin todennut vaihtaneensa puumailaan, koska sillä sentään uskaltaa laukoa. Jukka Rautakorvelle katkenneet mailat ja lämäriään säästelevät pakit olivat selvästi epämieluisa puheenaihe, eikä lausuntoa ollut millään irrota.
Lopulta kävi kuitenkin selväksi, että asiasta on varmasti keskusteltu, ja valmennuksen kädet ovat sidotut.
- Kyllähän meidän seurajohtokin sen saman näkee siellä katsomossa minkä tekin, Rautakorpi totesi.
Ehdotukseen vanhasta kikasta maalata mailoista merkit pois Rautakorpi totesi paljon puhuvasti:
- Ei nyt olla naiiveja. Meillä on kuitenkin valitettavasti yhteistyösopimus tietyn tahon kanssa, eikä me sitä myöten voida millä tahansa vehkeillä pelata, Rautakorpi päätti.
Niinpä. Olisiko napanuoran irroituksen aika? Olympiafinaali osoitti, että maila voi katketa aika ikävällä hetkellä ja ikävin seurauksin...
