Kun Roy varsinaisesti aloitti NHL-uransa kaudella 1985-86, hän oli vain nimi muiden joukossa. Juuri kenellekään nimi Patrick Roy ei sanonut yhtään mitään. Kun kauden viimeinenkin peli oli pelattu, Stanley Cup –finaalien viides peli tarkkaan ottaen, nimi Patrick Roy oli kaikkien jääkiekko seuraavien huulilla. Hän oli voittanut Stanley Cupin 20-vuotiaana sekä pudotuspelien arvokkaimman pelaajan Conn Smythe –palkinnon kaikkien aikojen nuorimpana pelaajana.
Kaiken kaikkiaan Roy voitti uransa aikana Stanley Cupin neljästi. Niin sanotulla modernilla NHL-aikakaudella ainoastaan yksi maalivahti on voittanut enemmän Stanley Cupeja kuin Roy. Ken Dryden voitti kuusi Stanley Cupia seuransa Canadiensin suuruuden aikana 70-luvulla.
Kolme kertaa uransa aikana tämä 37-vuotias kanadanranskalainen on valittu pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi - vuosina 1986, 1993 ja 2001. Noina kolmena kautena Roy torjui ennakkoon altavastaajaksi pidetyn joukkueen mestariksi.
Näistä kaikista yllättävin mestaruus on ehkä vuoden 1986 Stanley Cup-voitto. Tuolloin 20-vuotiaana tulokasmaalivahtina Roy torjui Canadiensin seuran 23 Stanley Cup –mestaruuteen. Joukkueessa pelasi peräti seitsemän muuta tulokasta Royn lisäksi vakiokokoonpanossa eikä kukaan uskonut Canadiensin tuolla kaudella taistelevan Stanley Cupista – saatikka voittavan sen.
Vuonna 1993 Canadiens ja Roy voittivat ennätykselliset 10 jatkoaikaottelua peräkkäin. Myöskin tuolla kaudella Canadiens voitti Stanley Cupin niin sanotusti puun takaa, vaikka Quebec Nordiquesin piti pudottaa joukkue jo ensimmäisellä kierroksella.
Kaksi vuotta sitten Roy kohotteli Conn Smythea ja Stanley Cupia uransa viimeisen kerran. Royn joukkue Avalanche oli voittanut runkosarjan selvähkösti, mutta toisen playoff-kierroksen jälkeen joukkue menetti ruotsalaissentteri Peter Forsbergin. Tämän vuoksi monet pitivät Ray Bourquen mahdollisuuden Stanley Cup –voittoon huvenneen olemattomiin, mutta Patrick Roy nosti tasoaan vielä pykälän korkeammalle ja Bourque sai mestaruutensa.
Vuonna 1996 Roy pelasi ensimmäistä kauttaan Coloradossa. Kun Roy sai kuulla, että hänet oli myyty Canadiensista Avalancheen, hän totesi hyvälle ystävälleen Pierre Turgeonille, että ”tiedäthän, että tulen voittamaan Stanley Cupin tällä kaudella.”
Ja Roy voitti.
Roy on yksi viimeisistä Suurista Pelaajista, jotka tulivat NHL:ään pelin itsensä vuoksi eivätkä rahan takia, ja loivat uransa, maineensa ja legendansa peliä pelaamalla. Tämän vuoksi Roy vie lopettaessaan osan NHL:n loistosta ja viehätyksestä mennessään. Nykyajan miljonääriprimadonnista, jotka tulevat pelaamaan rahasta, ja joille raha on peliä tärkeämpi, ei tule koskaan Royn ja muiden Suurten Pelaajien korvaajaa. Ei kenestäkään. Ei koskaan.
Yksinkertaisesti ilmaistuna nykyajan nuorilta tähdiltä puuttuu se jokin mikä on Roylla ja yhä pelaavista esimerkiksi Mark Messierillä ja Scott Stevensillä. Näillä pelaajilla on karismaa, joka juontaa juurensa heidän saavutuksiinsa pudotuspeleissä. Siihen, että he antoivat kaikkensa, kun oli sen aika.
Kun panokset ovat suuret, kun pelataan Stanley Cupista tai mistä tahansa mestaruudesta, ”se jokin” näkyy heidän silmissään. Suuret Pelaajat pelaavat voitosta, koska heidän voitonhalunsa vaatii ja janoaa sitä. He ovat mestareita ja voittajia – eivät pelkästään siksi, että heidän nimensä löytyy lordi Stanleyn Kupista, vaan koska he ovat sitä myös henkisesti ja sisäisesti.
Nämä pelaajat ovat kuolemassa sukupuuttoon. Kun Roy lopetti, jäljellä olevien Suurien laskemiseen riittää kahden käden sormet. Kun viimeinenkin heistä on lopettanut, NHL on taas astetta köyhempi, värittömämpi ja arvottomampi liiga. Tämän ajan kiekkoilijoissa ei ole sitä samaa karismaa ja hohtoa kuin mitä oli uusissa pelaajissa 15-20 vuotta sitten.
Royn kaltaisia mestareita ja voittajia ei urheilu- eikä etenkään jääkiekkomaailma kovin montaa tunne. Hän kuuluu samaan joukkoon kuin Maurice Richard ja Mark Messier jääkiekossa, Joe Namath ja Lawrence Taylor amerikkalaisessa jalkapallossa, Cy Young ja Joe DiMaggio baseballissa ja niin edelleen. He kaikki ovat pelaajia, jotka tullaan muistamaan Suurina Johtajina ja ennen kaikkea Voittajina.
Ja voittaja, jos mikä, Roy on.
Hän poistuu NHL-areenoilta kaikkien aikojen voitokkaimpana maalivahtina. Hän on voittanut eniten otteluita niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissä.
Runkosarjassa Roy on voittanut 551 peliä pelaamastaan 1029 ottelusta – voittoprosentti hieno 53,5. Stanley Cup –pudotuspeleissä Roy on nostanut tasoaan vieläkin paremmaksi pelaamalla voittoprosentilla 61,1 eli voittaen 151 playoff-peliä 247 ottelusta.
Runkosarjassa toiseksi voitokkain maalivahti, jo edesmennyt Terry Sawchuk on voittanut 104 ottelua vähemmän. Pudotuspeleissä kenenkään muun maalivahdin voittolukema ei ole kolminumeroinen. Toiseksi eniten pudotuspelivoittoja on Grant Fuhrilla, joka voitti pudotuspeleissä 92 ottelua.
Roy on pelannut enemmän otteluita kuin kukaan toinen maalivahti ja pudotuspeleissä kukaan muu pelaaja ei ole pelannut enempää kuin hän. Maalivahdeista hän on ainoa, joka on pelannut yli tuhat runkosarjaottelua.
Lisäksi Roy on palkittu kolmesti Vezina Trophylla NHL:n parhaana maalivahtina.
Roylla ei yksinkertaisesti ollut enää mitään saavutettavaa. Roylla ei ole enää mitään todistettavaa – ei itselleen eikä muille.
Kaikki tietävät, että Patrick Roy on kaikkien aikojen paras maalivahti.
Voimme vain kiittää ja kumartaa Legendaa.
Merci beaucoup, monsieur Roy!
