Muutoksen tuulet puhalsivat vuoden vaihteessa Raumalla kovaa, kun kovana työmyyränä tunnettu Rauli Urama sai tarpeekseen ja pakkasi laukut. Juha Vuori otti haasteen vastaan ja astui ketturyhmän johtoon. Muutos on ollut silmiin pistävä.
Tuloksellisesti Lukko ei ole vielä häikäissyt. Takana on kaksi peliä, joista yhteensä kaksi pistettä. Tuloksen takaa kurkistaessa löytyy kuitenkin se tärkein muutos. Taistelu on palannut Raumalle. Tappara ja Blues-otteluissa Lukko riisti kiekon hyökkäysalueella useammin kuin alkukaudella yhteensä. Pelitapaa on yksinkertaistettu ja se on näkynyt myös kaukalossa.
Tärkein asia, mikä on Vuoren myötä tullut, on kuitenkin positiivisuus. Uraman vahvuus ja samalla heikkous oli miehen valtaisa työmoraali. Kun peli ei kulkenut, teki käskijä vähintään kaiken mahdollisen ja enemmänkin syyn löytämiseksi ja sen voittamiseksi. Loppuaikoina pelaajat tuntuivatkin olevan poikkikuluneita ja henkisesti uupuneita, mikä söi terävimmän kärjen tekemisestä.
Positiivisuus näkyy kaikessa joukkueen tekemisestä. Maaleja juhlitaan, pieniä onnistumisia juhlitaan. Vaihtoaitiossa ja pukukopissa tuntuu olevan jälleen tekemisen meininki. Torstaisen voiton jälkeen joukkueen itselleen pukukopissa antamat aplodit raikuivat kovaa ja kauan Espoon illassa.
Kahdesta ottelusta ja yhdestä voitosta raajarikkoista Bluesia vastaan ei pidä tehdä liian suuria johtopäätöksiä, mutta tärkein pohja on näissä peleissä luotu. Luotto omaan tekemiseen on palannut Lukkoon. Tämän päälle tuleva pelillinen herääminen tulee rakentaa.
Pelinavaus murheenkryyninä
Pelillisesti muutokset ovat olleet vielä pieniä. Vuoren edustama suoraviivaisuus meni osittain jopa yli Blues-ottelun avauserässä, jossa jokainen kulmavääntö tuntui päättyvän sokkoheittoon maalin edustalle. Toisessa erässä peli kuitenkin viisastui ja siinä peli kääntyikin raumalaisille.
Suurin murheenkryyni on edelleen joukkueen avauspeli ja siinä Vuorella ja kumppaneilla riittää työnsarkaa. Omasta päästä lähdettäessä viisikot venyvät liikaa ja vastustajalla on helppo työ tukkia joukkueen pelinavaus tukkimalla keskialue. Tämä nähtiin erityisesti Tappara-ottelussa, jossa ketturyhmälle tuotti suuria vaikeuksia päästä keskialueen yli järjestelmällisesti.
Vuoren suoraviivainen hyökkäyspeli ja miehen painottamat nopeat hyökkäyksiinlähdöt ovat pikkuhiljaa pilkahdelleet pelin seasta. Pelityyli, jossa hitaasti lähdettäessä pakki nousee jalalla ja heittää tarvittaessa keskialueen yli päätyyn edellyttää sitä, että myös ajoitus pelaa ei melkein, vaan täydellisesti. Kiekon lentäessä päätyyn pitää kolmikon olla jo täydessä vauhdissa siniviivan kohdalla, jotta kiekko saadaan myös hyökkäysalueella haltuun.
Tällä osa-alueella on vielä paljon tekemistä, jotta pelin sisäinen tekeminen saadaan kestämään täyden ottelun verran. Blues-ottelussa joukkue oli avauserässä vaikeuksissa, mutta toisessa viisikot pysyivät jo selkeämmin kasassa. Tämä mahdollistaa niin keskialueen kiekollisen ylöstuonnin kuin päätykiekoillakin etenemisen.
Tiivis viisikkopeli mahdollistaa myös yksilöiden rohkeat haastamiset, mitkä ovat palanneet kentälle. Vielä Tappara-pelissä tuntui, ettei yksikään yksi vastaan yksi –tilanne päättynyt raumalaisen hyväksi mailan puristaessa monella profiilipelaajallakin. Onnistumiset ruokkivat kuitenkin itseään ja jo torstaina nähtiin monta rohkeaa hakua tässä suhteessa.
Seuraavat viisi peliä tulevatkin Raumalla olemaan äärimmäisen tärkeitä. Pohja on jatkolle rakennettu, mutta se pitää käyttää hyödyksi. Tekeminen ja pelin yksityiskohtien tuleva hiominen määrittelee pitkälle loppukauden. Peli pitää hioa tarkkaan kuntoon, mutta myös pistetä pitää tulla tasaiseen tahtiin, jotta keväällä Raumalla tosipelejä edes nähdään.
