Ässien onni on, että Suhonen on vahva ja itseluottamusta huokuva persoona, joka on saanut vuosikymmenet kuunnella niin aiheetonta kuin aiheellistakin kritiikkiä. "Sivari-Suhonen" vähät välittää ulkopuolisten suunpaukutuksesta, ja pystyy toteuttamaan omaa näkemystään ilman nöyristelyä joka suuntaan.
Heikommin kävi esimerkiksi hyvälle valmentajalle Juha Pajuojalle, joka uskaltautui puhumaan "porilaisen hulluuden" muuttamisesta pirullisuudeksi. Pajuoja oli täysin oikeassa sen suhteen, että tuo hulluus sellaisena kuin se Porissa käsitetään on jo aikansa elänyt ajatusmalli.
Ulkopuolelta Poriin tullut nuori ja suhteellisen kokematon valmentaja sai kuitenkin vastaansa vastalauseiden myrskyn uskaltauduttuaan puhumaan porilaisten hulluudesta epäkunnioittavaan sävyyn. Pajuojan kantti ei kestänyt paineiden alla ja sen jälkeen Ässien matka on ollut yhtä alamäkeä.
Suhonen sen sijaan lähtee viemään Ässiä eteenpäin sillä tiellä minkä hän ja vain hän itse parhaaksi näkee. Kauden patapaitojen penkin takana aloittanut kaukalopallovalmentaja Jari Härkälä vielä lateli kauniita korulauseita siitä kuinka Ässät on lopettanut tappeluhommat kokonaan, tosin pelaajat vähät välittivät valmentajansa kommenteista. Suhonen taas on pitänyt puheistaan kiinni ja saanut jopa Matt Nickersonin aisoihin, kova suoritus itsessään.
Itse kuvittelin Suhosen olevan kypsä jo kuukauden valmentamisen jälkeen, kun haastattelin porilaisten valmentajaa ennen joulua Ilves-ottelun jälkeen. Suhonen näytti leipääntyneeltä ja luotsin kommentit olivat kuin masennuspotilaan suusta.
Kokenut valmentaja ei kuitenkaan ollut kypsynyt valmentamiseen tai Ässiin seurana, ainoastaan nykyisen joukkueensa pelaajistoon. Nykyryhmän ammattiylpeyden kohdalle voikin piirtää isoja kysymysmerkkejä, sen verran kaukana huippu-urheilijoista nykyiset ässäpakan edustajat ovat.
Suhosen kriitikot ja suurimpaan ääneen herrasmiestä arvostelevat väittävät valmentajan jääneen jo ajat sitten nykyaikaisen jääkiekon junan kyydistä. Itse erehdyin samaan virheeseen Sakari Pietilän kohdalla, kun olin nähnyt Ilveksen pelaavan jonkin aikaa viime kauden valmentajavaihdoksen jälkeen. Pietilä tosiaan ei tuolloin ollut ajan tasalla, mutta huippuvalmentajat, joita Suhonen ja Pietilä kiistatta ovat, pystyvät sopeutumaan muuttuneeseen tilanteeseen.
Mielenkiintoinen konsepti on myös Suhosen toistaiseksi voimassa oleva sopimus porilaisseuran kanssa. Perinteisesti kaikkien liigavalmentajien sopimukset ovat määräaikaisia ja penkin takana näkemys ylettää parhaimmillaankin vain pari kautta eteenpäin. Veteraanivalmentajan sopimus Ässien kanssa kuitenkin takaa Suhoselle aivan toisenlaisen työrauhan ja mahdollistaa samalla sen, että valmentaja voi tehdä ja toteuttaa suunnitelmiaan patapaitojen hyväksi selvästi pidemmällä tähtäimellä.
Ässien seurajohto on nyt osoittanut, että se on valmis muutokseen ja jättämään taakseen muistojen kultaamat menneet vuosikymmenet. Suhonen on myös sitoutumisellaan osoittanut, että hän on oikea mies Ässien uuden nousun keulakuvaksi. Valmentaja totesi lyhyen tähtäimen teesinsä hyvin yksinkertaisesti maanantain tiedotustilaisuudessa.
- Huipulle ei nousta rahalla eikä pelisysteemeillä, vaan systemaattisella harjoittelulla.
Suhoselle jo ennestään naureskelleet luonnollisesti lukivat valmentajan kommentin kuten itse huvittavimmaksi kokivat: seniili papparainen ei tajua nykykiekon pelitaktiikasta tai pelaajahankintoihin käytettävissä olevan budjetin merkityksestä yhtikäs mitään. Laineet kuohuivat ässäkannattajien keskuudessa, kun "vanhuudenhöperön" Suhosen jatkosopimus julkistettiin.
Tämän kauden Ässät ei kuitenkaan kaatunut sen paremmin puutteellisiin pelikuvioihin kuin eurojenkaan uupumiseen, vaan ammattimiesten uskomattomaan heikkoon harjoitteluun. Tässä suhteessa Suhosen tilanneanalyysi on täysin oikea - ja samalla viesti porilaisille siitä, että huipulle voidaan nousta vain ja ainoastaan koko organisaation kovalla työllä.
Enää jää jäljelle kysymys siitä, miten Porissa pystytään omaksumaan uusia ajatusmalleja ja välttämään tarpeetonta ja turhaa muutosvastarintaa.
Kirjoittajaa ja Alpo Suhosta yhdistää menneisyys teatteriharrastuksen parissa.
