Viime kausi oli "punasiiville" onnistunut, mutta omalla tavallaan jonkinasteinen pettymys. Kolmanteen Red Wings -kauteensa päävalmentajana starttaava Mike Babcock johdatti joukkonsa nyt ensimmäistä pudotuspelikierrosta pitemmälle ja peräti konferenssifinaaleihin saakka, mutta raudanluja Anaheim oli lopulta punasiiville liikaa. Puolustuksen avainpelaajien loukkaantumiset söivät parhaan terän, vaikka se kaikista tiukimman vastuksen yhdestäkään Ankkojen pudotuspelivastustajasta pystyi tuleville mestareille antamaan.
Pudotuspelit jättivät varmasti jotain hampaankoloon, mutta viime kevään suurimpia asioita oli Wingsin nuoren hyökkääjäkaartin eteenpäin meneminen pudotuspelipelaajina. Niin Henrik Zetterberg, Pavel Datsjuk, Johan Franzén kuin Valtteri Filppulakin pelasivat parhaat pelinsä keväällä ja kaksi viimeistä olivat suurimmat yllättäjät, jotka onnistuivat nostamaan kovassa paikassa tasoaan. Kahden tärkeimmän supertähden, Zetterbergin ja Datsjukin vastuunkantoa oli toki jo odotettukin vuositolkulla ja nyt pudotuspeliapinat lähtivät miehiltä selästä pois. Tehopisteitä ja tärkeitä osumia syntyi kuten pitääkin. Zetterberg pelasi pudotuspelit kaiken lisäksi puolikuntoisena selkävammansa takia.
Kakkosketjun tilalle omia kasvatteja
Muutokset Red Wingsissä ovat olleet varsin minimaalisia. General Manager Ken Holland hankki heinäkuun vapaa-agenttimarkkinoilta joukkueeseen ainoastaan entisen Wings-pelaajan ja varauksen Dallas Draken sekä Michiganin alueelta kotoisin olevan Brian Rafalskin. Molemmille siirrot saattoivat tuntua lähinnä kotiinpaluulta.
Näkyvin muutos hyökkäysmateriaalissa on tapahtunut kakkosketjun osalta. Viime kauden hankinnat ja pudotuspeleissä lopulta vaisusti esiintyneet Kyle Calder ja Todd Bertuzzi lähtivät joukkueesta ja lisäksi sentteri Robert Langille näytettiin ovea. Heidän rooliinsa ei hankittu ainuttakaan pelaajaa, vaan korvaajat löytyvät jo viime kaudella joukkueessa olleista omista miehistä. Peräti kahdeksan Wingsin avauskokoonpanon hyökkääjistä on seuran omia varauksia. Tällaista tilannetta Hockeytownissa ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen.
Hyökkäyksen tärkeimmän pelaajan Henrik Zetterbergin viime kausi hiipui helmikuiseen selkävammaan ja sitä ennen mies dominoi NHL:ää. Mies oli joulu-tammikuun ajan ennen loukkaantumistaan kovemmassa pistetahdissa mitä pistepörssin lopulta voittanut Sidney Crosby. Viime kauden huippuesitykset perustuivat tehoketju Datsjuk – Zetterberg - Tomas Holmström loistaviin kemioihin, mutta tutkapari Datsjuk-Zetterberg on tulevalle kaudelle hajoitettu Babcockin toimesta eri ketjuihin. Molemmat halusivat pelata keskushyökkääjinä ja samalla tarkoituksena on löytää joukkueeseen kokonaisvaltaisesti parempi maalintekopotentiaali jakamalla loistavat pelintekijät eri ketjuhin. Ykkösylivoimassa viime kauden tehokolmikko tulee silti edelleen jatkamaan yhdessä.
Ykkösketjussa mailavirtuoosi Pavel Datsjuk on istutettu kahden vahvan ruotsalaisen laitavääntäjän väliin. Pelkäksi puolustavan ketjun hyökkääjäksi aikanaan projektoitu Johan Franzén on jatkanut yllättävää kehittymistään kahden ensimmäisen NHL-kautensa aikana. Väkivahvasta Franzénista on kehittynyt loistava kulmapelaaja ja mieheltä tuntuu löytyvän myös maalintekotaitoa tarpeeksi taitavan pelintekijän seurassa. Viime kauden 10 osumaa voi hyvinkin tuplaantua peliajan kasvaessa ja Datsjukin tarjoillessa tilanteita. Oikean laidan Holmströmin tehtävä on tuttu, mies tulee viihtymään maalinedustalla aiheuttamassa hämmennystä ja omaa potentiaalia viime kauden tapaan 30 maalin kerhoon etenkin suuren ylivoimaroolinsa ansiosta.
Hyökkäyksen potentiaalisimmaksi yllättäjäksi voi veikata Jiri Hudleria. Taitava tsekkihyökkääjä teki viime kauden jälkeen suuren henkilökohtaisen päätöksen urallaan ja laittoi kroppansa kesällä huippu-urheilijan kuntoon treeninarkomaani Chris Cheliosin avustamana. Mike Babcock oli tästä muutoksesta erittäin mielissään ja ennen hieman laiskanpulskeana tunnettu pienikokoinen Hudler omaa nyt erittäin hyvät mahdollisuudet tehdä ensi kaudella läpimurtonsa. Hudler aloittaa kautensa Zetterbergin rinnalla ja toisella laidalla pelannee ruotsalaislaituri Mikael Samuelsson. Hudler on ollut harjoituspeleissä tämän kaksikon kanssa todella vaarallinen ja miehelle on luvassa iso kiekollinen rooli kakkosketjun laiturin minuuteilla.
Kolmosketjusta on rakennettu puolustava jarrukenttä jonkinmoisella maalintekopotentiaalilla. Babcock päätti siirtää sentteri Kris Draperin oikeaan laitaan, jotta hänen luistelunopeuttaan saadaan paremmin hyödynnettyä karvauspelissä. Valtteri Filppula johtaa ketjua, jonka toisella laidalla hyökkää Daniel Cleary. Kaikkensa vaihdosta toiseen antavan Clearyn maalivainu yhdistettynä Filppulan pelintekotaitoihin voi tehdä tästäkin ketjusta vaarallisen yhdistelmän. Filppula on saanut kesällä lisää nopeutta ja miehen kokonaisvaltaista kahden suunnan peliä on kehuttu valmennusjohdon tasolta jopa Zetterbergin tasoiseksi. Valtterin tulevaisuus näyttää Babcockin silmissä todella valoisalta.
Nelosketjun peliaika jäänee muita pienemmäksi, mutta ketjun päärooli tulee olemaan fyysisen elementin tuominen kentälle. Viime kaudella solisluumurtuman takia koko loppukauden sivussa ollut Tomas Kopecky tulee debytoimaan sentterinä, vaikka on pelannut lähes koko uransa laidassa. Babcockin visioissa joukkueen isokokoisin ja fyysisin hyökkääjä toimii parhaiten sentterin tontilla, puolustavassa roolissa. Rakkikaksikko Drake-Maltby laidoilla hoitaa vastustajien pehmittämisen ja ärsyttämisen.
Harjoitusleirien kovan kilpataiston jälkeen Aaron Downey ja Matt Ellis saivat viimeiset ylimääräisten hyökkääjien pelipaikat. Lupaavan Igor Grigorenkon todettiin olevan parempi aloittaa kausi farmijoukkue Grand Rapids Griffinsissä, jossa saa pelituntumaa. Jos venäläishyökkääjä ei ennen marraskuun ensimmäiseen päivään mennessä saa kutsua takaisin Detroitiin, voi mies halutessaan palata Venäjän liigan. Downey tuo Red Wings-joukkueeseen kaivattua kovuutta ja Babcock piti erityisesti kanadalaisen periksiantamattomasta asenteesta. Samoin sanoin Babcock kuvaili viime kauden Griffins-kapteeni Matt Ellisiäkin. Molemmat hyökkääjät tuovat tarvittaessa kokoa ja voimaa keskimääräistä pehmeämpänä pidettyyn Wings-hyökkäykseen.
Pakistossa tutut työkalut
Puolustus on muuttunut minimaalisesti viime kaudesta. Pudotuspelien loppuvaiheet sivusta loukkaantuneena seurannut 37-vuotias Mathieu Schneider siirtyi Anaheimiin ja tilalle hankittiin New Jerseystä viisivuotisella sopimuksella 33-vuotias Brian Rafalski. Kovin isoa muutosta tässä ei tapahtunut, sillä molemmat ovat varsin hyviä kiekollisia puolustajia, vaikkakin pelityyliltään hieman erilaisia. Rafalski on reilusti nopeampi luistelija ja varmempi oman pään pelaaja, Schneider taasen tunnettu tarkasta laukauksestaan ja kykenee myös jonkinlaiseen fyysiseen peliin. Rafalskille on luvassa iso rooli Nicklas Lidströmin puolustajaparina.
Viidennen Norris Trophynsä voittanut Nicklas Lidström jatkanee siitä mihin jäi. Viime kaudella kapteenin roolin Steve Yzermanilta perinyt ruotsalainen ei osoita minkäänlaisia hyytymisen merkkejä, vaan voitti viidennen Norris Trophyn viime kauden päätteeksi ja osa asiantuntijoista ennustaa tulevalta kaudelta kuudetta. Epäonnekas pomppu Scott Niedermayerin maaliin Anaheim-sarjassa on varmasti ollut yksi suurimpia motivaattoreita tulevaan kauteen.
Ylivoiman pyörittäjänä Lidström saa nyt ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen rightin kätisyydellä pelaavan kaverin viivaparikseen Rafalskin myötä. Se saattaa muuttaa tilannetta ennestään lisää Lidströmin eduksi, sillä kahtena viime kautena erittäin hanakasti laukonut Schneider vei osan Lidströmin erinomaisesta laukaisupotentiaalista pois. Rafalski on enemmän syöttelevä pelinrakentaja, joten Lidströmin ruoska tulee ensi kaudella heilumaan tiuhaan tahtiin. Tomas Holmströmin tehokkaan maskipelaamisen myötä ei olisi mikään ihme, jos Lidströmin kahdeksan vuoden takainen 20 maalin kausiennätys menisi kapteenilta rikki.
Andreas Lilja ja Niklas Kronwall muodostavat kakkosparin, joka pelaa noin 20 minuuttia ottelussa ja kolmosparissa puolustavat noin 15 minuutin peliajalla Brett Lebda - Chris Chelios. Kronwall kerännee kolmanneksi kovimmat ylivoimaminuutit Liljan ja Chelioksen keskittyessä pelkästään alivoimapeliin. Kronwallin niskassa saattaa olla jonkinlaisia paineita, sillä miehen kolmen miljoonan vuosipalkan arvoinen viisivuotinen sopimus alkaa tästä kaudesta ja näytöt sopimuksen ansaittavuuden suhteen ovat vielä antamatta.
Seitsemännen pakin paikasta käytiin kova kisa aivan harjoituskauden loppumetreille. Lopulta tilanne ratkesi itsestään, kun Brent Sopel teki sopimuksen yllättäen Chicagon kanssa. Red Wings oli tarjonnut try-outilla olleelle kanadalaiselle sopimusta jo kahteen otteeseen, mutta Chicagon tarjous tyydytti miestä enemmän. Omista lupauksista Derek Meech oli ainoa, jota ei voitu lähettää farmiin ilman waiver-listalle joutumista, joten hän jää ylös seitsemänneksi puolustajaksi.
Hasekin viimeinen kausi
Maalivahtien roolijako kauden suhteen on selvä. Dominik Hasek pelannee maksimissaan 50 ottelua ja Chris Osgood loput. Tammikuussa 43 vuotta täyttävää Hasekia ei varmasti rasiteta ylimääräistä runkosarjan aikana, jotta mies olisi akut ladattuina ja kroppa kunnossa kevään tärkeimmissä peleissä.
Loukkaantumisten sattuessa loistavat harjoituspelit pelannut ja kesällä itsensä huippukuntoon laittanut maalivahtilupaus Jimmy Howard on valmis tuuraamaan veteraanikaksikkoa. Howard on pudottanut kesällä painoaan lähes 10 kiloa muuttamalla ruokavaliotaan ja kuntoilemalla enemmän. Mies ehtii tilanteisiin nyt paremmin ja jaksaa painaa aivan eri intensiteetillä mitä ennen. Taidot hänellä on aina ollut tallella, kyse oli vain omistautumisesta huippu-urheilun tarpeisiin, kuten Hudlerin tapauksessa.
Hasek tulee todennäköisesti pelaamaan uransa viimeisen kauden, sillä Red Wingsillä on suunnitelmissaan nähdä Howard ykkösenä vuoden päästä.
Pelitapa kasassa, ylivoima vielä korjattava
Mike Babcockin pelifilosofiassa kaikki perustuu armottoman kovaan työnteon määrän ja kurinalaiseen viisikkopuolustukseen. Wings tulee karvaamaan ylhäältä jokaisella ketjulla ja tärkeintä on saavuttaa kiekonhallinta. Jos kiekko ei ole omilla, se haetaan omille ja omilla se pyritään pitämään mahdollisimman kauan. Kulmista kiekko pelataan nopeasti maalintekosektoriin ja keskialueen katkoista lähdetään lyhyillä siirroilla nopeisiin vastahyökkäyksiin. Tässä nopeassa suunnanmuutospelissä Red Wingsin kiekollisesti taitava pakisto on avainasemassa. Jokaisen viisikon jäsenen vastuulla on pelata vahvasti myös oman pään suuntaan ja etenkin Zetterbergistä on kasvanut hyökkääjien osalta Babcockin systeemin mallioppilas.
Joukkueen heikot kohdat löytyvät puolustuksen fyysisyyden ja puhtaan maalintekijätyypin puuttumisessa. Kovaluinen venäläispuolustaja Daniil Markov nosti palkkapyyntönsä kauden jälkeen niin suureksi, että miehestä oli pakko luopua. Viime kaudella Red Wings maksoi Markoville 2,5 miljoonaa dollaria kaudesta, ja kesällä miehen sopimuspyyntö oli yli miljoonan enemmän. Kovien vaatimustensa takia Markov on edelleen ilman sopimusta. Hänen minuuteistaan suurimman osan kaapannee Niklas Kronwall, jonka viime kausi katkesi ennen aikojaan loukkaantumisen takia.
Red Wingsin fyysisyyden puutetta on jo useana vuonna pidetty joukkueen heikkoutena, mutta viime kevään pudotuspelit näyttivät joukkueen kestävän fyysistä peliä yllättävän vahvasti. Kukaan muu joukkue ei joutunut käymään yhtä rajua retkeä läpi mitä Wings kohdatessaan ensin Calgaryn, sitten San Josen ja lopulta Anaheimin fyysiset porukat. Virta loppui vasta Anaheim-sarjan puolessa välissä ja sekin osittain loukkaantumisten takia. Ei Red Wings edelleenkään fyysinen joukkue ole, mutta se on rakennettu luottamaan pelkästään omaan pelitapansa vastustajan fyysisyydestä välittämättä.
Joukkueella oli viime kaudella ongelmia ylivoimansa kanssa ja kun seurasi viime kevään Stanley Cup-finalistien ykkösylivoimia, niin kätisyyksien merkitys nyky-ylivoimapelaamisessa on erittäin suuri. Hyökkäyksessä suurin tilaus on erityisesti rightin kätisyyden omaavalle maalintekijälle, jonka puuttumisen takia Wingsin ylivoimapeli tökki viime kaudella pahiten vuosikausiin. Joukkueesta on poistunut kahden viime kauden aikana Brett Hull, Steve Yzerman ja Brendan Shanahan, jotka kaikki vievät kovatasoisen rightin kätisyyden mennessään. Myös Robert Langin lähtö mutkisti entisestään tätä kätisyysongelmaa, vaikka mies olikin lähempänä pelintekijää kuin Hullin tapaista puhdasta ”sniperia”. Rafalski auttaa tilannetta hieman, koska Red Wingsillä löytyy ylivoimastaan monta hyvää leftin ampujaa ja silloin Rafalskin syötöt vasemmalta kaistalta ovat avainasemassa ylivoimatehojen suhteen. Viime kauden viiden leftin ylivoima puuroutui hyvin usein kesken pyörityksen, koska vastustajien oli liian helppoa lukea mahdolliset variaatiot.
Red Wingsin palkkabudjetti on kauden alkaessa noin 45 miljoonan tienoilla, eli reilut viisi miljoonaa alle palkkakaton. Pelivaraa löytyy siis isoihinkin siirtoihin tilannetta parantaakseen. Mikäli joukkue pystyy viime kauden tapaan pelaamaan erittäin vahvaa puolustuspeliä, välttyy avainpelaajiensa vakavilta loukkaantumisilta ja saa yskineen ylivoimansa kuntoon, jatkuu kausi hyvin pitkälle kevääseen asti.
