Jostainhan ne uudet menestyvät liigavalmentajat aina tulevat. Kari Elorannan kasvaminen sellaiseksi vei aikaa, Petri Matikaisen seura suorastaan löysi. Sen sijaan Petterit Hirvonen ja Sihvonen sekä Jami Kauppi ovat olleet huteja.
Nykyisin Kiekko-Vantaata valmentava Hirvonen aloitti päävalmentajauransa hankalassa tilanteessa. Kari Elorannan menestyskausien perinnöksi jäi pirstaloitunut joukkue, jonka menestyksekäs valmentaminen oli noviisille ylivoimainen tehtävä. Toisella kaudellaan Hirvonen sai hieman paremmat kortit, mutta joukkue jäi etsimään itseään ja kaljupää sai lähteä.
Kauppi olisi kenties voinut oppia SM-liigan tavoille vuodessa, kenties ei. Ratkaiseva ero Hirvosen verrattuna oli kuitenkin se, että Kauppi sai heti käsiinsä joukkueen, jolla oli mahdollisuus menestyä. 16 ottelun katastrofaalinen summa oli vakuuttava näyttö. Pelicansilla ei ollut varaa antaa tulokkaan jatkaa harjoittelua.
Mikä ihmeen pelitapa?
Kaupin ja Hirvosen persoonissa ja Pelicans-pesteissä on paljon yhteistä. Molemmat valmentajat olivat sukkelia suustaan ja varmasti hyviä jätkiä. SM-liigassa harvat hyvät jätkät ovat menestyneet päävalmentajina. Joko pitää olla Matti Alatalon tai Kari Elorannan kaltainen isähahmo tai muuten taktisesti riittävän kypsä valmentamaan liigajoukkuetta.
Kahden Lahdessa epäonnistuneen valmentajan pelitapaa kuvaa parhaiten sana hajanainen. Joukkuepelin punainen lanka on ollut kateissa, kun pelaajat eivät ole näyttäneet tietävän, mitä tehdä.
Hirvosen aisaparinahan toimi kiekkoprofessori Petteri Sihvonen. Mies, jonka journalistisia ansioita ja näkemyksiä monet asiantuntijat arvostavat. Miksi tällainen aivoriihi ei sitten suostunut tuottamaan toimivaa pelitapaa pelaajille?
Kaikesta jääkiekkotietämyksestään huolimatta nämä herrat eivät osanneet arvioida joukkueensa vahvuuksia riittävän hyvin. Roolitus oli pielessä. Nykyisin yhä useampi kiekkoniilo painottaa, kuinka valmentajan ei kannata uskoa orjallisesti yhteen pelitapaan vaan soveltaa aina materiaalin mukaan. Mitä Hirvonen ja Kauppi apuvalmentajineen ovat sitten ajatelleetkaan, heidän kykynsä rajoittuivat teoriatunneille.
Kauppi sanoi heti Pelicans-sopimuksen allekirjoitettuaan, ettei ole puolustavan pelitavan ystävä. Se näkyi monissa harjoitusotteluissa, joukkue rokkasi kuten oli luvattu. Kun liigakausi alkoi ja vastustajat tiivistivät puolustustaan, rokki vaihtui punkiksi. Kuritonta, asenteellista junttausta; anarkia ei kuitenkaan tällä kertaa purrut, vaan pian kaverit jo nauroivat ja tekemisen ilo kuoli.
Optimaalinen seuraajatyyppi?
Kaupin palkkaamista on helppo jossitella. Tarjonnan huomioiden hän vaikutti keväällä hyvältä vaihtoehdolta. Kokenut Mestis-valmentaja, joka oli kasvattanut paljon lahjakkaita junioreita, tuntui sopivan Pelicansin nuorekkaaseen joukkueeseen. Petri Matikaisen onnistuttua olisi tuntunut takapakilta turvautua johonkin vanhaan kehäkettuun, sillä menestyneitä sellaisia ei juuri ollut tarjolla.
Modernin ajan SM-liigassa Pelicansin päävalmentajana ei ole toiminut kukaan sellainen, jolla olisi kunnollisia pääsarjatason näyttöjä ennestään. Nyt voisi olla viimeinkin sellaisen aika.
Realistisia kotimaisia vaihtoehtoja on vähän. Lahtelaislähtöinen Mika Saarinen, Tappara-fanien mielissä Nega-Mika, on ansiokas junioreiden kasvattaja ja monet ympyrät piirrellyt. Valmennustyöstä passivoituneet mediapersoonat Sakke Pietilä ja Hannes Kapanen tuskin tulevat kysymykseen ja olisivat lisäksi erittäin suuria arvoituksia.
Muuten Pelicansista kiinnostunut Suomen valmentajaväki lienee korkeintaan entisiä kakkosvalmentajia tai aiemmissa pesteissään epäonnistuneita luotseja. Jukka Koivu, Reijo Ruotsalainen, Teijo Räsänen, Petri Skriko, vaikuttaisiko joku heistä sopivalta?
Ulkomaalainen vaihtoehto olisi melkoinen jokerikortti, mutta seurajohdon mukaan sekin on harkinnassa. Tämän hetkisessä markkinatilanteessa mahdollisuus kannattaa tutkia tarkkaan. Keskinkertainen suomalainen Herra X on kuitenkin turvallisempi vaihtoehto kuin tuntematon ulkomaalainen Mister Y.
Kuka ikinä Pelicansin kopin uusi päällikkö onkaan, hänen pitää osata käsitellä sekä nuoria sällejä että vanhoja herrasmiehiä ja hitsata heistä yhtenäinen joukko.
